UNET

Ajatuksia tai mielikuvia, joita ihmisellä on nukkuessaan. Raamatussa puhutaan Jumalalta tulevista unista (4Mo 12:6), luonnollisista unista (Job 20:8) ja valheunista (Jer 29:8, 9), esimerkiksi sellaisista, joihin liittyy ennustelua (Sak 10:2).

Jumalalta tulevat unet. Jumalalta tulevia unia näkivät sekä Jehovan palvelijat että ihmiset, jotka eivät olleet vihkiytyneet hänelle (1Ku 3:5; Tu 7:13, 14). Joissakin unissa esitettiin varoituksia, jotka suojelivat hänen palvelijoitaan, ja joissakin annettiin heille ohjeita. Jumala varoitti unessa Gerarin kuningasta Abimelekia, ettei tämä koskisi Saaraan, ja näin Saara pysyi saastumattomana (1Mo 20). Tähdistäennustajat, jotka kävivät katsomassa Jeesusta, toimivat ’unessa annetun jumalallisen varoituksen’ mukaisesti eivätkä palanneet murhanhimoisen Herodeksen luo (Mt 2:11, 12). Unissa saamiensa enkelien ohjeiden johdosta Joosef otti Marian vaimokseen sekä pakeni Jeesuksen ja Marian kanssa Egyptiin. Myöhemmin Jumalalta tulleet unet saivat Joosefin palaamaan heidän kanssaan Egyptistä ja asettumaan Nasaretiin, jotta täyttyisi profetia: ”Häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi.” (Mt 1:18–25; 2:13–15, 19–23.)

Jotkin Jumalalta tulleet unet vakuuttivat hänen palvelijoilleen, että he olivat hänen suosiossaan, tai auttoivat heitä ymmärtämään, millaista apua Jehova antoi heille. Kun Jumalan oli määrä tehdä liitto Abramin (Abrahamin) kanssa, tuon patriarkan valtasi sikeä uni ja suuri pimeys lankesi hänen ylleen, ja ilmeisesti Jehova puhui hänelle sitten unessa (1Mo 15:12–16). Lusissa (Betelissä) Jumala pani Jaakobin näkemään unen, jossa oli maasta taivaaseen ulottuvat tikapuut, mikä tarkoitti yhteydenpitoa taivaan kanssa. Enkelit kulkivat niitä ylös ja alas, Jehova oli ikään kuin asettunut niiden yläpuolelle, ja Jumala lausui Jaakobille siunauksen. (1Mo 28:10–19; vrt. Joh 1:51.) Unen välityksellä Jumala myös vuosia myöhemmin osoitti hyväksyntänsä Jaakobille ja antoi hänelle enkelin kautta ohjeet palata kotimaahansa (1Mo 31:11–13).

Jaakobin poika Joosef näki nuorena unia, jotka osoittivat, että hän oli Jumalan suosiossa, ja nuo unet olivat lisäksi profeetallisia. Eräässä niistä hän ja hänen veljensä olivat sitomassa lyhteitä pellolla. Joosefin lyhde seisoi suorana, ja hänen veljiensä lyhteet asettuivat sen ympärille ja kumartuivat sen eteen. Eräässä toisessa unessa aurinko, kuu ja 11 tähteä kumartuivat hänen eteensä. (1Mo 37:5–11.) Nämä molemmat unet toteutuivat, kun Jaakob ja hänen huonekuntansa muuttivat Egyptiin ankaran nälänhädän aikana. Heidän kaikkien ruoan saanti riippui silloin Joosefista, joka toimi tuolloin Egyptin elintarvikevirkamiehenä. (1Mo 42:1–3, 5–9.)

