Ketkä todella ovat saaneet taivaallisen kutsun?
JEHOVA rakastaa ihmiskuntaa. Hän rakastaa sitä niin paljon, että hän antoi Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, lunnaiksi, niin että voimme saada takaisin sen, minkä esi-isämme Aadam menetti. Mitä Aadam sitten menetti? Ikuisen, täydellisen ihmiselämän kaikkine oikeuksineen ja odotteineen. (Johannes 3:16) Lunnaat olivat myös ilmaus Jeesuksen rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan. – Matteus 20:28.
Jumala on osoittanut rakkauttaan avaamalla mahdollisuuden kahdenlaiseen toivoon, jotka kummatkin perustuvat Jeesuksen lunastusuhrin hyötyyn. (1. Johannes 2:1, 2) Ennen kuin Jeesus kuoli ihmisenä, Jumalan hyväksymyksen saaneilla ihmisillä oli ainoastaan yksi toivo: elämän odote maallisessa paratiisissa. (Luukas 23:43) Vuoden 33 helluntain jälkeen Jehova kuitenkin avasi taivaallisen toivon ”pienelle laumalle”. (Luukas 12:32) Mutta mitä on tapahtunut viime aikoina? Vuodesta 1931 lähtien Valtakunnan sanoma on kiinnittänyt enemmän huomiota ”muihin lampaisiin”, ja vuodesta 1935 lähtien Jumala on vetänyt Kristuksen kautta luokseen tällaisten lampaankaltaisten ihmisten ”suurta joukkoa”. (Johannes 10:16; Ilmestys 7:9) Jumala on pannut heidän sydämeensä toivon ikuisesta elämästä maallisessa paratiisissa. He haluavat syödä täydellistä ruokaa, vallita rakkaudellisesti eläimiä ja nauttia toisten vanhurskaitten ihmisten seurasta ikuisesti.
Myötätuntoisia pappeja ja kuninkaita
Koska rakkaus sai Jeesuksen antamaan elämänsä lunnaina, niin varmasti hän tulee olemaan myötätuntoinen taivaallinen Kuningas. Jeesus ei kuitenkaan yksin nosta ihmiskuntaa täydellisyyteen tuhatvuotisen hallituskautensa aikana. Jehova on järjestänyt niin, että taivaassa on muitakin myötätuntoisia kuninkaita. He todellakin ”tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja tulevat hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta”. – Ilmestys 20:1–6.
Kuinka monta hallitsijatoveria Kristuksella tulee olemaan, ja millä perusteella heidät valitaan hoitamaan tällaista kunnioitusta herättävää etua? Apostoli Johannes näki taivaallisella Siioninvuorella Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, kanssa 144 000 hallitsijatoveria. Koska heidät on ”ostettu maasta”, he tietävät millaista on kohdata koetuksia, kestää epätäydellisyyden taakka, kärsiä ja kuolla ihmisenä. (Ilmestys 14:1–5; Job 14:1) Sen vuoksi he tulevat olemaan todella myötätuntoisia kuningas-pappeja.
Hengen todistus
Näillä 144 000:lla ”on voitelu pyhältä”, Jehovalta. (1. Johannes 2:20) Se on voitelu taivaalliseen toivoon. Jumala on ’pannut sinettinsä heihin ja on antanut heille vakuuden siitä mitä on tuleva, se on hengen, heidän sydämeensä’. – 2. Korinttolaisille 1:21, 22.
Niillä, jotka ovat saaneet taivaallisen kutsun, on todellakin Jumalan hengen todistus siitä. Paavali kirjoitti tästä Roomalaiskirjeen 8:15–17:ssä: ”Te ette saaneet orjuuden henkeä, joka aiheuttaa jälleen pelkoa, vaan te saitte lapseksioton hengen, jonka avulla huudamme: ’Abba, Isä!’ Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Jos siis olemme lapsia, olemme myös perillisiä: tosiaankin Jumalan perillisiä, mutta Kristuksen perijätovereita, edellyttäen että kärsimme yhdessä hänen kanssaan, jotta meidät myös yhdessä kirkastettaisiin.” Juuri Jumalan hengen eli vaikuttavan voiman ansiosta voidellut huutavat: ”Abba, Isä!”
