Filippos – innokas evankelista

RAAMATUSSA kerrotaan monista miehistä ja naisista, joiden usko on jäljittelemisen arvoinen. Ajattelehan Filipposta, ensimmäisellä vuosisadalla elänyttä kristittyä lähetystyöntekijää. Hän ei ollut apostoli, mutta häntä käytettiin huomattavalla tavalla Valtakunnan sanoman levittämiseen. Filippos tulikin tunnetuksi ”evankelistana” (Apostolien teot 21:8). Miksi häntä sanottiin evankelistaksi? Ja mitä voimme oppia häneltä?

Filippos tulee mukaan Raamatun kertomukseen pian vuoden 33 helluntain jälkeen. Tuolloin kreikankieliset juutalaiset alkoivat nurista hepreankielisiä juutalaisia vastaan väittäen, että heidän leskiään syrjittiin päivittäisessä ruoanjakelussa. Jotta asia saataisiin kuntoon, apostolit nimittivät ”seitsemän miestä, joista – – [oli] hyvä todistus”. Filippos oli yksi valituista. (Apostolien teot 6:1–6.)

Näistä seitsemästä miehestä oli ”hyvä todistus”. Vuoden 1992 kirkkoraamattu sanoo, että he olivat ”hyvämaineisia”. Heidät tiedettiin siis jo nimittämisensä aikaan hengellisiksi, järkeviksi miehiksi. Sama pätee niihin, jotka palvelevat kristittyinä valvojina nykyään. Näitä miehiä ei nimitetä hätäisesti (1. Timoteukselle 5:22). Heillä täytyy olla ”hyvä todistus ulkopuolisilta”, ja toisten kristittyjen tulisi tuntea heidät järkevinä ja tervemielisinä veljinä. (1. Timoteukselle 3:2, 3, 7; Filippiläisille 4:5.)

Ilmeisesti Filippos huolehti tehtävästään Jerusalemissa hyvin. Pian kuitenkin nousi ankara vaino, joka hajaannutti Kristuksen seuraajat. Filippos lähti kaupungista muiden tavoin, mutta hänen palveluksensa ei jäänyt siihen. Ennen pitkää hän oli saarnaamassa uudella alueella, Samariassa. (Apostolien teot 8:1–5.)

Uusilla alueilla

Jeesus oli ennustanut, että hänen opetuslapsensa saarnaisivat ”sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti” (Apostolien teot 1:8). Samariassa saarnatessaan Filippos oli mukana täyttämässä noita sanoja. Yleensä juutalaiset eivät pahemmin kunnioittaneet samarialaisia, mutta Filippos ei tuominnut näitä ihmisiä ennakolta, ja hänen puolueettomuudestaan koitui siunauksia. Monia samarialaisia kastettiin, entinen taikuri Simon mukaan luettuna. (Apostolien teot 8:6–13.)

Aikanaan Jehovan enkeli ohjasi Filippoksen aavikkotielle, joka vei Jerusalemista Gazaan. Tiellä hän näki vaunut, joissa istui etiopialainen virkailija lukemassa ääneen Jesajan profetiaa. Filippos juoksi vaunujen vierelle ja aloitti keskustelun. Vaikka tämä etiopialainen oli käännynnäinen, jolla oli jonkin verran tietoa Jumalasta ja Raamatun kirjoituksista, hän myönsi nöyrästi, että hän tarvitsi apua ymmärtääkseen lukemaansa. Sitten hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan hänen viereensä. Kun Filippos oli todistanut hänelle, he tulivat veden äärelle. ”Mikä estää minua tulemasta kastetuksi?” etiopialainen kysyi. Filippos kastoi hänet viipymättä, ja tämä jatkoi matkaansa iloiten. Todennäköisesti tuo uusi opetuslapsi levitti hyvää uutista edelleen kotimaassaan. (Apostolien teot 8:26–39.)