Myös jotkin Jumalan sellaisille ihmisille antamat unet, jotka eivät palvoneet häntä, olivat profeetallisia. Kun Joosef oli Egyptissä vankilassa faraon ylijuomanlaskijan ja ylileipurin kanssa, nämä miehet näkivät unet, joiden Joosef saattoi Jumalan avulla selittää tarkoittavan sitä, että kolmen päivän kuluttua ylijuomanlaskija palautettaisiin asemaansa, kun taas ylileipuri teloitettaisiin. Näin tapahtuikin kolme päivää myöhemmin, faraon syntymäpäivänä. Aikanaan faraon huomio kiinnitettiin näiden unien ansiosta Joosefiin, mieheen jolla oli Jumalan henki. (1Mo 40.)

Varoitus ja profeetallisuus yhdistyivät kahdessa unessa, jotka Joosefin ajan farao näki eräänä yönä. Ensimmäisessä hän näki seitsemän kurjan ja laihan lehmän syövän seitsemän lihavaa lehmää. Faraon toisessa unessa samaan korteen puhkesi seitsemän täyteläistä ja hyvää tähkää, mutta seitsemän kuihtunutta, ohutta ja tuulen polttamaa tähkää nieli ne. Joosef antoi kunnian selityksestä Jumalalle ja kertoi paikkansapitävästi, että molemmat unet tarkoittivat seitsemää yltäkylläisyyden vuotta, joita seuraisi seitsemän nälkävuotta. (1Mo 41.) Jumala ohjasi asioita tällä tavoin, jotta monet pelastuisivat nälkäkuolemalta ja jotta varsinkin Abrahamin jälkeläiset säilyisivät elossa, niin että hän voisi täyttää Abrahamille antamansa lupaukset (1Mo 45:5–8).

Myös Babylonian kuningas Nebukadnessar sai kaksi profeetallista unta Jumalalta. Toinen koski metallista kuvapatsasta, jonka pää oli kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja reidet kuparia, sääret rautaa ja jalkaterät rautaa ja savea. Käsien koskematta lohjennut kivi iski sen jalkateriin ja murskasi ne ja hienonsi sen jälkeen muut kuvapatsaan osat. Daniel sanoi Nebukadnessarin olevan ”kultainen pää” ja selitti, että Babylonian valtakuntaa seuraisi ihmisvaltakuntien sarja. Lopulta Jumala itse pystyttäisi Valtakunnan, joka ”ei ikinä tuhoudu”. (Da 2:29–45.)

Toisessa Jumalalta tulleessa unessa Nebukadnessar näki suuren puun, joka hakattiin poikki ja jonka jäljelle jätetty juurakko oli sidottuna ’rauta- ja kuparivanteisiin’, kunnes siltä kuluisi ”seitsemän aikaa”. Kuten Daniel selitti, ylpeilevä Nebukadnessar (jota poikki hakattu puu kuvasi) tuli hulluksi ja pysyi sellaisena, kunnes seitsemän aikaa eli vuotta oli kulunut. Sen jälkeen hän tunnusti Jumalan ylimmyyden, sai järkensä takaisin ja hänet asetettiin jälleen kuninkaaksi. (Da 4; ks. KANSAKUNTIEN MÄÄRÄAJAT.)

Daniel itsekin sai Jehovalta unen, jossa hän näki neljän suunnattoman pedon nousevan merestä; nuo eläimet edustivat ihmishallituksia (Da 7:1, 3, 17; ks. ELÄIMET, VERTAUSKUVALLISET). Daniel näki myös Ikiaikaisen, jolta ”joku ihmisen pojan kaltainen” sai kestävän ”hallitusvallan ja kunnian ja valtakunnan” (Da 7:13, 14).

