Jeesus Kristus

Määritelmä: Jumalan ainosyntyinen Poika, ainoa Poika, jonka Jehova tuotti yksin. Tämä Poika on koko luomakunnan esikoinen. Hänen välityksellään luotiin kaikki muu taivaassa ja maan päällä. Hän on kaikkeuden toiseksi suurin persoona. Juuri tämän Pojan Jehova lähetti maan päälle antamaan elämänsä lunnaiksi ihmiskunnan puolesta ja avaamaan siten tien ikuiseen elämään niille Aadamin jälkeläisille, jotka uskoisivat. Tämä sama Poika, joka on ennallistettu taivaalliseen kirkkauteen, hallitsee nyt Kuninkaana, ja hänellä on valta tuhota kaikki pahat ja toteuttaa Isänsä alkuperäinen tarkoitus maan suhteen. Jeesus-nimen heprealainen muoto merkitsee ’Jehova on pelastus’; Kristus vastaa heprealaista sanaa Ma·šiʹaḥ (Messias), joka merkitsee ’Voideltua’.

Oliko Jeesus Kristus todellinen, historiallinen henkilö?

Raamattu itsessään on päätodiste siitä, että Jeesus Kristus on historiallinen henkilö. Evankeliumit eivät ole mikään epämääräinen kertomus tarkemmin ilmoittamattomana aikana ja nimeltä mainitsemattomassa paikassa sattuneista tapahtumista. Ne mainitsevat selvästi ja hyvin yksityiskohtaisesti aikoja ja paikkoja. Ks. esimerkiksi Luuk. 3:1, 2, 21–23.

Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josefus puhui ”Jaakobin, Kristukseksi kutsutun Jeesuksen veljen”, kivittämisestä (The Jewish Antiquities, XX kirja, kpl 200). Jotkut ovat asettaneet kyseenalaiseksi suoran ja erittäin suotuisan viittauksen Jeesukseen, joka löytyy XVIII kirjan kappaleista 63 ja 64, väittäen, että kristityt ovat varmasti lisänneet sen myöhemmin tai kaunistelleet sitä; kohdan myönnetään kuitenkin olevan pohjimmiltaan Josefuksen sanastoa ja tyyliä, ja tuo kohta on kaikissa saatavilla olevissa käsikirjoituksissa.

Ensimmäisen vuosisadan loppupuolella elänyt roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti: ”Nimitys [kristitty] oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloituttanut Tiberiuksen aikana.” (Tacitus, Keisarillisen Rooman historia, Porvoo 1969, s. 442.)

Puhuessaan varhaisista ei-kristillisistä historiallisista viittauksista Jeesukseen The New Encyclopædia Britannica sanoo: ”Nämä toisistaan riippumattomat kertomukset osoittavat, etteivät muinoin edes kristillisyyden vastustajat koskaan epäilleet Jeesuksen historiallisuutta, josta kiistelivät ensi kerran ja riittämättömin perustein eräät kirjailijat 1700-luvun lopulla, 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.” (1976, Macropædia, 10. osa, s. 145.)

Oliko Jeesus Kristus vain hyvä ihminen?

On kiinnostavaa, että Jeesus nuhteli miestä, joka käytti häntä puhutellessaan arvonimeä ”Hyvä Opettaja”, sillä Jeesus piti Isäänsä hyvyyden mittapuuna, ei itseään (Mark. 10:17, 18). Yleisen mittapuun mukaan Jeesus oli varmasti hyvä ihminen. Hän oli totuudellinen. Hänen vihollisensakin tunnustivat sen. (Mark. 12:14.) Hän itse sanoi, että hän oli ollut olemassa ennen ihmiseksi tuloaan, että hän oli ainutlaatuinen Jumalan Poika ja että hän oli Messias, jonka tuleminen ennustettiin kaikkialla Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa. Joko hän oli se mikä sanoi olevansa tai sitten hän oli törkeä petkuttaja, mutta kumpikaan vaihtoehto ei jätä sijaa sellaiselle käsitykselle, että hän oli ainoastaan hyvä ihminen. (Joh. 3:13; 10:36; 4:25, 26; Luuk. 24:44–48.)

Oliko Jeesus vain profeetta, jolla oli samanlainen valta kuin Mooseksella, Buddhalla, Muhammedilla ja muilla uskonnollisilla johtajilla?

