Innokkaat Jehovan todistajat marssilla!
ENSIMMÄISEN vuosisadan Jehovan todistajat olivat rohkean ja innokkaan toiminnan ihmisiä. He toteuttivat halukkaasti Jeesuksen antaman tehtävän: ”Menkää – – ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä.” – Matteus 28:19, 20.
Mutta mistä tiedämme, että Kristuksen varhaiset seuraajat suhtautuivat tuohon tehtävään vakavasti? Raamatussa oleva Apostolien tekojen kirja osoittaa, että he olivat innokkaita Jehovan todistajia – tosiaan marssilla!
OPETUKSIA SEKÄ MUITA PIIRTEITÄ
Kolmannen evankeliumin ja Apostolien tekojen kirjan kielen ja tyylin samankaltaisuus osoittaa, että niillä on ollut sama kirjoittaja: Luukas, ”rakas lääkäri”. (Kolossalaisille 4:14) Apostolien tekojen ainutlaatuisia piirteitä ovat siinä säilyneet keskustelut ja rukoukset. Noin 20 prosenttia kirjan sisällöstä on puheita, esimerkiksi ne puheet, jotka Pietari ja Paavali esittivät tosi uskon tueksi.
Apostolien tekojen kirja kirjoitettiin Roomassa noin vuonna 61. Ilmeisesti siksi siinä ei mainita Paavalin saapumista keisarin eteen eikä sitä, kun Nero vainosi kristittyjä noin vuonna 64. – 2. Timoteukselle 4:11.
Luukkaan evankeliumin tavoin Apostolien teot osoitettiin Teofilukselle. Kirja oli kirjoitettu uskon tukemiseksi ja kristillisyyden leviämisen selostamiseksi. (Luukas 1:1–4; Apostolien teot 1:1, 2) Kirja osoittaa, että Jehovan käsi oli hänen uskollisten palvelijoidensa kanssa. Se kertoo meille hänen henkensä voimasta ja vahvistaa luottamustamme Jumalan henkeytettyyn profetiaan. Apostolien tekojen kirja auttaa meitä myös kestämään vainoa, se saa meidät olemaan uhrautuvaisia Jehovan todistajia ja rakentaa uskoamme Valtakunnan toivoon.
HISTORIALLINEN TÄSMÄLLISYYS
Luukas oli Paavalin toverina, ja hän kertoo heidän matkoistaan. Hän keskusteli myös silminnäkijöiden kanssa. Nämä seikat perusteellisen tutkimustyön lisäksi tekevät hänen kirjoituksistaan mestariteoksen historiallisessa täsmällisyydessä.
Tutkija William Ramsay saattoi siksi sanoa: ”Luukas on ensiluokkainen historioitsija: eivät vain hänen lausuntonsa tosiasioista ole luotettavia, vaan hänellä on myös aitoa historiallista vaistoa – –. Tämä kirjailija pitäisi sijoittaa kaikkein suurimpien historioitsijoiden joukkoon.”
PIETARI – USKOLLINEN TODISTAJA
Jumalan antama hyvän uutisen julistustyö voidaan suorittaa vain Jehovan pyhän hengen voimassa. Niinpä kun Jeesuksen seuraajat saavat pyhää henkeä, heistä tulee hänen todistajiaan Jerusalemissa, Juudeassa, Samariassa ja ”maan ääriin asti”. Helluntaina vuonna 33 heidät täytetään pyhällä hengellä. Koska kello on vasta 9 aamulla, he eivät varmasti ole juovuksissa, niin kuin jotkut ajattelevat. Pietari antaa sykähdyttävän todistuksen, ja 3 000 kastetaan. Uskonnolliset vastustajat yrittävät vaientaa Valtakunnan julistajat, mutta vastaukseksi rukoukseen Jumala tekee todistajansa kykeneviksi puhumaan hänen sanaansa rohkeasti. Kun heitä uhataan jälleen, he vastaavat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” Työ menee eteenpäin, kun he jatkavat saarnaamista talosta taloon. – 1:1–5:42.
