Luukas – rakas työtoveri

ELETTIIN vuotta 65 Roomassa. Luukas tiesi, kuinka vaarallista oli tunnustautua apostoli Paavalin ystäväksi, miehen joka oli syytettynä uskonsa vuoksi. Vaikutti siltä, että Paavalille langetettaisiin kuolemantuomio. Kuitenkin Luukas – ja ”vain Luukas” – oli hänen kanssaan tuona kriittisenä aikana. (2. Timoteukselle 4:6, 11.)

Raamatun lukijoille Luukas tuo mieleen hänen kirjoittamansa ja hänen nimellään tunnetun evankeliumin. Luukas matkusti pitkiä matkoja Paavalin kanssa, ja tämä kutsui häntä ”rakkaaksi lääkäriksi” ja ”työtoveriksi” (Kolossalaisille 4:14; Filemonille 24). Raamatussa ei kerrota Luukkaasta paljoakaan: hänen nimensä mainitaan vain kolmesti. Mutta sen tarkasteleminen, mitä tuosta uskollisesta kristitystä tiedetään, saa meidät todennäköisesti Paavalin tavoin arvostamaan häntä.

Raamatunkirjoittaja ja lähetystyöntekijä

Sekä Luukkaan evankeliumi että Apostolien teot on osoitettu Teofilokselle, mikä osoittaa, että Luukas kokosi kummankin näistä Jumalan henkeyttämistä kirjoista (Luukas 1:3; Apostolien teot 1:1). Luukas ei väitä olleensa todistamassa Jeesuksen Kristuksen palvelusta. Sen sijaan hän kertoo saaneensa tietonsa silminnäkijöiltä ja ”tarkoin tutkineensa kaiken alusta alkaen” (Luukas 1:1–3). On siksi todennäköistä, että Luukkaasta tuli Kristuksen seuraaja joskus vuoden 33 helluntain jälkeen.

Jotkut arvelevat Luukkaan olleen kotoisin Syyrian Antiokiasta. He huomauttavat, että Apostolien teoissa kerrotaan yksityiskohtaisesti, mitä tuossa kaupungissa tapahtui. Lisäksi yhden niistä seitsemästä ”miehestä, joista on hyvä todistus”, sanotaan olleen ”Antiokiasta oleva käännynnäinen”, kun taas kuuden muun kotipaikkaa ei ilmoiteta. Ei tietenkään ole varmaa, että Luukas mainitsi Antiokian juuri siksi, että se olisi ollut hänen kotikaupunkinsa. (Apostolien teot 6:3–6.)

Vaikka Luukasta ei mainitakaan nimeltä Apostolien teoissa, siinä käytetään sellaisia pronomineja kuin ”me” ja ”meidän”, jotka osoittavat hänen olleen mukana joissakin tuon kirjan tapahtumissa. Kun Luukas selostaa Paavalin ja hänen kumppaniensa reittiä läpi Vähän-Aasian, hän sanoo: ”He sivuuttivat Mysian ja tulivat alas Troakseen.” Troaksessa Paavali näki näyssä makedonialaisen miehen, joka pyysi hartaasti: ”Tule yli Makedoniaan ja auta meitä.” Luukas jatkaa: ”Niinpä heti kun hän oli nähnyt näyn, me etsimme keinoa mennä Makedoniaan.” (Apostolien teot 16:8–10.) Pronominin vaihtuminen ”heistä” ”meihin” viittaa siihen, että Luukas liittyi Paavalin seurueeseen Troaksessa. Sitten Luukas kuvailee Filippissä tehtyä saarnaamistyötä monikon ensimmäisessä persoonassa ja osoittaa siten olleensa siinä mukana. Hän kirjoittaa: ”Sapattipäivänä menimme portin ulkopuolelle joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuuduimme ja aloimme puhua kokoontuneille naisille.” Tämän johdosta Lyydia ja koko hänen huonekuntansa ottivat vastaan hyvän uutisen ja heidät kastettiin. (Apostolien teot 16:11–15.)