Jeesus itse opetti, että hän oli Jumalan ainutlaatuinen Poika (Joh. 10:36; Matt. 16:15–17), ennustettu Messias (Mark. 14:61, 62), että hän oli ollut olemassa taivaassa ennen ihmiseksi tuloaan (Joh. 6:38; 8:23, 58), että hänet surmattaisiin ja että hänet herätettäisiin eloon kolmantena päivänä ja että hän sen jälkeen palaisi taivaisiin (Matt. 16:21; Joh. 14:2, 3). Olivatko nämä väitteet tosia ja oliko hän siten tosiaankin erilainen kuin kaikki muut Jumalan tosi profeetat ja kaikkien niiden jyrkkä vastakohta, jotka ovat itse tehneet itsestään uskonnollisia johtajia? Totuus tästä kävisi selväksi kolmantena päivänä hänen kuolemastaan. Herättikö Jumala hänet silloin kuolleista ja vahvistiko hän siten sen, että Jeesus Kristus oli puhunut totta ja oli todella Jumalan ainutlaatuinen Poika? (Room. 1:3, 4.) Yli 500 todistajaa tosiaan näki Jeesuksen elossa hänen ylösnousemuksensa jälkeen, ja hänen uskolliset apostolinsa olivat silminnäkijöinä, kun hän alkoi kohota takaisin taivaaseen ja sitten katosi heidän näkyvistään pilveen (1. Kor. 15:3–8; Apt. 1:2, 3, 9). He olivat niin ehdottoman vakuuttuneita siitä, että hänet oli herätetty kuolleista, että monet heistä vaaransivat henkensäkin kertoakseen siitä toisille (Apt. 4:18–33).

Miksi useimmat juutalaiset eivät ottaneet Jeesusta Messiaana vastaan?

Encyclopaedia Judaica sanoo: ”Roomalaisajan juutalaiset uskoivat Jumalan herättävän [Messiaan], jotta hän murtaisi pakanoitten ikeen ja alkaisi hallita ennallistettua Israelin valtakuntaa.” (Jerusalem 1971, 11. osa, palsta 1407.) He halusivat vapautua Rooman ikeestä. Juutalaisten historia todistaa, että jotkut juutalaiset odottivat Messiasta ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan aikana Danielin 9:24–27:ään muistiin merkityn messiaanisen ennustuksen perusteella (Luuk. 3:15). Mutta tuo ennustus yhdisti hänen tulemisensa myös siihen, että ’synnistä tehdään loppu’, ja Jesajan 53. luku osoitti, että Messias itse kuolisi mahdollistaakseen tämän. Useimmat juutalaiset eivät kuitenkaan tunteneet lainkaan tarvetta siihen, että kukaan kuolisi heidän syntiensä puolesta. He uskoivat, että heillä oli vanhurskas asema Jumalan edessä sen perusteella, että he polveutuivat Abrahamista. A Rabbinic Anthology sanoo: ”Niin suuri on Abrahamin – – [ansio], että hän voi sovittaa kaikki Israelin tässä maailmassa tekemät turhuuden teot ja lausumat valheet.” (C. Montefiore ja H. Loewe, Lontoo 1938, s. 676.) Hylkäämällä Jeesuksen Messiaana juutalaiset täyttivät profetian, joka oli ennustanut hänestä: ”Hän oli – – halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.” (Jes. 53:3, KR-38.)

Mooses ennusti ennen kuolemaansa, että kansa kääntyisi pois tosi palvonnasta ja että sen vuoksi sitä kohtaisi onnettomuus (lue 5. Moos. 31:27–29). Tuomarien kirja todistaa, että näin tapahtui toistuvasti. Profeetta Jeremian päivinä kansan uskottomuus johti siihen, että se vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. Miksi Jumala myös salli roomalaisten tuhota Jerusalemin ja sen temppelin vuonna 70? Mihin uskottomuuteen kansa oli syyllistynyt, niin ettei Jumala enää suojellut sitä kuten aiemmin, jolloin se luotti häneen? Se oli vain vähän ennen tätä hylännyt Jeesuksen Messiaana.

Onko Jeesus Kristus todellisuudessa Jumala?

Joh. 17:3, KR-38: ”[Jeesus sanoi rukouksessa Isälleen:] Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala [”ainoan todellisen Jumalan”, UTN], ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Huomaa, että Jeesus käyttää taivaassa olevasta Isästään, ei itsestään, sanoja ’yksin totinen Jumala’.)

