Apostolien tekojen 12:1–6

13, 14. a) Miten seurakunta suhtautui Pietarin vangitsemiseen? b) Mitä Pietarin kristittyjen tovereiden esimerkki opettaa meille rukouksesta?

¹³ Seurakunta tiesi tarkalleen, mitä tehdä. Jakeessa 5 sanotaan: ”Pietaria pidettiin siis vankilassa, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta hellittämättömän hartaasti Jumalaa hänen puolestaan.” Seurakuntalaiset esittivät rakkaan veljensä puolesta hartaita, sydämestä lähteviä anomuksia. Jaakobin kuolema ei ollut syössyt heitä epätoivoon, eikä se ollut saanut heitä ajattelemaan, että rukoukset olisivat turhia. Päinvastoin he tiesivät, että Jehova pitää uskollisten palvojiensa rukouksia hyvin tärkeinä. Jos ne ovat sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa, hän vastaa niihin. (Hepr. 13:18, 19; Jaak. 5:16.)

¹⁴ Mitä voimme oppia Pietarin kristittyjen tovereiden menettelystä? Valveilla pysymiseen sisältyy rukoileminen, ei pelkästään itsemme puolesta, vaan myös veljiemme ja sisartemme puolesta (Ef. 6:18). Tiedätkö joitakin uskonveljiä, joiden elämä on koettelevaa? Heidän koettelemustensa syynä voivat olla vainot, viranomaisten kiellot tai luonnonkatastrofit. Voisitko esittää hartaita rukouksia heidän puolestaan? Saatat myös tietää, että joillakuilla on vaikeuksia, joita ei helposti huomaa. He voivat kamppailla selviytyäkseen perhehuolista, masennuksesta tai terveysongelmista. Olisi hyvä miettiä, keitä ystäviä voit mainita nimeltä puhuessasi Jehovalle, ”rukouksen Kuulijalle” (Ps. 65:2).