Ajat ja ajanjaksot Jehovan käsissä

”Ei ole teidän asianne saada tietoa ajoista eikä ajanjaksoista, jotka Isä on omassa tuomiovallassaan asettanut.” (APOSTOLIEN TEOT 1:7)

1. Miten Jeesus vastasi aikaan liittyviin kysymyksiin, joita hänen apostolinsa tekivät?

ON TÄYSIN luonnollista, että ne, jotka ”huokailevat ja voihkivat” kaikkia kristikunnassa ja kautta maailman ”tehtäviä inhottavuuksia”, pohtivat, milloin tämä jumalaton järjestelmä loppuu ja milloin sen sijaan tulee Jumalan vanhurskas uusi maailma (Hesekiel 9:4; 2. Pietarin kirje 3:13). Apostolit tekivät Jeesukselle aikaan liittyviä kysymyksiä juuri ennen hänen kuolemaansa ja hänen ylösnousemuksensa jälkeen (Matteus 24:3; Apostolien teot 1:6). Vastatessaan niihin Jeesus ei kuitenkaan antanut heille keinoa laskea aikoja. Eräässä tapauksessa hän esitti heille moniosaisen tunnusmerkin, ja toisen kerran hän sanoi, että ’ei ollut heidän asiansa saada tietoa ajoista eikä ajanjaksoista, jotka Isä oli omassa tuomiovallassaan asettanut’ (Apostolien teot 1:7).

2. Miksi voidaan sanoa, että Jeesus ei ole aina tiennyt, miten hänen Isänsä on ajoittanut asioita, joiden on määrä tapahtua lopun aikana?

² Vaikka Jeesus on Jehovan ainosyntyinen Poika, hän ei ole itsekään aina tiennyt, miten hänen Isänsä tulisi ajoittamaan tapahtumia. Viimeisiä päiviä koskevassa profetiassaan Jeesus myönsi nöyrästi: ”Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä.” (Matteus 24:36.) Jeesus halusi odottaa kärsivällisesti, että hänen Isänsä paljastaisi hänelle tarkan ajan, jolloin ryhdyttäisiin tuhotoimiin tätä jumalatonta asiainjärjestelmää vastaan.a

3. Mitä voimme oppia siitä, miten Jeesus vastasi Jumalan tarkoitusta koskeviin kysymyksiin?

³ Jeesuksen tavasta vastata Jumalan tarkoituksen täyttymisen ajankohtaa koskeviin kysymyksiin voidaan päätellä kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että Jehovalla on aikataulu, ja toiseksi se, että vain hän päättää siitä ja että hänen palvelijansa eivät voi odottaa saavansa etukäteen täsmällistä tietoa hänen ajoistaan ja ajanjaksoistaan.

Jehovan ajat ja ajanjaksot

4. Mikä on Apostolien tekojen 1:7:ssä ”ajoiksi” ja ”ajanjaksoiksi” käännettyjen kreikkalaisten sanojen merkitys?

⁴ Mitä tarkoitetaan ”ajoilla” ja ”ajanjaksoilla”? Apostolien tekojen 1:7:ään muistiin merkittyihin Jeesuksen sanoihin sisältyy kaksi aikaan liittyvää piirrettä. ”Ajoiksi” käännetty kreikkalainen sana merkitsee ’aikaa sen keston merkityksessä’, lyhyttä tai pitkää aikaa. ”Ajanjaksot” on käännetty sanasta, joka viittaa määräaikaan, nimenomaiseen ajanjaksoon tai aikakauteen, jolle ovat ominaisia tietyt piirteet. W. E. Vine sanoo näistä kahdesta alkukielen sanasta: ”Apostolien tekojen 1:7:ssä ’Isä on määrännyt omassa vallassaan’ sekä ajat (khronos) eli aikojen pituudet että ajanjaksot (kairos) eli aikakaudet, joille ovat ominaisia tietyt tapahtumat.”

5. Milloin Jehova ilmoitti Nooalle tarkoituksensa tuhota turmeltunut maailma, ja minkä kaksiosaisen tehtävän Nooa suoritti?

