KÄÄNNYNNÄINEN

Raamatussa ihminen, joka omaksui juutalaisuuden ja – jos hän oli miespuolinen – ympärileikkautti itsensä (Mt 23:15, Rbi8, alav.). Kreikkalaista sanaa pro·sēʹly·tos (käännynnäinen, proselyytti) käytetään sekä Septuagintassa että Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa.

Jehova oli yli 1900 vuoden ajan tekemisissä valitun erikoiskansansa, Abrahamin suvun ja hänen siemenensä, kanssa, josta suurin osa kuului Israelin kansakuntaan. Ei-heprealainen eli ei-israelilainen, joka halusi palvella Jehovaa tosi palvonnan vaatimusten mukaisesti, saattoi kuitenkin tehdä niin. Mutta hänen täytyi kääntyä tosi uskontoon, ts. hänestä piti tulla käännynnäinen. Mooseksen laissa oli erikoissäädöksiä, jotka koskivat ei-israelilaista alkuperää olevaa, Israelissa asuvaa ihmistä. Tällaisesta ”muukalaisasukkaasta” saattoi tulla täysivaltainen Jehovan palvelija, ja jos hän oli miespuolinen, hänet ympärileikattiin sen tunnustamiseksi, että hän oli omaksunut tosi palvonnan (2Mo 12:48, 49). Käännynnäisen velvollisuus oli totella koko Lakia, ja syntyperäisten juutalaisten piti kohdella häntä kuin veljeä (3Mo 19:33, 34; 24:22; Ga 5:3). (Ks. MUUKALAISASUKAS.) Heprealainen sana ger, joka on käännetty vastineella ”muukalaisasukas” tai ”muukalainen”, ei tarkoita aina tällaista uskonnollista käännynnäistä (1Mo 15:13; 2Mo 2:22; Jer 14:8), mutta yli 70 kohdassa, joissa Septuagintan kääntäjät mahdollisesti uskoivat sen tarkoittavan sitä, he käänsivät sen kreikkalaisella sanalla pro·sēʹly·tos.

Koko Israelin historian ajan tuli ei-juutalaisista käännynnäisiä, jotka sanoivat juutalaisista oikeastaan samoin kuin moabilainen Ruut sanoi Noomille: ”Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi minun Jumalani.” (Ru 1:16; Jos 6:25; Mt 1:5.) Rukous, jonka Salomo esitti temppelin vihkiäisissä, heijasti Jumalan jalomielistä ja vastaanottavaista henkeä niitä monien kansakuntien jäseniä kohtaan, jotka ehkä halusivat palvella Häntä käännynnäisinä (1Ku 8:41–43). Nimeltä mainittuja ei-juutalaisia, joista ilmeisesti tuli käännynnäisiä, olivat mm. edomilainen Doeg (1Sa 21:7), heettiläinen Uuria (2Sa 11:3, 11) ja etiopialainen Ebed-Melek (Jer 38:7–13). Kun Mordokain aikaan eläneet juutalaiset saivat luvan nousta puolustautumaan, ”monet maan kansoista julistautuivat juutalaisiksi” (Est 8:17). Septuagintassa sanotaan: ”Ja monet pakanoista ympärileikattiin, ja he tulivat juutalaisiksi.” (Bagster.)

Aktiivista käännyttämistä. Babylonin pakkosiirtolaisuuden vuoksi juutalaisuus levisi laajalle alueelle. Diasporajuutalaiset joutuivat tekemisiin monien kansakuntiin kuuluvien pakanoiden kanssa. Synagogien perustaminen ja mahdollisuus lukea Raamatun heprealaisia kirjoituksia kreikan kielellä auttoivat ihmisiä kautta roomalaisen maailman saamaan tietoa juutalaisuudesta. Sellaiset vanhan ajan kirjailijat kuin Horatius ja Seneca todistivat, että monet ihmiset eri maissa liittyivät juutalaisiin ja heistä tuli siten käännynnäisiä. Josefus kertoi, että Syyrian Antiokian juutalaiset ”houkuttelivat kaiken aikaa joukoittain kreikkalaisia uskonnollisiin menoihinsa ja ottivat heitä jossain määrin joukkoonsa” (The Jewish War, VII, 45, [iii, 3]). Teoksessa The Interpreter’s Dictionary of the Bible (toim. G. Buttrick, 1962, 3. osa, s. 925) huomautetaan, että ”Roomassa asuvat juutalaiset osoittivat niin aggressiivista käännytyshenkeä, että heitä syytettiin yrityksestä tartuttaa kulttinsa roomalaisiin, ja valtio karkotti pääpropagandistit kaupungista vuonna 139 eKr.”. Tämä syytös on tietenkin voinut olla perusteeton tai liioiteltu, ja sen vaikutin on saattanut olla poliittinen tai jokin rodullinen tai uskonnollinen ennakkoluulo. Joka tapauksessa itse Jeesus sanoi ulkokultaisista kirjanoppineista ja fariseuksista: ”Te kuljette meret ja mantereet ristiin rastiin tehdäksenne yhden käännynnäisen, ja kun hänestä se tulee, te teette hänet Gehennan alaiseksi kaksin verroin enemmän kuin itsenne!” (Mt 23:15.)

