Korintti – kahden meren kaupunki

”ENTISAJAN ihmiset uskoivat, että jumalat olivat todellisia. Joskus itsekin ajattelen niin.” Näin lausahti oppaamme johdattaessaan meitä raunioissa, joiden paikalla oli joskus ollut Apollonille, Afroditelle, Hermeelle, Herkuleelle ja Poseidonille vihityt temppelit. Ilma uumoili sadetta, ja kuulimme nousevan ukonilman matalan jyrinän. ”Zeus”, sanoi oppaamme hymyillen.

Ukkospilvet olivat nousseet aamulla Parnassosvuoren ylle. Ne levisivät nopeasti yli Korintinlahden ulottuen pahaenteisesti päällemme. Oppaamme pysyi kuitenkin väsymättömän hyväntuulisena ja jatkoi tarinoiden kertomista vanhoista ajoista, Kreikan loistosta ja kristillisyyden saapumisesta. Ihastuttavalla tavalla hän yhdisti tosiasioita, mielikuvitusta, historiaa ja mytologiaa auttaakseen meitä pystyttämään mielessämme rakennukset ja kansoittamaan ne toista aikakautta eläneillä lihaa ja verta olevilla ihmisillä.

Sade ei huolestuttanut meitä. Peloponnesoksella sataa harvoin. Onhan tämä eteläinen niemimaa Kreikan kuivimpia alueita, niin että vain Ateena on kuivempi. Toisaalta kun sataa, se ei ole mitään pientä pisartelua. Sateet ovat rankkoja kaatosateita, jotka irrottavat maata korkeilta paikoilta ja tuovat Korintin ylätasankoa alemmalle alueelle runsaasti lietemaata.

Oli suuri yllätys havaita, että yksi niistä asioista, joista Korintto eli Korintti, niin kuin sitä nykyään kutsutaan, on kuuluisa, on maataloustuote. Osasimme tuskin odottaa sitä. Missä tahansa pieniä siemenettömiä rusinoita mutustellaan, onpa ne sitten kasvatettu Välimeren itärannikolla tai Kaliforniassa tai missä muualla tahansa, kaikkialla ne kantavat nimeä ”korintti”.

Sen vaurauden lähde

Maaperä saattaa olla yksi syy siihen, miksi Homeros puhui ”vauraasta Korintista”. Suurimman osan hyvinvoinnistaan Korintti sai kuitenkin toimiessaan sekä Joonianmeren että Aigeianmeren satamakaupunkina. Horatius käytti siitä nimitystä ”bimarisve Corinthi” eli ”kaksimerinen Korintti”. Miten yksi kaupunki voisi olla kahden meren satama? Helposti, sillä se sijaitsi kapean kannaksen (kreikaksi isth·mosʹ) eteläpäässä. Tuo kannas yhdisti Peloponnesoksen niemimaan Kreikan pääosaan.

Korintti hyötyi itä-länsi-suuntaisesta satamaliikenteestä. Maksuja, joita perittiin rahtitavaran ja pienten laivojen kuljettamisesta kannaksen yli, kutsuttiin kreikaksi nimellä diʹol·kos. Korintti peri veroja myös maata pitkin pohjoiseen ja etelään menevistä kuljetuksista. Ei siksi ihme, että Filippos II, Aleksanteri Suuren isä, piti Korinttia kehittyvälle monarkialleen tärkeänä.

Takaiskuja ja elpyminen

Kaikki tuo tapahtui kuitenkin vuosisatoja sitten. Nykyään Korintinlahtea ja Saroninlahtea yhdistää kanava, ja rekat huristelevat valtateillä Korintin hiljaisen kylän ohi. Merimiehet, autonkuljettajat ja kyläläiset eivät välitä siitä, että Korintti on ollut joskus Välimeren vetonaula. Vain arkeologit ja turistit saapuvat uteliaina lapiot ja kamerat mukanaan.

