CLAUDIUS

Rooman neljäs keisari; Tiberiuksen veljen Drusuksen poika ja Caligulan setä. Hän seurasi Caligulaa valtaistuimelle vuonna 41. Claudius ei ollut kovin voimakastahtoinen eikä fyysisestikään vahva, ja vaikka hän oli kiinnostunut historiasta, kirjoittamisesta ja muista kirjallisista harrastuksista, hänen edeltäjänsä katsoivat hänen olevan henkisesti kykenemätön pitämään vallan ohjia käsissään ja halusivat siksi mieluummin seuraajakseen jonkun muun. Pretoriaanikaarti vei kuitenkin voiton Caligulan salamurhaa seuranneessa kahakoinnissa ja julistutti Claudiuksen keisariksi. Yksi Claudiuksen kannattajista tässä valtataistelussa oli Herodes Agrippa I, jonka hän palkitsi vahvistamalla hänen kuninkuuttaan ja liittämällä Juudean ja Samarian hänen valta-alueeseensa. Claudius onnistui myös pääsemään senaatin suosioon. Hänen neljännen vaimonsa kerrotaan myrkyttäneen hänet sienillä vuonna 54, hänen 14. hallitusvuotenaan. Sen jälkeen nousi valtaan Nero.

Profeetta Agabos ennusti ”koko asuttuun maahan – – suuren nälänhädän, joka muuten tulikin Claudiuksen aikana”. Tämä sai Antiokian kristityt nopeasti lähettämään ”palveluksena avustusta” Jerusalemissa ja Juudeassa asuville veljilleen. (Ap 11:27–30.) Josefus sanoo Palestiinassa Claudiuksen hallituskaudella vallinnutta nälänhätää ”suureksi nälänhädäksi” (Jewish Antiquities, XX, 49–53 [ii, 5]; XX, 101 [v, 2]), ja se on ajoitettu noin vuoteen 46.

”Claudius oli määrännyt kaikki juutalaiset lähtemään Roomasta”, ja hän antoi tämän säädöksensä vuonna 49 tai vuoden 50 alkupuolella, 9. hallitusvuotenaan. Roomalainen elämäkertojen kirjoittaja ja historioitsija Suetonius vahvistaa sen, että Claudius karkotti juutalaiset Roomasta (Rooman keisarien elämäkertoja, suom. J. A. Hollo, Porvoo 1960, Claudius, s. 270). Tämän karkotusmääräyksen vuoksi kaksi kristittyä juutalaista, Aquila ja Priscilla, lähtivät Roomasta Korinttiin, jossa he pian saapumisensa jälkeen tapasivat apostoli Paavalin tämän tultua sinne luultavasti vuoden 50 syksyllä. (Ap 18:1–3.) Hallituskautensa alussa Claudius oli suhtautunut juutalaisiin myönteisesti, jopa käskenyt suvaitsemaan heitä ja suonut heille kaikkialla imperiumin alueella monenlaisia vapauksia. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että monet Roomassa asuvat juutalaiset lietsoivat melkoisesti levottomuuksia, minkä vuoksi Claudius karkotti heidät tuosta kaupungista.