Torinon käärinliina – Jeesuksen kuolinliina?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ITALIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

Käärinliina, johon Jeesus Nasaretilaisen ruumis kertoman mukaan kiedottiin hänen kuolemansa jälkeen, oli näytteillä Italiassa San Giovanni Battistan katedraalissa Torinossa 18.4.–14.6.1998. Sitä pidettiin ilmatiiviissä, luodinkestävässä lasikaapissa, joka oli täytetty jalokaasulla. Siellä se sai olla vakio-olosuhteissa.

KATSOJAT kulkivat tarkoin suojellun käärinliinan editse kolmea kävelysiltaa pitkin, jotka olivat kukin hieman eri korkeudella. Näin kaikki saivat katsella liinaa parhaasta kulmasta. Käynnin kesto oli rajoitettu kahteen minuuttiin, ja aika oli ehdottomasti varattava etukäteen. Tunnetilat vaihtelivat hurmioituneesta ja liikuttuneesta mietiskelystä silkkaan uteliaisuuteen. Kävijöitä ilmoitettiin olleen noin 2,5 miljoonaa.

”Mitä käärinliina merkitsee sinulle?” kysyttiin tämän tästä. Niille, jotka keskustelevat mielellään uskonnosta, tapahtuma tarjosi tilaisuuden tutkia aihetta tarkemmin ja lukea uudelleen Jeesuksen hautaamisesta kertovat sivut Raamatusta (ks. seuraavan sivun tekstiruutua).

Käärinliina on 4,4 metriä pitkä ja 1,1 metriä leveä pellavakangas, ja sen pinnassa on jälki sellaisen miehen ruumiista, jonka väitetään kuolleen väkivaltaisesti. Kysymys kuitenkin kuuluu: kiedottiinko Jeesuksen ruumis tähän Torinon käärinliinaan yli 1900 vuotta sitten?

Historian vaiheita

”Kristillisen ajan ensimmäisiltä vuosisadoilta ei ole todisteita mistään käärinliinasta”, sanotaan tietosanakirjassa New Catholic Encyclopedia. Vuonna 544 ilmaantui Edessassa nykyisen Turkin alueella kuva, jota kertoman mukaan ei ollut tehty ihmiskäsin. Sen sanottiin esittävän Jeesuksen kasvoja. Vuonna 944 tuon kuvan väitettiin olevan Konstantinopolissa. Useimmat historiantutkijat eivät kuitenkaan usko, että kyseessä oli nykyään Torinon käärinliinana tunnettu kangas.

Ranskassa oli 1300-luvulla käärinliina, jonka omisti Geoffroi de Charny. Vuonna 1453 sen sai Savoijin herttua Louis, joka siirsi sen erääseen herttuakuntansa pääkaupungin Chambéryn kirkkoon. Sieltä Emmanuel Philibert vei sen Torinoon vuonna 1578.

Mielipide-eroja

Vuonna 1988 Torinon silloinen arkkipiispa Anastasio Ballestrero lähetti Torinon käärinliinan radiohiiliajoitukseen sen iän selvittämiseksi. Kokeet tehtiin kolmessa nimekkäässä laboratoriossa Sveitsissä, Britanniassa ja Yhdysvalloissa, ja ne osoittivat liinan olevan peräisin keskiajalta, jolloin Kristuksen kuolemasta oli kulunut jo pitkä aika. Ballestrero hyväksyi tuloksen ja ilmoitti virallisessa lausunnossa: ”Uskomalla näiden tulosten arvioinnin tieteelle kirkko vahvistaa kunnioittavansa tätä Kristuksen pyhää kuvaa, joka säilyy uskollisten antaumuksen kohteena.”

Nykyinen arkkipiispa Giovanni Saldarini julisti: ”Emme voi sanoa, että tämä kuva on ristiltä otetun Kristuksen kuva.” Samalla hän kuitenkin vakuutti: ”Ei ole epäilystäkään siitä, että uskova voi nähdä tuossa jäljessä sen miehen kuvan, josta evankeliumit kertovat.” Toukokuun 24. päivänä 1998, kun käärinliina oli näytteillä, paavi Johannes Paavali II sanoi kuvaa ”Ristiinnaulitun piinatun ruumiin jättämäksi jäljeksi”.

