Raamatun 45. kirja: Roomalaisille

Kirjoittaja: Paavali

Kirjoituspaikka: Korintto

Kirjoitus päättyi: n. 56 ya.

1. Mitä Paavali käsittelee kirjeessään roomalaisille?

APOSTOLIEN TEOISSA saimme seurata, miten Paavalista, juutalaiskristittyjen entisestä väkivaltaisesta vainoojasta, tuli Kristuksen innokas apostoli ei-juutalaisille kansoille. Roomalaiskirje on ensimmäinen niistä neljästätoista Raamatun kirjasta, jotka tämä entinen fariseus, sittemmin Jumalan uskollinen palvelija, pyhän hengen henkeyttämänä kirjoitti. Siihen mennessä kun Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen, hän oli jo tehnyt kaksi pitkää saarnaamismatkaa ja oli ehtinyt pitkälle kolmannella. Hän oli kirjoittanut viisi muuta henkeytettyä kirjettä: 1. ja 2. Tessalonikalaiskirjeen, Galatalaiskirjeen ja 1. ja 2. Korinttolaiskirjeen. Tuntuu kuitenkin sopivalta, että Roomalaiskirje on nykyisissä Raamatuissamme ennen muita, koska siinä käsitellään yksityiskohtaisesti sitä uutta tasa-arvoisuutta, joka vallitsi niiden kahden luokan, juutalaisten ja ei-juutalaisten, välillä, joille Paavali saarnasi. Siinä selitetään, mikä muutos oli tapahtunut Jumalan toimissa kansansa suhteen, ja osoitetaan, että henkeytetyissä Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa oli jo kauan aikaisemmin ennustettu, että hyvä uutinen julistettaisiin myös ei-juutalaisille.

2. a) Mitä ongelmia Paavali käsittelee Roomalaiskirjeessä? b) Minkä tämä kirje todistaa voimakkaasti?

² Käyttäen Tertiusta sihteerinään Paavali yhdistää nopeasti etenevät todistelut ja hämmästyttävän määrän Raamatun heprealaisten kirjoitusten lainauksia kirjaksi, joka on Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten vaikuttavimpia. Erittäin taitavin sanakääntein hän käsittelee niitä ongelmia, joita syntyi, kun ensimmäisen vuosisadan kristillisiin seurakuntiin kuului sekä juutalaisia että kreikkalaisia. Oliko juutalaisilla etusija siksi, että he olivat Abrahamin jälkeläisiä? Oliko kypsillä kristityillä, jotka käyttivät hyväkseen vapauttaan Mooseksen laista, oikeus kompastuttaa heikompia juutalaisia veljiä, jotka yhä pitivät kiinni vanhoista tavoista? Tässä kirjeessä Paavali todisti voimakkaasti, että juutalaiset ja ei-juutalaiset ovat tasa-arvoisia Jumalan edessä ja että ihmisiä ei julisteta vanhurskaiksi Mooseksen lain välityksellä, vaan Jeesukseen Kristukseen kohdistuvan uskon välityksellä ja Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä. Samalla Jumala vaatii kristittyjä osoittamaan sopivaa alamaisuutta niille eri valloille, joiden alaisuudessa he ovat.

3. Miten Rooman seurakunta sai alkunsa, ja mikä saattaa selittää sen, että Paavali tunsi niin monia sieltä?

³ Miten Rooman seurakunta sai alkunsa? Roomassa oli ollut melko suuri juutalaisyhdyskunta ainakin siitä lähtien, kun Pompeius valtasi Jerusalemin vuonna 63 eaa. Apostolien tekojen 2:10:ssä sanotaan nimenomaan, että joitakuita noista juutalaisista oli Jerusalemissa helluntaina vuonna 33, ja he kuulivat, kun siellä saarnattiin hyvää uutista. Nuo tilapäisesti Jerusalemissa oleskelleet käännynnäiset viipyivät siellä saadakseen opetusta apostoleilta, ja Roomasta kotoisin olleet epäilemättä palasivat myöhemmin kotiinsa, jotkut luultavasti silloin kun vaino puhkesi Jerusalemissa. (Apt. 2:41–47; 8:1, 4) Sen ajan ihmiset myös matkustivat paljon, ja tämä saattaa selittää Paavalin läheisen tuttavuuden niin monien Rooman seurakunnan jäsenten kanssa, joista jotkut olivat ehkä kuulleet hyvän uutisen Kreikassa tai Aasiassa Paavalin saarnatessa siellä.

4. a) Mitä tietoja Roomalaiskirjeessä annetaan tuon kaupungin seurakunnasta? b) Mitä Akylaan ja Priskillan olo Roomassa ilmaisee?

