Samarialainen nainen

Matkalla Juudeasta pohjoiseen kohti Galileaa Jeesus ja hänen opetuslapsensa kulkevat Samarian alueen halki. Matkasta väsyneinä he pysähtyvät puolen päivän aikaan Sykarin kaupungin lähelle. He jäävät lepäämään kaivolle, jonka Jaakob kaivoi tai kaivautti maksusta satoja vuosia aikaisemmin. Tuo kaivo on vielä nykyäänkin Nablus-nimisen kaupungin lähellä.

Jeesus lepää kaivon luona samalla kun opetuslapset menevät kaupunkiin ostamaan ruokaa. Kaivolle tulee nostamaan vettä eräs samarialainen nainen. Jeesus sanoo hänelle: ”Anna minulle juotavaa.” (Johannes 4:7.)

Juutalaisilla ja samarialaisilla on syvään juurtuneita ennakkoluuloja toisiaan kohtaan, eivätkä he siksi ole yleensä missään tekemisissä toistensa kanssa. Niinpä nainen kysyy hämmästyneenä: ”Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, vaikka olen samarialainen nainen?” Jeesus vastaa: ”Jos olisit tiennyt, mikä on Jumalan ilmainen lahja ja kuka sinulta pyytää juotavaa, sinä olisit pyytänyt häneltä vettä, ja hän olisi antanut sinulle elävää vettä.” Nainen sanoo hänelle: ”Herra, eihän sinulla ole edes sankoa veden nostamista varten, ja kaivo on syvä. Mistä sinä sitten saat sitä elävää vettä? Et kai sinä ole suurempi kuin esi-isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joka joi siitä poikineen ja karjoineen?” (Johannes 4:9–12.)

Jeesus sanoo: ”Jokaiselle, joka juo tätä vettä, tulee uudelleen jano. Sille joka juo sitä vettä, jota minä annan hänelle, ei tule ikinä jano. Vesi, jota annan hänelle, tulee hänessä pulppuavaksi vesilähteeksi, joka antaa ikuisen elämän.” (Johannes 4:13, 14.) Vaikka Jeesus on väsynyt, hän haluaa kertoa samarialaiselle naiselle elintärkeästä totuudesta.

Nainen pyytää: ”Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi tulla tänne yhä uudelleen nostamaan vettä.” Jeesus näyttää nyt vaihtavan puheenaihetta, kun hän sanoo: ”Mene hakemaan miehesi ja tule tänne takaisin.” Nainen vastaa: ”Ei minulla ole miestä.” Jeesus sanoo: ”Olet oikeassa, kun sanoit: ’Ei minulla ole miestä.’ Sinulla on ollut viisi miestä, ja mies, joka sinulla nyt on, ei ole sinun aviomiehesi.” Nainen on varmasti järkyttynyt siitä, että Jeesus tietää hänestä näin paljon. (Johannes 4:15–18.)

Nainen ymmärtää, mitä Jeesuksen sanat merkitsevät, ja sanoo hämmästyneenä: ”Herra, huomaan, että sinä olet profeetta.” Naisen seuraavat sanat osoittavat, että hän on kiinnostunut hengellisistä asioista: ”Meidän esi-isämme [samarialaiset] palvoivat Jumalaa tällä vuorella [läheisellä Garisiminvuorella], mutta te [juutalaiset] sanotte, että häntä pitää palvoa Jerusalemissa.” (Johannes 4:19, 20.)

Jeesus selittää, että se, missä Jumalaa palvotaan, ei ole tärkeää. ”Tulee aika, jolloin ette palvo Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa”, hän sanoo ja jatkaa: ”Tulee kuitenkin aika – ja se on nyt – jolloin tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä juuri sellaisia Isä etsii palvojikseen.” (Johannes 4:21, 23, 24.)

Isälle ei ole merkitystä sillä, missä häntä palvotaan, vaan sillä, miten häntä palvotaan. Nainen on vaikuttunut. ”Minä tiedän, että tulee Messias, jota sanotaan Kristukseksi”, hän sanoo. ”Kun hän tulee, hän selittää meille kaiken.” (Johannes 4:25.)