⁵ Ennen vedenpaisumusta Jumala asetti 120 vuoden aikarajan sille turmeltuneelle maailmalle, jonka ihmiset ja aineellistuneet kapinalliset enkelit olivat saaneet aikaan (1. Mooseksen kirja 6:1–3). Jumalinen Nooa oli silloin 480-vuotias (1. Mooseksen kirja 7:6). Hän oli lapseton ja pysyi lapsettomana vielä 20 vuotta (1. Mooseksen kirja 5:32). Paljon myöhemmin, vasta sen jälkeen kun Nooan pojat olivat tulleet aikuisiksi ja menneet naimisiin, Jumala ilmoitti Nooalle, että Hänellä oli tarkoitus poistaa jumalattomuus maan päältä (1. Mooseksen kirja 6:9–13, 18). Silloinkaan, vaikka Nooalle uskottiin kaksiosainen tehtävä rakentaa arkki ja saarnata aikalaisilleen, Jehova ei paljastanut hänelle aikatauluaan (1. Mooseksen kirja 6:14; 2. Pietarin kirje 2:5).

6. a) Miten Nooa osoitti jättäneensä aikaa koskevat asiat Jehovan käsiin? b) Miten voimme noudattaa Nooan esimerkkiä?

⁶ Kymmeniä vuosia – kenties puoli vuosisataa – ”Nooa teki aivan niin kuin Jumala oli häntä käskenyt”. Nooa teki niin ”uskon vaikutuksesta” tietämättä nimenomaista aikaa. (1. Mooseksen kirja 6:22; Heprealaisille 11:7.) Jehova kertoi hänelle tapahtumien tarkan ajan vasta viikkoa ennen kuin vedenpaisumuksen oli määrä alkaa (1. Mooseksen kirja 7:1–5). Ehdoton luottamus ja usko Jehovaan auttoi Nooaa jättämään aikaa koskevat asiat Jumalan käsiin. Ja miten kiitollinen Nooan onkaan täytynyt olla, kun hän tunsi Jehovan suojeluksen vedenpaisumuksen aikana ja astui myöhemmin arkista ulos puhdistettuun maahan! Eikö meidänkin, joilla on silmiemme edessä samanlainen toivo vapautumisesta, pitäisi ilmaista tällaista uskoa Jumalaan?

7, 8. a) Miten kansakunnat ja maailmanvallat syntyivät? b) Millä tavoin Jehova ”sääti määräajat ja ihmisten asumisen määrärajat”?

⁷ Vedenpaisumuksen jälkeen useimmat Nooan jälkeläisistä hylkäsivät Jehovan tosi palvonnan. Pysyäkseen yhdessä paikassa he alkoivat rakentaa kaupunkia ja tornia väärää palvontaa varten. Jehova päätti, että oli aika puuttua tilanteeseen. Hän sekoitti heidän kielensä ja ”hajotti heidät – – [Babelista] yli koko maan pinnan”. (1. Mooseksen kirja 11:4, 8, 9.) Myöhemmin noista kieliryhmistä kehkeytyi kansakuntia, joista jotkin liittivät itseensä muita kansakuntia, niin että niistä tuli alueellisia valtoja ja jopa maailmanvaltoja (1. Mooseksen kirja 10:32).

⁸ Tarkoituksensa toteuttamiseksi Jumala määräsi toisinaan kansakuntien rajat ja sen, minä ajankohtana jokin kansakunta hallitsisi paikallisesti tai maailmanvaltana (1. Mooseksen kirja 15:13, 14, 18–21; 2. Mooseksen kirja 23:31; 5. Mooseksen kirja 2:17–22; Daniel 8:5–7, 20, 21). Apostoli Paavali viittasi tähän Jehovan aikoja ja ajanjaksoja koskevaan piirteeseen, kun hän sanoi Ateenassa oleville kreikkalaisille älymystön edustajille: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaiken siinä olevan, – – teki yhdestä ihmisestä kaikki ihmisten kansakunnat asumaan koko maan pinnalla, ja hän sääti määräajat ja ihmisten asumisen määrärajat.” (Apostolien teot 17:24, 26.)

