RUOSKA

Tavallisesti nuora tai nahkasiima, jossa on varsi. Sitä on muinaisista ajoista alkaen käytetty ihmisten lyömiseen (2Ai 10:11, 14) sekä eläinten ajamiseen ja ohjaamiseen (San 26:3; Na 3:2).

Kuningas Rehabeam kerskui, että hänen isänsä Salomo oli kurittanut israelilaisia ”ruoskilla”, mutta hän kurittaisi heitä ”piikkiruoskilla”. Rehabeamin käyttämä ilmaus oli kuvaannollinen, mutta hänen mainitsemansa piikkiruoskat saattoivat olla hihnoja, joissa oli teräviä piikkejä, sillä heprealainen ”piikkiruoskiksi” käännetty sana (ʽaq·rab·bimʹ) tarkoittaa kirjaimellisesti ’skorpioneja’ (1Ku 12:11, 14, Rbi8, alav.; 2Ai 10:11, 14).

Temanilainen Elifas puhui ”kielen ruoskasta” (Job 4:1; 5:21). Ilmeisesti hän viittasi kielen vahingolliseen käyttöön esim. paneteltaessa ja herjattaessa (vrt. San 12:18; Ja 3:5–10).

Vuoden 30 pesahin aikaan Jeesus ”tehtyään köysistä ruoskan – – ajoi ulos temppelistä kaikki ne, joilla oli lampaita ja nautakarjaa”. Jeesus käytti ruoskaa vain eläimiin, ei niiden omistajiin, mihin viittaa se, että hän ajoi kyyhkysten myyjät ulos sanallisesti eikä ruoskalla. Ajamalla karjan ruoskalla ulos hän sekoitti ihmisten liiketoimet, ja he menivät luonnollisesti karjaeläintensä perään kokoamaan ne. (Joh 2:13–17.)

Ks. myös PIEKSEMINEN.