Joh. 20:17, KR-38: ”Jeesus sanoi hänelle [Maria Magdaleenalle]: ’Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.’” (Kuolleista herätetylle Jeesukselle Isä oli siis Jumala, kuten Isä oli Jumala Maria Magdaleenalle. On kiinnostavaa, ettei Raamatusta löydy ainoatakaan kohtaa, jossa Isä puhuttelisi Poikaa sanoilla ”minun Jumalani”.)

Ks. myös pääaihetta ”Kolminaisuus”, s. 169, 170, 175, 176.

Todistaako Johanneksen 1:1, että Jeesus on Jumala?

Joh. 1:1, KR-38: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala [myös KR-92, KR-1776, UTN, EU, KJ].” NE kuuluu: ”Sana oli mikä Jumala oli.” Mo sanoo: ”Logos oli jumalallinen.” AT sanoo, että ”Sana oli jumalallinen”. ED:n rivienvälinen käännös kuuluu ”jumala oli Sana”. UM kääntää: ”Sana oli jumala.”

Mitä sellaista jotkut näistä kääntäjistä näkevät kreikkalaisessa tekstissä, joka estää heitä sanomasta ”Sana oli Jumala”? Määräinen artikkeli ho esiintyy ensimmäisen the·osʹ (Jumala) -sanan edessä, mutta ei toisen. Artikkelilla varustettu substantiivi viittaa henkilöön, persoonaan, kun taas yksikkömuotoinen artikkeliton substantiivinen predikatiivi ennen verbiä (kuten lause rakennetaan kreikassa) viittaa jonkun ominaisuuteen. Tuo jae ei siis sano, että Sana (Jeesus) oli sama kuin Jumala, jonka luona hän oli, vaan pikemminkin, että Sana oli Jumalan kaltainen, jumalallinen, jumala. (Ks. engl. UM, isotekstinen vuoden 1984 viitelaitos, s. 1579.)

Mitä apostoli Johannes tarkoitti kirjoittaessaan Johanneksen 1:1:n? Tarkoittiko hän, että Jeesus itse on Jumala tai kenties, että Jeesus on yhtä Jumalaa Isän kanssa? Saman luvun 18. jakeessa Johannes kirjoitti: ”Ei kukaan [”ei kukaan ihminen”, KJ, Dy] ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika [”ainosyntyinen jumala”, UM], joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” (KR-38.) Oliko kukaan ihminen nähnyt Jeesusta Kristusta, Poikaa? Oli tietenkin! Tarkoittiko Johannes siis, että Jeesus oli Jumala? Ilmeisesti ei. Evankeliuminsa loppupuolella Johannes teki asioista yhteenvedon sanoessaan: ”Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, [ei Jumala, vaan] Jumalan Poika.” (Joh. 20:31, KR-38.)

Todistaako Johanneksen 20:28:ssa oleva Tuomaan huudahdus, että Jeesus on todella Jumala?

Joh. 20:28 (KR-38) kuuluu: ”Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ’Minun Herrani ja minun Jumalani!’”

Ei ole väärin sanoa Jeesusta ”Jumalaksi”, jos Tuomas tarkoitti tätä. Tämä olisi sopusoinnussa Jeesuksen itsensä Psalmeista ottaman lainauksen kanssa, jossa mahtavia miehiä, tuomareita, sanottiin ”jumaliksi” (Joh. 10:34, 35, KR-38; Ps. 82:1–6). Kristuksella on tietysti paljon korkeampi asema kuin näillä miehillä. Koska Jeesuksen asema suhteessa Jehovaan on niin ainutlaatuinen, häntä sanotaan Johanneksen 1:18:ssa (UM) ”ainosyntyiseksi jumalaksi” (ks. myös By). Jesajan 9:5 (KR-38 [9:6, UM]) kuvailee myös profeetallisesti Jeesuksen olevan ”Väkevä Jumala”, mutta ei Kaikkivaltias Jumala. Kaikki tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että Jeesuksen kuvaillaan Johanneksen 1:1:ssä (UM, AT) olevan ”jumala” tai ”jumalallinen”.

