Agora – antiikin Ateenan sydän

ATEENAN älymystö kuohui! Ainahan tuon kreikkalaisen kaupungin Agoralla, torilla, julistettiin uusia ajatuksia, mutta tämä oli jotain aivan erilaista. Kaupunkiin oli vasta tullut joku juutalainen mies, joka näytti olevan ”vieraiden jumaluuksien julistaja”. Hän puhui huomiota herättäviä asioita ”niiden kanssa, jotka sattuivat olemaan paikalla”. ”Mitähän tämä lavertelija oikein tahtoo sanoa?” kyselivät ylpeät epikurolaiset ja totisen näköiset stoalaiset. Ateenan Agora oli tosiaan juuri se paikka, jossa käytiin avoimia väittelyjä melkeinpä mistä tahansa aiheesta auringon alla. Mutta esitellä nyt vieraita jumaluuksia – ei, tämä meni kyllä liian pitkälle! (Apostolien teot 17:17, 18.)

Tällainen oli ateenalaisten epäluuloinen reaktio, kun apostoli Paavali alkoi ensi kertaa saarnata Ateenan Agoralla. Hän puhui Jeesuksesta Kristuksesta ja ylösnousemuksesta. Mutta mikä näiden uusien ajatuksien esittämisessä Agoralla oli niin epätavallista Ateenan ennakkoluulottomalta tuntuvassa kulttuurissa?

Ateena saa aukionsa

Ainutlaatuinen oli oikeastaan itse Agora ja sen keskeinen merkitys ateenalaisten uskonnollisessa ja julkisessa elämässä. Ateenan Agora on loivasti viettävä, noin 10 hehtaarin suuruinen alue Akropoliin luoteispuolella. Tämä maa-alue määrättiin kaupungin aukioksi ilmeisesti 500-luvun alussa eaa., ateenalaisen valtiomiehen ja lainsäätäjän Solonin elinaikana. Demokratian perustaminen Ateenaan ja hallinnollisen elämän korostuminen sen mukana johti aktiiviseen rakentamiskauteen seuraavan vuosisadan alussa. Agora sai uutta eloa ja tärkeämmän roolin.

Kreikkalainen sana a·go·raʹ juontuu verbistä, jonka merkitys on ’kerääntyä, kokoontua’. Tämä sopii Agoran käyttöön kaupungin tärkeimpänä kokoontumispaikkana. Agorasta tuli yhteiskunnallisen ja julkisen elämän sydän. Se oli hallinnon ja oikeudenkäytön tyyssija, kaupan ja liike-elämän keskus, kreikkalaisen teatteritaiteen näyttämö, urheilunäytösten pitopaikka ja älymystön suosima keskustelupaikka.

Haluaisitko lähteä katsomaan, mitä Agoran temppeleistä, pylväiköistä, kuvapatsaista, monumenteista ja julkisista rakennuksista on jäljellä? Yritämme tutkia Agoran menneisyyttä ja jätämme sen tähden taaksemme nykyaikaisen kaupungin hälinän ja hyörinän. Lähdemme kävelemään hiekkapolkuja pitkin hiljaisten marmoriraunioiden, veistettyjen kivien sekä rapautuvien, ruohojen ja heinien peittämien sisäänkäyntien keskelle.

Temppeleitä, pyhäkköjä ja suojelusjumalia

Matkailijoihin tekevät vaikutuksen eri jumaluuksille omistetut monet temppelit ja pyhäköt. Kaikki tämä teki Agorasta keskeisen palvontapaikan, josta vei voiton ainoastaan Akropolis. Klassisen kauden kulta-aikana uskonto oli Ateenassa tunkeutunut kaikkialle julkiseen elämään. Tämä johti väistämättä siihen, että valtion laitosten ja hallinnollisten palvelujen ”suojelijoina” pidetyille jumaluuksille annettiin Agoralta temppelipyhäkköjä.

