Kahdeskymmeneskahdeksas luku

Valoa kansakunnille

Jesaja 66:15–24

 1, 2. Miksi valo on ehdottoman välttämätöntä, ja millainen pimeys peittää maan nykyään?

JEHOVA on valon Lähde, ”hän joka on antanut auringon valoksi päivällä, kuun ja tähdet säädöksineen valoksi yöllä” (Jeremia 31:35). Jo tälläkin perusteella hänet tulisi tunnustaa elämän Lähteeksi, koska valo merkitsee elämää. Jollei maapallo kylpisi jatkuvasti auringon lämmössä ja valossa, elämä sellaisena kuin me sen tunnemme ei olisi mahdollista. Planeetallamme ei voisi asua.

² Meidän kannaltamme on siksi erittäin tärkeää, että Jehova puhui ennalta meidän ajastamme pimeyden, ei valon, aikana. Jesaja kirjoitti henkeytettynä: ”Katso, pimeys tulee peittämään maan ja sankka hämäryys kansalliset ryhmät.” (Jesaja 60:2.) Nämä sanat eivät tietenkään koske kirjaimellista vaan hengellistä pimeyttä, mutta niiden vakavuutta ei tule aliarvioida. Niiden, joilla ei ole hengellistä valoa, käy aivan samoin kuin niiden, jotka jäävät vaille auringonvaloa: heidän on lopulta mahdotonta elää.

 3. Mistä voimme löytää valoa näinä synkkinä aikoina?

³ Näinä synkkinä aikoina meillä ei ole varaa suhtautua välinpitämättömästi hengelliseen valoon, jota Jehova järjestää saatavillemme. Meidän on välttämätöntä etsiä Jumalan sanasta valoa tiellemme lukemalla sitä, jos mahdollista, päivittäin (Psalmit 119:105). Kristilliset kokoukset antavat meille tilaisuuksia rohkaista toisiamme pysymään ”vanhurskaiden polulla” (Sananlaskut 4:18; Heprealaisille 10:23–25). Uutterasta Raamatun tutkimisesta ja tervehenkisestä kristillisestä seurasta saatavan voiman avulla voimme varjella itseämme, niin ettei suureen ”Jehovan suuttumuksen päivään” huipentuvien ”viimeisten päivien” pimeys nielaise meitä (2. Timoteukselle 3:1; Sefanja 2:3). Tuo Jehovan päivä tulee nopeasti! Se tulee aivan yhtä varmasti kuin samanlainen päivä kohtasi muinaisen Jerusalemin asukkaita.

Jehova ’ryhtyy ajamaan riita-asiaa’

 4, 5. a) Miten Jehova tulee Jerusalemia vastaan? b) Mistä voimme päätellä, että vain suhteellisen pieni määrä ihmisiä säilyy elossa Jerusalemin tuhosta vuonna 607 eaa.? (Ks. alaviitettä.)

⁴ Jesajan säväyttävän profetian loppujakeissa Jehova kuvailee havainnollisesti suuttumuksensa päivään johtavia tapahtumia. ”Jehova itse tulee kuin tuli, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli, jotta hän maksaisi takaisin suuttumuksensa silkalla vihastuksella ja nuhtelunsa tulen liekeillä. Sillä kuin tuli Jehova itse ryhtyy todellakin ajamaan riita-asiaa, niin, miekallaan kaikkea lihaa vastaan, ja Jehovan surmaamia on oleva paljon.” (Jesaja 66:15, 16.)

⁵ Näiden sanojen pitäisi auttaa Jesajan aikalaisia tajuamaan tilanteensa vakavuus. Se aika lähestyy, jolloin Jerusalemia vastaan tulevat Jehovan teloittajina babylonialaiset vaunuineen, jotka nostattavat pölypilviä kuin myrskytuuli. Miten pelottava näky se tuleekaan olemaan! Jehova toteuttaa näiden hyökkääjien välityksellä omat tuliset tuomionsa kaikkea uskotonta juutalaista ”lihaa” vastaan. On kuin Jehova itse taistelisi kansaansa vastaan. Hänen ’silkkaa vihastustaan’ ei voida torjua. Monet juutalaiset kaatuvat ”Jehovan surmaamina”. Tämä ennustus täyttyy vuonna 607 eaa.a