Väkisin käännyttäminen. Kaikkia juutalaisia käännynnäisiä ei voitettu rauhanomaisin keinoin. Historioitsija Josefus kertoi, että kun Johannes Hyrkanos I voitti idumealaiset noin vuonna 125 eaa., hän sanoi ihmisille, että he voisivat jäädä maahansa vain, jos he alistuisivat ympärileikkaukseen, ja näin hän pakotti heidät käännynnäisiksi (Jewish Antiquities, XIII, 257, 258 [ix, 1]). Johannes Hyrkanoksen poika Aristobulos teki saman iturealaisille (XIII, 318 [xi, 3]). Myöhemmin juutalaiset tuhosivat Aleksanteri Jannaioksen johdolla Pellan, koska sen asukkaat kieltäytyivät tulemasta käännynnäisiksi (XIII, 397 [xv, 4]). Epäilemättä nämä toimet perustuivat pikemminkin poliittisiin näkökohtiin kuin lähetysintoon.

Käännynnäisistä tuli kristittyjä. Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kertomus osoittaa, että jotkut ympärileikatuista juutalaiskäännynnäisistä palvoivat Jehovaa vilpittömästi. Se monista maista tullut väkijoukko, joka kuunteli Pietaria vuoden 33 helluntaina ja johon kuuluvista tuli kristittyjä, koostui ”sekä juutalaisista että käännynnäisistä” (Ap 2:10). Muista maista tulleet käännynnäiset olivat matkustaneet Jerusalemiin Jehovan lain mukaisesti. Myös se etiopialainen eunukki, jonka Filippos kastoi, oli mennyt Jerusalemiin palvomaan, ja paluumatkallaan hän luki Jumalan sanaa (Ap 8:27–38). Hänen on täytynyt olla eunukki siinä mielessä, että hän oli ’hovivirkamies’, sillä jos hän olisi ollut kuohittu, hänestä ei olisi voinut tulla käännynnäistä (5Mo 23:1; ks. ETIOPIA, ETIOPIALAINEN). Kristillisen seurakunnan alkuaikoina ”Nikolaos, Antiokiasta oleva käännynnäinen”, nimitettiin ruoanjakeluun liittyvään erikoistehtävään, koska hän oli yksi niistä miehistä, jotka olivat ”täynnä henkeä ja viisautta” (Ap 6:2–6).

Hyvä uutinen leviää ei-juutalaisten keskuuteen. Vuoteen 36 asti kristillistä sanomaa vietiin yksinomaan juutalaisille, niille ei-juutalaisille, joista oli tullut ympärileikattuja juutalaiskäännynnäisiä, ja samarialaisille. Italialaisen Corneliuksen sanotaan olleen ”harrasmielinen mies, joka pelkäsi Jumalaa – – ja – – antoi monia armonlahjoja kansalle ja esitti Jumalalle jatkuvasti rukouksia”. Hän ei kuitenkaan ollut juutalaiskäännynnäinen, sillä hän oli ympärileikkaamaton ei-juutalainen (Ap 10:1, 2; vrt. Lu 7:2–10). Kun ovi sitten aikanaan avautui ei-juutalaisille, aktiivinen kristillinen lähetystyö laajeni. Siitä huolimatta Paavali saarnasi usein ensin juutalaisille ja käännynnäisille niissä kaupungeissa, joihin hän matkusti. Paavali rakasti suuresti juutalaisia veljiään ja toivoi heidän pelastuvan (Ro 9:3; 10:1). Lisäksi oli johdonmukaista lähestyä ensin juutalaisia ja käännynnäisiä, sillä he tunsivat Jehovan ja hänen lakinsa ja odottivat Messiasta. Taustansa vuoksi ne heidän joukossaan olevat, joilla oli hyvä sydän, pystyivät ymmärtämään, että Jeesus Kristus oli heidän toiveittensa täyttymys. He saattoivat muodostaa seurakunnan vahvan ytimen ja opettaa puolestaan ei-juutalaisia, jotka eivät tienneet mitään Jehovasta ja hänen Sanastaan.