Huomattava rakennus näiden joukossa oli Hefaistoksen temppeli. Häneen kytkeytyi Athene-jumalatar. Molempia palvottiin taiteiden ja käsityöläistaidon suojelijoina. Temppelin ympäriltä on löydetty metalli- ja saviesineitä, joiden perusteella se on yhdistetty Hefaistokseen, kreikkalaiseen tulenkäyttöä vaativien taitojen jumalaan. Tämä hyvin säilynyt temppeli muutettiin luultavasti 600-luvulla Pyhän Yrjön ortodoksiseksi kirkoksi, mutta nykyään se ei ole tässä käytössä.

Agora tarvitsi tietenkin oman suojelijansa. Sellainen oli Zeus Agoraios, kaunopuheisuuden innoittajana pidetty jumala, jolle oli omistettu arvokkaasta Pentelikonin marmorista veistetty koristeellinen alttari (vrt. Apostolien teot 14:11, 12). Lähellä sijaitsevan jumalten äidin alttarin sivuilla oli vaikuttava rivi puolijumalten monumentteja.

Vähän matkan päässä näemme pienen joonialaisen temppelin. Matkakirjailija Pausanias sanoi sitä Apollon Patrooksen, ’isän’, temppeliksi. Miksi? Koska erään muinaisen kreikkalaisen tarun mukaan Apollon oli Ionin isä, ja Ionista polveutui joonialaisten heimo, johon ateenalaiset kuuluivat.a Sen tähden Apollon oli yksi valtionhallinnon suojelijoista, varsinkin niissä yhteyksissä, jotka liittyivät kaupungin eri veljeysliittoihin.

Heti temppelin pohjoispuolella on 300-luvun puolivälissä eaa. rakennetun pienen temppelin kalkkikivijäännökset. Täällä palvottiin Zeusta ja Athene Fratriaa, muinaisten uskonnollisten veljeysliittojen pääjumaluuksia. Ateenan kansalaisen oli lähes pakko kuulua johonkin niistä. Kadun toisella puolella on kahdentoista jumalan alttarin jäännökset.

Läheisessä Zeus Eleutherioksen stoassa kunnioitettiin jälleen tätä kreikkalaisten pääjumalaa, nyt vapauden ja vapautuksen jumalana. Tämä stoa eli pylväskäytävä oli suosittu kävely- ja kohtaamispaikka. Kuuluisan filosofin Sokrateen sanotaan tavanneen ystäviään tässä stoassa, missä he saattoivat istua ja jutella tai liikuskella. Monet sen koristeeksi vihityistä ja uhratuista lahjoista – kuten niiden soturien kilvet, jotka olivat kuolleet puolustaessaan Ateenaa – liittyivät suoranaisesti kaupungin vapauttamiseen sen vihollisista tai sen vapauden säilyttämiseen.

Panathenaia-tie

Agoran poikki kulkee vinottain leveä hiekkatie nimeltä Panathenaia. Sen nimi ja ominaislaatu juontuivat Panathenaiasta, Ateenan kansallisesta juhlasta. Juhlan aikana Athene-jumalattaren puku kuljetettiin tätä tietä pitkin kulkuetalolta (kaupunginportin vierestä) Akropoliille. Eräs Parthenonin friisi auttaa meitä loihtimaan silmiemme eteen tämän juhlakulkueen loiston ja suuruuden: ratsuväen, kilpavaunut, uhrinaudat ja -lampaat sekä nuorukaiset ja neidot, jotka kantoivat uhraamisessa käytettäviä tarvikkeita. Kulkuetta tulivat katsomaan Ateenan kansalaiset ja heidän vieraansa, joiden mukavuutta arkkitehdit olivat monin tavoin ajatelleet suunnitellessaan Agoraa. Esimerkiksi pylväskäytävät etuterasseineen ja portaineen oli sijoitettu taitavasti kulkueen reitin kannalta. Niiden etupuolelle louhituille lukemattomille porrasriveille mahtui paljon katsojia.