Tekstiyhteys auttaa meitä tekemään tästä oikean johtopäätöksen. Vähän ennen Jeesuksen kuolemaa Tuomas oli kuullut Jeesuksen sanovan rukouksessa Isälleen, että tämä ’yksin on totinen Jumala’ (Joh. 17:3, KR-38). Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus oli lähettänyt apostoleilleen, myös Tuomaalle, sanoman, jossa hän sanoi: ”Minä menen ylös – – minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” (Joh. 20:17, KR-38.) Kerrottuaan, mitä Tuomas sanoi nähtyään todella kuolleista herätetyn Kristuksen ja kosketettuaan häntä, apostoli Johannes sanoi: ”Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” (Joh. 20:31, KR-38.) Jos siis joku on päätellyt Tuomaan huudahduksesta, että itse Jeesus ’yksin on totinen Jumala’ tai että Jeesus on kolminaisuuteen kuuluva ”Poika-Jumala”, hänen on tarpeellista katsoa uudelleen, mitä Jeesus itse sanoi (jakeessa 17), ja johtopäätöstä, jonka apostoli Johannes selvästi esitti (jakeessa 31).

Osoittaako Matteuksen 1:23, että Jeesus oli maan päällä ollessaan Jumala?

Matt. 1:23, KR-38: ”’Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel’, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme [”Jumala on meidän kanssamme”, UTN].”

Sanoiko Jehovan enkeli ilmoittaessaan Jeesuksen tulevan syntymän, että lapsi olisi itse Jumala? Ei, vaan hän ilmoitti: ”Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi.” (Luuk. 1:32, 35, KR-38; kursivointi lisätty.) Jeesus itse ei koskaan väittänyt olevansa Jumala, vaan sen sijaan ”Jumalan Poika” (Joh. 10:36, KR-38; kursivointi lisätty). Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan, joten tämän ainosyntyisen Pojan välityksellä Jumala oli ihmiskunnan kanssa (Joh. 3:17; 17:8).

Ei ollut epätavallista, että heprealaisiin nimiin sisältyi sana Jumala tai jopa Jumalan persoonanimen lyhennetty muoto. Esimerkiksi Eliata merkitsee ’Jumala on tullut’; Jeehu merkitsee ’Jehova on hän’; Elia merkitsee ’Jumalani on Jehova’. Mikään näistä nimistä ei kuitenkaan viitannut siihen, että nimen omistaja itse olisi ollut Jumala.

Mitä Johanneksen 5:18 tarkoittaa?

Joh. 5:18, KR-38: ”Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.”

Ne jotka järkeilivät, että Jeesus olisi yrittänyt tehdä itsestään Jumalan vertaisen väittämällä Jumalaa Isäkseen, olivat epäuskoisia juutalaisia. Vaikka Jeesus aivan oikein sanoi Jumalaa Isäkseen, hän ei koskaan väittänyt olevansa Jumalan vertainen. Hän vastasi suoraan juutalaisille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän.” (Joh. 5:19, KR-38; ks. myös Joh. 14:28; Joh. 10:36.) Nuo epäuskoiset juutalaiset väittivät samoin, että Jeesus olisi rikkonut sapatin, mutta he olivat väärässä siinäkin. Jeesus noudatti Lakia täydellisesti, ja hän sanoi: ”On lupa tehdä sapattina hyvää.” (Matt. 12:10–12, KR-38.)

Todistaako se, että Jeesusta palvotaan, hänen olevan Jumala?

Heprealaiskirjeen 1:6:ssa enkeleitä kehotetaan ”palvomaan” Jeesusta, kuten Sa, TEV, KJ ja JB kääntävät. UM ja KR-38 sanovat ”kumartakoot”. Matteuksen 14:33:ssa RS, TEV ja KJ sanovat Jeesuksen opetuslasten ’palvoneen’ häntä; toiset käännökset sanovat, että he ”polvistuivat hänen eteensä” (KR-92), ”istuivat kunnioituksesta mykkinä” (EU), ”lankesivat hänen jalkoihinsa” (NE), ”kumarsivat häntä” (KR-38, KR-1776, UM).

