Saul tapaa vanhoja ystäviään ja entisiä vihamiehiään

SAUL, joka tunnettiin myöhemmin apostoli Paavalina, oli varmasti jännittynyt saapuessaan Jerusalemiin ensi kertaa kristityksi tulonsa jälkeen.a Kolme vuotta aiemmin hän oli lähtenyt kaupungista ”uhoten – – uhkaa ja murhaa” Jeesuksen opetuslapsia vastaan. Hänet oli valtuutettu pidättämään kaikki Damaskoksesta löytämänsä kristityt. (Apostolien teot 9:1, 2; Galatalaisille 1:18.)

Sitten Saul itse kääntyi kristillisyyteen ja alkoi julistaa rohkeasti uskoaan kuolleista herätettyyn Messiaaseen. Damaskoksessa asuvat juutalaiset halusivat siksi tappaa hänet. (Apostolien teot 9:19–25.) Saattoiko hän odottaa lämmintä vastaanottoa Jerusalemissakaan asuvilta entisiltä juutalaisystäviltään? Saulille oli kuitenkin tärkeää saada yhteys siellä oleviin Kristuksen seuraajiin. Se ei tulisi olemaan helppoa.

”Saavuttuaan Jerusalemiin hän koetti moneen otteeseen liittyä opetuslapsiin, mutta he kaikki pelkäsivät häntä, koska he eivät uskoneet, että hän oli opetuslapsi.” (Apostolien teot 9:26.) Se oli ymmärrettävää. Viimeksi, kun opetuslapset olivat kuulleet hänestä, hän oli ollut julma vainooja. Se että hän nyt väitti olevansa kristitty, saattoi vaikuttaa juonelta, jonka avulla hän yrittäisi soluttautua seurakuntaan. Sen vuoksi Jerusalemin kristityt halusivat pitää välimatkaa häneen.

Eräs heistä kuitenkin auttoi Saulia. Raamattu kertoo, että Barnabas vei tämän entisen vainoojan ”apostolien luo” – eli ilmeisesti Pietarin (Keefaan) ja ”Herran veljen” Jaakobin luo – ja kertoi heille hänen kääntymyksestään ja saarnaamisestaan Damaskoksessa. (Apostolien teot 9:27; Galatalaisille 1:18, 19.) Sitä, miten Saul voitti Barnabaan luottamuksen, ei kerrota. Tunsivatko miehet toisensa entuudestaan, minkä vuoksi Barnabas otti selkoa Saulin mielipiteistä ja meni sitten takuuseen hänen vilpittömyydestään? Oliko Barnabas ollut kosketuksissa Damaskoksen kristittyihin ja kuullut Saulin täyskäännöksestä? Olipa asian laita kuinka tahansa, Barnabas onnistui hälventämään Saulia koskeneita epäluuloja. Saul viipyi apostoli Pietarin luona 15 päivää.

Viisitoista päivää Pietarin luona

Saul oli saanut tehtävämääräyksensä suoraan Jeesukselta, eikä se kaivannut vahvistusta keneltäkään ihmiseltä, kuten hän tähdensi kirjoittaessaan galatalaisille (Galatalaisille 1:11, 12). Epäilemättä hän kuitenkin tajusi, että hänen oli perehdyttävä hyvin Jeesuksen palvelukseen. Pietarin luona Saulille tarjoutui oivallinen tilaisuus hankkia tuota tietoa (Luukas 24:12; 1. Korinttilaisille 15:3–8). Saulilla oli varmasti paljon kysyttävää Pietarilta ja Jaakobilta, ja he puolestaan esittivät hänelle kysymyksiä hänen näystään ja tehtävästään.

Pakoon entisiä ystäviä

Stefanoksen sanotaan olleen ensimmäinen kristitty marttyyri. Hänen kanssaan olivat aiemmin väitelleet ”eräät miehet niistä, jotka olivat niin sanotusta Vapautettujen synagogasta, ja kyreneläisistä ja aleksandrialaisista ja niistä, jotka olivat Kilikiasta ja Aasiasta”. Nyt Saul ”väitteli kreikankielisten juutalaisten” eli ”hellenistien” kanssa ja todisti heille rohkeasti. Mikä oli seuraus? He halusivat surmata hänet. (Apostolien teot 6:9; 9:28, 29, engl. viitelaitoksen alav.)