Luottamus Jehovan henkeen tekee hänen todistajansa kykeneviksi kestämään vainoa. Niinpä sen jälkeen kun uskollinen todistaja Stefanus on kivitetty kuoliaaksi, Jeesuksen seuraajat hajaantuvat, mutta tämä vain levittää sanaa. Evankelista Filippus tekee uraauurtavaa työtä Samariassa. Väkivaltainen vainooja Saulus Tarsolainen kääntyy yllättäen. Kun hänestä on tullut apostoli Paavali, hän tuntee vainon kuumuuden Damaskoksessa, mutta pakenee juutalaisten murhanhimoisia aikeita. Paavali on vähän aikaa apostolien kanssa Jerusalemissa ja jatkaa sitten matkaansa palveluksessaan. – 6:1–9:31.
Jehovan käsi on hänen todistajiensa kanssa, kuten Apostolien teot edelleen osoittaa. Pietari herättää Dorkaksen (Tabitan) kuolleista. Vastaukseksi kutsuun hän julistaa hyvää uutista Korneliukselle, hänen huonekunnalleen ja ystävilleen Kesareassa. He ovat ensimmäisiä pakanoita, jotka kastetaan ja joista tulee Jeesuksen opetuslapsia. Täten päättyvät ”seitsemänkymmentä viikkoa”, ja tulemme vuoteen 36. (Daniel 9:24) Pian sen jälkeen Herodes Agrippa I teloituttaa apostoli Jaakobin ja antaa pidättää Pietarin. Mutta enkeli vapauttaa apostolin vankilasta, ja ’Jehovan sana kasvaa ja leviää jatkuvasti’. – 9:32–12:25.
PAAVALIN KOLME LÄHETYSMATKAA
Siunauksia virtaa niille, jotka kuluttavat itseään Jumalan palveluksessa, kuten Paavali teki. Hänen ensimmäinen lähetysmatkansa alkaa Syyrian Antiokiasta. Kyproksen saarella prokonsuli Sergius Pauluksesta ja monista muista tulee uskovia. Johannes Markus lähtee Pamfylian Pergestä Jerusalemiin, mutta Paavali ja Barnabas kulkevat edelleen Pisidian Antiokiaan. Lystrassa juutalaiset lietsovat vainoa. Vaikka Paavalia on kivitetty ja hänet on jätetty kuolemaan, hän toipuu ja jatkaa palvelustaan. Lopulta hän ja Barnabas palaavat Syyrian Antiokiaan ja päättävät ensimmäisen matkansa. – 13:1–14:28.
Ensimmäisen vuosisadan vastineensa tavoin nykyajan hallintoelin ratkaisee kysymyksiä pyhän hengen ohjauksessa. Ympärileikkaus ei kuulunut niihin ”välttämättömiin”, joihin sisältyy se, että ’kartetaan epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta’. (15:28, 29) Kun Paavali aloittaa toisen lähetysmatkansa, Silas tulee hänen mukaansa, ja myöhemmin Timoteus liittyy heidän seuraansa. Ripeä toiminta seuraa kutsua tulla yli Makedoniaan. Filippissä todistaminen johtaa mellakkaan ja vangitsemiseen. Mutta maanjäristys vapauttaa Paavalin ja Silaan, ja he saarnaavat vanginvartijalle ja hänen huonekunnalleen, ja näistä tulee kastettuja uskovia. – 15:1–16:40.
Jehovan palvelijoiden tulisi olla hänen Sanansa ahkeria tutkijoita, kuten Paavali ja Raamattua tutkivat berealaiset olivat. Ateenan Areiopagilla Paavali antaa todistuksen siitä, että Jehova on Luoja, ja joistakuista tulee uskovia. Korintossa osoitetaan niin paljon kiinnostusta, että hän jää tuohon kaupunkiin puoleksitoista vuodeksi. Siellä ollessaan hän kirjoittaa 1. ja 2. Tessalonikalaiskirjeen. Erottuaan Silaan ja Timoteuksen seurasta apostoli purjehtii Efesokseen, astuu sitten Kesareaan menevään laivaan ja matkustaa edelleen Jerusalemiin. Kun hän palaa Syyrian Antiokiaan, hänen toinen lähetysmatkansa on päättynyt. – 17:1–18:22.