Rafael Gyllenbergin Uuden Testamentin kreikkalais-suomalaisen sanakirjan (Helsinki 1939, s. 229) mukaan kreikkalainen sana pro·sky·neʹō, joka on käännetty sanalla ’palvoa’, tarkoittaa myös kunnioituksen osoittamista jollekulle ”suutelemalla hänen jalkojaan, hänen vaatteittensa liepeitä t. maata hänen edessään”. Tätä sanaa käytettiin Matteuksen 14:33:ssa ilmaisemaan, mitä opetuslapset tekivät Jeesukselle; Heprealaiskirjeen 1:6:ssa osoittamaan, mitä enkeleiden on määrä tehdä Jeesukselle; 1. Mooseksen kirjan 22:5:ssä kreikkalaisessa Septuagintassa kuvailemaan, mitä Abraham teki Jehovalle, ja 1. Mooseksen kirjan 23:7:ssä kuvailemaan, mitä Abraham teki sen ajan tavan mukaisesti ihmisille, joiden kanssa hän kävi kauppaa; 1. Kuninkaiden kirjan 1:23:ssa Septuagintassa kuvailemaan, miten profeetta Natan menetteli lähestyessään kuningas Daavidia.

Matteuksen 4:10:ssä (KR-38) Jeesus sanoi: ”Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman [sanasta pro·sky·neʹō] ja häntä ainoata palveleman.” (5. Mooseksen kirjan 6:13:ssa, jota Jeesus ilmeisesti tässä lainaa, esiintyy Jumalan persoonanimi, Tetragrammi.) Tämän mukaisesti meidän täytyy ymmärtää asia siten, että nimenomaiseen sydämen- ja mielenasenteeseen yhdistettynä pro·sky·neʹō tulisi kohdistaa vain Jumalaan.

Todistavatko Jeesuksen suorittamat ihmeet, että hän on Jumala?

Apt. 10:34, 38, KR-38: ”Pietari avasi suunsa ja sanoi: ’– – Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.’” (Pietari ei siis päätellyt näkemistään ihmeistä, että Jeesus oli Jumala, vaan pikemminkin, että Jumala oli Jeesuksen kanssa. Vrt. Matt. 16:16, 17.)

Joh. 20:30, 31, KR-38: ”Paljon muitakin tunnustekoja [”ihmeitä”, EU], joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” (Ihmeistä tehtävä oikea johtopäätös on siis se, että Jeesus on ”Kristus”, Messias, ”Jumalan Poika”. Ilmaus ”Jumalan Poika” on aivan eri asia kuin ”Poika-Jumala”.)

Esikristilliset profeetat, esimerkiksi Elia ja Elisa, suorittivat samanlaisia ihmeitä kuin Jeesus. Se ei kuitenkaan missään tapauksessa todista, että kumpikaan heistä olisi ollut Jumala.

Onko Jeesus sama kuin ”Vanhan testamentin” Jehova?

Ks. pääaihetta ”Jehova”, s. 104, 105.

Vaaditaanko pelastuksen saamiseksi mitään muuta kuin uskoa Jeesukseen Kristukseen?

Apt. 16:30–32, KR-38: ”’Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?’ Niin he [Paavali ja Silas] sanoivat: ’Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut niin myös sinun perhekuntasi’. Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.” (Merkitsikö se, että tuo mies ’uskoi Herraan Jeesukseen’, vain sitä, että hän vilpittömästi sanoi uskovansa? Paavali osoitti, että vaadittiin enemmän, nimittäin Jumalan sanan tuntemista ja sen hyväksymistä, koska Paavali ja Silas ryhtyivät nyt saarnaamaan siitä vanginvartijalle. Olisiko ihmisen usko Jeesukseen aito, jos hän ei palvoisi sitä Jumalaa, jota Jeesus palvoi, jos hän ei soveltaisi Jeesuksen opetusta siitä, millaisia hänen opetuslastensa tulisi olla, tai jos hän ei tekisi sitä työtä, jota Jeesus käski seuraajiaan tekemään? Me emme voi ansaita pelastusta; sen voi saada vain Jeesuksen ihmiselämän uhriarvoon osoitetun uskon perusteella. Mutta elämämme täytyy olla tunnustamamme uskon mukaista, vaikka se voi merkitä vaikeuksiakin. Jeesus sanoi Matteuksen 10:22:ssa [KR-38]: ”Joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.”)

Oliko Jeesus olemassa taivaassa ennen ihmiseksi tuloaan?

Kol. 1:15–17, KR-38: ”Hän [Jeesus] on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. – – kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia.”

Joh. 17:5, KR-38: ”[Jeesus sanoi rukouksessa:] Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.” (Myös Joh. 8:23.)

