Puhutuista sanoista pyhiksi teksteiksi – kirjoittaminen ja varhaiskristityt

LUKUISAT uskovien sukupolvet ovat omistaneet suunnattomasti aikaa joidenkin kaikkien aikojen tunnetuimpien kirjoitusten lukemiseen, tutkimiseen ja pohtimiseen. Kyseessä ovat Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset eli niin sanottu Uusi testamentti. Kuten Raamattu yleensäkin, nuo kirjoitukset ovat vaikuttaneet suuresti maailmankuvaamme, muovanneet moraalikäsityksiämme sekä innoittaneet kirjailijoita ja muita taiteilijoita. Mikä tärkeintä, niiden avulla miljoonat ihmiset – kenties sinäkin – ovat saaneet täsmällistä tietoa Jumalasta ja Jeesuksesta (Johannes 17:3).

Evankeliumeja sen enempää kuin muitakaan Kreikkalaisia kirjoituksia ei kirjoitettu heti Jeesuksen kuoleman jälkeen. Matteus kirjoitti evankeliuminsa ilmeisesti noin 7–8 vuotta myöhemmin, Johannes suunnilleen 65 vuotta myöhemmin. Miten he pystyivät kirjoittamaan Jeesuksen sanat ja teot muistiin erehtymättömän tarkasti? Jumalan pyhä henki selvästikin opasti heitä aktiivisesti (Johannes 14:16, 26). Mutta miten Jeesuksen opetukset voitiin välittää tarkasti, niin että niistä tuli lopulta osa Pyhää Raamattua?

”Käytännössä luku- ja kirjoitustaidottomia”?

Viimeisten sadan vuoden aikana on väitetty, että Jeesuksen varhaiset opetuslapset eivät todennäköisesti kirjoittaneet muistiin hänen opetuksiaan ja tekojaan vaan välittivät ne eteenpäin suusanallisesti. Esimerkiksi muuan oppinut toteaa: ”Jeesuksen julkisen palveluksen jälkeen kului useita vuosikymmeniä, ennen kuin evankeliuminkirjoittajat kirjoittivat muistiin hänen sanansa. Tuona aikana se, mitä Jeesuksesta tiedettiin, välitettiin suullisesti.” Jotkut tutkijat jopa väittävät, että Jeesuksen varhaiset opetuslapset ”olivat käytännössä luku- ja kirjoitustaidottomia”.a Lisäksi he sanovat, että niinä vuosikymmeninä, joina tietoja välitettiin suullisesti, kertomuksia Jeesuksen palveluksesta liioiteltiin, muokattiin tai kaunisteltiin. Heidän mukaansa tuloksena oli kertomus, joka on varsin kaukana totuudesta.

Jotkut tutkijat ovat sellaisen teorian kannalla, että Jeesuksen läheiset juutalaiset opetuslapset noudattivat luultavasti rabbiinista opetusmenetelmää – asioita opeteltiin muistamaan ulkoa toistamisen avulla – mikä vaikutti siihen, kuinka täsmällisenä suullinen tieto säilyi. Välittivätkö opetuslapset tietoa ainoastaan suusanallisesti? Vai olisiko Jeesuksen palvelusta koskevia tietoja voitu myös kirjoittaa muistiin? Vaikka tätä ei tiedetäkään aivan varmasti, on varsin mahdollista, että niin tehtiin.

Kirjoittaminen jokapäiväisessä elämässä

Ensimmäisellä vuosisadalla monet osasivat lukea ja kirjoittaa. Hepreaan ja muihin muinaisiin seemiläisiin kieliin perehtynyt professori Alan Millard sanoo: ”Kreikan, aramean ja heprean kirjoittaminen oli yleistä kaikkiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvien keskuudessa.” Hän lisää: ”Tällaisessa ympäristössä Jeesus työskenteli.”

Väitteestä, jonka mukaan evankeliumien tekstit ”syntyivät kokonaan luku- ja kirjoitustaidottomassa yhteiskunnassa”, professori Millard sanoo: ”Näin ei todennäköisesti ollut, [sillä] kaikkialla osattiin kirjoittaa – –. Paikalla oli siis tavallisesti ihmisiä, jotka olisivat voineet kirjoittaa muistiin jotain kuulemastaan joko itseään varten tai kertoakseen siitä toisille.”