9. Miten Jehova on ’muuttanut aikoja ja ajanjaksoja’ kuninkaiden suhteen?

⁹ Tämä ei merkitse sitä, että Jehova olisi vastuussa kaikista poliittisista valloituksista ja kansakuntien keskuudessa tapahtuvista muutoksista. Hän voi kuitenkin niin päättäessään puuttua asioihin toteuttaakseen tarkoituksensa. Siksi profeetta Daniel, jonka oli määrä todistaa Babylonian maailmanvallan kukistuminen ja Meedo-Persian tuleminen sen tilalle, sanoi Jehovasta: ”Hän muuttaa aikoja ja ajanjaksoja, poistaa kuninkaita ja asettaa kuninkaita, antaa viisautta viisaille ja tietoa tarkkanäköisyyden tunteville.” (Daniel 2:21; Jesaja 44:24–45:7.)

’Oli lähestymässä aika’

10, 11. a) Miten kauan etukäteen Jehova määräsi ajan, jolloin hän vapauttaisi Abrahamin jälkeläiset orjuudesta? b) Mikä viittaa siihen, että israelilaiset eivät tienneet tarkkaan, milloin heidät vapautettaisiin?

¹⁰ Yli neljä vuosisataa etukäteen Jehova määräsi nimenomaisen vuoden, jona hän nöyryyttäisi Egyptin maailmanvallan kuninkaan ja vapauttaisi Abrahamin jälkeläiset orjuudesta. Jumala paljasti tarkoituksensa Abrahamille luvatessaan: ”Sinun tulee totisesti tietää, että siemenesi tulee asumaan muukalaisena maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heikäläisiä heidän on palveltava, ja nämä ahdistavat heitä neljänsadan vuoden ajan. Mutta sen kansakunnan, jota he palvelevat, minä tuomitsen, ja sen jälkeen he lähtevät mukanaan paljon omaisuutta.” (1. Mooseksen kirja 15:13, 14.) Luodessaan sanhedrinin edessä yleiskatsausta Israelin historiaan Stefanos viittasi tähän 400 vuoden jaksoon sanoen: ”Sitä mukaa kuin oli lähestymässä sen lupauksen täyttymyksen aika, jonka Jumala oli avoimesti julistanut Abrahamille, kansa kasvoi ja lisääntyi Egyptissä, kunnes Egyptiä nousi hallitsemaan toinen kuningas, joka ei tiennyt Joosefista.” (Apostolien teot 7:6, 17, 18.)

¹¹ Tämä uusi farao alisti israelilaiset orjuuteen. Mooses ei ollut vielä kirjoittanut 1. Mooseksen kirjaa, vaikka Jehovan Abrahamille antamat lupaukset oli todennäköisesti välitetty eteenpäin joko suullisessa tai kirjallisessa muodossa. Silti israelilaisilla ei nähtävästi ollut hallussaan tietoja, joiden avulla he olisivat pystyneet laskemaan sorrosta vapautumisensa nimenomaisen ajankohdan. Jumala tiesi, milloin hän aikoi vapauttaa heidät, mutta kärsiville israelilaisille sitä ei ilmeisesti kerrottu. Raamatussa sanotaan: ”Noiden monien päivien kuluessa tapahtui, että Egyptin kuningas viimein kuoli, mutta Israelin pojat huokailivat orjuuden takia ja huusivat valittaen, ja heidän jatkuva avunhuutonsa orjuuden takia kohosi tosi Jumalan luo. Aikanaan Jumala kuuli heidän voihkinansa ja Jumala muisti Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton. Niin Jumala katsoi Israelin poikien puoleen, ja Jumala kiinnitti huomiota.” (2. Mooseksen kirja 2:23–25.)

