NEUVO, NEUVONANTAJA

Neuvot ovat opastavia lausumia tai ohjeita. Niiden antajaa sanotaan neuvonantajaksi.

Niistä lukuisista heprealaisista ja aramealaisista sanoista, jotka Raamatussa välittävät ajatuksen ’neuvosta’, esiintyvät useimmin heprealainen substantiivi ʽe·tsahʹ ja sille sukua oleva verbi ja·ʽatsʹ. Vaikka ʽe·tsahʹ yleensä käännetäänkin vastineella ”neuvo”, se on käännetty myös sanoilla ”aie”, ”päätös” ja ”suunnitelma” (Jes 8:10). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vastaavia sanoja ovat bou·lēʹ ja sen sukulaissana sym·bouʹli·on. Substantiivi bou·lēʹ on käännetty ”neuvoksi”, ”päätökseksi” ja ”aikeeksi”, mutta lisäksi on käytetty vastineita ”suunnitelma” (Lu 23:51), ”hanke” (Ap 5:38), ”nimenomainen tahto” (Ap 13:36) ja ”päättää” (Ap 27:42). Sym·bouʹli·on on käännetty ”neuvotteluksi”.

Alkukielten ”neuvoa” vastaavat sanat voivat siis tarkoittaa myös ’tahtoa’, ’tarkoitusta’, ’päätöstä’ tai ’suunnitelmaa’, kuten silloin kun Jehova julistaa: ”Minun neuvoni [”päätökseni”, UM] pysyy.” (Jes 46:10, KR-38.) ”Sydänten aikeet”, nimittäin syvällä ihmisen sisimmässä olevat suunnitelmat, tarkoitukset tai päätökset, paljastuvat, kun Herra Jeesus Kristus tulee tuomitsemaan (1Ko 4:5). Efesolaiskirjeen 1:11:ssä olevan ilmauksen ”sen mukaan kuin hänen tahtonsa neuvoo” (kirjm. ”hänen tahtonsa neuvon mukaan”) voidaan ymmärtää tarkoittavan ’sen tarkoituksen eli päätöksen mukaan, joka on Jumalan tahdon ilmaus’. Apostoli Paavali sanoi olevansa vapaa verivelasta, koska hän ei ollut pidättynyt opettamasta ”kaikkea Jumalan neuvoa” (”kaikkea Jumalan tahtoa”, KR-38; ”kaikkea, mitä Jumalan pelastussuunnitelmaan kuuluu”, KR-92), ts. kaikkea, mikä on olennaista pelastumisen kannalta (Ap 20:27).

Viisaudestaan kuuluisia miehiä arvostettiin suuresti kuninkaan neuvonantajina (ks. 2Sa 16:23). Toisinaan heille tarjottiin heidän asemansa vuoksi lahjuksia, jotta he olisivat käyttäneet vaikutusvaltaansa turmeltuneella tavalla. Kun juutalaisten viholliset palkkasivat neuvonantajia, he ehkä lahjoivat neuvonantajina toimivia persialaisia (Esr 4:5).

Yhdelläkään ihmisellä ei ole hallussaan kaikkea tietoa. Sen vuoksi terveitä neuvoja noudattava on viisas (San 12:15). Kokeneiden neuvonantajien hyvien ohjeiden hylkääminen, niin kuin kuningas Rehabeam teki, on äärimmäisen typerää (1Ku 12:8).

Jehovalla on ehdoton viisaus. Hän on ainoa, joka ei tarvitse kenenkään neuvoja (Jes 40:13; Ro 11:34). Hänen Poikansa voi toimia ”Ihmeellisenä Neuvonantajana” antamalla opastusta ja ohjausta, koska hän on saanut Isältään neuvoja ja on noudattanut niitä ja koska hänellä on Jumalan henkeä (Jes 9:6; 11:2; Joh 5:19, 30). Tämä tähdentää sitä, että neuvot ovat hyödyllisiä vain silloin, kun niitä annettaessa on otettu Jehova huomioon. Kaikki Korkeinta vastustavat neuvot ovat arvottomia. Eivät ne mitään neuvoja olekaan. (San 19:21; 21:30.)