20. LUKU
”Jehovan sana levisi” vastustuksesta huolimatta
Apollos ja Paavali edistävät hyvän uutisen voittokulkua
1, 2. a) Mihin vaaraan Paavali matkatovereineen joutuu Efesoksessa? b) Mitä käsittelemme tässä luvussa?
EFESOKSEN kaduilta kuuluu hälinää, huutoja ja juoksuaskelten töminää. Paikalle on kerääntynyt valtavasti väkeä, ja mellakka on täydessä käynnissä! Väkijoukko on ottanut kiinni kaksi apostoli Paavalin matkatoveria ja vienyt heidät mukanaan. Pylväiden reunustama leveä kauppakatu tyhjenee nopeasti, kun yhä useammat ihmiset liittyvät mellakoitsijoihin ja ryntäävät kaupungin suunnattomaan amfiteatteriin, johon mahtuu 25 000 katsojaa. Useimmat eivät edes tiedä, miksi sekasorto on syntynyt, mutta he ounastelevat temppelinsä ja rakkaan Artemis-jumalattarensa olevan vaarassa. Niinpä he alkavat hokea raivoisasti: ”Suuri on efesolaisten Artemis!” (Apt. 19:34.)
2 Jälleen kerran Saatana yrittää joukkoväkivallan avulla pysäyttää Jumalan valtakunnan hyvän uutisen leviämisen. Väkivallalla uhkaaminen ei toki ole Saatanan ainoa taktiikka. Tässä luvussa käsitellään joitain hänen juoniaan, joiden tarkoituksena oli vaikeuttaa ensimmäisen vuosisadan kristittyjen työtä ja jäytää heidän yksimielisyyttään. Ennen muuta tulemme huomaamaan, että kaikki hänen menetelmänsä epäonnistuivat, sillä ”Jehovan sana levisi ja vaikutti yhä voimakkaammin” (Apt. 19:20). Miksi silloiset kristityt pystyivät jatkamaan työtään menestyksellisesti? Samoista syistä kuin me nykyään. Voitto on tietysti Jehovan, ei meidän. Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen tavoin meidän täytyy kuitenkin tehdä oma osamme. Jehovan hengen avulla voimme kehittää ominaisuuksia, jotka auttavat meitä menestymään palveluksessamme. Tarkastellaanpa aluksi Apolloksen esimerkkiä.
”Tunsi hyvin Raamatun kirjoitukset” (Apt. 18:24–28)
3, 4. Minkä puutteen Aquila ja Priscilla havaitsivat Apolloksen tiedoissa, ja mitä he tekivät?
3 Paavali oli kolmannella lähetysmatkallaan kulkemassa kohti Efesosta, kun tuohon kaupunkiin saapui Apollos-niminen juutalainen. Hän oli kotoisin Aleksandriasta, kuuluisasta egyptiläisestä kaupungista. Apolloksella oli huomattavia ominaisuuksia. Hän oli erittäin taitava puhuja. Lisäksi hän ”tunsi hyvin Raamatun kirjoitukset” ja oli ”hengestä palava”. Täynnä intoa Apollos puhui rohkeasti juutalaisille synagogassa. (Apt. 18:24, 25.)
4 Aquila ja Priscilla kuulivat Apolloksen puhuvan. He olivat epäilemättä innoissaan, kun he huomasivat, että hän ”opetti täsmällisesti Jeesusta koskevia asioita”. Se mitä hän sanoi Jeesuksesta, piti paikkansa. Ennen pitkää he havaitsivat kuitenkin, että Apolloksen tiedoissa oli merkittävä puute. Hän ”tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen”. Apolloksen sujuvasanaisuus tai koulutus eivät säikäyttäneet näitä vaatimattomia teltantekijöitä, vaan he ”ottivat hänet mukaansa ja selittivät hänelle tarkemmin Jumalan tietä”. (Apt. 18:25, 26.) Miten Apollos reagoi? Ilmeisestikin hän osoitti kristitylle hyvin tärkeää ominaisuutta: nöyryyttä.