12. Miten Stefanos osoitti, että Mooses toimi ennen Jehovan aikaa?

¹² Se ettei Israelin vapautuksen tarkkaa aikaa tiedetty, voidaan päätellä myös Stefanoksen luomasta yleiskatsauksesta. Puhuessaan Mooseksesta hän sanoi: ”Kun sitten hänen neljännenkymmenennen vuotensa aika oli täyttymässä, hänen sydämeensä juolahti käydä tarkastamassa veljiään, Israelin poikia. Ja kun hän huomasi, että erästä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti, hän puolusti tätä ja kosti väärin kohdellun puolesta lyömällä egyptiläisen maahan. Hän luuli veljiensä tajuavan, että Jumala oli antamassa heille pelastuksen hänen kätensä välityksellä, mutta he eivät tajunneet sitä.” (Apostolien teot 7:23–25.) Mooses toimi tässä 40 vuotta ennen Jumalan aikaa. Stefanos toi ilmi, että Mooseksen piti odottaa vielä toiset 40 vuotta, ennen kuin Jumala ’antoi israelilaisille pelastuksen hänen kätensä välityksellä’. (Apostolien teot 7:30–36.)

13. Miten meidän tilanteemme on samanlainen kuin israelilaisten tilanne ennen heidän vapautumistaan Egyptistä?

¹³ Vaikka ”oli lähestymässä – – lupauksen täyttymyksen aika” ja Jumala oli määrännyt tuon nimenomaisen vuoden, Mooseksen ja koko Israelin piti ilmaista uskoa. Heidän piti odottaa Jehovan määräaikaa ilmeisesti pystymättä laskemaan sitä etukäteen. Mekin olemme varmoja siitä, että vapautumisemme nykyisestä jumalattomasta asiainjärjestelmästä lähestyy. Tiedämme, että elämme ”viimeisissä päivissä” (2. Timoteukselle 3:1–5). Eikö meidän siis pitäisi haluta ilmaista uskomme ja odottaa määräaikaa, jonka Jehova on asettanut suurelle päivälleen? (2. Pietarin kirje 3:11–13.) Silloin voimme täydellä syyllä laulaa Mooseksen ja israelilaisten tavoin kunniakasta vapautuslaulua Jehovan ylistykseksi (2. Mooseksen kirja 15:1–19).

Kun aika koitti

14, 15. Mistä tiedämme, että Jumala oli määrännyt ajan, jolloin hänen Poikansa tulisi maan päälle, ja mitä profeetat ja jopa enkelit pitivät silmällä?

¹⁴ Jehova oli määrännyt ajan, jolloin hänen ainosyntyinen Poikansa tulisi maan päälle Messiaaksi. Paavali kirjoitti: ”Kun ajan täyttymisen raja saapui, Jumala lähetti Poikansa, joka syntyi naisesta ja joka syntyi lain alaisuuteen.” (Galatalaisille 4:4.) Tässä täyttyi Jumalan lupaus lähettää Siemen eli ’Silo, jolle kuuluu kansojen tottelevaisuus’ (1. Mooseksen kirja 3:15; 49:10).

¹⁵ Jumalan profeetat – ja jopa enkelitkin – pitivät silmällä ”ajanjaksoa”, jona Messias ilmaantuisi maan päälle ja syntiselle ihmiskunnalle avattaisiin mahdollisuus pelastua. Pietari sanoi: ”Juuri tätä pelastusta tiedustelivat ahkerasti ja tutkivat huolellisesti ne profeetat, jotka profetoivat teille tarkoitetusta ansaitsemattomasta hyvyydestä. He tutkivat jatkuvasti, mihin erityiseen aikaan tai millaiseen aikaan heissä oleva henki Kristuksesta viittasi, kun se todisti etukäteen Kristukselle koituvista kärsimyksistä ja niiden jälkeen seuraavasta kirkkaudesta. – – Juuri näihin asioihin enkelit haluavat kiinnittää katseensa.” (1. Pietarin kirje 1:1–5, 10–12.)

16, 17. a) Minkä profetian välityksellä Jehova auttoi ensimmäisen vuosisadan juutalaisia elämään Messiaan odotuksessa? b) Miten Danielin profetia vaikutti juutalaisten Messiaan-odotukseen?