Pääasiallisin todiste siitä, että joku on voideltu saamaan taivaallinen toivo, on se henki eli vallitseva tunne siitä, että on Jumalan lapsi. (Galatalaisille 4:6, 7) Tällainen yksilö on aivan varma siitä, että Jumala on siittänyt hänet hengelliseksi lapsekseen yhtenä niistä 144 000:sta taivaallisen Valtakunnan perillisestä. Hän pystyy todistamaan, että hänen taivaallinen toivonsa ei ole hänen itsensä kehittämä halu eikä hänen mielikuvitustaan vaan on lähtöisin Jehovasta ja seurausta Jumalan hengen toiminnasta hänen suhteensa. – 1. Pietari 1:3, 4.
Jumalan pyhän hengen vaikutuksesta voideltujen henki eli vallitseva asenne toimii pakottavana voimana. Se saa heidät suhtautumaan myönteisesti siihen, mitä Jumalan sana sanoo taivaallisesta toivosta. Lisäksi he suhtautuvat myönteisellä tavalla siihen, mitä Jumala tekee heille pyhän hengen välityksellä. Näin he ovat varmoja siitä, että he ovat Jumalan hengellisiä lapsia ja perillisiä.
Kun voidellut lukevat, mitä Jumalan sana sanoo hänen hengellisistä lapsistaan ja taivaallisesta toivosta, he tuntevat halua sanoa heti itsekseen: ’Tämä tarkoittaa minua!’ He todellakin vastaavat iloisesti, kun heidän Isänsä sana lupaa taivaallisen palkinnon. Kun he lukevat: ”Rakkaat, nyt me olemme Jumalan lapsia”, he sanovat: ’Tuo tarkoittaa minua!’ (1. Johannes 3:2) Ja kun voidellut lukevat, että Jumala on tuottanut ihmisiä olemaan ”eräs hänen luomustensa ensi hedelmä”, he haluavat mielessään vastata: ’Kyllä, hän tuotti minut juuri tuota tarkoitusta varten.’ (Jaakob 1:18) He tietävät, että heidät on ’kastettu Kristukseen Jeesukseen’ ja hänen kuolemaansa. (Roomalaisille 6:3) Niinpä he ovat täysin varmoja siitä, että he ovat osa Kristuksen hengellistä ruumista ja että heillä on toivo kuolla hänen tavallaan ja saada ylösnousemus taivaalliseen elämään.
Periäkseen taivaallisen Valtakunnan voideltujen täytyy ’tehdä kaikkensa saattaakseen kutsumisensa ja valitsemisensa varmaksi’. (2. Pietari 1:5–11) He vaeltavat uskossa ja kasvavat hengellisesti niin kuin nekin, joilla on maallinen toivo. Millä muulla tavalla henki sitten todistaa?
Miksi he osallistuvat
Voidellut kristityt eivät halua mennä taivaaseen sen vuoksi, että he ovat tyytymättömiä nykyiseen maalliseen elämään. (Vrt. Juudas 3, 4, 16.) Sen sijaan pyhä henki todistaa heidän henkensä kanssa, että he ovat Jumalan lapsia. He ovat myös varmoja siitä, että heidät on otettu uuteen liittoon. Tuon liiton osapuolet ovat Jehova Jumala ja hengellinen Israel. (Jeremia 31:31–34; Galatalaisille 6:15, 16; Heprealaisille 12:22–24) Tämä liitto, joka on saatettu voimaan Jeesuksen vuodatetulla verellä, ottaa kansan Jehovan nimelle ja tekee siihen kuuluvista voidelluista kristityistä osan Aabrahamin ”siementä”. (Galatalaisille 3:26–29; Apostolien teot 15:14) Uusi liitto pysyy voimassa, kunnes kaikki hengelliset israelilaiset saavat ylösnousemuksen kuolemattomaan elämään taivaassa.
