KIPU, TUSKA

Fyysisen epämukavuuden tunne, joko lievä tai voimakas; myös ankara henkinen tai tunneperäinen ahdistus.

Jumalan kiroaman maan viljelemisen vaatima uuvuttava työ (1Mo 3:17–19; 5:29), loukkaavat sanat (San 15:1), toisten välinpitämätön suhtautuminen heille tehtyyn hyvään (Ro 9:2), sairaudet ja muut vastoinkäymiset (Job 2:13; 16:6) ovat aiheuttaneet ihmisille henkistä, tunneperäistä ja fyysistä tuskaa. Kauhistuttavat tai pelottavat tilanteet, olivatpa ne todellisia tai näyssä nähtyjä, ovat myös tuottaneet tuskaa (Ps 55:3, 4; Jes 21:1–3; Jer 4:19, 20; Hes 30:4, 9). (Ks. myös SYNNYTYSPOLTOT.)

’Ei enää kipua’. Vaikka fyysinen kipu onkin epämiellyttävää, siitä on hyötyä, sillä se varoittaa ihmistä fyysisen vahingon vaarasta, jolloin hän voi ryhtyä varotoimiin vakavien vaurioiden välttämiseksi. Sen Jumalan lupauksen täyttyminen, jonka mukaan ’kipua ei enää ole’ (Il 21:4), ei siis voi tarkoittaa sitä, että ihmiset lakkaisivat tuntemasta kipua tai eivät pystyisi kokemaan sitä. Sen sijaan synnistä ja epätäydellisyydestä johtuvaa henkistä, tunneperäistä ja fyysistä kipua (Ro 8:21, 22) ’ei enää ole’ siinä mielessä, että sen syyt (esim. sairaudet ja kuolema) on poistettu. Ruumiillinen täydellisyys ei sinänsä vaadi ehdotonta kivuttomuutta, kuten havaitaan siitä, että täydellinen ihminen Jeesuskin tunsi fyysistä kipua ja tunneperäistä tuskaa kuolemansa yhteydessä sekä niiden välinpitämättömyyden vuoksi, joita hän palveli (Mt 26:37; Lu 19:41). Hänen jopa ennustettiin olevan ’tuskiin tarkoitettu mies’ (Jes 53:3). Parantamalla ”monenlaisten tautien ja piinallisten tuskien ahdistamia” (Mt 4:24) Jeesus kantoi toisten tuskia (Jes 53:4).

Kuvaannollista käyttöä. Raamatussa puhutaan usein kuvaannollisesta tuskasta. Tekstiyhteyden mukaisesti se voi viitata kovaan työhön (San 5:10) tai terveeseen ja kunnioittavaan Jehova Jumalan pelkoon (1Ai 16:30; Ps 96:9; 114:7). Vesien, vuorten ja maan kuvaillaan olevan tuskissa, kun ne vapisevat tai järkkyvät (Ps 77:16; 97:4; Jer 51:29; Hab 3:10). Jehovan silmissä uskottoman Juudan tuska oli paranematon, ja se uhkasi menehtyä siihen (Jer 30:15).

Tuska tai kipu voi kuvata myös ahdistavia olosuhteita. Apostoli Pietari sanoi Jeesuksesta Kristuksesta: ”Jumala herätti hänet päästämällä hänet kuoleman tuskista, sillä sen ei ollut mahdollista pitää häntä jatkuvasti otteessaan.” (Ap 2:24.) Vaikka kuolleet eivät olekaan tietoisessa tilassa, kuolema on katkeraa ja ahdistavaa, koska sitä edeltävät usein kivut ja koska sen lamaannuttava ote aiheuttaa kaiken toiminnan lakkaamisen ja vapauden menetyksen (vrt. Ps 116:3).