LINNUSTAJA

Lintujen pyydystäjä (San 6:5; Ps 124:7). Näyttää siltä, että heprealaiset pyydystivät lintuja pääasiassa ansojen tai verkkojen avulla; tosin muitakin välineitä, esim. jousta ja nuolta sekä linkoa, on voitu käyttää.

Vedenpaisumuksen jälkeen lintuja, joista veri oli oikein vuodatettu, saatiin käyttää ihmisen ravinnoksi (1Mo 9:2–4). Vaikka Mooseksen laki myöhemmin kielsi joidenkin eläinlajien syömisen, monet linnut luettiin syömisen kannalta ”puhtaiksi” (5Mo 14:11–20). Linnusta, joka saatiin saaliiksi metsästettäessä, oli ”vuodatettava sen veri pois ja peitettävä se tomuun” (3Mo 17:13, 14). Sen lisäksi että pyydystettyjä lintuja käytettiin ravinnoksi (Ne 5:18; 1Ku 4:22, 23), niitä – varsinkin kyyhkysenpoikia ja turturikyyhkyjä – voitiin esittää teurasuhreina (3Mo 1:14), ja todennäköisesti linnustajat toimittivat osan niistä kyyhkysistä, joita Jerusalemin temppelissä myytiin Jeesuksen ollessa maan päällä (Joh 2:14, 16). Joitakin lintuja, joilla oli ihastuttava höyhenpeite tai viehättävä lauluääni, myytiin todennäköisesti lemmikeiksi (vrt. Job 41:5; 1Ku 10:22).

Pyydykset. Pyydyksiä ja ansoja merkitsevistä heprealaisista sanoista kahden (mō·qešʹ ja paḥ) katsotaan soveltuvan pääasiassa linnustajien käyttämiin välineisiin. On arveltu, että mō·qešʹ (”ansa”; Am 3:5) tarkoittaa linnustajan (tai linnustusseurueen) käyttämää ansaa, ja paḥ (Job 22:10; Ps 91:3) pyydystä, joka laukesi automaattisesti linnun joutuessa siihen. Lintu houkuteltiin pyydykseen syötillä (San 7:23). Heprealainen ’linnustajaa’ tarkoittava sana (ja·qušʹ tai ja·qōšʹ) tulee verbijuuresta ja·qošʹ ’virittää ansa’ (Jer 50:24).

Entisaikojen linnustajan täytyi tutkia kunkin lintulajin erilaisia tapoja ja ominaisuuksia sekä käyttää nokkelia kätkemis- ja naamiointimenetelmiä asettaessaan pyydyksiään (vrt. Job 18:10; Ps 64:5, 6; 140:5). Koska useimpien lintujen silmät sijaitsevat pään molemmilla sivuilla, niiden näkökenttä on laajempi kuin ihmisten. Lisäksi jotkin linnut voivat erottaa esineitä niin kaukaa, että ihmisen olisi ne nähdäkseen käytettävä kiikaria. Tämä terävä näkö lintujen luonnollisen varovaisuuden lisäksi korostaa seuraavan sananlaskun paikkansapitävyyttä: ”Turhaan verkko levitetään minkä tahansa siivellisen silmien eteen.” (San 1:17.)

Ihmiset eivät pysty näkemään tulevaisuutta eivätkä täysin selviytymään onnettomuuksista, ja siksi he ovatkin verrattavissa ”lintuihin, jotka vangitaan pyydykseen [hepr. bap·paḥʹ]”, joutuessaan ”ansaan onnettomana aikana, kun se äkkiä lankeaa heidän päälleen” (Sr 9:12). Vanhurskaiden polulle asetetaan salakavalia ansoja, kätkettyjä pyydyksiä ja houkuttelevia syöttejä, jotta heidät saataisiin vedetyksi jumalattomien vaikutuspiiriin, jotka yrittävät saattaa heidät moraalisesti ja hengellisesti turmioon (Ps 119:110; 142:3; Ho 9:8). Väärät naisprofeetat tuomittiin, koska he ’metsästivät sieluja ikään kuin ne olisivat joitakin lentäviä’ (Hes 13:17–23). Koska Jehova on kuitenkin uskollisten palvelijoittensa kanssa, näiden ”sielu on kuin lintu, joka on päässyt pois saalistajien pyydyksestä. Pyydys on rikkoutunut, ja me olemme päässeet pois.” (Ps 124:1, 7, 8.) Psalmista rukoili: ”Varjele minut sen pyydyksen [faḥ] kynsistä, jonka he ovat asettaneet minua varten, ja vahingontekijöiden ansoista [u·mo·qešōtʹ, feminiinin monikko sanasta mō·qešʹ]. Jumalattomat kaatuvat kaikki yhdessä omiin verkkoihinsa, kun taas minä kuljen ohitse.” (Ps 141:9, 10.)