Saul olisi tietenkin halunnut kertoa entisille ystävilleen radikaalista elämänmuutoksestaan ja Messiaasta. Hellenistijuutalaiset suhtautuivat kuitenkin vihamielisesti tähän mieheen, jota he pitivät petturina.

Tajusiko Saul tilanteen vakavuuden? Raamatussa kerrotaan, että kun hän oli rukoilemassa temppelissä, hän vaipui hurmostilaan ja näki Jeesuksen, joka sanoi hänelle: ”Kiirehdi ja lähde nopeasti Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun todistustasi minusta.” Saul vastasi: ”Herra, he itse tietävät hyvin, että minulla oli tapana panna vankilaan ja piestä synagogassa toisensa jälkeen niitä, jotka uskoivat sinuun, ja kun todistajasi Stefanoksen veri vuodatettiin, olin itsekin vierellä seisomassa ja antamassa hyväksyntäni.” (Apostolien teot 22:17–20.)

Jotkut ajattelevat Saulin vastauksen osoittavan, että hän kyllä ymmärsi vaaran. Toisten mielestä hän ennemminkin sanoi: ”Olin vainooja kuten he, ja he tietävät sen. Toki heidän pitäisi suhtautua kääntymykseeni vakavasti. Ehkä voin auttaa heitä.” Jeesus kuitenkin tiesi, etteivät nuo juutalaiset kuuntelisi ”luopion” todistusta. Hän kehotti Saulia: ”Mene, sillä minä lähetän sinut kaukaisiin kansakuntiin.” (Apostolien teot 22:21, 22.)

Kun toiset kristityt saivat tietää Saulin olevan vaarassa, he veivät hänet kiireesti Kesarean satamakaupunkiin ja lähettivät hänet 500 kilometrin päähän Tarsokseen, hänen kotikaupunkiinsa (Apostolien teot 9:30). Saul palasi Jerusalemiin vasta vuosien kuluttua.

Saulin pikainen lähtö saattoi koitua kristillisen seurakunnan suojaksi. Tilanne oli varsin tulenarka niin kauan kuin entinen vainooja oli paikalla. Saulin lähdettyä ”seurakunta astui kaikkialla Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauhan kauteen ja rakentui, ja vaeltaessaan Jehovan pelossa ja pyhän hengen lohdutuksessa se lisääntyi jatkuvasti” (Apostolien teot 9:31).

Milloin varovaisuus on paikallaan?

Kuten ensimmäisellä vuosisadalla nykyäänkin voi tulla eteen tilanteita, joissa varovaisuus on paikallaan. Meillä ei ole mitään syytä suhtautua tarpeettoman epäluuloisesti tuntemattomiin. Toisinaan jotkut häikäilemättömät ihmiset ovat kuitenkin yrittäneet käyttää hyväkseen Jehovan palvelijoita joko saadakseen henkilökohtaista hyötyä tai vahingoittaakseen seurakuntaa. Tästä syystä olemme tarkkanäköisiä, jottemme joutuisi petkuttajien uhreiksi. (Sananlaskut 3:27; 2. Timoteukselle 3:13.)

Se, miten Saul suhtautui saarnaamiseen Jerusalemissa, valaisee toista tilannetta, jossa kristittyjen kannattaa noudattaa varovaisuutta. Todistaminen tietyillä alueilla tai tietyille ihmisille, entiset ystävät mukaan lukien, voi olla fyysisesti, hengellisesti tai jopa moraalisesti vaarallista. Asianmukaiset varotoimet ovat paikallaan; on esimerkiksi viisasta katsoa milloin ja missä todistaa. (Sananlaskut 22:3; Matteus 10:16.)

Voimme luottaa siihen, että Jumalan valtakunnan hyvä uutinen saarnataan ennen kuin tämän pahan järjestelmän loppu tulee. Saul näytti meille hyvää esimerkkiä, kun ”hän puhui rohkeasti Herran nimessä” jopa vanhoille ystävilleen ja entisille vihollisilleen (Apostolien teot 9:28).

[Alaviite]

[Kuva s. 16]

Saavuttuaan Jerusalemiin Saul todisti rohkeasti kreikankielisille juutalaisille.