Kuten Paavali osoitti, talosta-taloon-todistaminen on ratkaisevan tärkeä osa kristillistä palvelusta. Apostolin kolmas matka (vuosina 52–56) noudattaa suureksi osaksi hänen toisen matkansa reittiä. Paavalin palvelus nostattaa vastustusta Efesoksessa, mistä hän kirjoittaa ensimmäisen kirjeensä korinttolaisille. Toinen Korinttolaiskirje kirjoitetaan Makedoniassa, ja roomalaisille hän kirjoittaa Korintossa ollessaan. Miletoksessa Paavali tapaa Efesoksen vanhimmat ja puhuu siitä, kuinka hän opetti heitä julkisesti ja talosta taloon. Hänen kolmas matkansa päättyy, kun hän saapuu Jerusalemiin. – 18:23–21:14.
VAINO TEHOTONTA
Vaino ei sulje Jehovan uskollisten todistajien huulia. Niinpä kun joukkoväkivalta puhkeaa Paavalia vastaan Jerusalemin temppelissä, hän todistaa rohkeasti kiihkoileville mellakoitsijoille. Hänen murhaamisekseen laadittu salajuoni tehdään tyhjäksi, kun hänet lähetetään maaherra Felixin luo Kesareaan sotilasvartioston saattamana. Paavalia pidetään vangittuna kaksi vuotta, koska Felix pysyy vaatimuksessaan saada lahjuksia, joita ei milloinkaan tule. Hänen seuraajansa Festus saa kuulla, että Paavali vetoaa keisariin. Ennen kuin apostoli suuntaa kulkunsa Roomaan, hän esittää kuitenkin sävähdyttävän puolustuspuheen kuningas Agrippan edessä. – 21:15–26:32.
Koetuksista lannistumatta Jehovan palvelijat jatkavat saarnaamista. Tämä piti varmasti paikkansa Paavalista. Koska apostoli on vedonnut keisariin, hän lähtee matkaan kohti Roomaa Luukkaan kanssa noin vuonna 58. He vaihtavat laivaa Lyykian Myrassa. He kokevat haaksirikon ja nousevat maihin Maltan saarelle, mutta myöhemmin eräs toinen alus vie heidät Italiaan. Jopa, kun sotilaat vartioivat Paavalia Roomassa, hän kutsuu ihmisiä luokseen ja julistaa heille hyvää uutista. Tämän vangitsemisensa aikana hän kirjoittaa efesolaisille, filippiläisille, kolossalaisille, Filemonille ja heprealaisille. – 27:1–28:31.
YHÄ MARSSILLA
Apostolien tekojen kirja osoittaa, että ensimmäisen vuosisadan Jehovan todistajat jatkoivat uskollisesti Jumalan Pojan aloittamaa työtä. Jumalan pyhän hengen voiman avulla he todistivat tosiaan innokkaasti.
Koska Jeesuksen varhaiset seuraajat rukoillen luottivat Jumalaan, Hänen kätensä oli heidän kanssaan. Tuhansista tuli näin uskovia, ja ’hyvää uutista saarnattiin kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on’. (Kolossalaisille 1:23) Sekä silloin että nyt tosi kristityt ovat tosiaan osoittaneet olevansa innokkaita Jehovan todistajia, jotka marssivat eteenpäin!
[Tekstiruutu/Kuva s. 25]
SADANPÄÄMIES KORNELIUS: Kornelius oli upseeri, sadanpäämies. (10:1) Sadanpäämiehen vuosiansiot olivat noin viisinkertaiset jalkaväensotilaan ansioihin verrattuna eli noin 1 200 denaaria, mutta ne saattoivat olla paljon enemmänkin. Eläkkeelle jäädessään hän sai lahjaksi rahaa tai maata. Hänen sotilasasunsa oli värikäs: hopeisesta kypärästä kiltin kaltaiseen vaatekappaleeseen, hienolaatuiseen villakankaiseen viittaan ja koristeltuihin säärisuojuksiin saakka. Sadanpäämiehen komppania koostui teoriassa sadasta miehestä, mutta toisinaan heitä oli vain noin 80. Alokkaita ”italialaiseen joukko-osastoon” tuli ilmeisesti Rooman kansalaisten keskuudesta sekä vapautettujen orjien joukosta Italiasta.
