Lukijoiden kysymyksiä
■ Menettikö Joonatan Jumalan suosion, koska hän söi hiukan hunajaa sen jälkeen, kun kuningas Saul oli esittänyt kirouksen kaikille niille sotilaille, jotka söisivät jotakin ennen taistelun päättymistä?
Saulin harkitsematon vala saattoi israelilaiset vaaraan tulla kirotuiksi, mutta ei näytä siltä, että Joonatan olisi ansainnut Jehovan epäsuosion siksi, että hän toimi valan vastaisesti.
1. Samuelin kirjan 14:24–45 kertoo tämän tapauksen. Joonatanin sankariteoista rohkaistuneet israelilaiset taistelivat filistealaisvihollisia vastaan. Kuningas Saul sanoi: ”Kirottu olkoon se mies, joka syö mitään ennen iltaa ja ennen kuin minä olen kostanut vihollisilleni.” (Jae 24) Tietämättömänä isänsä valasta Joonatan vahvisti itseään syömällä hiukan hunajaa. Jotkut muut uuvuksissa olleet israelilaissoturit tekivät syntiä teurastamalla karjaeläimiä ja syömällä ahnaasti niiden lihaa, vaikka siitä ei ollut vuodatettu verta pois. Saul rakensi tämän synnin vuoksi alttarin, mutta hän ei tiennyt, mitä hänen poikansa oli tehnyt.
Kun Saul etsi Jumalan ohjausta taistelun saattamiseksi päätökseen, Jehova ei vastannut. Käyttämällä tummimia (johon kuului mahdollisesti pyhiä arpoja) Saul sai tietää, että hänen poikansa oli toiminut hänen epäviisaasti esittämänsä valan vastaisesti. Mutta kuinka syyllinen Joonatan todellisuudessa oli?
Palauta mieleesi kuninkaan asenne hänen alun alkaen esittäessään valan. Hän ei ilmaissut halua kunnioittaa Jumalaa filistealaisista saatavan voiton välityksellä. Sen sijaan Saul esitti harkitsemattomasti kirouksen jokaiselle, joka söisi ”ennen kuin minä olen kostanut vihollisilleni”. Vala johtui siis sopimattomasta suhtautumisesta kuninkaalliseen valtaan tai vääränlaisesta innosta. Hänen esittämällään valalla ei ollut Jumalan tukea. Vala johti osaltaan siihen, että israelilaissoturit tekivät syntiä syömällä eläinten verta. Jollei vala olisi estänyt heitä, he olisivat saattaneet löytää ruokaa ja vahvistaa siten itseään taistellakseen filistealaisia vastaan, kunnes olisi saavutettu täydellinen voitto.
Jumala salli tummimin käytön sen selville saamiseksi, että Joonatan oli (tietämättään) rikkonut Saulin valaa, mutta se ei merkitse sitä, että Hän olisi hyväksynyt tuon harkitsemattoman valan. Kertomus ei missään sano, että Jumala olisi pitänyt Joonatanin tekoa rangaistavana. Itse asiassa Joonatan oli halukas kärsimään isänsä hätiköiden tekemän valan rikkomisesta koituvat seuraukset, mutta noissa olosuhteissa Joonatanin henki säilyi. Israelilaissotilaat sanoivat Joonatanin tehneen urotyönsä ”Jumalan avulla”, ja jollakin tavalla he ’vapahtivat’ Joonatanin. Myöhempinä vuosina Joonatan säilytti jatkuvasti Jehovan hyväksymyksen Saulin syyllistyessä väärintekoon toisensa jälkeen.
■ Kuinka moni toimi Simsonin ja Gideonin tavoin tuomarina?
Tuomarien määrää laskettaessa lopputulos riippuu siitä, miten joihinkuihin israelilaisiin suhtaudutaan. Mutta varmasti voidaan sanoa, että Joosuan ja Samuelin välisenä aikana palveli 12 miestä tuomarina.
Mooseksen ja Joosuan aikana jotkut seurakunnan vanhimmat toimivat tuomareina siinä mielessä, että heidät oli valittu kuulemaan oikeusasioita ja tekemään niissä ratkaisuja. (2. Mooseksen kirja 18:21, 22; Joosua 8:33; 23:2) Joosuan kuoleman jälkeen Israel luopui tosi palvonnasta ja toiset kansat alkoivat ahdistaa sitä. Tuomarien kirjan 2:16 sanoo: ”Silloin Herra herätti tuomareita, jotka pelastivat heidät heidän ryöstäjäinsä käsistä.” Ensimmäiseksi Jehova herätti tuomariksi eli ’vapauttajaksi’ Otniel-nimisen miehen. (Tuomarien kirja 3:9) Hänen jälkeensä tulivat Eehud, Samgar, Baarak, Gideon, Toola, Jaair, Jefta, Ibsan, Eelon, Abdon ja Simson.
Näiden 12:n lisäksi Raamattu mainitsee tuominnan yhteydessä Deboran, Eelin ja Samuelin. (Tuomarien kirja 4:4; 1. Samuelin kirja 4:16–18; 7:15, 16) Deboraa sanotaan kuitenkin ensin naisprofeetaksi, ja hänet mainitaan tuomari Baarakin yhteydessä, joka ensisijaisesti otti johdon kansan vapauttamisessa sortajien käsistä. Samoin Eeli oli pääasiassa ylimmäinen pappi, ei ’vapauttaja’, joka olisi johdattanut israelilaiset taistelun kautta vapauteen. (Nehemia 9:27) Vaikka Debora ja Eeli siis osallistuivat tuomitsemiseen Israelissa, on perusteltua olla laskematta heitä niiden 12 miehen joukkoon, jotka selvästi ja ensisijaisesti ’herätettiin’ toimimaan nimenomaan tuomareina. Apostolien tekojen 13:20 sanoo, että ”heille [annettiin] tuomareita profeetta Samueliin asti”. Tämä rajaa ns. tuomarien ajanjakson ja osoittaa, miksi myöskään Samuelia ja hänen poikiaan ei tavallisesti lasketa tuomarien joukkoon kuuluviksi. – 1. Samuelin kirja 8:1.