Lisäksi niillä, joilla todella on taivaallinen toivo, ei ole epäilystäkään siitä, että he ovat myös taivaallista Valtakuntaa koskevassa liitossa. Jeesus viittasi tähän itsensä ja seuraajiensa välillä olevaan liittoon sanoessaan: ”Juuri te olette pysyneet kanssani minun koettelemuksissani, ja minä teen liiton teidän kanssanne, niin kuin Isäni on tehnyt liiton minun kanssani, valtakunnasta, jotta saisitte syödä ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla tuomitsemassa Israelin kahtatoista sukukuntaa.” (Luukas 22:28–30) Tämä liitto astui voimaan Jeesuksen opetuslasten osalta silloin, kun heidät voideltiin pyhällä hengellä helluntaipäivänä vuonna 33. Se pysyy voimassa Kristuksen ja hänen kuningastovereittensa välillä ikuisesti. – Ilmestys 22:5.
Ne joilla on taivaallinen toivo, ovat varmoja siitä, että he ovat uudessa liitossa ja valtakuntaliitossa. Siksi he aivan oikein osallistuvat vertauskuvallisiin leipään ja viiniin Herran illallisen eli Jeesuksen Kristuksen kuoleman muiston vuosittaisessa vietossa. Happamaton leipä kuvaa Jeesuksen synnitöntä ihmisruumista, ja viini kuvaa hänen täydellistä vertaan, joka on vuodatettu kuolemassa ja jonka perusteella uusi liitto on astunut voimaan. – 1. Korinttolaisille 11:23–26.
Jos Jehova on kasvattanut sinussa varman toivon taivaallisesta elämästä, sinä luotat siihen. Ilmaiset rukouksissasi, että sinulla on tuo toivo. Se valtaa sinut kokonaan, etkä voi päästä siitä. Sinulla on voimakkaita hengellisiä odotteita. Mutta jos mielesi on jakautunut ja olet epävarma, sinun ei varmastikaan pitäisi ottaa osaa Herran illallisella tarjottaviin vertauskuviin.
Miksi vääriä olettamuksia?
Jotkut voivat sopimattomasti ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin, koska he eivät todella myönnä, että voitelu ”ei – – riipu siitä, joka tahtoo, eikä siitä, joka juoksee, vaan Jumalasta”. (Roomalaisille 9:16) Ei ole kenenkään yksilön asia päättää, että hän haluaisi tulla otetuksi uuteen liittoon ja haluaisi tulla Kristuksen perijätoveriksi taivaalliseen Valtakuntaan. Vain Jehovan valinnalla on merkitystä. Muinaisessa Israelissa Jumala valitsi ne, jotka palvelivat hänen pappeinaan, ja hän surmasi Koorahin, koska tämä halusi julkeasti pappeutta, jonka Jumala oli määrännyt Aaronin suvulle. (2. Mooseksen kirja 28:1; 4. Mooseksen kirja 16:4–11, 31–35; 2. Aikakirja 26:18; Heprealaisille 5:4, 5) Samalla tavoin Jehova ei mielistyisi sellaiseen ihmiseen, joka esittäisi olevansa kutsuttu taivaalliseksi kuninkaaksi ja papiksi, vaikka Jumala ei olisi kutsunut häntä sellaiseen tehtävään. – Vrt. 1. Timoteukselle 5:24, 25.
Joku voi erheellisesti olettaa, että hän on saanut taivaallisen kutsun, koska hänellä on vakavien ongelmien vuoksi sen suuntaisia voimakkaita tunteita. Puolison kuolema tai jokin muu murheellinen tapahtuma saattaa saada hänet menettämään kiinnostuksensa elämään maan päällä. Tai ehkä joku hänen läheinen ystävänsä on voideltu, ja hän voi haluta samanlaisen odotteen. Tällaiset seikat saattaisivat saada hänet tuntemaan, että taivaallinen elämä on häntä varten. Mutta tämä ei ole Jumalan tapa antaa kenellekään lapseuden henkeä. Se että joku haluaisi mennä taivaaseen maallisessa elämässä kokemiensa ei-toivottujen tilanteitten takia, osoittaisi kiittämättömyyttä maata koskevaa Jumalan tarkoitusta kohtaan.