 6. Mitä tuomittavaa tapahtuu Juudassa?

⁶ Onko Jehovalla oikeus ’ryhtyä ajamaan riita-asiaa’ kansaansa vastaan? Aivan varmasti on! Olemme havainneet moneen otteeseen Jesajan kirjaa tarkastellessamme, että vaikka juutalaiset olivat näennäisesti vihkiytyneitä Jehovalle, he olivat vajonneet syvälle väärään palvontaan – eikä Jehova ollut sokea heidän teoilleen. Tämä käy jälleen ilmi profetian seuraavista sanoista: ”’Ne, jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarhoja varten sen takana, joka on keskellä, jotka syövät sian lihaa ja sitä, mikä on iljettävää, jopa hyppivää jyrsijää, he kaikki tulevat yhdessä loppuunsa’, lausuu Jehova.” (Jesaja 66:17.) Valmistautuvatko nämä juutalaiset puhdasta palvontaa varten, kun he ”pyhittäytyvät ja puhdistautuvat”? Eivät totisesti! He osallistuvat pakanallisiin puhdistusmenoihin erityisissä puutarhoissa. Sen jälkeen he ahmivat sian ja muiden Mooseksen laissa epäpuhtaina pidettyjen eläinten lihaa (3. Mooseksen kirja 11:7, 21–23).

 7. Miten kristikunta muistuttaa epäjumalia palvovaa Juudaa?

⁷ Tilanne on todella vastenmielinen, kun ajatellaan, että kyse on kansakunnasta, joka on liittosuhteessa ainoaan tosi Jumalaan! Mutta ajattele: tilanne on nykyään yhtä vastenmielinen kristikunnan uskontokunnissa. Niidenkin jäsenet väittävät palvelevansa Jumalaa, ja monet niiden johtajista tekeytyvät hurskaiksi. Silti ne ovat tahrineet itsensä pakanallisilla opeilla ja perinteillä ja osoittaneet siten olevansa hengellisessä pimeydessä. Kuinka suuri onkaan tuo pimeys! (Matteus 6:23; Johannes 3:19, 20.)

’Niiden on nähtävä kunniani’

 8. a) Mikä kohtaa niin Juudaa kuin kristikuntaakin? b) Missä mielessä kansakunnat ’näkevät Jehovan kunnian’?

⁸ Kiinnittääkö Jehova huomiota kristikunnan tuomittavaan toimintaan ja vääriin oppeihin? Lue seuraavat Jesajan muistiin merkitsemät Jehovan sanat ja mieti, mihin tulokseen tulet: ”Mitä tulee heidän tekoihinsa ja ajatuksiinsa, niin minä tulen kootakseni kaikki kansakunnat ja kielet, ja niiden on tultava ja nähtävä kunniani.” (Jesaja 66:18.) Jehova on tietoinen ja valmis langettamaan tuomion sekä hänen palvelijoikseen tekeytyvien teoista että heidän ajatuksistaan. Juuda väittää uskovansa Jehovaan, mutta sen epäjumalanpalvontaan liittyvät teot ja pakanalliset tavat ovat ristiriidassa tuon väitteen kanssa. Sen asukkaiden on turha ”puhdistautua” pakanamenojen mukaan. Kansakunta hävitetään, ja näin käy aivan sen epäjumalia palvovien naapureiden silmien edessä. Ne ’näkevät Jehovan kunnian’, sillä ne ovat näiden tapahtumien silminnäkijöitä ja niiden on pakko myöntää, että Jehovan sana on toteutunut. Miten tämä kaikki soveltuu kristikuntaan? Kun se kohtaa loppunsa, monien sen entisten ystävien ja liikekumppanien on seurattava avuttomina sivusta Jehovan sanan toteutumista (Jeremia 25:31–33; Ilmestys 17:15–18; 18:9–19).

 9. Minkä hyvän uutisen Jehova julistaa?

⁹ Merkitseekö Jerusalemin tuho vuonna 607 eaa. sitä, että Jehovalla ei ole enää todistajia maan päällä? Ei. Huomattavat nuhteettomuuden säilyttäjät, kuten Daniel ja hänen kolme toveriaan, jatkavat Jehovan palvelemista, vaikka he ovat pakkosiirtolaisina Babylonissa (Daniel 1:6, 7). Jehovan uskollisten todistajien sarja jatkuu katkeamattomana, ja 70 vuoden päätyttyä Babylonista lähtee Juudaan uskollisia miehiä ja naisia ennallistamaan sinne puhdasta palvontaa. Tähän Jehova viittaa seuraavaksi: ”Minä asetan heidän keskuuteensa merkin, ja minä lähetän jotkut pakoon päässeistä kansakuntiin, Tarsisiin, Puliin ja Ludiin, jousenjännittäjien luo, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisiin saariin, jotka eivät ole saaneet kuulla minusta eivätkä nähdä kunniaani, ja he kertovat varmasti minun kunniastani kansakuntien keskuudessa.” (Jesaja 66:19.)