Mitä voimme oppia siitä, että Filippos saarnasi niin samarialaisille kuin etiopialaiselle virkailijallekin? Meidän ei tulisi koskaan olettaa, että johonkin tiettyyn kansallisuuteen, rotuun tai yhteiskuntaluokkaan kuuluvat yksilöt eivät ole kiinnostuneita hyvästä uutisesta. Sen sijaan meidän tulisi julistaa Valtakunnan sanomaa ”kaikenlaisille ihmisille”. (1. Korinttilaisille 9:19–23.) Jos asetumme käytettäviksi saarnaamalla kaikille, Jehova voi käyttää meitä tekemään ”opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä” ennen kuin tämän pahan järjestelmän loppu koittaa (Matteus 28:19, 20).

Filippoksen myöhemmät tehtävät

Saarnattuaan etiopialaiselle virkailijalle Filippos todisti Asdodissa, ”ja hän kulki alueen läpi ja julisti jatkuvasti hyvää uutista kaikille kaupungeille, kunnes hän tuli Kesareaan” (Apostolien teot 8:40). Suuri osa näiden kaupunkien asukkaista oli ensimmäisellä vuosisadalla ei-juutalaisia. Matkalla pohjoiseen kohti Kesareaa Filippos luultavasti saarnasi huomattavissa juutalaisissa keskuksissa, kuten Lyddassa ja Joppessa. Ehkä näiltä alueilta tavattiin myöhemmin opetuslapsia juuri tästä syystä (Apostolien teot 9:32–43).

Filippos mainitaan viimeisen kerran noin 20 vuotta myöhemmin. Paavali nousi kolmannen lähetysmatkansa lopussa maihin Ptolemaiksessa. Hänen matkakumppaninsa Luukas kertoo: ”Seuraavana päivänä lähdimme ja saavuimme Kesareaan, ja me menimme evankelista Filippoksen taloon.” Silloin Filippoksella oli ”neljä tytärtä, neitsyttä, jotka profetoivat”. (Apostolien teot 21:8, 9.)

Filippos oli ilmeisesti asettunut asumaan Kesareaan. Mutta hän ei ollut menettänyt lähetyshenkeään, sillä Luukas sanoo häntä ”evankelistaksi”. Tämä ilmaus tarkoittaa usein ihmistä, joka lähtee kotoaan saarnaamaan hyvää uutista koskemattomille alueille. Se että Filippoksella oli neljä tytärtä, jotka profetoivat, viittaa siihen, että he seurasivat innokkaan isänsä askeleita.

Nykyisten kristittyjen vanhempien tulisi muistaa, että heidän lapsensa ovat heidän tärkeimpiä opetuslapsiaan. Vaikka heidän olisikin täytynyt luopua joistakin teokraattisista tehtävistä perhevelvollisuuksien vuoksi, he voivat Filippoksen tavoin pysyä kokosydämisinä Jumalan palvelijoina ja esimerkillisinä vanhempina. (Efesolaisille 6:4.)

Paavalin ja hänen tovereittensa vierailu antoi Filippoksen perheelle hyvän tilaisuuden osoittaa vieraanvaraisuutta. Voit kuvitella, millaista keskinäistä rohkaisua he ovat saaneet! Kenties Luukas keräsi juuri tuolla kertaa ne Filippoksen toimintaa koskevat tiedot, jotka sisällytettiin myöhemmin Apostolien tekojen kuudenteen ja kahdeksanteen lukuun.

Jehova Jumala käytti Filipposta monin tavoin Valtakunnan etujen edistämiseen. Into sai Filippoksen levittämään hyvää uutista uusilla alueilla ja työskentelemään kotinsa terveen hengellisen ilmapiirin hyväksi. Haluaisitko sinä saada samanlaisia ilonaiheita ja siunauksia? Siinä tapauksessa sinun on viisasta jäljitellä evankelista Filippoksen ominaisuuksia.