Aiemmat uskonnolliset näkemykset saattaisivat myös saada jonkun väärin päättelemään, että hänellä on taivaallinen toivo. Ehkä hän oli ennen jonkin väärän uskonnon yhteydessä, joka tarjosi taivaallista elämää ainoana toivona uskollisille. Niinpä kristityn tulee varoa joutumasta tunteittensa ja aikaisempien väärien näkemystensä valtaan.
Huolellinen itsetutkistelu välttämätöntä
Apostoli Paavali esitti hyvin tärkeän seikan, kun hän kirjoitti: ”Joka syö leipää tai juo Herran maljaa arvottomasti, se on oleva syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen nähden. Hyväksyköön ihminen ensin itsensä tarkan tutkistelun jälkeen ja niin syököön leivästä ja juokoon maljasta. Sillä joka syö ja juo, syö ja juo tuomion itseään vastaan, ellei hän erota ruumista.” (1. Korinttolaisille 11:27–29) Niinpä kastetun kristityn, joka viime vuosina on alkanut ajatella, että hän on saanut taivaallisen kutsun, tulisi harkita asiaa hyvin huolellisesti ja rukouksen hengessä.
Hän voisi myös kysyä itseltään: ’Ovatko toiset vaikuttaneet siihen, että olen alkanut ajatella taivaallista elämää?’ Tämä olisi sopimatonta, sillä Jumala ei ole antanut kenenkään ihmisen tehtäväksi kutsua toisia saamaan tällaista etua. Taipumus kuvitelmiin ei olisi osoitus Jumalan voitelusta, eikä hän voitele Valtakunnan perillisiä siten, että he kuulisivat äänien esittävän tällaisia sanomia.
Jotkut voisivat kysyä itseltään: ’Käytinkö huumeita ennen kristityksi tuloani? Käytänkö sellaisia lääkkeitä, jotka vaikuttavat tunteisiin? Onko minua hoidettu henkisten tai tunneperäisten ongelmien vuoksi?’ Jotkut ovat sanoneet, että he taistelivat ensin sitä vastaan, minkä he ajattelivat olevan taivaallinen toivo. Toiset ovat sanoneet, että Jumala otti joksikin aikaa pois heidän maallisen toivonsa ja antoi heille lopulta taivaallisen toivon. Mutta tällainen menettely on vastoin Jumalan toimintatapoja. Lisäksi usko ei ole epävarma; se on varma. – Heprealaisille 11:6.
Asianomainen voi kysyä itseltään: ’Haluanko huomattavan aseman? Haluanko kunnianhimoisesti saada valta-aseman nyt tai yhtenä Kristuksen kuningas- ja pappistovereista?’ Kun ensimmäisellä vuosisadalla yleisesti kutsuttiin jäseniä taivaalliseen Valtakuntaan, kaikilla voidelluilla kristityillä ei ollut vastuuasemaa hallintoelimen jäsenenä tai vanhimpana tai avustavana palvelijana. Monet olivat naisia, eikä heillä ollut mitään erityistä valtaa; hengellä voidelluksi tuleminen ei myöskään anna kenellekään erityistä Jumalan sanan ymmärrystä, sillä Paavali havaitsi tarpeelliseksi opettaa ja neuvoa joitakuita voideltuja. (1. Korinttolaisille 3:1–3; Heprealaisille 5:11–14) Ne jotka ovat saaneet taivaallisen kutsun, eivät pidä itseään huomattavassa asemassa olevina yksilöinä, eivätkä he kiinnitä huomiota siihen, että he ovat voideltuja. Sen sijaan he osoittavat nöyryyttä, jota aivan oikein odotetaan niiltä, joilla on ”Kristuksen mieli”. (1. Korinttolaisille 2:16) He myös ymmärtävät, että kaikkien kristittyjen täytyy täyttää Jumalan vanhurskaat vaatimukset onpa heidän toivonsa taivaallinen tai maallinen.