Filippissä Paavali ja hänen toverinsa kohtasivat vastustusta. Paavali paransi siellä palvelustytön, joka oli ”ennusteludemonin” vaikutuksesta harjoittanut ennustelua. Kun tytön isännät huomasivat menettäneensä tulolähteensä, he ottivat Paavalin ja Silaksen kiinni, minkä jälkeen nämä piestiin ja heitettiin vankilaan. Luukas ilmeisesti vältti pidätyksen, sillä hän kuvailee toveriensa kohtaamia koetuksia monikon kolmannessa persoonassa. Kun Paavali ja Silas oli vapautettu, ”he rohkaisivat – – [veljiä] ja lähtivät”. Luukas alkaa käyttää monikon ensimmäistä persoonaa vasta sitten, kun hän kertoo, että Paavali palasi myöhemmin Filippiin. (Apostolien teot 16:16–40; 20:5, 6.) Kenties Luukas oli jäänyt Filippiin valvomaan työtä siellä.

Tietojen kokoaminen

Kuinka Luukas kokosi aineistoa evankeliumiaan ja Apostolien tekojen kirjaa varten? Ne Apostolien tekojen osuudet, joihin Luukas sisällyttää itsensä, osoittavat hänen olleen Paavalin mukana Filippistä Jerusalemiin saakka, missä tämä taas pidätettiin. Matkalla Paavali seurueineen jäi joksikin aikaa evankelista Filippoksen luo Kesareaan. (Apostolien teot 20:6; 21:1–17.) Samariaan suuntautuneen lähetystyön alkuvaiheista Luukas sai kenties tietoja Filippokselta, joka oli ollut käynnistämässä saarnaamista tuolla alueella (Apostolien teot 8:4–25). Mitä muita lähteitä Luukas käytti?

Niinä kahtena vuotena, jotka Paavali oli vangittuna Kesareassa, Luukkaalle tarjoutui ilmeisesti tilaisuus tehdä tutkimustyötä evankeliumiaan varten. Hän ei ollut kovinkaan kaukana Jerusalemista, missä hän saattoi tutkia Jeesuksen sukuluetteloja. Luukas merkitsi muistiin monia Jeesuksen elämään ja palvelukseen liittyviä tapahtumia, joista kerrotaan ainoastaan hänen evankeliumissaan. Erään raamatunoppineen mukaan tuollaisia ainutlaatuisia kohtia on peräti 82.

Luukas on voinut kuulla Johannes Kastajan syntymään liittyviä seikkoja hänen äidiltään Elisabetilta. Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta hän on kenties saanut tietoja tämän äidiltä Marialta. (Luukas 1:5–2:52.) Pietari, Jaakob tai Johannes on saattanut kertoa Luukkaalle ihmeen avulla saadusta kalansaaliista (Luukas 5:4–10). Jotkin Jeesuksen vertaukset ovat luettavissa vain Luukkaan evankeliumista, esimerkiksi vertaukset lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta, ahtaasta ovesta, kadonneesta drakhman kolikosta, tuhlaajapojasta sekä rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luukas 10:29–37; 13:23, 24; 15:8–32; 16:19–31).

Luukas oli hyvin kiinnostunut ihmisistä. Hän kirjoitti Marian puhdistusuhrista, lesken pojan ylösnousemuksesta sekä siitä, että eräs nainen siveli öljyä Jeesuksen jalkoihin. Luukas mainitsee naiset, jotka palvelivat Kristusta, ja kertoo, että Martta ja Maria pitivät tätä vieraanaan. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan kaksin kerroin koukistuneen naisen ja vesipöhöstä kärsineen miehen parantamisesta samoin kuin kymmenen spitaalisen puhdistumisesta. Luukas kertoo pienikokoisesta Sakkeuksesta, joka kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen, ja hän mainitsee, että toinen Kristuksen vierellä paalussa ollut pahantekijä ilmaisi katumusta. (Luukas 2:24; 7:11–17, 36–50; 8:2, 3; 10:38–42; 13:10–17; 14:1–6; 17:11–19; 19:1–10; 23:39–43.)

On huomionarvoista, että kun Luukas kirjoitti muistiin Jeesuksen kuvauksen lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta, hän mainitsi haavojen hoidon. Koska Luukas oli lääkäri, häntä ilmeisesti kiinnosti se, miten Jeesus kuvaili loukkaantuneelle annettua apua: haavat puhdistettiin viinillä, ja niihin siveltiin öljyä ennen niiden sitomista. (Luukas 10:30–37.)

Vangin toveri

Luukas oli kiinnostunut apostoli Paavalin hyvinvoinnista. Kun Paavali oli vankina Kesareassa, roomalainen prokuraattori Felix antoi käskyn, ”ettei ketään – – [Paavalin] läheisistä kiellettäisi palvelemasta häntä” (Apostolien teot 24:23). Luukas oli todennäköisesti noiden palvelijoiden joukossa. Koska Paavalin terveys ei aina ollut hyvä, hänestä huolehtiminen on saattanut kuulua ”rakkaan lääkärin” tehtäviin. (Kolossalaisille 4:14; Galatalaisille 4:13.)