5, 6. Miten Apolloksesta tuli entistä hyödyllisempi Jehovalle, ja mitä voimme oppia hänen esimerkistään?
5 Koska Apollos otti vastaan Aquilan ja Priscillan avun, hänestä tuli entistä tehokkaampi Jehovan palvelija. Hän meni Akhaiaan, missä hän ”oli suureksi avuksi” uskoville. Hän antoi siellä hyvää todistusta myös niille juutalaisille, jotka väittivät, ettei Jeesus ollut ennustettu Messias. Luukas kertoo: ”Hän puhui hyvin päättäväisesti ja osoitti julkisesti kiistattomalla tavalla juutalaisten olevan väärässä, kun hän näytti heille Raamatun kirjoituksista, että Jeesus on Kristus.” (Apt. 18:27, 28.) Apolloksesta oli paljon apua seurakunnalle. Muun muassa hänen ansiostaan ”Jehovan sana levisi ja vaikutti yhä voimakkaammin”. Mitä voimme oppia Apolloksen esimerkistä?
6 Nöyryyden kehittäminen on kristityille ehdottoman välttämätöntä. Meillä kaikilla on erilaisia lahjoja, liittyvätpä ne luontaisiin kykyihin, kokemukseen tai hankkimaamme tietoon. Ennen kaikkea meidän pitäisi kuitenkin ilmaista nöyryyttä, koska muutoin vahvuuksistamme voi tulla heikkouksia. Meistä voisi tulla hedelmällinen maaperä myrkylliselle rikkaruoholle: ylpeydelle. (1. Kor. 4:7; Jaak. 4:6.) Jos olemme aidosti nöyriä, pyrimme pitämään toisia itseämme parempina (Fil. 2:3). Emme loukkaannu, kun meitä ojennetaan, emmekä suhtaudu kielteisesti, kun toiset opettavat meitä. Emme varmastikaan pidä ylpeästi kiinni omista käsityksistämme, jos saamme tietää niiden olevan ristiriidassa pyhän hengen tämänhetkisen ohjauksen kanssa. Niin kauan kuin pysymme nöyrinä, Jehova ja hänen Poikansa voivat käyttää meitä. (Luuk. 1:51, 52.)
7. Miten Paavali ja Apollos näyttivät esimerkkiä nöyryydestä?
7 Nöyryys suojelee myös kilpailuhengeltä. Voi vain kuvitella, miten kärkkäästi Saatana yritti kylvää epäsopua varhaiskristittyjen keskuuteen. Miten mielissään hän olisikaan ollut, jos kaksi sellaista dynaamista persoonallisuutta kuin Apollos ja Paavali olisivat alkaneet kilpailla toistensa kanssa esimerkiksi siitä, kummalla on enemmän vaikutusvaltaa seurakunnissa. Heille olisi helposti voinut käydä niin. Korintissa jotkut kristityt alkoivat sanoa ”minä kuulun Paavalille”, toiset taas ”minä Apollokselle”. Lietsoivatko Paavali ja Apollos tällaista erimielisyyttä? Eivät! Paavali tunnusti nöyrästi Apolloksen osuuden työssä ja antoi hänelle palvelustehtäviä. Apollos puolestaan noudatti Paavalin ohjausta. (1. Kor. 1:10–12; 3:6, 9; Tit. 3:12, 13.) He olivat erinomainen esimerkki nöyrästä yhteistyöstä!