Se että joku väittää saaneensa taivaallisen kutsun, ei anna hänelle mitään erikoisilmestyksiä. Jumalalla on tiedonvälityskanava, jonka kautta hän jakaa hengellistä ruokaa maalliselle järjestölleen. (Matteus 24:45–47) Kenenkään ei tulisi siis ajatella, että voideltuna kristittynä oleminen antaa hänelle enemmän viisautta kuin on ”suureen joukkoon” kuuluvilla, joilla on maallinen toivo. (Ilmestys 7:9) Hengellä voitelu ei ilmene pätevyytenä todistamisessa, raamatullisiin kysymyksiin vastaamisessa tai raamatullisten puheitten pitämisessä, sillä kristityt, joilla on maallinen toivo, ovat myös hyvin päteviä näissä tehtävissä. Voideltujen tavoin hekin elävät esimerkillistä kristillistä elämää. Olihan Simsonilla ja muilla esikristillisenä aikana eläneilläkin Jumalan henkeä, ja he olivat täynnä intoa ja ymmärrystä. Kuitenkaan kellään tuohon ’todistajien suureen pilveen’ kuuluneista ei ollut taivaallista toivoa. – Heprealaisille 11:32–38; 12:1; 2. Mooseksen kirja 35:30, 31; Tuomarien kirja 14:6, 19; 15:14; 1. Samuelin kirja 16:13; Hesekiel 2:2.
Muista, kuka tekee valinnan
Jos uskova veli tai sisar kysyy taivaallisesta kutsusta, nimitetty vanhin tai joku muu kypsä kristitty voi keskustella asiasta hänen kanssaan. Mutta kukaan ei voi tehdä tätä ratkaisua toisen puolesta, ja itse Jehova antaa taivaallisen toivon. Sen, joka todella on saanut taivaallisen kutsun, ei koskaan tarvitse kysyä toisilta kristityiltä, onko hänellä taivaallinen toivo vai ei. Voidellut ”on synnytetty uudelleen, ei turmeltuvasta, vaan turmeltumattomasta tuottavasta siemenestä elävän ja pysyvän Jumalan sanan välityksellä”. (1. Pietari 1:23) Henkensä ja Sanansa välityksellä Jumala istuttaa ”siemenen”, joka tekee tuosta yksilöstä ”uuden luomuksen”, jolla on taivaallinen toivo. (2. Korinttolaisille 5:17) Todellakin Jehova tekee tuon valinnan.
Kun tutkimme Raamattua uusien kanssa, ei siis ole hyvä ehdottaa, että he yrittävät itse ratkaista, ovatko he saaneet taivaallisen kutsun. Mutta entä jos joku voideltu kristitty osoittautuisi uskottomaksi ja tarvittaisiin joku hänen tilalleen? Silloin olisi järkevää päätellä, että Jumala antaisi taivaallisen kutsun jollekulle sellaiselle, joka on ollut esimerkillinen uskollisessa palveluksessa taivaalliselle Isällemme useiden vuosien ajan.
Nykyään Jumalan sanaa ei esitetä ihmisille pääasiassa siksi, että heistä tulisi Kristuksen taivaallisen morsiamen jäseniä. Sen sijaan ”henki ja morsian sanovat jatkuvasti: ’Tule!’” Tämä on kutsu elämään maallisessa paratiisissa. (Ilmestys 22:1, 2, 17) Ottaessaan johdon tässä toiminnassa voidellut ilmaisevat ”mielen vaatimattomuutta” ja työskentelevät ’saattaakseen kutsumisensa ja valitsemisensa varmaksi’. – Efesolaisille 4:1–3; 2. Pietari 1:5–11.