Onko Jeesuksella taivaassa liharuumis?

1. Kor. 15:42–50, KR-38: ”Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; – – kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. – – Niin on myös kirjoitettu: ’Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu’; viimeisestä Aadamista [Jeesuksesta Kristuksesta, joka oli täydellinen ihminen, niin kuin Aadam oli ollut alussa] tuli eläväksitekevä henki. – – tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.” (Kursivointi lisätty.)

1. Piet. 3:18, KR-38: ”Myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, – – hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä [”hengessä”, KR-92, NE, AT, JB, Dy].” (Ks. s. 426.)

Kuvaus: Jos mies maksaa velan ystävän puolesta, mutta sitten ottaa maksun heti takaisin, niin ilmeisesti velka pysyy voimassa. Samoin jos Jeesus olisi ylösnousemuksensa jälkeen ottanut takaisin lihaa ja verta olevan ihmisruumiinsa, joka oli annettu uhriksi lunastushinnan maksamiseksi, niin miten se olisi vaikuttanut siihen, mitä hän oli tekemässä, nimittäin uskollisten ihmisten vapauttamiseen synnin velasta?

On totta, että Jeesus ilmaantui ruumiillisessa muodossa opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen. Mutta miksi kävi toisinaan niin, että he eivät ensin tunteneet häntä? (Luuk. 24:15–32; Joh. 20:14–16.) Erään kerran Jeesus ilmaantui Tuomaan auttamiseksi käsissään fyysiset todisteet naulanjäljistä ja kyljessään keihäänhaava. Mutta kuinka hänen oli mahdollista tuossa tilaisuudessa ilmaantua yhtäkkiä heidän keskelleen, vaikka ovet olivat lukossa? (Joh. 20:26, 27.) Ilmeisesti Jeesus aineellisti itselleen ruumiin noissa tilanteissa samoin kuin enkelit olivat aineellistuneet menneisyydessä näyttäytyessään ihmisille. Jeesuksen liharuumiin hävittäminen hänen kuolleista herättämisensä hetkellä ei ollut Jumalalle mikään ongelma. On kiinnostavaa, että vaikka Jumala ei jättänyt liharuumista hautaan (ilmeisesti vahvistaakseen opetuslasten vakaumusta, että Jeesus oli tosiaan herätetty), käärinliinat olivat jäljellä; kuolleista herätetty Jeesus näyttäytyi kuitenkin aina täysissä pukeissa (Joh. 20:6, 7).

Onko Jeesus Kristus sama persoona kuin ylienkeli Mikael?

Mikaelin nimi esiintyy Raamatussa vain viisi kertaa. Tätä nimeä kantavan loistavan henkipersoonan sanotaan olevan ”yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista”, ”se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun [Danielin] kansasi lasten suojana”, ja ”ylienkeli” (Dan. 10:13; 12:1; Juud. 9; KR-38). Mikael merkitsee ’Kuka on Jumalan kaltainen?’ Tuo nimi ilmeisesti osoittaa Mikaelin olevan se, joka ottaa johdon Jehovan suvereenisuuden kannattamisessa ja Jumalan vihollisten tuhoamisessa.

1. Tessalonikalaiskirjeen 4:16:ssa (KR-38) Jeesuksen Kristuksen käskyä ylösnousemuksen alkamiseksi kuvaillaan ”ylienkelin ääneksi”, ja Juudaan kirjeen 9. jae sanoo ylienkelin olevan Mikael. Olisiko sopivaa verrata Jeesuksen käskyhuutoa kenenkään sellaisen huutoon, jolla on vähemmän valtaa? On siis järkevää, että ylienkeli Mikael on Jeesus Kristus. (On kiinnostavaa, ettei ilmausta ”ylienkeli” esiinny koskaan Raamatussa monikossa, mikä ilmaisee, että on vain yksi ylienkeli.)