”Puhui – – vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta” (Apt. 18:23; 19:1–10)
8. Mitä reittiä Paavali palasi Efesokseen ja miksi?
8 Paavali oli luvannut palata Efesokseen, ja hän piti sanansa (Apt. 18:20, 21).a Pane kuitenkin merkille, miten hän sinne palasi. Edellisen luvun lopussa hänen kerrottiin matkanneen Syyrian Antiokiaan. Sieltä hän olisi voinut mennä lähellä sijaitsevaan Seleukiaan, astua laivaan ja purjehtia suoraan Efesokseen. Mutta sen sijaan hän kulki ”maan sisäosien halki”. Erään arvion mukaan Apostolien tekojen 18:23:ssa ja 19:1:ssä kuvaillulle Paavalin matkaosuudelle kertyi pituutta noin 1 600 kilometriä! Miksi Paavali valitsi näin hankalan reitin? Koska hänen tarkoituksenaan oli ”vahvistaa kaikkia opetuslapsia” (Apt. 18:23). Kahden edellisen matkan tavoin hänen kolmas lähetysmatkansa vaati häneltä paljon ponnisteluja, mutta hän piti niitä vaivan arvoisina. Nykyiset kierrosvalvojat ja heidän vaimonsa ilmaisevat samanlaista asennetta. Emmekö olekin kiitollisia heidän uhrautuvasta rakkaudestaan?
9. Miksi eräät opetuslapset piti kastaa uudelleen, ja mitä voimme oppia heiltä?
9 Saavuttuaan Efesokseen Paavali tapasi ryhmän, johon kuului noin kaksitoista Johannes Kastajan opetuslasta. Heidät oli kastettu Johanneksen kasteella, joka ei enää ollut voimassa. Näyttää myös siltä, etteivät he tienneet mitään pyhästä hengestä. Paavali saattoi heidät ajan tasalle, ja he osoittautuivat Apolloksen tavoin nöyriksi ja opinhaluisiksi. Kun heidät oli kastettu Jeesuksen nimessä, he saivat pyhää henkeä ja ihmelahjoja. Heitä selvästikin siunattiin, koska he noudattivat Jehovan järjestön antamia uusia ohjeita. (Apt. 19:1–7.)
10. Miksi Paavali siirtyi synagogasta luentosaliin, ja miten voimme palveluksessa noudattaa hänen esimerkkiään?
10 Pian tapahtui muutakin edistystä. Paavali saarnasi rohkeasti synagogassa kolme kuukautta. Vaikka hän ”puhui – – vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta”, jotkut kieltäytyivät itsepintaisesti uskomasta, ja heistä tuli kovia vastustajia. Paavali ei kuitenkaan tuhlannut aikaa niihin, jotka ”puhuivat Tiestä pahaa”, vaan alkoi pitää puheita erään koulun luentosalissa. (Apt. 19:8, 9.) Niiden jotka halusivat edistyä hengellisesti, piti siirtyä synagogasta luentosaliin. Paavalin tavoin mekin voimme lakata keskustelemasta jonkun kanssa, jos huomaamme, että hän ei halua kuunnella tai tahtoo vain väitellä. On yhä monia lampaankaltaisia ihmisiä, joiden on kuultava rohkaiseva sanomamme.
11, 12. a) Miten Paavali näytti esimerkkiä ahkeruudesta ja mukautuvuudesta? b) Miten Jehovan todistajat ovat pyrkineet olemaan palveluksessa ahkeria ja mukautuvia?
11 Paavali on voinut puhua tuossa luentosalissa päivittäin noin kello 11–16 (ks. Apt. 19:9, tutkimisviite, nwtsty). Se oli todennäköisesti päivän rauhallisinta mutta myös kuuminta aikaa, jolloin monet keskeyttivät työnsä voidakseen syödä ja levätä. Jos Paavali noudatti näin tiukkaa aikataulua kahden vuoden ajan, hän käytti opettamiseen pitkälti yli 3 000 tuntia!b Tässä oli jälleen yksi syy siihen, että Jehovan sana levisi ja vaikutti yhä voimakkaammin. Paavali oli ahkera ja mukautumiskykyinen. Hän muutti aikatauluaan niin, että hänen palveluksensa vastasi tuossa yhteisössä elävien ihmisten tarpeita. Mikä oli tulos? ”Kaikki Aasian provinssin asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, kuulivat Herran sanan.” (Apt. 19:10.) Hän tosiaan todisti perusteellisesti!