10. a) Missä mielessä Babylonista vapautetut uskolliset juutalaiset ovat merkki? b) Ketkä ovat nykyään merkki?

¹⁰ Ne monet uskolliset miehet ja naiset, jotka palaavat Jerusalemiin vuonna 537 eaa., ovat hämmästyttävä merkki, todiste siitä, että Jehova on vapauttanut kansansa. Kuka olisi voinut edes kuvitella, että jonain päivänä vangitut juutalaiset olisivat vapaita harjoittamaan puhdasta palvontaa Jehovan temppelissä? Ensimmäisellä vuosisadalla olivat puolestaan voidellut kristityt ”tunnusmerkkeinä ja ihmeinä”. Heidän luokseen kokoontui sävyisiä ihmisiä, jotka halusivat palvella Jehovaa. (Jesaja 8:18; Heprealaisille 2:13.) Nykyään ovat voidellut kristityt, jotka menestyvät ennallistetussa maassaan, hämmästyttävänä merkkinä maan päällä (Jesaja 66:8). He ovat elävä todiste Jehovan hengen voimasta ja vetävät puoleensa sävyisiä, jotka haluavat sydämestään palvella Jehovaa.

11. a) Miten kansakuntien ihmiset saavat kuulla Jehovasta ennallistuksen jälkeen? b) Miten Sakarjan 8:23 täyttyi ensimmäisen kerran?

¹¹ Entä miten vuoden 537 eaa. ennallistuksen jälkeen kansakuntien ihmiset, jotka eivät ole saaneet kuulla Jehovasta, tulevat tuntemaan hänet? Kaikki uskolliset juutalaiset eivät palaa Jerusalemiin Babylonin vankeuden päätyttyä. Jotkut jäävät Danielin tavoin Babyloniin. Toiset hajaantuvat eri puolille maailmaa. Juutalaisia asui 400-luvulla eaa. kaikkialla Persian maailmanvallan alueella (Ester 1:1; 3:8). Epäilemättä jotkut heistä kertoivat pakanakansoihin kuuluville lähimmäisilleen Jehovasta, sillä monista pakanoista tuli juutalaiskäännynnäisiä. Näin oli nähtävästi sen etiopialaisen eunukin laita, jolle kristitty opetuslapsi Filippos saarnasi ensimmäisellä vuosisadalla (Apostolien teot 8:26–40). Kaikki tämä oli osa seuraavien profeetta Sakarjan sanojen ensimmäistä täyttymystä: ”Niinä päivinä tapahtuu, että kymmenen miestä kaikista kansakuntien kielistä tarttuu, niin, todella tarttuu juutalaismiehen liepeeseen ja sanoo: ’Me tahdomme kulkea teidän kanssanne, sillä olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’” (Sakarja 8:23.) Jehova tosiaan lähetti valoa kansakunnille! (Psalmit 43:3.)

Tuovat ”lahjan Jehovalle”

12, 13. Miten ”veljiä” tuodaan Jerusalemiin vuodesta 537 eaa. lähtien?

¹² Jerusalemin jälleenrakentamisen jälkeen kaukana kotimaastaan hajallaan olevat juutalaiset pitävät tuota kaupunkia, jossa ennallistettu papisto palvelee, tosi palvonnan keskuksena. Monet heistä matkustavat pitkän matkan siellä järjestettäviin vuotuisiin juhliin. Jesaja kirjoittaa henkeytettynä: ”’He tuovat kaikki veljenne kaikista kansakunnista lahjaksi Jehovalle, hevosten selässä ja vaunuissa ja katetuissa vankkureissa ja muulien selässä ja nopeiden naaraskamelien selässä, ylös pyhälle vuorelleni, Jerusalemiin’, on Jehova sanonut, ’niin kuin Israelin poikien tuodessa lahjan puhtaassa astiassa Jehovan huoneeseen. Ja heistäkin minä otan joitakuita papeiksi, leeviläisiksi.’” (Jesaja 66:20, 21.)