Sitten Jeesus kertoo tärkeän totuuden: ”Minä, joka puhun sinun kanssasi, olen se.” (Johannes 4:26.) Ajattele, miten suuri kunnia! Nainen on tullut kaivolle keskellä päivää hakemaan vettä, ja Jeesus kertoo hänelle olevansa Messias. Ilmeisesti hän ei ole tähän mennessä kertonut sitä suoraan kenellekään muulle.

Jeesuksen opetuslapset palaavat Sykarista mukanaan ruokaa. Jeesus on edelleen Jaakobin kaivolla, jonne hän heidän lähtiessään jäi, mutta nyt hän keskustelee samarialaisen naisen kanssa. Opetuslasten saapuessa nainen jättää vesiruukkunsa ja lähtee kaupunkiin.

Sykarissa nainen kertoo muille, mitä Jeesus on sanonut hänelle. Hän kehottaa heitä painokkaasti: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt.” Ehkä herättääkseen heidän uteliaisuutensa hän kysyy: ”Voisiko hän olla Kristus?” (Johannes 4:29.) Tämä tärkeä kysymys on kiinnostanut ihmisiä Mooseksen ajoista lähtien (5. Mooseksen kirja 18:18). Kaupungin asukkaat haluavat nähdä Jeesuksen itse, joten he lähtevät hänen luokseen.

Sillä välin opetuslapset kehottavat Jeesusta syömään heidän tuomaansa ruokaa, mutta hän vastaa: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Opetuslapset kyselevät ihmeissään toisiltaan: ”Ei kai kukaan ole tuonut hänelle syötävää?” Jeesus selittää heille ystävällisesti: ”Minun ruokani on se, että teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen antamansa työn.” Noilla sanoilla on paljon merkitystä kaikille hänen seuraajilleen. (Johannes 4:32–34.)

Jeesus ei tarkoita ”työllä” viljankorjuuta, johon on aikaa nelisen kuukautta, vaan hengellistä sadonkorjuuta. Hän jatkaa: ”Nostakaa katseenne ja katsokaa peltoja. Ne ovat valmiita sadonkorjuuta varten. Jo nyt sadonkorjaaja saa palkkaa ja kokoaa satoa ikuiseen elämään, niin että kylväjä ja korjaaja voivat iloita yhdessä.” (Johannes 4:35, 36.)

Jeesus voi ehkä jo nähdä, miten suuri vaikutus samarialaisen naisen kanssa käydyllä keskustelulla on. Monet Sykarin asukkaat uskovat Jeesukseen sen perusteella, mitä nainen sanoo heille: ”Hän kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt.” (Johannes 4:39.) Niinpä kun he saapuvat kaupungista kaivolle, he pyytävät Jeesusta jäämään luokseen ja kertomaan lisää. Jeesus suostuu ja jää Samariaan kahdeksi päiväksi.

Samarialaiset kuuntelevat Jeesusta, ja yhä useammat alkavat uskoa häneen. He sanovat naiselle: ”Emme enää usko vain sen perusteella, mitä sinä sanoit, vaan olemme itse kuulleet tätä miestä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.” (Johannes 4:42.) Samarialainen nainen on hieno esimerkki siitä, miten voi todistaa Kristuksesta ja herättää toisissa uteliaisuutta, niin että he haluavat tietää lisää.

Sadonkorjuuseen, luultavasti ohrankorjuuseen, on neljä kuukautta. Tuolla alueella ohrasato korjataan keväällä, joten nyt on todennäköisesti marras-joulukuu. Jeesus ja hänen opetuslapsensa ovat siis viettäneet vuoden 30 pesahin jälkeen noin kahdeksan kuukautta Juudeassa, jossa he ovat opettaneet ja kastaneet ihmisiä. Nyt he suuntaavat kotiseudulleen Galileaan. Mikä heitä odottaa siellä?