Miellyttääkö pyhäinjäännösten kunnioittaminen Jumalaa?

”SAN Gennaron” veri, jonka sanotaan muuttuvan nestemäiseksi tavallisesti kolme kertaa vuodessa, on yksi monista uskonnollisista pyhäinjäännöksistä. Niin on Torinon käärinliinakin, johon Jeesuksen Kristuksen ruumiin väitetään olleen kiedottu. Jeesukseen liittyvien pyhäinjäännösten joukossa ovat hänen oletettu seimensä (jota säilytetään suuressa basilikassa Roomassa), hänen aapisensa ja yli tuhat naulaa, joita sanotaan käytetyn hänen teloituksessaan! Uskonnollisiin pyhäinjäännöksiin kuuluu myös koko joukko Johannes Kastajan päitä ja neljä ”Santa Lucian” ruumiiksi väitettyä ruumista eri puolilla Eurooppaa.

Yksi pyhäinjäännöksistään erittäin kuuluisa kaupunki on Saksassa sijaitseva Trier, jossa säilytetään yhtä monista Jeesuksen Kristuksen ”pyhistä ihokkaista” – saumattomista aluspukineista. Vatikaanivaltiossakin on yli tuhat pyhäinjäännöstä erikoisarkistossa. Liioittelematta tuhansia uskonnollisia pyhäinjäännöksiä säilytetään Kölnissä Saksassa sijaitsevassa ”Pyhän Ursulan” kirkossa. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Onhan pelkästään Italiassa 2 468 niin kutsuttua pyhää paikkaa, joissa on uskonnollisia pyhäinjäännöksiä.

Pyhäinjäännösten kunnioittamisen arvellaan olevan peräisin 300-luvulta niin kuin ”pyhimysten” kunnioittamisenkin. Uskonnollisten, taloudellisten ja jopa poliittisten syiden vuoksi pyhäinjäännösten määrä on vähitellen kasvanut vuosisatojen kuluessa, niin että nykyään niitä on tuhansia. Vatikaanin toinen kirkolliskokous vakuutti: ”Pyhiä kunnioitetaan Kirkossa perinteiden mukaisesti ja aitoja pyhäinjäännöksiä ja heidän kuviaan pidetään arvossa.” (Vatikaanin 2. kirkolliskokouksen konstituutio – Pyhästä liturgiasta, suom. Thea Aulo, 1966) ”Kuuluisat pyhäinjäännökset sekä sellaiset esineet, joita monet ihmiset kunnioittavat”, mainitaan Codex Iuris Canonicissa (kirkollisten säädösten kokoelmassa), jonka Johannes Paavali II julkaisi vuonna 1983 (säädös 1190). Myös anglikaanit ja ortodoksisten kirkkojen jäsenet kunnioittavat pyhäinjäännöksiä.

Koska on olemassa niin monia nauloja, joiden väitetään olevan peräisin Kristuksen paaluun ripustamisesta, ja niin monia päitä, joiden väitetään kuuluneen Johannes Kastajalle, on selvää, että uskonnolliset pyhäinjäännökset ovat usein väärennöksiä. Radioaktiivinen iänmääritys osoitti esimerkiksi Torinon käärinliinan olevan huijausta. On kiinnostavaa, että sen ollessa vuonna 1988 kiivaan väittelyn kohteena tunnettu Vatikaanin huomioitsija Marco Tosatti kysyi: ”Jos käärinliinaa tutkittaessa käytettyä tieteellistä menetelmää sovellettaisiin muihin yleisesti kunnioitettuihin kohteisiin, millaisen tuomion ne saisivat?”

On päivänselvää, ettei kukaan järkevä ihminen haluaisi kunnioittaa epäaitoa pyhäinjäännöstä. Mutta mitä muuta tulee ottaa huomioon?

Mitä Raamattu sanoo?

Raamatussa ei sanota, että Jumalan suosikkikansa, muinainen Israel, kunnioitti uskonnollisia pyhäinjäännöksiä ollessaan Egyptin orjuudessa. Patriarkka Jaakob tosin kuoli Egyptissä, ja hänen maalliset jäännöksensä vietiin Kanaanin maahan, jotta ne haudattaisiin ”Makpelan vainiolla olevaan luolaan”. Myös hänen poikansa Joosef kuoli Egyptissä, ja hänen luunsa kuljetettiin lopulta Kanaaniin hautausta varten. (1. Mooseksen kirja 49:29–33; 50:1–14, 22–26; 2. Mooseksen kirja 13:19) Raamatussa ei kuitenkaan kerrota, että israelilaiset olisivat milloinkaan kunnioittaneet Jaakobin ja Joosefin maallisia jäännöksiä uskonnollisina pyhäinjäännöksinä.