Luultavasti tietojen muistiinmerkitsemistä varten oli helposti saatavilla vahatauluja. Tästä löytyy esimerkki Luukkaan evankeliumin ensimmäisestä luvusta. Sakarjalta, joka oli menettänyt joksikin aikaa puhekykynsä, kysyttiin, minkä nimen hän halusi antaa pojalleen. Jakeessa 63 sanotaan: ”Hän pyysi [ilmeisesti elein] taulun ja kirjoitti: ’Johannes on sen nimi.’” Raamatun sanakirjojen mukaan ”taulu” tarkoitti ehkä puista kirjoitustaulua, jonka pinnalla oli luultavasti vahakerros. Jollakulla paikalla olleella on voinut olla mukanaan kirjoitustaulu, jolle Sakarja saattoi kirjoittaa.

Toinen esimerkki havainnollistaa sitä, että kirjoitustaulujen käyttö oli tuolloin aivan yleistä. Apostolien tekojen kirjassa kerrotaan, että kun Pietari puhui temppelialueella, hän sanoi kuulijoilleen: ”Katukaa – – saadaksenne syntinne pyyhityiksi pois.” (Apostolien teot 3:11, 19.) Ilmaus ”saadaksenne – – pyyhityiksi pois” tulee kreikan verbistä, joka tarkoittaa ’pyyhkiä pois, raaputtaa’. Eräässä Uuden testamentin sanakirjassa selitetään: ”Ajatus, jota tässä ja ehkä muualla käytetyllä verbillä ilmaistaan, on mitä todennäköisimmin kirjoittamiseen tarkoitetun vahataulun pinnan tasoittaminen uudelleenkäyttöä varten.” (The New International Dictionary of New Testament Theology.)

Evankeliumeissa osoitetaan myös, että Jeesuksen seuraajien ja kuulijoiden joukossa oli ihmisiä, jotka todennäköisesti joutuivat jatkuvasti kirjoittamaan työssään. Heitä olivat esimerkiksi veronkantajat Matteus ja Sakkeus (Matteus 9:9; Luukas 19:2), eräs synagogan esimies (Markus 5:22), muuan upseeri (Matteus 8:5), Herodes Antipaan alaisuudessa palvelevan korkean virkamiehen vaimo Johanna (Luukas 8:3) samoin kuin kirjanoppineet, fariseukset, saddukeukset ja sanhedrinin jäsenet (Matteus 21:23, 45; 22:23; 26:59). Epäilemättä monet, jolleivät peräti kaikki, Jeesuksen apostolit ja opetuslapset osasivat kirjoittaa.

Tutkijoita, opettajia ja kirjoittajia

Kristittyinä opettajina opetuslasten täytyi paitsi tietää, mitä Jeesus sanoi ja teki, myös ymmärtää, miten Mooseksen laki ja Heprealaisten kirjoitusten profetiat soveltuivat Kristukseen (Apostolien teot 18:5). On kiinnostavaa, että Luukas kirjoitti eräästä tapaamisesta, joka Jeesuksella oli joidenkin opetuslastensa kanssa vähän ylösnousemuksensa jälkeen. Mitä Jeesus teki? ”Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista Profeetoista ja tulkitsi heille kaikista Raamatun kirjoituksista sen, mikä koski häntä.” Pian sen jälkeen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”’Nämä ovat minun sanani, jotka minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen lakiin ja Profeettoihin ja Psalmeihin, on täytyttävä.’ Sitten hän avasi heidän mielensä täysin tajuamaan Raamatun kirjoitusten merkityksen.” (Luukas 24:27, 44, 45.) Myöhemmin opetuslapset muistivat, mitä Jeesus oli sanonut heille (Johannes 12:16).