¹⁶ Profeettansa Danielin välityksellä – miehen jolla oli horjumaton usko – Jehova oli antanut ”seitsemääkymmentä viikkoa” koskevan profetian. Tuon profetian ansiosta ensimmäisen vuosisadan juutalaiset tietäisivät, että luvatun Messiaan ilmaantumisen aika lähestyi. Profetiassa sanottiin muun muassa: ”Jerusalemin ennallistamista ja uudelleen rakentamista koskevan sanan lähtemisestä on Messiaaseen, Johtajaan, asti seitsemän viikkoa, lisäksi kuusikymmentäkaksi viikkoa.” (Daniel 9:24, 25.) Juutalaiset, katoliset ja protestanttiset oppineet ovat yleensä yhtä mieltä siitä, että tässä mainitut ”viikot” merkitsevät vuosiviikkoja. Danielin 9:25:ssä mainitut 69 ”viikkoa” (483 vuotta) alkoivat vuonna 455 eaa., jolloin Persian kuningas Artakserkses valtuutti Nehemian ’ennallistamaan Jerusalemin ja rakentamaan sen uudelleen’ (Nehemia 2:1–8). Ne päättyivät 483 vuotta myöhemmin eli vuonna 29 ya., jolloin Jeesus kastettiin ja voideltiin pyhällä hengellä ja hänestä tuli Messias eli Kristus (Matteus 3:13–17).

¹⁷ Ei voida sanoa, tiesivätkö ensimmäisen vuosisadan juutalaiset täsmälleen, milloin nuo 483 vuotta alkoivat. Mutta kun Johannes Kastaja aloitti palveluksensa, ”kansa oli odotuksen vallassa ja kaikki pohdiskelivat sydämessään Johanneksesta: ’Voisikohan hän olla Kristus?’” (Luukas 3:15.) Jotkut raamatunoppineet yhdistävät tämän odotuksen Danielin profetiaan. Kommentoidessaan tätä jaetta Matthew Henry kirjoitti: ”Meille kerrotaan tässä – – miten ihmiset saivat Johanneksen palveluksesta ja kastamisesta aiheen ajatella Messiasta ja ajatella hänen olevan aivan ovella. – – Danielin seitsemänkymmentä viikkoa olivat nyt kulumassa umpeen.” Vigouroux’n, Bacuezin ja Brassacin ranskankielisessä Raamatun käsikirjassa (Manuel Biblique) sanotaan: ”Ihmiset tiesivät, että Danielin ilmoittamat seitsemänkymmentä vuosiviikkoa olivat päättymässä; kukaan ei hämmästellyt kuullessaan Johannes Kastajan julistavan, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle.” Juutalainen oppinut Abba Hillel Silver kirjoitti, että tuohon aikaan ”suositun ajanlaskun” mukaan ”Messiasta odotettiin ensimmäisen vuosisadan toisen neljänneksen tienoilla”.

Tapahtumia – ei aikalaskelmia

18. Vaikka Danielin profetia auttoi juutalaisia määrittämään ajan, jolloin Messiaan voitaisiin odottaa ilmaantuvan, niin mikä oli vakuuttavin todiste Jeesuksen messiaanisuudesta?

¹⁸ Vaikka juutalaiset saattoivatkin päätellä ajanlaskun avulla suunnilleen, mihin aikoihin Messiaan oli määrä ilmaantua, myöhemmät tapahtumat osoittavat, ettei se saanut useimpia heistä vakuuttumaan Jeesuksen messiaanisuudesta. Vajaa vuosi ennen kuolemaansa Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: ”Kenen ihmisjoukot sanovat minun olevan?” He vastasivat: ”Johannes Kastajan, mutta toiset Elian, ja vielä jotkut, että joku muinaisista profeetoista on noussut ylös.” (Luukas 9:18, 19.) Ei ole olemassa mitään muistiinmerkintöjä, joiden mukaan Jeesus olisi joskus viitannut vertauskuvallisia viikkoja koskevaan profetiaan todistukseksi siitä, että hän oli Messias. Mutta eräässä tilanteessa hän sanoi: ”Minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen, sillä juuri ne teot, jotka Isäni määräsi minut suorittamaan, ne teot itsessään, joita teen, todistavat minusta, että Isä on lähettänyt minut.” (Johannes 5:36.) Jeesuksen saarnaaminen, hänen tekemänsä ihmeet ja hänen kuolemaansa liittyneet tapahtumat (yliluonnollinen pimeys, temppelin esiripun repeäminen ja maanjäristys) pikemminkin kuin mikään paljastettu ajanlasku todistivat, että hän oli Jumalan lähettämä Messias (Matteus 27:45, 51, 54; Johannes 7:31; Apostolien teot 2:22).