”Täynnä epäjumalia”

Kun tähän yhteen paikkaan oli keskitetty näin monia temppeleitä, kuvapatsaita ja monumentteja, ei ole ihme, että apostoli Paavalin ”henki hänessä kiusaantui hänen nähdessään kaupungin olevan täynnä epäjumalia” (Apostolien teot 17:16). Agoralla avautuvan näkymän on täytynyt järkyttää häntä. Hermes-jumalan fallospatsaita oli niin paljon, että niitä varten tarvittiin kokonainen pylväshalli, Hermeen stoa. Joissakin muissa häntä esittävissä maalatuissa jumalankuvissa hänen vaatteissaan on hakaristejä, hedelmällisyyden ja elämän vertauskuvia. Täällä oli seksuaalisen rakkauden jumalattaren Venus Genetrixin patsas sekä Dionysoksen patsas useine fallosta kuvaavine risteineen. Agoran ”pyhyyden” merkkinä oli rajakivi, jonka altaasta jokainen torille tuleva sai ”pyhää” vettä seremoniallista puhdistautumista varten.

Kun otetaan huomioon näin syvästi uskonnollinen ilmapiiri, on helppo ymmärtää, miksi Paavali oli erittäin vaarallisessa asemassa. Häntä epäiltiin ”vieraiden jumaluuksien julistajaksi”, ja tuon ajan laki määräsi, ettei kellään saanut olla omia jumaliaan tai uusia jumalia eikä kukaan saanut palvoa yksityisesti mitään vieraita jumalia, ellei niitä julkisesti hyväksytty. Ei siis ihme, että apostoli vietiin Areiopagille kuulusteltavaksi (Apostolien teot 17:18, 19).

Hallintokeskus

Ateenan hallinnon keskuspaikka oli pyörörakennus Tholos. Tässä rakennuksessa nukkui öisin monia kaupungin neuvoston esimiehiä, jotta käytettävissä olisi aina vastuullisia virkamiehiä. Tholoksessa säilytettiin vakiomittasarjaa. Eri hallinnolliset laitokset toimivat lähistöllä. Neuvoston huone käsitti tasanteen, joka oli louhittu rinteeseen Tholoksesta luoteeseen. Viidensadanneuvoston jäsenet pitivät siellä kokouksensa, joissa he hoitivat toimikuntatyönsä ja valmistelivat lakeja kansankokousta varten.

Tärkeä hallintorakennus oli myös Kuninkaan pylväshalli. Siellä istui Ateenan kuningasarkontti, yksi kaupungin kolmesta korkeimmasta virkamiehestä. Hän hoiti sieltä käsin monia hallinnollisia tehtäviään, jotka liittyivät sekä uskonnollisiin että oikeudellisiin asioihin. Hyvin luultavasti juuri tänne kutsuttiin Sokrates, kun häntä syytettiin jumalanpilkasta. Ateenan muinaiset lait oli hakattu vastapäätä olevan rakennuksen seiniin. Saman rakennuksen edessä olevalla kivellä arkontit, korkeimmat virkamiehet, vannoivat joka vuosi virkavalansa.

Attaloksen stoa

Agoran hyväkuntoisin rakennus on Attaloksen stoa. Tämä Pergamonin kuningas (100-luvulla eaa.) oli nuorukaisena opiskellut Ateenan kouluissa kuten monet muutkin Välimeren maailman kuninkaallisten perheiden jälkeläiset. Noustuaan valtaistuimelle hän antoi opiskelukaupungilleen tämän loisteliaan lahjan, Attaloksen stoan.

Attaloksen stoan päätehtävä oli tarjota suojaisa ja tyylikäs kävelypaikka, jossa voitiin olla ja keskustella vapaamuotoisesti. Sen kerroksista ja terassilta näki oivallisesti juhlakulkueet, ja sen suosio kävelypaikkana on varmasti taannut sen menestyksen myös ostoskeskuksena. Kauppiaat vuokrasivat liikkeensä todennäköisesti valtiolta, joten rakennus tuotti voittoa.