Näistä kertomuksista voidaan päätellä, että apostolien ja opetuslasten on täytynyt tutkia ahkerasti Raamatun kirjoituksia, jotta he olisivat ymmärtäneet täysin sen, mitä he näkivät ja kuulivat ja mikä koski heidän Herraansa Jeesusta Kristusta (Luukas 1:1–4; Apostolien teot 17:11). Harry Y. Gamble, Virginian yliopiston uskontotieteen professori, kirjoittaa tästä: ”On tuskin epäilystä siitä, että aivan alusta asti oli kristittyjä, luultavasti kristittyjen ryhmiäkin, jotka uppoutuivat tutkimaan huolellisesti juutalaisia kirjoituksia, tulkitsemaan niitä ja kokoamaan niistä kirjallisia, kristillistä uskoa koskevia todisteita ja tekemään noista teksteistä kristilliseen saarnaamistyöhön sopivia.”

Kaikki tämä osoittaa, että Jeesuksen varhaiset opetuslapset eivät suinkaan välittäneet tietoja ainoastaan suusanallisesti vaan myös käyttivät paljon aikaa tutkimiseen, lukemiseen ja kirjoittamiseen. He olivat tutkijoita, opettajia ja kirjoittajia. He olivat ennen kaikkea hengellisiä miehiä, jotka luottivat pyhän hengen opastukseen. Jeesus vakuutti heille, että ”totuuden henki” ”palauttaa mieleenne kaiken, minkä minä olen teille sanonut” (Johannes 14:17, 26). Jumalan pyhä henki auttoi heitä sekä palauttamaan mieleen että kirjoittamaan muistiin sen, mitä Jeesus sanoi ja teki, jopa vuorisaarnan kaltaiset pitkät lainaukset (Matteus, luvut 5–7). Henki opasti evankeliuminkirjoittajia kirjoittamaan muistiin myös sen, miltä Jeesuksesta toisinaan tuntui ja mitä hän rukoili (Matteus 4:2; 9:36; Johannes 17:1–26).

Niinpä vaikka evankeliuminkirjoittajat epäilemättä käyttivät sekä suullisia että kirjallisia lähteitä, se mitä he kirjoittivat, oli peräisin paljon luotettavammasta ja korkeammasta lähteestä – itse Jehova Jumalalta. Voimme siis luottaa täysin siihen, että ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä” ja että se voi opettaa ja opastaa meitä tekemään sitä, mikä miellyttää häntä (2. Timoteukselle 3:16).

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 14]

Jotkut Jeesuksen seuraajat todennäköisesti joutuivat jatkuvasti kirjoittamaan työssään.

[Huomioteksti s. 15]

Jumalan pyhä henki auttoi Jeesuksen varhaisia opetuslapsia palauttamaan mieleen ja kirjoittamaan muistiin, mitä hän sanoi ja teki.

[Tekstiruutu/Kuva s. 15]

Olivatko apostolit luku- ja kirjoitustaidottomia?

Kun Jerusalemin hallitusmiehet ja vanhimmat ”näkivät Pietarin ja Johanneksen suorapuheisuuden ja havaitsivat, että he olivat koulunkäymättömiä ja tavallisia ihmisiä, he ihmettelivät” (Apostolien teot 4:13). Olivatko apostolit todella ”koulunkäymättömiä”, luku- ja kirjoitustaidottomia? Eräässä raamatunselitysteoksessa tästä väitteestä todetaan: ”Näiden sanojen ei luultavasti voida ymmärtää tarkoittavan, että Pietari [samoin kuin Johannes] oli kirjaimellisesti oppimaton, ei osannut kirjoittaa eikä lukea. Ne vain osoittavat, millainen merkittävä yhteiskunnallinen ero tuomareina toimivien ja apostolien välillä vallitsi.” (The New Interpreter’s Bible.)

[Kuva s. 13]

”Hän pyysi taulun ja kirjoitti: ’Johannes on sen nimi.’”

[Kuva s. 13]

Vahataulu ja kirjoittamiseen tarvittavia välineitä ensimmäiseltä tai toiselta vuosisadalta

[Lähdemerkintä]

© British Museum/Art Resource, NY