¹³ Näitä ”veljiä kaikista kansakunnista” oli läsnä sinä helluntaina, jona pyhä henki vuodatettiin Jeesuksen opetuslapsien päälle. Tuosta tapauksesta kerrotaan: ”Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääviä miehiä, kaikista kansakunnista, mitä taivaan alla on.” (Apostolien teot 2:5.) He olivat tulleet juutalaisen tavan mukaan palvomaan Jerusalemiin, mutta kun he kuulivat Jeesusta Kristusta koskevan hyvän uutisen, monet heistä uskoivat häneen ja heidät kastettiin.

14, 15. a) Miten voidellut kristityt keräsivät lisää hengellisiä ’veljiään’ ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja miten nämä tuotiin Jehovalle ”lahjaksi puhtaassa astiassa”? b) Miten Jehova ’otti joitakuita papeiksi’? c) Muun muassa ketkä voidellut kristityt osallistuivat hengellisten veljiensä kokoamiseen? (Ks. tämän sivun tekstiruutua.)

¹⁴ Onko tämä ennustus täyttynyt nykyään? On totisesti! Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Jehovan voidellut palvelijat havaitsivat Raamatusta, että Jumalan valtakunta oli perustettu taivaassa vuonna 1914. Tutkiessaan Raamattua huolellisesti he oppivat, että Valtakunnan perillisiä eli ”veljiä” oli koottava lisää. Urheat sananpalvelijat matkustivat kaikenlaisilla kulkuvälineillä ”maan ääriin asti” etsiessään voidellun jäännöksen tulevia jäseniä, joista useimmat tulivat kristikunnan kirkoista. Kun heitä löydettiin, heidät tuotiin lahjaksi Jehovalle. (Apostolien teot 1:8.)

¹⁵ Voidellut, jotka koottiin alkuvuosina, eivät odottaneet, että Jehova hyväksyisi heidät sellaisina kuin he olivat ennen Raamatun totuuden oppimista. He ryhtyivät puhdistautumaan hengellisistä ja moraalisista tahroista, jotta heidät olisi voitu esittää ”lahjaksi puhtaassa astiassa” tai, kuten Paavali sanoi, ”siveellisesti puhtaana neitsyenä Kristukselle” (2. Korinttilaisille 11:2). Sen lisäksi, että heidän oli hylättävä opilliset virheet, heidän oli opittava, miten pysyä ehdottoman puolueettomina maailman poliittisiin asioihin nähden. Kun Jehovan palvelijoita oli puhdistettu riittävästi, hän antoi heille suosiollisesti vuonna 1931 edun kantaa nimeään Jehovan todistajina (Jesaja 43:10–12). Entä miten Jehova ’otti joitakuita papeiksi’? Ryhmänä näistä voidelluista tuli osa ”kuninkaallista papistoa, pyhää kansakuntaa”, joka uhraa Jumalalle ylistysuhreja. (1. Pietarin kirje 2:9; Jesaja 54:1; Heprealaisille 13:15.)

Kokoaminen jatkuu

16, 17. Keitä ovat ”teidän jälkeläisenne” ensimmäisen maailmansodan jälkeen?

¹⁶ ”Kuninkaallisen papiston” koko määrä on 144000, ja aikanaan heidän kokoamisensa saatiin päätökseen (Ilmestys 7:1–8; 14:1). Päättyikö kokoamistyö siihen? Ei. Jesajan ennustuksessa jatketaan: ”’Niin kuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun edessäni’, lausuu Jehova, ’niin pysyvät teidän jälkeläisenne ja teidän nimenne.’” (Jesaja 66:22.) Kun nämä sanat täyttyvät ensimmäisen kerran, Babylonin vankeudesta palaavat juutalaiset alkavat kasvattaa lapsia. Näin uuden juutalaishallinnon, ”uusien taivaiden”, alaisuudessa olevan ennallistetun juutalaisjäännöksen, ”uuden maan”, asema vakiintuu lujaksi. Ennustus on kuitenkin täyttynyt hyvin merkittävällä tavalla nykyään.

