Raamatun näkökanta

Rakkaus joka vahvistaa

VUONNA 1978 ylellinen valtamerialus Queen Elizabeth 2 joutui Pohjois-Atlantilla rajuun myrskyyn. Kymmenkerroksisen talon korkuiset aallot paiskautuivat laivaa vasten, niin että se pomppi kuin korkki. Huonekalut ja matkustajat sinkoilivat sinne tänne aluksen heittelehtiessä rajusti. Ihme kyllä laivan 1200 matkustajan joukossa sattui vain vähäisiä loukkaantumisia. Laiva oli suunniteltu ja tehty niin hyvin ja niin laadukkaista materiaaleista, että se pysyi koossa.

Satoja vuosia sitten eräs toinen laiva oli ankaran myrskyn kourissa. Laivassa matkusti apostoli Paavali ja 275 muuta ihmistä. Pelätessään, että alus hajoaisi rajussa myrskyssä kappaleiksi, merimiehet ilmeisesti kierrättivät ”apuvälineitä” – ketjuja ja köysiä – laivan toiselta puolelta alakautta sen toiselle puolelle pitämään koossa lankkuja, joista tämän kauppalaivan runko oli tehty. Kaikki matkustajat pelastuivat, vaikka laiva tuhoutui. (Apostolien teot, 27. luku.)

Joskus elämän koettelemuksissa tuntuu ehkä siltä kuin olisimme laivassa myrskyisellä merellä. Huolen, pettymyksen ja masennuksen aallot voivat pyyhkäistä ylitsemme ja saattaa rakkautemme äärimmäisen kovalle koetukselle. Kestääksemme tällaiset myrskyt murtumatta tarvitsemme apua.

Kun myrsky nousee

Apostoli Paavalin uskosta ja kestävyydestä kerrotaan Raamatussa paljon. Hän teki kovasti työtä varhaiskristillisten seurakuntien hyväksi. (2. Korinttilaisille 11:​24–28.) Hänen aikaansaannoksensa Herran työssä todistavat selvästi, että hän tunsi harrasta rakkautta lähimmäisiään kohtaan ja että hänen suhteensa Jumalaan oli luja. Paavalin elämä ei kuitenkaan ollut aina tyyntä purjehdusta. Apostoli kesti sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti monia myrskyjä.

Kun jokin alus Paavalin päivinä joutui rajuun myrskyyn, matkustajien ja laivan selviytyminen riippui sekä miehistön taidoista että siitä, miten hyvin laiva pysyi koossa. Tämä piti yhtä lailla paikkansa, kun apostoli kohtasi kuvaannollisia myrskyjä. Vaikka Paavali oli kärsinyt aineellista puutetta, vankeutta ja kidutusta, niin ankarimmat myrskyt, jotka koettelivat hänen hengellistä ja henkistä vakauttaan ja hänen kykyään rakastaa jatkuvasti, nousivat kristillisen seurakunnan sisäpuolelta.

Paavali esimerkiksi työskenteli väsymättömästi puolitoista vuotta seurakunnan perustamiseksi ja vakiinnuttamiseksi Korintin kaupunkiin. Hänen korinttilaisten parissa saamansa kokemukset synnyttivät hänessä helliä tunteita laumaa kohtaan. Paavali jopa sanoi itseään heidän isäkseen (1. Korinttilaisille 4:​15). Mutta huolimatta siitä, että Paavali oli osoittanut rakkautta seurakuntaa kohtaan ja työskennellyt kovasti sen hyväksi, jotkut korinttilaiset puhuivat hänestä herjaavasti (2. Korinttilaisille 10:​10). Miten masentavalta sen onkaan täytynyt tuntua kaikkien hänen uhrautuvaisten ponnistelujensa jälkeen!