Joel ennusti, että Jumalan hengen vuodattamista seuraisivat sellaiset ilmiöt kuin profetoiminen ja henkeytettyjen unien uneksiminen (Jl 2:28). Helluntaipäivänä vuonna 33 noin 120 Jeesuksen Kristuksen opetuslasta sai pyhän hengen ja alkoi puhua eri kielillä ”Jumalan suurenmoisuuksista” (Ap 2:1–18). Myöhemmin muutkin uskovat, mm. entinen vainooja Saul (Paavali), saivat pyhän hengen ja ihmelahjoja (Ap 8:17–19; 9:17; 10:44–46). Ollessaan Troaksessa Paavali näki yöllisen näyn tai unen, jossa neuvottiin, missä hänen ja hänen seuralaistensa tuli saarnata ”hyvää uutista” (Ap 16:9, 10). Epäilemättä myös muut opetuslapset näkivät Jumalan hengen vaikutuksesta unia, jotka täyttivät Joelin profetian sanat.

Kun Jeesus Kristus oli tuomittavana Pontius Pilatuksen edessä, tuon roomalaisen käskynhaltijan vaimo lähetti hänelle seuraavan Jeesusta koskevan viestin: ”Älä ole missään tekemisissä sen vanhurskaan miehen kanssa, sillä minä kärsin paljon tänään unessa hänen takiaan.” (Mt 27:19.) Tuon unen, joka ilmeisesti oli lähtöisin Jumalasta, olisi pitänyt varoittaa Pilatusta siitä, että Kristuksen tapaus oli äärimmäisen tärkeä.

Luonnolliset unet. Luonnollisia unia voivat synnyttää jotkin ajatukset tai tunteet, aistimukset tai päivittäiset toimet (huoli, fyysinen tila, työnteko jne.) (Sr 5:3). Näillä unilla ei ole paljonkaan merkitystä (Ps 73:20). Nälkäinen ihminen voi nähdä unta syömisestä ja janoinen juomisesta, mutta he heräävät tyydyttämättöminä. Tähän verrattavissa oleva harhakuvitelma odotti kaikkia kansakuntia, jotka ”sotivat Siioninvuorta vastaan”. (Jes 29:7, 8.)

Pakanoiden suhtautumisesta uniin sanotaan: ”Babylonialaiset luottivat uniin siinä määrin, että vähän ennen tärkeitten ratkaisujen tekoa he neuvojen toivossa nukkuivat temppeleissä. Terveydenhoito-ohjeita haluavat kreikkalaiset nukkuivat Asklepioksen temppeleissä ja roomalaiset Serapiksen temppeleissä. Egyptiläiset valmistivat yksityiskohtaisia unien selityskirjoja.” (Harper’s Bible Dictionary, toim. M. ja J. L. Miller, 1961, s. 141.) Uskollisilla heprealaisilla ja varhaiskristityillä ei kuitenkaan ollut tällaisia tapoja. Raamatussa varoitetaan tähyilemästä enteitä sen enempää luonnollisista unista kuin erilaisista tapahtumistakaan (5Mo 18:10–12; ks. OKKULTTINEN ENNUSTAMINEN).

Valheunet. Raamatussa tuomitaan valheunet. Mooseksen lain mukaan valheellinen unennäkijä, joka yllytti epäjumalanpalvelukseen, piti surmata (5Mo 13:1–5). Jumala saattoi joskus puhua tosi profeetoilleen unien välityksellä (4Mo 12:6), mutta hän vastusti ”valheunien profeettoja”, jotka johtivat hänen kansansa pois tosi palvonnasta (Jer 23:25–32; 27:9, 10). Ennustelijoiden sanottiin puhuvan ”arvottomia unia” (Sak 10:2).

Raamatussa mainitaan unet kuvaannollisessa mielessä puhuttaessa jumalattomista lihan saastuttajista, jotka pujahtivat kristilliseen seurakuntaan. Juudas varoitti uskovia tovereitaan näistä miehistä, jotka ”antautuvat unien valtaan” ja jotka ilmeisesti uneksivat (kuvittelivat), että he voisivat rankaisematta rikkoa Jumalan sanaa ja saastuttaa lihan seurakunnassa. Tämä oli erehdys, sillä he saisivat väistämättä Korkeimman Tuomarin, Jehovan, epäsuotuisan tuomion. (Ju 8; 1Ko 6:9, 10, 18–20.)