Vuonna 146 eaa. Rooman konsuli Mummius tuhosi Korintin ja käytännöllisesti katsoen autioitti sen. Sadan vuoden hiljaiselon jälkeen Julius Caesar herätti sen henkiin roomalaisena siirtokuntana, johon kreikkalaiset tavat ja ajattelu vaikuttivat ja joka sai kansainvälisen leiman.

Kun kristitty apostoli Paavali saapui Korinttiin sata vuotta myöhemmin, se oli jälleen elämää sykkivä, kukoistava kaupunki. Päivisin sen asukkaat rakensivat, tekivät käsitöitä ja harjoittivat kaupankäyntiä menestyksellisesti. Entä öisin? He juhlivat ja juopottelivat epäjumalantemppeleissään ja majataloissaan ja vaeltelivat pimeillä kaduilla etsien aistillisia nautintoja. On kiinnostavaa, että vaikka Korintilla oli huono maine hillittömänä aikakautena ja jokainen tiesi, mikä ”korinttilainen tyttö” oli, uskonnollinen prostituutio ei ollut tavallista Kreikassa. Usein kerrottu tarina siitä, että Korintissa oli tuhat Afroditelle vihittyä tyttöä, perustuu ensimmäisellä vuosisadalla eaa. eläneen maantieteilijä Strabonin kyseenalaiseen näkemykseen. Ja hänkin sanoi niin olleen kaukaisena Roomaa edeltäneenä aikakautena.

Ajatuksiamme

Kävellessämme pitkin Lekhaionin tietä, kulkureittiä joka muinoin liitti läntisen sataman kaupungin keskustaan, oppaamme näytti hallintorakennusten, temppeleiden, kauppojen, lihakaupan ja yleisten käymälöiden rauniot, jotka kaikki olivat hämmentävästi sikin sokin.a Pikemminkin tämän kaupunkisuunnittelun puutteen vuoksi kuin siitä huolimatta aloimme hahmottaa sen vilkkaan katukuvan, jonka Paavalin on täytynyt kohdata – viliseviä väkijoukkoja ja tyhjänpuhujia, puodinpitäjiä, orjia ja kaupanhierojia.

Lähestyessämme tien päätä kuulimme Pirenen lähteen solinan. Tuosta maanalaisesta lähteestä helposti pilaantuvia tuotteita myyvät puodit saivat kylmää vettä, käsityöläiset saivat pesuvettä ja vielä käymälä huuhteluvettä. Sitä, pitivätkö kristitty aviopari Akylas ja Priskilla telttaliikettään tällä alueella, ei kukaan nykyään tiedä. (Apostolien teot 18:1–3) Mutta vain muutaman metrin päässä sijaitsevilta torille johtavilta portailta arkeologit ovat löytäneet synagogasta peräisin olevan kamanan. Tämä alue on voinut siksi olla juutalaiskorttelia, ja kuvittelimme mielessämme, että Titius Justuksen koti on voinut olla jossakin tässä hyvin lähellä. – Apostolien teot 18:7.

Tori on hyvin kiinnostava paikka. Se koostuu kahdesta itä-länsi-suuntaisesta suorakaiteen muotoisesta tasanteesta. Kauppojen molemmin puolin reunustaman ylemmän tasanteen keskellä on bemaksi kutsuttu puhujakoroke, jota käytettiin virallisissa tilaisuuksissa. Oppaamme palautti mieliimme sen, että kun lääkäri Luukas kirjoitti Paavalin olosta oikeudessa prokonsuli Gallion edessä, ”tuomarinistuimeksi” käännetty kreikkalainen sana oli bema. (Apostolien teot 18:12) Näin ollen Apostolien tekojen 18:12–17:n tapahtumat ovat voineet tapahtua juuri tällä paikalla! Seisoimme siinä, missä Paavali on voinut seisoa valmiina puolustautumaan juutalaisten ympäröimänä. Mutta Gallio ei halunnut käsitellä tapausta. Hän päästää Paavalin vapaaksi ja väkivaltainen ihmisjoukko pieksee Soosteneen Paavalin sijaan.