Mietihän myös sitä, mitä tapahtui profeetta Moosekselle. Hän johti israelilaisia Jumalan ohjauksessa 40 vuotta. Sitten hän 120-vuotiaana nousi Nebon vuorelle katselemaan Luvattua maata ja kuoli. Ylienkeli Miikael väitteli Panettelijan kanssa Mooseksen ruumiista, eikä Saatanalle jäänyt mitään mahdollisuutta yrittää käyttää sitä houkutellakseen israelilaiset palvomaan pyhäinjäännöksiä. (Juudas 9) Vaikka he ymmärrettävästi surivat Mooseksen kuolemaa, he eivät koskaan kunnioittaneet hänen maallisia jäännöksiään. Jumala teki sen itse asiassa mahdottomaksi hautaamalla Mooseksen johonkin merkitsemättömään hautaan ihmisille tuntemattomaan paikkaan. – 5. Mooseksen kirja 34:1–8.

Jotkut pyhäinjäännösten kunnioittamisen puolestapuhujat mainitsevat 2. Kuningasten kirjan 13:21:n, jossa sanotaan: ”Kerran, kun he haudatessaan erästä miestä näkivät partiojoukon, heittivät he miehen [profeetta] Elisan hautaan ja menivät matkoihinsa. Kun mies kosketti Elisan luita, virkosi hän ja nousi jaloilleen.” Tässä tapahtui ihme, joka liittyi yhden Jumalan profeetan elottomiin luihin. Elisa oli kuitenkin kuollut ’eikä tiennyt mitään’ ihmeen tapahtuessa. (Saarnaaja 9:5, 10) Tämä ylösnousemus täytyy näin ollen lukea Jehova Jumalan ihmeitä aikaansaavan voiman ansioksi. Hän teki sen pyhän henkensä eli vaikuttavan voimansa avulla. On myös merkille pantavaa, ettei Raamatussa sanota Elisan luita koskaan kunnioitetun.

Jotkut kristikuntaan kuuluvat puoltavat pyhäinjäännösten kunnioittamista sen perusteella, mitä sanotaan Apostolien tekojen 19:11, 12:ssa. Luemme siitä: ”Jumala teki jatkuvasti poikkeuksellisia voimatekoja [apostoli] Paavalin kätten välityksellä, niin että jopa hikiliinoja ja esiliinoja vietiin hänen yltään sairaille, ja taudit lähtivät heistä, ja pahat henget tulivat ulos.” Huomaa, että Jumala teki noita poikkeuksellisia voimatekoja Paavalin välityksellä. Apostoli ei tehnyt sellaisia voimatekoja itsenäisesti, eikä hän milloinkaan ottanut vastaan syvää kunnioitusta keneltäkään ihmiseltä. – Apostolien teot 14:8–18.

Vastoin Raamatun opetuksia

Uskonnollisten pyhäinjäännösten kunnioittaminen on todellisuudessa vastoin lukuisia Raamatun opetuksia. Tällainen kunnioitus edellyttää esimerkiksi ihmissielun kuolemattomuuteen uskomista. Miljoonat hartaat kirkon jäsenet uskovat kaikkien noiden ”pyhimyksiksi” julistettujen ja ”pyhimyksinä” kunnioittamiensa sielujen olevan elossa taivaassa. Nämä vilpittömät ihmiset rukoilevat sellaisia ”pyhimyksiä”, etsivät heidän suojelustaan ja pyytävät heitä puhumaan Jumalalle anojien puolesta. Erään uskonnollisen hakuteoksen mukaan katolilaiset katsovatkin pyhäinjäännöksillä olevan ”pyhimyksen valta toimia esirukoilijana Jumalan edessä”.

Raamatun mukaan ihmissielu ei ole kuitenkaan kuolematon. Ihmisillä ei ole sisällään sielua, joka olisi kuolematon ja voisi olla olemassa erossa ruumiista kuoleman jälkeen. Sen sijaan Raamatussa sanotaan: ”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1. Mooseksen kirja 2:7) Raamatussa ei opeteta, että ihmisillä on kuolematon sielu, vaan siinä sanotaan: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hesekiel 18:4) Tämä soveltuu kaikkiin ihmisiin – myös niihin, jotka on myöhemmin julistettu ”pyhimyksiksi” – sillä me kaikki olemme perineet synnin ja kuoleman ensimmäiseltä ihmiseltä Aadamilta. – Roomalaisille 5:12.