¹⁷ Ne ”jälkeläiset”, jotka hengellisten veljien kansakunta on tuottanut, muodostavat ”suuren joukon”, jolla on toivo elää ikuisesti maan päällä. Se tulee ”kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä” ja seisoo ”valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä”. Siihen kuuluvat ”ovat pesseet pitkät vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä”. (Ilmestys 7:9–14; 22:17.) He ovat jättäneet hengellisen pimeyden ja tulleet Jehovan antamaan valoon. He uskovat Jeesukseen Kristukseen ja pyrkivät voideltujen veljiensä ja sisariensa tavoin pysymään hengellisesti ja moraalisesti puhtaina. Joukkona he jatkavat palvelemista Kristuksen johdon alaisuudessa ja ”pysyvät” ikuisesti! (Psalmit 37:11, 29.)

18. a) Miten suuren joukon jäsenet ovat toimineet voideltujen veljiensä tavoin? b) Miten voidellut ja heidän toverinsa palvovat Jehovaa ”uudestakuusta uuteenkuuhun ja sapatista sapattiin”?

¹⁸ Nämä ahkerat miehet ja naiset, joilla on maallinen toivo, tietävät, että vaikka on tärkeää pysyä moraalisesti ja hengellisesti puhtaana, Jehovan miellyttämiseen vaaditaan muutakin. Kokoamistyö on täydessä vauhdissa, ja he haluavat osallistua siihen. Ilmestyskirjassa ennustetaan heistä: ”He ovat Jumalan valtaistuimen edessä, ja he suorittavat hänelle pyhää palvelusta yötä päivää hänen temppelissään.” (Ilmestys 7:15.) Nämä sanat tuovat mieleen Jesajan profetian toiseksi viimeisen jakeen: ”’On tapahtuva, että uudestakuusta uuteenkuuhun ja sapatista sapattiin kaikki liha tulee kumartumaan minun eteeni’, on Jehova sanonut.” (Jesaja 66:23.) Näin tapahtuu nykyään. Voidellut kristityt ja heidän toverinsa kokoontuvat yhteen palvomaan Jehovaa ”uudestakuusta uuteenkuuhun ja sapatista sapattiin”, toisin sanoen säännöllisesti jokaisen kuukauden jokaisena viikkona. He toimivat näin muun muassa käymällä kristillisissä kokouksissa ja osallistumalla julkiseen sananpalvelukseen. Kuulutko sinä niihin, jotka ’tulevat kumartumaan Jehovan eteen’ säännöllisesti? Tämän tekeminen tuottaa suurta iloa Jehovan kansalle, ja suureen joukkoon kuuluvat odottavat aikaa, jolloin ”kaikki liha”, kaikki ihmiset, palvelevat Jehovaa ”uudestakuusta uuteenkuuhun ja sapatista sapattiin” ikuisesti.

Jumalan vihollisten lopullinen tuho

19, 20. Mihin tarkoitukseen Gehennaa käytettiin Raamatun aikoina, ja mitä se kuvaa?

¹⁹ Meillä on tutkimatta Jesajan profetiasta enää yksi jae. Kirja päättyy seuraaviin sanoihin: ”He menevät ulos katsomaan niiden miesten ruumiita, jotka rikkoivat minua vastaan, sillä madot niissä eivät kuole eikä niiden tuli sammu, ja niistä on tuleva iljettäviä kaikelle lihalle.” (Jesaja 66:24.) Jeesuksella Kristuksella oli luultavasti tämä ennustus mielessään, kun hän kannusti opetuslapsiaan yksinkertaistamaan elämäänsä ja panemaan Valtakunnan edut ensi sijalle. Hän sanoi: ”Jos silmäsi kompastuttaa sinut, niin heitä se pois; sinun on parempi mennä silmäpuolena Jumalan valtakuntaan kuin tulla molemmat silmät tallella heitetyksi Gehennaan, jossa ei ruumiiden mato kuole eikä tulta sammuteta.” (Markus 9:47, 48; Matteus 5:29, 30; 6:33.)