Kuten näemme, painavat todisteet osoittavat, että Torinon käärinliina ei ole Jeesuksen kuolinliina. Mutta entä jos se olisikin? Olisiko silloin sen, joka haluaa noudattaa Raamatun opetuksia, sopivaa osoittaa syvää kunnioitusta tuota kangasta kohtaan?

Mietihän kymmenen käskyn toista käskyä, joka kuuluu: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä.” (2. Mooseksen kirja 20:4, 5, vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Tosi kristityt noudattavatkin apostoli Paavalin sanoja: ”Me vaellamme uskon emmekä näkemisen avulla.” (2. Korinttilaisille 5:7; 1. Johanneksen kirje 5:21.)

[Tekstiruutu s. 24]

Käärinliina ja evankeliumikertomukset

Evankeliuminkirjoittajien mukaan Arimatiasta oleva Joosef otti Jeesuksen ruumiin alas paalusta, minkä jälkeen se käärittiin ”puhtaaseen hienoon pellavakankaaseen” (Matteus 27:57–61; Markus 15:42–47; Luukas 23:50–56). Apostoli Johannes lisää: ”Nikodemoskin – – tuli ja toi käärön mirhaa ja aaloeta, yli kolmekymmentä kiloa. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja sitoivat sen tuoksuyrttien kanssa käärinliinoihin, niin kuin juutalaisilla on tapana hautaaminen valmistella.” (Johannes 19:39–42.)

Juutalaisilla oli tapana pestä kuollut ja voidella sitten ruumis käyttämällä öljyä ja tuoksuyrttejä (Matteus 26:12; Apostolien teot 9:37). Sapatin jälkeisenä aamuna jotkut Jeesuksen ystäväpiiriin kuuluneet naiset aikoivat valmistella loppuun hänen ruumiinsa, joka oli jo pantu hautaan. Mutta kun he saapuivat perille ’tuoksuyrtteineen sivelläkseen häneen öljyä’, Jeesuksen ruumis ei ollutkaan haudassa! (Markus 16:1–6; Luukas 24:1–3.)

Mitä Pietari löysi, kun hän tuli paikalle vähän tämän jälkeen ja meni sisään hautaan? Silminnäkijä Johannes kertoo: ”Hän näki siellä käärinliinat sekä liinan, joka oli ollut hänen päässään, ei yhdessä käärinliinojen kanssa, vaan erillään toiseen paikkaan kokoon käärittynä.” (Johannes 20:6, 7.) Huomaa, ettei hienosta pellavakankaasta puhuta mitään, ainoastaan kaistalemaisista käärinliinoista ja pääliinasta. Koska Johannes mainitsee nimenomaan nuo käärinliinat ja pääliinan, eikö tuntuisi todennäköiseltä, että hän olisi maininnut aiemmin puheena olleen hienon pellavakankaan eli kuolinliinan, jos se olisi ollut siellä?

Ajattelehan myös seuraavaa: jos Jeesuksen ruumisvaatteissa olisi ollut hänen kuvansa, niin eikö tunnu siltä, että se olisi huomattu ja siitä olisi keskusteltu? Raamattu vaikenee kuitenkin täysin noista ruumisvaatteista muualla kuin evankeliumeissa.

Eivät edes kristityiksi tunnustautuvat 200- ja 300-luvun kirjoittajat maininneet sellaisen käärinliinan olemassaoloa, jossa olisi Jeesuksen kuva, vaikka monet heistä kirjoittivat lukemattomista niin sanotuista ihmeistä eri pyhäinjäännösten yhteydessä. Tätä on vaikea käsittää, sillä jesuiittaoppinut Herbert Thurstonin mukaan katsojat kuvailivat 1400- ja 1500-luvulla ”käärinliinan jälkiä niin eläviksi yksityiskohdiltaan ja väreiltään, että ne olisivat voineet olla aivan tuoreita”.

[Kuvan lähdemerkintä s. 23]

David Lees/©Corbis