KYRENE, KYRENELÄINEN

Kyrene oli Afrikan pohjoisrannikolla miltei vastapäätä Kreetan saarta sijainneen muinaisen Kyrenaikan maakunnan alkuperäinen pääkaupunki. Se sijaitsi n. 16 km:n päässä rannikolta, 550 m Välimeren pinnan yläpuolella olevalla ylätasangolla. Muinaisen Kyrenen paikalla on nyt Libyassa lähellä nykyistä Shahhatia (ent. Cirene) sijaitseva asumaton rauniorykelmä.

Ilmeisesti kreikkalaiset asuttivat Kyrenen ensimmäisinä 600-luvulla eaa., ja sitä alettiin pitää yhtenä heidän suurimmista siirtokunnistaan. Vuonna 96 eaa. Kyrene oli poliittisesti Rooman valvonnassa, ja Kyrenaikan maakunta ja Kreetan saari yhdistettiin yhdeksi provinssiksi vuonna 67 eaa.

Tuosta kaupungista kotoisin ollut kyreneläinen Simon (ehkä hellenistijuutalainen) pakotettiin auttamaan Jeesuksen kidutuspaalun kantamisessa (Mt 27:32; Mr 15:21; Lu 23:26). Vaikka Simon oli syntynyt Kyrenessä, hän on voinut myöhemmin asettua asumaan Palestiinaan. Apostolien tekojen 6:9:ssä kerrotaan ”kyreneläisten” väitelleen Stefanoksen kanssa, ja tällä perusteella monet tutkijat uskovat, että Palestiinassa asui vakinaisesti niin paljon Kyrenestä tulleita juutalaisia, että he olivat perustaneet oman synagogan Jerusalemiin.

”Kyreneläinen” Simon on toisaalta saattanut olla niiden vierasmaalaisten joukossa, jotka kerääntyivät pesahin aikaan Jerusalemiin. Samoin 51 päivää myöhemmin juutalaisten helluntaijuhlassa oli läsnä suuri joukko ”jumalaapelkääviä miehiä, kaikista kansakunnista”, myös joitakuita ”Kyrenen puoleisen Libyan osista” tulleita (Ap 2:5, 10, 41). Näitä viimeksi mainittuja oli todennäköisesti niiden ”noin kolmentuhannen sielun” joukossa, jotka kastettiin pyhän hengen vuodattamisen ja sitä seuranneen Pietarin puheen jälkeen, ja he ovat saattaneet sittemmin viedä kristillisen sanoman mukanaan kotimaahansa.

Kristillisyys. Muutaman vuoden kuluttua, sen jälkeen kun Corneliuksesta oli tullut kristitty, kyreneläismiehiä oli mukana, kun ”hyvää uutista Herrasta Jeesuksesta” vietiin ensimmäistä kertaa Syyrian Antiokiaan ihmisille, joista käytetään (Ap 11:20:ssä useimpien kreikkalaisten tekstien mukaan) nimitystä Hel·lē·ni·stasʹ. Koska tämä sama kreikan kielen sana on käännetty Apostolien tekojen 6:1:ssä ilmauksella ”kreikankieliset juutalaiset” (UM, AT), jotkut ovat päätelleet, että myös niiden, joille saarnattiin Syyrian Antiokiassa, on täytynyt olla kreikkaa puhuvia ympärileikattuja juutalaisia tai käännynnäisiä. Vaikka vuoden 33 helluntaipäivästä lähtien oli saarnattu kreikankielisille juutalaisille ja käännynnäisille, Antiokiassa tapahtuneen suuren kääntymyksen on täytynyt olla jotakin uutta ja epätavallista, koskapa Barnabas lähetettiin tuohon kaupunkiin todennäköisesti ottamaan selvää asioista sekä vauhdittamaan työtä (Ap 11:22, 23). Opetuslastentekemistyössä tapahtuneesta muutoksesta kertoo sekin, että kyreneläisten ja heidän tovereittensa tekemä työ asetetaan ikään kuin niiden muiden Antiokiaan matkustaneiden työn vastakohdaksi, jotka saarnasivat ”vain juutalaisten” keskuudessa (Ap 11:19, 20). Kun tämän lisäksi otetaan huomioon se, että monissa luotettavissa vanhoissa kreikankielisissä käsikirjoituksissa käytetään sanaa Helʹlē·nas (merk. ’kreikkalaiset’; ks. Ap 16:3) sanan Hel·lē·ni·stasʹ asemesta, useat nykykääntäjät käyttävät noista Kyrenen miesten avulla käännynnäisiksi tulleista ilmausta ”kreikkalaiset” (KR-92, KR-38, UTN, AS, AT, JB, Mo, RS), vaikka toiset puoltavat vastineita ”pakanat” (CK) ja ”ei-juutalaiset” (TEV, NE), jotka sanat osoittaisivat, että Antiokiassa olleet eivät kannattaneet juutalaista uskontoa. Jotkut tutkijat myöntävät kuitenkin olleen mahdollista, että Antiokiassa oli sekä juutalaisia että pakanoita, jotka osasivat kreikkaa, ja käyttävät heistä siksi nimitystä ”kreikankieliset” (UM). Paavalin aloittaessa ensimmäisen lähetysmatkansa vuoden 47 vaiheilla ”kyreneläinen Lucius” oli tämän Antiokian seurakunnan opettajien ja profeettojen joukossa (Ap 11:20; 13:1).