Miten ne, jotka olivat saaneet runsaasti osakseen Paavalin rakkautta, saattoivat olla niin julmia ja halveksivia? Paavalin on täytynyt tuntea olevansa kuin joku, jota raastetaan kappaleiksi, kuin myrskyn kouriin joutunut laiva. Hänen olisi ollut helppo luovuttaa, ajatella että hänen menneet ponnistelunsa olivat kaikki turhia tai tulla katkeraksi! Mikä piti Paavalin koossa? Mikä esti sen, ettei pettymys raastanut häntä hajalleen?

Rakkaus joka pitää meidät koossa

Paavali ei jättänyt lukijoidensa mieleen pienintäkään epäilystä siitä, mistä hänen voimansa ja vaikuttimensa olivat peräisin. Hän kirjoitti: ”Se rakkaus, joka Kristuksella on, pakottaa meitä.” (2. Korinttilaisille 5:​14.) Paavali viittasi parhaaseen voiman lähteeseen ja vaikuttimen alkusyyhyn. Pakottava voima on ”se rakkaus, joka Kristuksella on”. Eräs raamatunoppinut huomautti tästä raamatunkohdasta seuraavasti: ”Paavali ei sano, että meidän rakkautemme Kristusta kohtaan saa meidät pysymään sananpalveluksessamme – –. Näin päästäisiin vasta puolitiehen. Kristuksen rakkaus meitä kohtaan panee rakkautemme häntä kohtaan hehkumaan ja ruokkii sitä jatkuvasti.” (Kursivointi meidän.)

Se rakkaus, jota Kristus osoitti, kun hän alistui tuskalliseen kuolemaan kidutuspaalussa – antamalla siten täydellisen ihmiselämänsä lunnaiksi koko uskovan ihmiskunnan pelastamiseksi – kannusti, pakotti ja vaati Paavalia palvelemaan jatkuvasti Kristuksen ja veljesseuran etuja. Näin Kristuksen rakkaus hallitsi Paavalia estäen häntä toimimasta itsekkäästi ja rajoitti hänen tarkoitusperänsä Jumalan ja lähimmäisten palvelukseen.

Kristuksen rakkaus tosiaan kannustaa kristittyä uskolliseen elämänvaellukseen. Kun eteemme tulee koettelemuksia, jotka voivat heikentää meitä fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti, pystymme Kristuksen rakkauden pakottavan voiman avulla jatkamaan eteenpäin siitä, missä joku, jolla ei ole yhtä voimakasta vaikutinta, luovuttaisi. Se antaa meille voimaa kestää.

Emme voi luottaa siihen, että epätäydelliset tunteemme pitävät meitä yllä ja saavat meidät toimimaan. Näin on erityisesti silloin, kun koettelemuksemme ovat seuraus pettymyksestä tai huolesta. Toisaalta Kristuksen rakkaudessa on voimaa, joka saa meidät pysymään palveluksessamme, se pitää yllä ja kannustaa meitä henkilökohtaisesta koettelemuksestamme huolimatta. Kristuksen rakkaus auttaa kristittyä kestämään paitsi yli toisten odotusten kenties myös jopa yli hänen omien odotustensa.

Lisäksi koska Kristuksen rakkaus on kestävää, sen vaikutus ei koskaan lopu. Se on pakottava voima, joka ei horju eikä vähene. ”Rakkaus ei koskaan häviä.” (1. Korinttilaisille 13:​8.) Sen avulla pystymme jatkamaan edelleen uskollisesti hänen seuraamistaan, tulipa eteen mitä tahansa.

Tunneperäisillä koettelemuksilla voi olla meihin repivä vaikutus. On siksi todella tärkeää, että mietiskelemme sitä rakkautta, jota Kristus on osoittanut meitä kohtaan. Kristuksen rakkaus pitää meidät koossa. Hänen rakkautensa mahdollistaa sen, ettei uskomme haaksirikkoudu (1. Timoteukselle 1:​14–19). Lisäksi Kristuksen rakkaus pakottaa meitä tekemään kaiken voitavamme kirkastaaksemme häntä, joka teki Kristuksen rakkauden ilmauksen mahdolliseksi, Jehova Jumalaa (Roomalaisille 5:​6–8).