Lyydia – vieraanvarainen Jumalan palvoja

TOSI Jumalan palvelijoille on muinaisista ajoista lähtien ollut tunnusomaista vieraanvaraisuus (1. Mooseksen kirja 18:1–8; 19:1–3). Vieraanvaraisuutta, joka kumpuaa vilpittömästä sydämestä, on kuvailtu ’rakkaudeksi, kiintymykseksi tai huomaavaisuudeksi vieraita ihmisiä kohtaan’, ja se on nykyäänkin tosi kristillisyyden tuntomerkki. Tosiasiassa sitä vaaditaan kaikilta niiltä, jotka haluavat palvoa Jumalaa otollisesti. (Heprealaisille 13:2; 1. Pietarin kirje 4:9.)

Eräs joka ilmaisi vieraanvaraisuutta esimerkillisesti, oli Lyydia. Hän ”suorastaan pakotti” Filippissä vierailulla olleet kristityt lähetystyöntekijät jäämään hänen luokseen (Apostolien teot 16:15). Lyydia mainitaan Raamatussa vain lyhyesti, mutta se vähä, mitä hänestä sanotaan, voi kannustaa meitä. Millä tavoin? Kuka Lyydia oli? Mitä hänestä tiedetään?

”Purppuranmyyjä”

Lyydia asui Filippissä, Makedonian huomattavimmassa kaupungissa. Hän oli kuitenkin kotoisin Tyatirasta, kaupungista joka sijaitsee Lyydian alueella Vähän-Aasian länsiosassa. Tämän vuoksi jotkut arvelevat, että ”Lyydia” oli lisänimi, jonka hän sai Filippissä. Toisin sanoen hän oli ”lyydialainen”, pitkälti samaan tapaan kuin naista, jolle Jeesus Kristus todisti, voitiin sanoa ”samarialaiseksi naiseksi” (Johannes 4:9). Lyydia myi purppuraa tai sillä värjättyjä artikkeleita (Apostolien teot 16:12, 14). Siitä että väriainetta valmistettiin sekä Tyatirassa että Filippissä, todistavat arkeologien esiin kaivamat piirtokirjoitukset. Lyydia oli ehkä vaihtanut asuinpaikkaa työnsä vuoksi; joko hänellä oli oma liikeyritys tai sitten hän edusti jotakin tyatiralaisten värjääjien yritystä.

Purppuraväriä saatiin eri lähteistä. Kallein väri oli peräisin eräistä merikotiloista. Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen roomalaisen runoilijan Martialiksen mukaan päällysviitta, joka oli värjätty parhaalla Tyroksen purppuralla (myös tämän väriaineen tuotantokeskus), saattoi maksaa jopa 10 000 sestertiusta eli 2 500 denaaria, mikä vastasi työmiehen palkkaa 2 500 päivältä. Tällaiset vaatteet olivat selvästikin ylellisyystuotteita, joihin vain harvoilla oli varaa. Lyydia on siksi saattanut olla hyvin varakas. Joka tapauksessa hän pystyi osoittamaan vieraanvaraisuutta apostoli Paavalille ja tämän tovereille – Luukkaalle, Silakselle, Timoteukselle ja ehkä muillekin.

Paavali saarnaa Filippissä

Paavali astui ensimmäistä kertaa Euroopan kamaralle vuoden 50 tietämissä ja alkoi saarnata Filippissä.a Aina kun hän saapui uuteen kaupunkiin, hänellä oli tapana mennä ensin synagogaan saarnaamaan siellä kokoontuville juutalaisille ja käännynnäisille (vrt. Apostolien teot 13:4, 5, 13, 14; 14:1). Joidenkin lähteiden mukaan Rooman laki kuitenkin kielsi juutalaisia harjoittamasta uskontoaan Filippin kaupungin ”pyhien rajojen” sisäpuolella. Viivyttyään kaupungissa ”muutamia päiviä” lähetystyöntekijät löysivätkin sapattipäivänä joen rannalta kaupungin ulkopuolelta paikan, jonka he arvelivat ”olevan rukouspaikka” (Apostolien teot 16:12, 13). Kyseessä oli ilmeisesti Gangitesjoki. Lähetystyöntekijät tapasivat siellä vain naisia, joista yksi oli Lyydia.

”Jumalan palvoja”

Lyydia oli ”Jumalan palvoja”, mutta todennäköisesti hän oli kääntynyt juutalaisuuteen etsiessään uskonnollista totuutta. Hyvästä työpaikastaan huolimatta Lyydia ei ollut materialisti. Sen sijaan hän varasi aikaa hengellisiin asioihin. ”Jehova avasi täysin hänen sydämensä kiinnittämään huomiota siihen, mitä Paavali puhui”, ja Lyydia omaksui totuuden. ”Hänet ja hänen huonekuntansa” kastettiin. (Apostolien teot 16:14, 15.)

