MERENKULKIJA

Aluksen miehistön tai päällystön jäsen, merenkulun harjoittaja, merenkävijä, meri- tai laivamies (1Ku 9:26, 27; Hes 27:8, 9; Il 18:17–19). Entisaikojen merenkulkijoiden elämä oli vaarallista. Myrskyn riepottelemalla merellä he olivat käytännöllisesti katsoen avuttomia. Psalmista kirjoitti: ”Onnettomuuden takia heidän sielunsa sulaa. He hoipertelevat ja hoippuvat kuin juopunut mies, ja kaikki heidän viisautensakin osoittautuu sekavaksi. Ja he alkavat huutaa Jehovan puoleen ahdingossaan.” (Ps 107:26–28.)

Apostolien tekojen 27:15–19:ssä kuvataan eloisasti, mitä merenkulkijat joutuivat tekemään myrskyn aikana. Laivavene, joka oli hinauksessa ja toimi tarvittaessa ilmeisesti pelastusveneenä, nostettiin ylös. Apuvälineitä, mahdollisesti köysiä tai kettinkejä, käyttäen laiva vyötettiin alakautta, ts. ne vietiin laivan rungon ympäri ja kiinnitettiin kannelle. Riki laskettiin alas, mikä voi tarkoittaa isonpurjeen laskemista. Tavaroita heitettiin yli laidan aluksen keventämiseksi, ja näin laivan kelluvuus parani (vrt. Jn 1:5; Ap 27:38). (Ks. LAIVA.)