Kun Paavali vetosi keisariin, roomalainen prokuraattori Festus lähetti hänet Roomaan. Luukas seurasi häntä uskollisesti kauas Italiaan ja kirjoitti muistiin värikkään kertomuksen heidän kokemastaan haaksirikosta. (Apostolien teot 24:27; 25:9–12; 27:1, 9–44.) Ollessaan kotiarestissa Roomassa Paavali kirjoitti joitakin henkeytettyjä kirjeitä, joista kahdessa hän viittasi Luukkaaseen (Apostolien teot 28:30; Kolossalaisille 4:14; Filemonille 24). Luultavasti noiden kahden vuoden aikana Luukas kirjoitti Apostolien tekojen kirjan.

Paavalin asunto Roomassa on varmastikin ollut täynnä hengellistä toimintaa. Siellä Luukas on saattanut olla tekemisissä Paavalin muiden työtoverien kanssa, joita olivat muun muassa Tykikos, Aristarkos, Markus, Justus, Epafras ja Onesimos (Kolossalaisille 4:7–14).

Kun Paavali oli toista kertaa vangittuna ja tunsi kuolemansa lähestyvän, uskollinen ja rohkea Luukas pysyi hänen vierellään, vaikka toiset olivat jättäneet hänet. Luukas saattoi jäädä Paavalin luo vapauden menetyksen uhalla. Hän toimi ehkä kirjurina ja merkitsi muistiin Paavalin sanat: ”Vain Luukas on kanssani.” Perimätiedon mukaan Paavali mestattiin pian tämän jälkeen. (2. Timoteukselle 4:6–8, 11, 16.)

Luukas oli uhrautuva ja vaatimaton. Hän ei mahtaillut oppineisuudellaan eikä pyrkinyt tuomaan itseään esille. Hän olisi kyllä voinut jatkaa lääkärinurallaan, mutta hän päätti edistää Valtakunnan etuja. Julistakaamme mekin Luukkaan tavoin epäitsekkäästi hyvää uutista ja tuottakaamme Jehovalle kunniaa palvelemalla häntä nöyrästi. (Luukas 12:31.)

[Tekstiruutu s. 19]

KUKA OLI TEOFILOS?

Luukas osoitti sekä evankeliuminsa että Apostolien tekojen kirjan Teofilokselle. Luukkaan evankeliumissa tuota miestä kutsutaan ”arvoisaksi Teofilokseksi”. (Luukas 1:3.) ”Arvoisa” oli puhuttelutapa, jota käytettiin huomattavista ja rikkaista ihmisistä sekä korkea-arvoisista Rooman hallintoviranomaisista. Apostoli Paavali puhutteli Juudean roomalaista prokuraattoria Festusta samalla tavalla. (Apostolien teot 26:25.)

Ilmeisesti Teofilos oli kuullut Jeesusta koskevan sanoman ja kiinnostunut siitä. Luukas toivoi, että hänen evankeliuminsa auttaisi Teofilosta ”tuntemaan täysin niiden asioiden varmuuden, jotka – – [hänelle oli] suullisesti opetettu” (Luukas 1:4).

Kreikan kielen tutkijan Richard Lenskin mukaan on epätodennäköistä, että Teofilos olisi ollut uskova silloin kun Luukas kutsui häntä ”arvoisaksi”, sillä ”koko kristillisessä kirjallisuudessa ei – – ketään kristittyä veljeä koskaan puhutella sellaisella maallista arvoasemaa ilmaisevalla tavalla”. Kun Luukas myöhemmin kirjoitti Apostolien tekojen kirjan, hän ei kutsunut Teofilosta ”arvoisaksi” vaan sanoi yksinkertaisesti: ”Oi Teofilos.” (Apostolien teot 1:1.) Lenski päättelee: ”Kun Luukas kirjoitti evankeliuminsa Teofilokselle, tuo huomattava mies ei vielä ollut kristitty, vaikka olikin hyvin kiinnostunut kristillisyyttä koskevista asioista. Mutta siinä vaiheessa kun Luukas lähetti Teofilokselle Apostolien tekojen kirjan, tästä oli tullut käännynnäinen.”