Raamatussa ei kerrota, keitä nuo muut Lyydian huonekunnan jäsenet olivat. Koska aviomiehestä ei ole mainintaa, Lyydia on ehkä ollut naimaton tai leski. ”Hänen huonekuntansa” on voinut koostua sukulaisista, mutta tuo sana saattoi tarkoittaa myös orjia tai palvelijoita. Joka tapauksessa Lyydia kertoi oppimastaan innokkaasti niille, jotka asuivat hänen kanssaan. Hän on varmasti tuntenut suurta iloa, kun he uskoivat ja omaksuivat tosi uskon!

”Hän suorastaan pakotti meidät tulemaan”

Lähetystyöntekijöiden täytyi ennen Lyydian tapaamista kenties tyytyä siihen majapaikkaan, jonka he olivat saaneet omalla kustannuksellaan. Lyydia oli kuitenkin iloinen siitä, että pystyi tarjoamaan majoitusvaihtoehdon. Se että hänen täytyi olla sinnikäs, viittaa kuitenkin siihen, että Paavali tovereineen pani jonkin verran vastaan. Miksi? Paavali halusi ’tarjota hyvää uutista kustannuksitta ollakseen käyttämättä valtaansa väärin’ ja ollakseen tulematta taakaksi kenellekään (1. Korinttilaisille 9:18; 2. Korinttilaisille 12:14). Luukas kuitenkin jatkaa: ”Kun sitten hänet ja hänen huonekuntansa oli kastettu, hän sanoi hartaasti pyytäen: ’Jos olette katsoneet minun olevan uskollinen Jehovalle, niin astukaa talooni ja jääkää.’ Ja hän suorastaan pakotti meidät tulemaan.” (Apostolien teot 16:15.) Lyydialle oli hyvin tärkeää olla uskollinen Jehovalle, ja vieraanvaraisuuden osoittaminen oli ilmeisesti todiste hänen uskostaan (vrt. 1. Pietarin kirje 4:9). Miten hieno esimerkki! Edistämmekö mekin omaisuudellamme hyvän uutisen etuja?

Filippin veljet

Kun Paavali ja Silas olivat päässeet pois vankilasta demonien riivaamaa orjatarta koskevan tapauksen jälkeen, he palasivat Lyydian kotiin, jossa he tapasivat joitakin veljiä (Apostolien teot 16:40). Filippin vastaperustetun seurakunnan uskovat ovat saattaneet käyttää Lyydian kotia säännöllisesti kokouspaikkana. On johdonmukaista ajatella, että hänen kotinsa oli kaupungin teokraattisen toiminnan yhtenä keskuksena sen jälkeenkin.

Se lämmin vieraanvaraisuus, jota Lyydia ilmaisi alussa, osoittautui tunnusomaiseksi koko seurakunnalle. Köyhyydestään huolimatta filippiläiset lähettivät Paavalille toistuvasti sellaista, mitä hän tarvitsi, ja apostoli oli siitä kiitollinen (2. Korinttilaisille 8:1, 2; 11:9; Filippiläisille 4:10, 15, 16).

Lyydiaa ei mainita kirjeessä, jonka Paavali lähetti filippiläisille vuosien 60–61 tienoilla. Raamatussa ei paljasteta, mitä hänelle tapahtui Apostolien tekojen 16. luvussa kerrottujen tapahtumien jälkeen. Lyhyt maininta tästä tarmokkaasta naisesta herättää meissä kuitenkin halun ’noudattaa vieraanvaraisuutta’ (Roomalaisille 12:13). Miten kiitollisia olemmekaan siitä, että meillä on keskuudessamme Lyydian kaltaisia kristittyjä! Heidän osoittamansa henki vaikuttaa suuresti seurakunnan lämpimyyteen ja ystävällisyyteen, Jehova Jumalan kunniaksi.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 28]

Juutalaiselämää Filippissä

Elämä Filippissä ei varmasti ole ollut helppoa juutalaisille ja juutalaisuuteen kääntyneille. Ilmassa on saattanut olla juutalaisvastaisuutta, sillä keisari Claudius oli karkottanut juutalaiset Roomasta vähän ennen Paavalin Filippiin suuntautunutta vierailua (vrt. Apostolien teot 18:2).

On merkityksellistä, että Paavali ja Silas raahattiin viranomaisten eteen heidän parannettuaan orjattaren, jossa oli ennusteluhenki. Hänen omistajansa, joilta nyt oli viety tuottoisa tulolähde, käyttivät hyväkseen kotikaupunkinsa muiden asukkaiden ennakkoluuloja väittäen: ”Nämä miehet, jotka ovat juutalaisia, häiritsevät hyvin suuresti kaupunkiamme, ja he julistavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä harjoittaa, koska olemme roomalaisia.” Sen johdosta Paavalia ja Silasta piestiin raipoilla ja heidät heitettiin vankilaan. (Apostolien teot 16:16–24.) Jehovan, juutalaisten Jumalan, palvominen avoimesti kysyi tällaisessa ilmapiirissä rohkeutta. Ilmeisesti Lyydiaa ei kuitenkaan häirinnyt se, että hän oli erilainen.

[Kuvat s. 27]

Filippin raunioita