”Pyhimysten” kunnioittamista tulisi karttaa, koska heitä ei ole koskaan valtuutettu puhumaan Jumalalle kenenkään puolesta. Jehova Jumala on säätänyt, että vain hänen Poikansa, Jeesus Kristus, voi tehdä tämän. Apostoli Paavali sanoi, että Jeesus ”paitsi kuoli meidän puolestamme – heräsi kuolleista ja seisoo Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme”. – Roomalaisille 8:34, The Jerusalem Bible; vrt. Johannes 14:6, 14.

Toinen syy siihen, miksi ”pyhimysten” ja heihin liittyvien uskonnollisten pyhäinjäännösten kunnioittamista tulee karttaa, perustuu siihen, mitä Raamattu sanoo epäjumalanpalveluksesta. Yksi israelilaisille annetuista kymmenestä käskystä kuului: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas [”yksinomaista antaumusta vaativa”, UM] Jumala.” (2. Mooseksen kirja 20:4, 5) Apostoli Paavali sanoi satoja vuosia myöhemmin kristityille tovereilleen: ”Rakkaani, paetkaa epäjumalanpalvelusta.” (1. Korinttolaisille 10:14) Samoin apostoli Johannes kirjoitti: ”Lapsukaiset, varjelkaa itseänne epäjumalilta.” – 1. Johannes 5:21.

”Pyhimyksiksi” julistettujen ihmisten ja uskonnollisten pyhäinjäännösten kunnioittamiselle ei siksi löydy tukea Raamatusta. Jotkut ihmiset kuitenkin haluavat olla jonkin sellaisen pyhänä pidetyn lähellä, minkä he voivat nähdä, mitä he voivat koskea ja millä on otaksuttavasti pelastavaa voimaa. Monet tosiaan pitävät uskonnollisia pyhäinjäännöksiä taivaan ja maan välisen ketjun näkyvänä renkaana. Harkitsehan tätä ajatusta hetken aikaa.

Katselemalla ja koskettelemalla uskonnollisia pyhäinjäännöksiä ihminen ei toimi sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jeesus sanoi Jumalaa miellyttävästä palvonnasta. Jeesus sanoi: ”Tulee hetki, ja se on nyt, jolloin tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isähän etsii senkaltaisia palvomaan häntä. Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” (Johannes 4:23, 24) Jehova Jumala on ihmissilmille näkymätön ”Henki”. Hänen palvomisensa ”hengessä” merkitsee sitä, että Jumalalle suorittamamme pyhän palveluksen vaikuttimena on rakkauden ja uskon täyttämä sydän. (Matteus 22:37–40; Galatalaisille 2:16) Emme voi palvoa Jumalaa ”totuudessa” kunnioittamalla pyhäinjäännöksiä, vaan ainoastaan hylkäämällä uskonnolliset valheet, hankkimalla tietoa hänen Raamatussa paljastetusta tahdostaan ja toimimalla sen mukaan.

Ei ole siksi yllättävää, että tutkija James Bentley myöntää: ’Muinaiset heprealaiset eivät kunnioittaneet pyhäinjäännöksiä.’ Hän sanoo myös, että niinä 400 vuotena, jotka kuluivat Stefanuksen kuoleman ja sen välillä, kun Lukianos kaivoi esiin haudasta hänen ruumiinsa, kristittyjen asenne pyhäinjäännöksiin muuttui täysin. 400-luvulle tultaessa luopiokristikunta oli jo kuitenkin lakannut pitämästä kiinni niistä selvistä Raamatun opetuksista, jotka koskevat epäjumalanpalvelusta, kuolleiden tilaa ja Jeesuksen Kristuksen asemaa sellaisena, joka ”rukoilee meidän puolestamme”. – Roomalaisille 8:34; Saarnaaja 9:5; Johannes 11:11–14.

Jos haluamme, että palvontamme miellyttää Jumalaa, meidän on varmistauduttava siitä, ettei siihen liity minkäänlaista epäjumalanpalvelusta. Jotta palvontamme voisi olla hyväksyttävää, sen täytyy kohdistua Luojaan, Jehova Jumalaan, eikä mihinkään pyhäinjäännökseen tai luomukseen. (Roomalaisille 1:24, 25; Ilmestys 19:10) Meidän on myös hankittava täsmällistä tietoa Raamatusta ja kehitettävä luja usko. (Roomalaisille 10:17; Heprealaisille 11:6) Mikäli kuljemme tosi palvonnan tietä, toimimme sopusoinnussa niiden vastaansanomattomien raamatullisten todisteiden kanssa, joiden mukaan pyhäinjäännösten kunnioittaminen ei miellytä Jumalaa.

[Kuva s. 5]

Elisan luita ei kunnioitettu, vaikka ne liittyivät erääseen ylösnousemukseen