”Pietarin vielä puhuessa – – tuli pyhä henki kaikkien niiden päälle, jotka kuulivat sanan.” Näin ollen tähän ryhmään kuuluvat, joista huomattavimpana mainitaan Cornelius, olivat ensimmäiset ympärileikkaamattomat pakanat eli ei-juutalaiset, jotka saivat ”pyhän hengen ilmaisen lahjan”. (Ap 10:44, 45.)

Miksi Corneliuksen kääntymys oli erityisen merkittävä tapahtuma?

Cornelius ei ollut juutalaisen yhteisön käännynnäisjäsen, niin kuin jotkut väittävät, vaikka hän tunsikin profeettojen kirjoitukset, antoi juutalaisille armonlahjoja, pelkäsi Jumalaa, rukoili jatkuvasti ja käytti Jehovan nimeä. Raamattu osoittaa kiistattomasti, että tämä upseeri oli sanan täydessä merkityksessä ympärileikkaamaton pakana. Jos Cornelius olisi ollut käännynnäinen, Pietari ei olisi sanonut, että hänen, juutalaisen, oli – sen mukaan mitä Mooseksen laissa sanottiin muukalaisasukkaasta – lainvastaista olla tekemisissä tämän ”toista heimokuntaa olevan miehen” kanssa (3Mo 19:33, 34; Ap 10:28). Jos Cornelius olisi ollut käännynnäinen, kuusi muuta Pietarin kanssa ollutta juutalaista eivät olisi ’hämmästyneet’ nähdessään, että pyhää henkeä vuodatettiin ”kansakuntien ihmisten päälle” (Ap 10:45; 11:12). Jos hän olisi ollut käännynnäinen, niin miksi ”ympärileikkausta kannattavat” olisivat kiistelleet Pietarin kanssa tästä asiasta? (Ap 11:2.)

Todellisuudessa Cornelius oli kristityksi tulevien ympärileikkaamattomien ei-juutalaisten ensi hedelmä, jonka tapaus osoitti, että nyt pakanoiden ei enää tarvinnut kristilliseen seurakuntaan päästäkseen tulla juutalaisiksi käännynnäisiksi, niin kuin etiopialaisen eunukin oli täytynyt tulla. Pietari huudahti tässä historiallisessa tilaisuudessa: ”Tosiaankin minä havaitsen, että Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Ap 10:34, 35.) Pietari oli ollut ensimmäinen, joka avasi Tien juutalaisille helluntaina, ja tässä tilaisuudessa hän oli samalla tavoin ensimmäinen, joka toi pelastuksen hyvän uutisen ympärileikkaamattomille pakanoille. Myös Jaakob sanoi, että silloin Jumala ”ensi kerran” käänsi huomionsa ”kansakuntien ihmisiin” (Ap 15:7, 14).