Ilmestyksen 12:7–12 sanoo, että Mikael ja hänen enkelinsä kävisivät sotaa Saatanaa vastaan ja heittäisivät hänet ja hänen pahat enkelinsä taivaasta samassa yhteydessä, kun Kristukselle annetaan kuninkaallinen valta. Jeesuksen kuvaillaan myöhemmin johtavan taivaan armeijoita sodassa maailman kansakuntia vastaan (Ilm. 19:11–16). Eikö ole järkevää, että Jeesus olisi myös se, joka ryhtyy toimiin sitä vastaan, joka kuvaillaan ”tämän maailman hallitsijaksi”, Saatana Panettelijaa vastaan? (Joh. 12:31.) Danielin 12:1 yhdistää sen, että ’Mikael nousee’ toimimaan vallassaan, siihen ”ahdingon aikaan, jollaista ei ole saatettu olemaan siitä saakka, kun yksikin kansakunta tuli olemaan, aina siihen aikaan asti”. Epäilemättä se sopisi yhteen sen kanssa, mitä kansakunnat kokevat, kun Kristus ryhtyy taivaallisena teloittajana toimintaan niitä vastaan. Todisteet osoittavat siis, että Jumalan Poika tunnettiin Mikaelina ennen maan päälle tulemistaan ja tunnetaan sillä nimellä myös hänen palattuaan taivaaseen, jossa hän asuu Jumalan kirkastettuna henki-Poikana.

Joku voi sanoa:

”Te ette usko Jeesukseen”

Voisit vastata: ”Ilmeisesti te uskotte Jeesukseen. Ja niin minäkin uskon; muutoin en olisi ovellanne tänään.” Sitten voisit ehkä lisätä: ”Itse asiassa Jeesukseen uskomisen tärkeyttä korostetaan huomattavalla tavalla julkaisuissamme.” (Käännä huomio minkä tahansa tarjoamasi kirjan sopivaan lukuun ja käytä sitä keskustelun pohjana korostaen Jeesuksen asemaa Kuninkaana. Tai lue mitä Vartiotornin sivulla 2 sanotaan tuon lehden tarkoituksesta.)

Tai voisit sanoa: ”Saanko kysyä, miksi ajattelette niin?”

Vielä yksi mahdollisuus: ”Ilmeisesti joku on sanonut teille niin, mutta haluaisin kertoa teille, että se ei todellisuudessa pidä paikkaansa, koska meillä on hyvin luja usko Jeesukseen Kristukseen.” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) ”Me emme kuitenkaan usko kaikkea, mitä ihmiset sanovat Jeesuksesta. Esimerkiksi jotkut sanovat, että hän oli vain hyvä ihminen, ei Jumalan Poika. Me emme usko niin, uskotteko te? .... Raamattu ei opeta niin.” 2) ”Me emme myöskään usko niiden ryhmien opetuksiin, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä Jeesus itse sanoi suhteestaan Isäänsä (Joh. 14:28). Hänen Isänsä on antanut hänelle hallitusvallan, joka vaikuttaa meidän kaikkien elämään nykyään (Dan. 7:13, 14).”

”Oletteko ottanut Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Pelastajananne?”

Voisit vastata: ”Raamattu sanoo selvästi – – [lainaa Apt. 4:12]. Minä uskon sen. Mutta olen myös oppinut, että siihen liittyy vakavia vastuita. Jeesukseen todella uskovan tulisi olla halukas näkemään myös vaivaa uskonsa vuoksi.” Sitten voisit ehkä lisätä: ”Hänen uhriksi annetun täydellisen ihmiselämänsä ansiosta me voimme saada syntimme anteeksi. Mutta tiedän, että on tärkeää myös kiinnittää huomiota siihen, mitä hän sanoo velvollisuuksistamme kristittyinä (Apt. 1:8; Matt. 28:19, 20).”

Tai voisit sanoa: (Vakuutettuasi, että uskot Jeesukseen paitsi itsesi myös kaikkien häneen uskovien Pelastajana...) ”Meidän on tärkeää osoittaa arvostusta paitsi sitä kohtaan, mitä hän teki menneisyydessä, myös sitä kohtaan, mitä hän tekee nykyään (Matt. 24:14).”

”Olen ottanut Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Pelastajanani”

Voisit vastata: ”On ilo kuulla, että uskotte Jeesukseen, koska nykyään niin harva ihminen ajattelee, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Tiedätte epäilemättä hyvin, mitä Raamattu sanoo Johanneksen 3:16:ssa, vai kuinka? .... Mutta missä nämä ihmiset elävät ikuisesti? Jotkut tulevat olemaan Kristuksen kanssa taivaassa. Mutta osoittaako Raamattu, että kaikki hyvät ihmiset menevät taivaaseen? (Matt. 6:10; 5:5.)”