19. a) Mistä kristityt tietäisivät, että Jerusalemin tuho olisi lähellä? b) Miksi Jerusalemista paenneet varhaiskristityt tarvitsivat yhä paljon uskoa?

¹⁹ Myöskään Jeesuksen kuoleman jälkeen varhaiskristityille ei annettu keinoa laskea, milloin juutalaisen asiainjärjestelmän loppu tulisi. Vertauskuvallisia viikkoja koskevassa Danielin profetiassa kyllä mainittiin tuon järjestelmän tuho (Daniel 9:26b, 27b). Mutta sen oli määrä tapahtua ”seitsemänkymmenen viikon” (455 eaa. – 36 ya.) päättymisen jälkeen. Toisin sanoen sen jälkeen kun ensimmäisistä pakanoista tuli Jeesuksen seuraajia vuonna 36, kristityt olivat sivuuttaneet Danielin 9. luvussa mainitun ajanlaskun virstanpylväät. Tapahtumat, ei ajanlasku, osoittaisivat heille, että juutalaisen järjestelmän piti loppua pian. Nuo Jeesuksen ennustamat tapahtumat alkoivat huipentua vuodesta 66 lähtien, jolloin roomalaislegioonat hyökkäsivät Jerusalemiin ja sitten vetäytyivät pois. Tämä antoi niille uskollisille ja valppaille kristityille, jotka olivat Jerusalemissa ja Juudeassa, tilaisuuden ”paeta vuorille”. (Luukas 21:20–22.) Koska nuo varhaiskristityt eivät saaneet ajanlaskusta mitään osviittoja, he eivät tienneet, milloin Jerusalemin tuho tulisi. Millaista uskoa heiltä vaatikaan jättää kotinsa, maatilansa ja työpajansa ja pysyä Jerusalemin ulkopuolella nelisen vuotta, kunnes Rooman armeija palasi vuonna 70 ja hävitti perin pohjin juutalaisen järjestelmän! (Luukas 19:41–44.)

20. a) Miten voimme hyötyä Nooan, Mooseksen ja Juudeassa toimineiden ensimmäisen vuosisadan kristittyjen antamasta esimerkistä? b) Mitä käsittelemme seuraavassa kirjoituksessa?

²⁰ Samoin kuin Nooa, Mooses ja ensimmäisen vuosisadan kristityt Juudeassa me nykyään elävät voimme jättää luottavaisesti ajat ja ajanjaksot Jehovan käsiin. Vakaa uskomme siihen, että elämme lopun ajassa ja että vapautuksemme lähestyy, ei riipu vain aikalaskelmasta, vaan tosielämän tapahtumista, jotka täyttävät Raamatun profetioita. Lisäksi vaikka me elämme Kristuksen läsnäolon aikana, meidän on ilmaistava uskoa ja pysyttävä valveilla. Meidän täytyy elää jatkuvasti niiden jännittävien tapahtumien hartaassa odotuksessa, jotka on ennustettu Raamatussa. Tätä aihetta käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviite]

Kertaukseksi

◻ Mitä Jeesus sanoi apostoleilleen Jehovan ajoista ja ajanjaksoista?

◻ Miten kauan etukäteen Nooa tiesi, milloin vedenpaisumuksen oli määrä alkaa?

◻ Mikä osoittaa, että Mooses ja israelilaiset eivät tienneet tarkkaan, milloin heidät vapautettaisiin Egyptistä?

◻ Miten voimme hyötyä Raamatun esimerkeistä, jotka koskevat Jehovan aikoja ja ajanjaksoja?

[Kuva s. 11]

Uskonsa ansiosta Nooa saattoi jättää aikaa koskevat asiat Jehovan käsiin