12 Myös nykyiset Jehovan todistajat ovat olleet ahkeria ja mukautuvia. Pyrimme tavoittamaan ihmisiä kaikkialta ja kaikkina aikoina. Todistamme kaduilla, toreilla ja pysäköintialueilla. Voimme ottaa yhteyttä ihmisiin puhelimitse tai kirjeitse. Pyrimme tekemään talosta taloon -työtä silloin, kun ihmiset todennäköisimmin ovat kotona.
”Levisi ja vaikutti yhä voimakkaammin” demoneista huolimatta (Apt. 19:11–22)
13, 14. a) Mitä Jehova valtuutti Paavalin tekemään? b) Minkä virheen Skeuaan pojat tekivät, ja miten nykyään monet kristikunnan jäsenet tekevät samanlaisen virheen?
13 Luukas kertoo Paavalin palveluksen olleen hyvin tuloksekasta etenkin siksi, että Jehova valtuutti Paavalin tekemään ”poikkeuksellisia ihmeitä”. Jopa Paavalin käyttämiä hikiliinoja ja esiliinoja vietiin sairaille, ja he parantuivat. Niiden avulla ajettiin ulos myös pahoja henkiä. (Apt. 19:11, 12.)c Tällaiset Saatanan joukoista saadut merkittävät voitot herättivät paljon huomiota – eikä kaikki huomio ollut myönteistä.
14 Eräät juutalaiset, ”jotka kiersivät ajamassa ulos demoneja”, koettivat jäljitellä Paavalin ihmeitä. Jotkut heistä yrittivät ajaa ulos demoneja huutamalla avuksi Jeesuksen ja Paavalin nimeä. Luukas mainitsee esimerkkinä Skeuaan seitsemän poikaa, jotka kuuluivat pappissukuun. Demoni sanoi noille miehille: ”Jeesuksen minä tunnen, ja Paavali on minulle tuttu, mutta keitä te olette?” Sitten mies, jossa demoni oli, hyppäsi noiden huijareiden kimppuun kuin peto ja ajoi heidät tiehensä haavoitettuina ja alastomina. (Apt. 19:13–16.) Tämä oli riemuvoitto ”Jehovan sanalle”, sillä Paavalille annetun voiman ja väärän uskonnon harjoittajien voimattomuuden välinen ero ei olisi voinut olla selvempi. Nykyään miljoonat ihmiset ovat siinä luulossa, että pelkkä Jeesuksen nimen käyttäminen tai ”kristityksi” tunnustautuminen riittää. Mutta kuten Jeesus osoitti, vain niillä, jotka tekevät hänen Isänsä tahdon, on varma tulevaisuudentoivo. (Matt. 7:21–23.)
15. Miten efesolaiset suhtautuivat okkultismiin ja siihen liittyviin esineisiin, ja kuinka voimme jäljitellä heidän esimerkkiään?
15 Skeuaan poikien nöyryytyksen johdosta Jumalan pelko levisi laajalle. Siksi monet tulivat uskoviksi ja hylkäsivät okkulttiset tavat. Efesoksen kulttuuri oli taikuuden kyllästämä. Taikasanat, amuletit ja loitsut (jotka olivat usein kirjallisessa muodossa) olivat yleisiä. Monet efesolaiset saivat nyt kimmokkeen tuoda taikuutta käsittelevät kirjansa poltettaviksi julkisesti, vaikka niiden arvo nykyrahassa oli ilmeisesti kymmeniätuhansia euroja.d Luukas kertoo: ”Näin Jehovan sana levisi ja vaikutti yhä voimakkaammin.” (Apt. 19:17–20.) Totuus sai loistavan voiton valheesta ja demoneista! Nuo efesolaiset näyttivät hyvää esimerkkiä meille. Mekin elämme okkultismin kyllästämässä maailmassa. Jos huomaamme, että hallussamme on jotain okkultismiin liittyvää, meidän tulisi toimia efesolaisten tavoin ja hävittää se nopeasti! Pysymme visusti erossa tällaisista iljettävistä tavoista, maksoi mitä maksoi.