Tämän ulkoilmaoikeussalin takana alemman tasanteen pohjoisreunalla sijaitsee ’pyhä lähde’ ja sen oraakkelipyhäkkö. Siitä, miten oraakkelivastaus annettiin, eivät kaikki ole aivan samaa mieltä. Ilmeisesti kuitenkin jos avun hakija maksoi riittävästi, pappi teki ”ihmeen” ja muutti lähteen veden viiniksi. Luultavasti se vakuutti anojan siitä, että hän oli saamaisillaan yliluonnollista tietoa. Arkeologien mukaan tämä pyhäkkö oli käytössä hyvin kauan, sekä muinaisessa esikristillisessä Korintissa että Paavalin päivinä uudelleen rakennetussa kaupungissa. Kurkistaessamme salakäytävään näimme mekanismin, jolla viinitemppu suoritettiin, ja lähdimme sieltä vakuuttuneina siitä, etteivät uskonnolliset puoskarit ole mitenkään uusia.

Vaikka Poseidonin oletetaan olleen Korintin suojelusjumala, vaikuttavin rakennus on doorilaistyylinen Apollonin temppeli. Sen 38 pylväästä on 7 pystyssä. Ne ovat 7,2 metriä korkeita ja alaosasta 1,7 metriä halkaisijaltaan, ja jokainen niistä on tehty yhdestä ainoasta uurretusta kalkkikivestä, joka alun perin oli päällystetty kovalla, valkoisella stukkirappauksella. Häämöttäen keskeisellä paikallaan kaupungin yllä tämä vanha temppeli – tummat ja synkät rauniot muiden raunioiden joukossa – tekee yhä suuren vaikutuksen. Se saattaa tuoda katselijan mieleen sen Goethen keksimän ajatuksen, että arkkitehtuuri on ”jähmettynyttä musiikkia”.

Alkaa sataa!

”Tulkaa. Vielä on paljon nähtävää!” Tip. ”Emme ole vielä katsoneet temppeleitä, joissa on keittiöt ja ylelliset ruokasalit.” Tip. ”Meidän on nähtävä Erastuksen teettämä katukiveys.” Tip, tip. ”Ettekä varmasti halua jättää näkemättä Afroditen majataloa tai Asklepieionia.” Suurten sadepisaroiden putoilu enteili tosiaan rankkasadetta.

Yhtäkkiä mielikuvituksemme ihmiset ja rakennukset hävisivät. Kiiruhdimme takaisin tietä, jota olimme tulleet, oppaamme yhä luetellessa sitä, mitä emme olleet vielä nähneet. Toinen toistaan seuraavat sadepisarat muuttivat nyt kivetyksen kiiltäväksi, kasteli värit ja pesi pölyn pois noiden aikanaan niin ylväiden rakennusten marmoripinnoilta. Yhtäkkiä alkoi armoton kaatosade, ja me juoksimme. Saatoimme yhä kuulla oppaamme huutavan jossain edellä: ”Tulkaa kaikki tänne!” Sokaisevassa kaatosateessa katosivat jopa Korintin Lekhaionin tien varrella olevat hajanaiset rakennukset. Mitään ei ollut enää jäljellä, ei maisemaa eikä mielikuvia. Likomärkinä juoksimme kohti bussiamme ja toivoimme, ettei kuljettajamme ole kahvitauolla. – Lähetetty.

[Alaviitteet]

[Kartta s. 16]

(Ks. painettu julkaisu)

Korintti

KREIKKA

JOONIANMERI

AIGEIANMERI

[Kuvat s. 17]

Ylhäällä: Uudelleen rakennettu kauppa torin laidalla

Keskellä: ”Bema”

Alhaalla: Apollonin vanha temppeli