[Tekstiruutu/Kuva s. 25]
TALON KATOLLA RUKOILEMINEN: Pietari ei ollut mahtaileva rukoillessaan yksin talon katolla. (10:9) Tasakaton ympärille rakennettu kaide todennäköisesti kätki hänet näkyvistä. (5. Mooseksen kirja 22:8) Katto oli myös paikka, jossa saattoi rentoutua ja jonne saattoi paeta kadulta kuuluvaa melua illalla.
[Tekstiruutu s. 25]
LUULTIIN JUMALIKSI IHMISEN MUODOSSA: Kun Paavali paransi ramman miehen, Lystran asukkaat ajattelivat, että jumalat olivat ilmestyneet ihmisinä. (14:8–18) Zeuksella, kreikkalaisten ylijumalalla, oli temppeli tuossa kaupungissa, ja hänen poikansa Hermes, jumalien sanansaattaja, oli huomattava puhetaitonsa vuoksi. Ihmiset ajattelivat, että Paavali oli Hermes, koska hän otti johdon puhumisessa, ja niinpä he pitivät Barnabasta Zeuksena. Oli tavallista, että epäjumalina pidetyt palvonnan kohteet seppelöitiin kukista tai sypressin tai männyn oksista tehdyllä seppeleellä, mutta Paavali ja Barnabas torjuivat tällaisen jumaloivan kohtelun.
[Tekstiruutu/Kuva s. 25]
VANGINVARTIJA USKOO: Kun maanjäristys aukaisi vankilan ovet ja päästi irti vankien kahleet, filippiläinen vanginvartija aikoi tappaa itsensä. (16:25–27) Miksi? Koska Rooman laki määräsi, että vanginvartijan oli määrä kärsiä karanneen vangin rangaistus. Vanginvartija piti ilmeisesti parempana kuolla itsemurhaan kuin kidutukseen, joka luultavasti odotti joitakin vankeja. Hän otti kuitenkin vastaan hyvän uutisen, ja heidät kaikki, ”hänet ja hänen omaisensa, kastettiin viipymättä”. – 16:28–34.
[Tekstiruutu/Kuva s. 26]
KEISARIIN VETOAMINEN: Koska Paavali oli ollut syntymästään saakka Rooman kansalainen, hänellä oli oikeus vedota keisariin ja tulla tuomituksi Roomassa. (25:10–12) Rooman kansalaista ei saanut vangita, ruoskia tai rangaista ilman oikeudenkäyntiä. – 16:35–40; 22:22–29; 26:32.
[Lähdemerkintä]
Museo Capitolino, Rooma
[Tekstiruutu/Kuva s. 26]
ARTEMIIN TEMPPELINVARTIJA: Hopeaseppä Demetrius joutui pois tolaltaan Paavalin saarnaamisen vuoksi, ja hän kiihotti mellakan. Mutta kaupunginsihteeri hajotti kansanjoukon. (19:23–41) Hopeasepät valmistivat hopeisia pienoispyhäkköjä temppelin kaikkein pyhimmästä osasta, missä monirintainen hedelmällisyyden jumalatar Artemiin patsas sijaitsi. Kaupungit kilpailivat toistensa kanssa kunniasta saada olla Artemiin ne·ō·koʹros eli ”temppelinvartija”.
[Tekstiruutu/Kuva s. 26]
VAIKEUKSIA MERELLÄ: Kun Euroakvilo-niminen myrskytuuli ruhjoi Paavalia kuljettanutta laivaa, ’laivavene pystyttiin töin tuskin saamaan hallintaan’. (27:15, 16) Laivavene oli pieni soutuvene, jota jokin alus tavallisesti veti perässään. Laivassa oli mukana paksuja köysiä, jotka voitiin kiertää rungon ympäri sen vyöttämiseksi alakautta ja maston heilumisen aiheuttaman rasituksen vähentämiseksi myrskyjen aikana. (27:17) Nämä merimiehet heittivät neljä ankkuria ja irrottivat aluksen ohjaamiseen käytettyjen ohjausairojen eli melojen köydet. (27:29, 40) Aleksandrialaisen laivan keulakuvassa olivat ”Zeuksen pojat” – Kastor ja Polydeukes, joita pidettiin merimiesten suojelijoina. – 28:11.