Alkuperäiseen asuunsa restauroitu Attaloksen stoa tarjoaa erinomaisen esimerkin geometrisesta suunnittelusta. Sen mittasuhteet, alemman ja ylemmän pylväsrivistön viehättävät kokoerot, valon ja varjon kiehtova leikki sekä sen materiaalien rikkaus ja kauneus tekevät siitä yhdessä ainutlaatuisen. Toistuvuutta keventävät monet seikat, ennen kaikkea kolmen erilaisen pylväänpään käyttö: doorilaisen, joonialaisen ja pergamonilaisen.

Kulttuuritapahtumien näyttämö

Ateenan kulttuuritapahtumien näyttämönä toimi monesti konserttirakennus. Se oli lahja Marcus Vipsanius Agrippalta, Rooman keisarin Augustuksen vävyltä. Sen etuosa oli kivetty monivärisellä marmorilla. Katsomo, johon mahtui tuhatkunta henkeä, oli noin 25 metrin levyinen, ja siihen kuului alun perin katto, jossa ei ollut sisäpuolisia kannattimia. Se oli tiettävästi antiikin maailman rohkeimpia kattokokeiluja! Suuri osa siellä esitetystä ajanvietteestä oli todennäköisesti kuitenkin kyseenalaista kristityille, joilla oli korkeat moraalinormit (Efesolaisille 5:3–5).

Antiikin ajan tiedonhaluiset kävivät luultavasti Pantainoksen kirjastossa. Sen seinät olivat täynnä syvennyksiä, joissa säilytettiin käsin kirjoitettuja papyrus- ja pergamenttikääröjä. Kirjaston pääsali oli länteen päin, ja pylväsrivin läpi näkyi pylväikön reunustama piha – se oli miellyttävä paikka käyskennellä, lukea tai mietiskellä. Eräässä paikalta löydetyssä piirtokirjoituksessa on kaksi kirjaston sääntöä: ”Kirjoja ei saa viedä pois” ja ”Avoinna ensimmäisestä kuudenteen tuntiin”.

Agora nykyään

Amerikkalaiset arkeologit (American School of Classical Studies) ovat viime vuosina tutkineet Agoran miltei läpikotaisin. Tästä korkean Akropoliin kupeessa lepäävästä rauhallisesta paikasta on tullut sellaisten turistien suosikkikohde, jotka haluavat luoda silmäyksen antiikin Ateenan historiaan.

Läheinen Monastirakin kirpputori – muutaman verkkaisen askeleen päässä Agorasta ja Akropoliista – on jälleen oma kiehtova maailmansa. Se tarjoaa vierailijalle yllätyksellisen mutta ihastuttavan annoksen kreikkalaista kansanperinnettä sekä sellaista vilinää ja hintojen tinkimistä, joka tuo mieleen Lähi-idän basaarit. Ja tietysti siellä näkee myös Jehovan todistajia iloisina täsmälleen samassa työssä kuin apostoli Paavali yli 1900 vuotta sitten: he saarnaavat julkisesti Valtakunnan hyvää uutista ’niille, jotka sattuvat olemaan paikalla’.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 28]

Kaupankäyntiä Ateenassa

Agora ei ollut ainoastaan Ateenan kulttuuri- ja hallintoelämän sydän, vaan myös kaupungin tärkein kauppatori. Ateenasta tuli kaupankäynnin keskuksena kuuluisa sekä vakaan rahansa arvon että sen arkonttien tunnollisuuden vuoksi: näiden tehtävänä oli varmistaa, että kaikki kaupankäynti oli rehellistä ja reilua.

Ateena vei muualle viiniä, oliiviöljyä, hunajaa, marmoria ja teollisuustuotteista esimerkiksi keramiikkaa ja jalostettuja metalleja. Vastavuoroisesti sinne tuotiin pääasiassa vehnää. Koska Attika (Ateenaa ympäröivä seutu) ei tuottanut tarpeeksi elintarvikkeita asukkailleen, kaupankäynnin säännöt olivat tiukat. Pireuksen (Ateenan sataman) halleissa oli aina oltava riittävästi tuoretta ruokaa sekä kaupungin että sotaväen tarpeisiin. Eivätkä kauppiaat saaneet varastoida tuotteita myydäkseen niitä sitten kovempaan hintaan puutteen aikoina.