”Syntyi melkoista levottomuutta” (Apt. 19:23–41)
16, 17. a) Kuvaile, miten Demetrios nostatti mellakan Efesoksessa. b) Miten efesolaisten fanaattisuus ilmeni?
16 Seuraavaksi Luukas kuvaili erästä Saatanan käyttämää taktiikkaa kirjoittaessaan: ”Siihen aikaan Tien vuoksi syntyi melkoista levottomuutta.” (Apt. 19:23.)e Vaikeudet saivat alkunsa Demetrios-nimisestä hopeasepästä. Hän sai toisten käsityöläisten huomion nostamalla esiin sen, että heidän hyvinvointinsa oli lähtöisin kuvien palvontaan liittyvien esineiden myynnistä. Hän antoi ymmärtää, että Paavalin saarnaama sanoma teki hallaa liiketoiminnalle, koska kristityt eivät palvoneet jumalankuvia. Sitten hän vetosi heidän kotiseutuylpeyteensä ja kansallismielisyyteensä ja varoitti heitä siitä, että heidän Artemis-jumalattareltaan uhattiin ”viedä hänen suuruutensa”, samoin heidän maailmankuululta temppeliltään. (Apt. 19:24–27.)
17 Demetrioksen puhe vaikutti hopeaseppiin hänen toivomallaan tavalla. He alkoivat hokea: ”Suuri on efesolaisten Artemis”, ja kaupunki joutui sekasorron valtaan. Tämä johti fanaattisen väkijoukon hyökkäykseen, jota kuvailtiin luvun alussa.f Uhrautuvana miehenä Paavali halusi mennä amfiteatteriin puhumaan ihmisjoukolle, mutta opetuslapset eivät sallineet hänen vaarantaa itseään. Muuan Aleksandros seisoi väen edessä ja yritti saada puheenvuoron. Koska hän oli juutalainen, hän ehkä halusi kovasti selittää, mikä ero oli juutalaisten ja näiden kristittyjen välillä. Tämä joukko ei olisi ottanut sellaisia selityksiä kuuleviin korviinsa. Kun ihmiset tajusivat hänen olevan juutalainen, he vaiensivat hänet oitis huudoillaan ja hokivat suureen ääneen noin kahden tunnin ajan: ”Suuri on efesolaisten Artemis!” Uskonnollinen fanatismi ei ole muuttunut noista ajoista. Se saa yhä ihmiset toimimaan täysin järjettömästi. (Apt. 19:28–34.)
18, 19. a) Miten kaupungin johtava virkamies rauhoitti metelöivän joukon Efesoksessa? b) Miten maalliset vallanpitäjät ovat toisinaan suojelleet Jehovan kansaa, ja mitä me voimme tehdä suojelun saamiseksi?
18 Lopulta kaupungin johtava virkamies sai ihmisjoukon rauhoittumaan. Tämä kyvykäs ja järkevä mies vakuutti heille, että kristityt eivät olleet vaaraksi heidän temppelilleen eivätkä jumalattarelleen, ettei Paavali tai kukaan muukaan ollut tehnyt mitään rikosta Artemiin temppeliä vastaan ja että tällaiset kiistat voitiin selvittää virallista tietä. Hän myös huomautti, että tällaisen laittoman, sekasortoisen kansankokouksen vuoksi he olisivat vaarassa saada päälleen Rooman vihat, ja tämä kenties tehosi metelöivään joukkoon parhaiten. Sen jälkeen hän käski väkijoukon hajaantua. Hänen järkevät sanansa tyynnyttivät heidän raivonsa yhtä nopeasti kuin se oli kuohahtanutkin. (Apt. 19:35–41.)