²⁰ Millainen paikka tämä Gehenna on? Juutalainen oppinut David Kimhi kirjoitti satoja vuosia sitten: ”Se on Jerusalemin lähistöllä oleva paikka, ja se on vastenmielinen paikka, ja sinne heitetään epäpuhtauksia ja ruumiita. Siellä oli myös jatkuva tuli epäpuhtauksien ja ruumiiden luiden polttamista varten. Tämän vuoksi jumalattomien tuomiota sanotaan vertauskuvallisesti Gehinnomiksi.” Jos tämän juutalaisoppineen sanojen mukaisesti Gehennassa hävitettiin jätteet ja niiden ruumiit, joiden ei katsottu ansaitsevan hautausta, sopiva keino tällaisten jätteiden tuhoamiseen olisi ollut tuli. Sen, mitä tuli ei hävittänyt, söivät madot. Miten sopiva kuvaus Jumalan vihollisten lopullisesta tuhosta!b

21. Keiden kannalta Jesajan kirja päättyy myönteisesti ja miksi?

²¹ Eikö tällainen viittaus ruumiisiin, tuleen ja matoihin päätä Jesajan innostavan profetian kammottavaan tunnelmaan? Jumalan vannoutuneet viholliset epäilemättä ajattelisivat näin. Mutta Jumalan ystäville Jesajan kuvaus jumalattomien ikuisesta tuhosta on hyvin rohkaiseva. Jehovan kansa tarvitsee varmuuden siitä, että sen viholliset eivät enää koskaan pääse niskan päälle. Nämä viholliset, jotka ovat aiheuttaneet Jumalan palvojille hyvin paljon ahdistusta ja tuottaneet hänen nimelleen hyvin paljon häpeää, tuhotaan ikuisiksi ajoiksi. Näin ollen ”ahdinko ei nouse toista kertaa” (Nahum 1:9).

22, 23. a) Kerro, miten olet hyötynyt Jesajan kirjan tutkimisesta. b) Mitä olet päättänyt tehdä tutkittuasi Jesajan kirjaa, ja millainen toivo sinulla on?

²² Päättäessämme Jesajan kirjan tutkimisen ymmärrämme tosiaankin sen, että tämä Raamatun kirja ei ole kuollutta historiaa. Päinvastoin se sisältää sanoman meille nykyään eläville ihmisille. Kun mietimme niitä synkkiä aikoja, joita Jesaja eli, voimme havaita, millaisia yhtäläisyyksiä on tuon ajan ja meidän aikamme välillä. Jesajan aikaa leimasivat poliittinen levottomuus, uskonnollinen ulkokultaisuus, oikeusjärjestelmän korruptoituneisuus sekä uskollisten ihmisten ja köyhien sorto, ja näin on myös meidän aikanamme. 500-luvulla eaa. eläneiden uskollisten juutalaisten on täytynyt olla kiitollisia Jesajan profetiasta, ja nykyään sen tutkiminen tuo lohtua.

²³ Näinä kriittisinä aikoina, joina pimeys peittää maan ja synkeys kansalliset ryhmät, me kaikki olemme syvästi kiitollisia Jehovalle siitä, että hän on antanut Jesajan välityksellä valoa koko ihmiskunnalle! Tämä hengellinen valo merkitsee peräti ikuista elämää kaikille, jotka ottavat sen koko sydämestään vastaan, olipa heidän kansallinen alkuperänsä tai etninen taustansa mikä hyvänsä (Apostolien teot 10:34, 35). Vaeltakaamme siksi edelleen Jumalan sanan valossa – lukekaamme sitä päivittäin, miettikäämme sitä ja arvostakaamme sen sanomaa. Tämä tuo meille ikuisia siunauksia ja Jehovan pyhälle nimelle ylistystä!

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 409]

Voideltuja lahjoja Jehovalle kaikista kansakunnista

Vuonna 1920 Juan Muñiz lähti Yhdysvalloista Espanjaan ja matkusti sitten Argentiinaan, missä hän organisoi voideltujen seurakuntia. Vuodesta 1923 totuuden valo loisti vilpitönsydämisille ihmisille Länsi-Afrikassa, kun lähetystyöntekijä William R. Brown (sanottiin usein Raamattu-Browniksi) alkoi saarnata Valtakunnan sanomaa esimerkiksi Sierra Leonessa, Ghanassa, Liberiassa, Gambiassa ja Nigeriassa. Samana vuonna kanadalainen George Young meni Brasiliaan, minkä jälkeen hän matkusti Argentiinaan, Costa Ricaan, Panamaan, Venezuelaan ja jopa Neuvostoliittoon. Noihin aikoihin Edwin Skinner lähti laivalla Englannista Intiaan, missä hän uurasti vuosikausia elonkorjuutyössä.

[Kuva s. 411]

Jotkut juutalaiset olivat helluntaina ’veljiä, jotka tuotiin kaikista kansakunnista’

[Kokosivun kuva s. 413]