SÄÄRI

Alaraajasta käytetty heprealainen sana (šōq) tarkoitti paitsi säärtä myös eläimen reittä (ks. REISI).

Jehova sanoi profeetallisesti Babylonille: ”Riisu hulmuava hameesi. Paljasta sääresi. Ylitä joet.” (Jes 47:1, 2.) Sen sijaan että sitä olisi palveltu kuin hemmoteltua kuningatarta, sen oli kuvaannollisesti paljastettava säärensä lanteisiin saakka kahlatakseen paljasjaloin jokien yli sen valloittajien raahatessa sitä vankina.

Sama heprealainen sana kuvasi usein myös väkevyyttä tai ihmisen nopeutta ja voimaa. Psalmissa 147:10, jossa se on suomennettu sanalla ”jalat”, sanotaan: ”Hän [Jehova] ei ihastu hevosen väkevyyteen, eikä hän mielisty miehen jalkoihin.” Sananlaskujen 26:7:ssä mainitaan ramman sääret hyödyttömyyden tai kykenemättömyyden vertauskuvana.

Roomalaisilla oli nähtävästi tapana armahtaa rikollisia, jotka oli tuomittu kuolemaan paalussa, murtamalla heidän säärensä heidän kärsimystensä lyhentämiseksi. Juutalaisten pyynnöstä sotilaat mursivat niiden miesten sääret, jotka oli pantu paaluun Jeesuksen Kristuksen vierelle, mutta havaitessaan Jeesuksen olevan jo kuollut, he eivät murtaneet hänen sääriään. Näin täyttyi psalmin 34:20 profetia. (Joh 19:31–36; vrt. 2Mo 12:46; 4Mo 9:12.)