19 Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, jolloin joku maltillinen maallinen vallanpitäjä suojeli Jeesuksen seuraajia, eikä se jäisi viimeiseksi. Apostoli Johannes näki ennalta näyssä, että näinä viimeisinä päivinä tämän maailman vakaat ainekset, joita maa kuvaa, nielisivät Jeesuksen seuraajia vastaan kohdistuvan Saatanan vainon suuren virran (Ilm. 12:15, 16). Näin on tapahtunut. Ennakkoluulottomat tuomarit ovat monesti suojelleet Jehovan todistajien oikeutta kokoontua palvomaan ja saarnata hyvää uutista. Voimme tietenkin vaikuttaa tällaisten voittojen saamiseen omalla käytöksellämme. Hyvällä käytöksellään Paavali oli nähtävästi voittanut joidenkin efesolaisten viranomaisten kunnioituksen, joten nämä halusivat huolehtia hänen turvallisuudestaan (Apt. 19:31). Myös meidän rehellisyytemme ja kunnioittava käytöksemme voivat tehdä suotuisan vaikutuksen tapaamiimme ihmisiin, emmekä koskaan tiedä, kuinka laajakantoisia seuraukset voivat olla.
20. a) Mitä ajattelet siitä, miten Jehovan sana levisi ensimmäisellä vuosisadalla ja miten se leviää nykyään? b) Mitä olet päättänyt tehdä, jotta sinulla olisi oma osuutesi Jehovan voitoissa?
20 Eikö olekin mahtavaa tarkastella sitä, miten ”Jehovan sana levisi ja vaikutti yhä voimakkaammin” ensimmäisellä vuosisadalla? Yhtä mahtavaa on nähdä, että Jehova on ollut samanlaisten voittojen takana meidän aikanamme. Jos haluat, että sinulla on näissä voitoissa oma osuutesi – onpa se kuinka pieni tahansa – ota oppia esimerkeistä, joita olemme käsitelleet. Pysy nöyränä, noudata halukkaasti Jehovan järjestön ohjausta, työskentele ahkerasti, pysy erossa okkultismista ja tee kaikkesi, jotta voisit antaa hyvän todistuksen olemalla rehellinen ja käyttäytymällä kunnioittavasti.
a Ks. tekstiruutu ”Efesos – Aasian pääkaupunki”.
b Efesoksessa ollessaan Paavali kirjoitti myös 1. Korinttilaiskirjeen.
c Hikiliinat ovat saattaneet olla nenäliinoja, jotka Paavali kietoi otsalleen, etteivät hikipisarat olisi valuneet silmiin. Se että Paavalin kerrotaan tuolloin käyttäneen myös esiliinoja, viittaa siihen, että hän on saattanut harjoittaa ammattiaan ja tehdä telttoja vapaa-aikanaan, ehkä varhain aamulla (Apt. 20:34, 35).
d Luukas mainitsee kirjojen arvon olleen 50 000 hopearahaa. Jos hän tarkoitti denaaria, tuon rahamäärän ansaitseminen olisi kestänyt senaikaiselta työmieheltä 50 000 päivää. Mikäli hän olisi työskennellyt seitsemänä päivänä viikossa, häneltä olisi mennyt siihen noin 137 vuotta.
e Jotkut sanovat, että Paavali viittasi juuri tähän tapaukseen kirjoittaessaan korinttilaisille: ”Emmekä olleet varmoja edes siitä, jatkuisiko elämämme.” (2. Kor. 1:8.) Hänellä on kuitenkin voinut olla mielessään jokin vielä vaarallisempi tilanne. Kun Paavali kertoi ”taistelleensa petojen kanssa Efesoksessa”, hän on voinut tarkoittaa saaliinhimoisten eläinten kohtaamista areenalla tai ihmisvastustajia (1. Kor. 15:32). Sekä kirjaimellinen että kuvaannollinen tulkinta ovat mahdollisia.
f Käsityöläisten killat eli yhdistykset saattoivat olla varsin vaikutusvaltaisia. Esimerkiksi leipurien kilta sai Efesoksessa aikaan samanlaisen mellakan satakunta vuotta myöhemmin.