⁴ Ensimmäiset luotettavat tiedot tästä seurakunnasta löytyvät Paavalin kirjeestä. Siitä käy ilmi, että seurakunta koostui sekä juutalaisista että ei-juutalaisista kristityistä ja että heidän intonsa oli kiitoksen arvoista. Hän sanoo heille: ”Teidän uskostanne puhutaan koko maailmassa” ja: ”Teidän tottelevaisuutenne on tullut kaikkien tietoon.” (Room. 1:8; 16:19) 100-luvulla kirjoittanut Suetonius kertoo, että juutalaiset karkotettiin Roomasta Claudiuksen hallitessa (v. 41–54). Myöhemmin he kuitenkin palasivat, mikä käy ilmi siitä, että Akylas ja Priskilla olivat Roomassa. Paavali tapasi Korintossa nämä juutalaiset, jotka olivat lähteneet Roomasta Claudiuksen säädöksen aikaan, mutta jotka olivat jälleen Roomassa Paavalin kirjoittaessa siellä olleelle seurakunnalle. – Apt. 18:2; Room. 16:3.

5. Mikä vahvistaa Roomalaiskirjeen oikeaperäisyyden?

⁵ Kirjeen oikeaperäisyys on vankasti vahvistettu. Johdannon mukaan sen on kirjoittanut ”Paavali, Jeesuksen Kristuksen orja, kutsuttu olemaan apostoli – – kaikille, jotka ovat Roomassa Jumalan rakkaita, kutsuttuja olemaan pyhiä”. (Room. 1:1, 7) Kirjeeseen viittaavat ulkopuoliset asiakirjalähteet ovat vanhimpia, mitä Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista on olemassa. Pietari käyttää niin monia samanlaisia ilmaisuja ensimmäisessä kirjeessään, joka on kirjoitettu luultavasti 6–8 vuotta myöhemmin, että monien tutkijoiden mielestä hänen on täytynyt jo nähdä Roomalaiskirjeen jäljennös. Klemens Roomalainen, Smyrnan Polykarpos ja Antiokian Ignatios, jotka kaikki elivät ensimmäisen vuosisadan loppupuolella ja toisen vuosisadan alkupuolella, katsoivat Roomalaiskirjeen selvästi kuuluvan Paavalin kirjoituksiin ja mainitsivat sen hänen kirjeenään.

6. Miten eräs hyvin vanha papyrus todistaa Roomalaiskirjeen kanonisuuden?

⁶ Kirje roomalaisille on kahdeksan muun Paavalin kirjeen ohella koodeksissa nimeltä Chester Beatty -papyrus nro 2 (P⁴⁶). Sir Frederic Kenyon kirjoitti tästä vanhasta koodeksista: ”Tässä meillä siis on lähes täydellinen Paavalin kirjeiden käsikirjoitus, joka on kirjoitettu todennäköisesti 200-luvun alun tienoilla.”a Chester Beattyn kreikankieliset Raamatun papyrukset ovat vanhempia kuin tunnetut Codex Sinaiticus ja Codex Vaticanus, jotka kumpikin ovat 300-luvulta ja jotka myös sisältävät Roomalaiskirjeen.

7. Mitä todisteita on olemassa Roomalaiskirjeen kirjoituspaikasta ja -ajasta?

⁷ Milloin ja mistä Roomalaiskirje kirjoitettiin? Raamatunselittäjät ovat yhtä mieltä siitä, että tämä kirje kirjoitettiin Kreikasta, varsin todennäköisesti Korintosta, kun Paavali oli siellä muutaman kuukauden kolmannen lähetysmatkansa loppupuolella. Kirjeen sisäiset todisteet viittaavat Korinttoon. Paavali kirjoitti sen sikäläisen seurakunnan jäsenen Gaiuksen kotoa, ja hän suosittelee siinä läheisen Kenkrean, Korinton satamakaupungin, seurakuntaan kuuluvaa Foibea. Nähtävästi juuri Foibe vei tämän kirjeen Roomaan. (Room. 16:1, 23; 1. Kor. 1:14) Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 15:23:ssa: ”Minulla ei ole enää koskematonta aluetta näillä seuduilla”, ja seuraavassa jakeessa hän ilmaisee aikovansa ulottaa lähetystyönsä länteen, kohti Espanjaa. Hän saattoi hyvin kirjoittaa tällä tavalla kolmannen matkansa loppupuolella, vuoden 56 alussa.

ROOMALAISKIRJEEN SISÄLTÖ

8. a) Mitä Paavali sanoo lähetystehtävästään? b) Miten hän osoittaa, että sekä juutalaiset että kreikkalaiset ansaitsevat Jumalan vihan?

⁸ Jumalan puolueettomuus juutalaisia ja pakanoita kohtaan (1:1–2:29). Mitä henkeytetty Paavali sanoo roomalaisille? Alkusanoissaan hän ilmoittaa olevansa apostoli, jonka Kristus on valinnut opettamaan ’tottelevaisuutta uskon välityksellä’ kansakuntien keskuudessa. Hän ilmaisee palavan halunsa vierailla Roomassa olevien pyhien luona nauttiakseen ”keskinäisestä rohkaisusta” heidän kanssaan ja julistaakseen heidän keskuudessaan hyvää uutista, joka on ”Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo”. Niin kuin oli kauan aikaisemmin kirjoitettu, vanhurskas tulee elämään ”uskosta”. (1:5, 12, 16, 17) Hän osoittaa, että sekä juutalaiset että kreikkalaiset ansaitsevat Jumalan vihan. Ihmisen jumalattomuus ei ole puolustettavissa, koska Jumalan ”näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien”. (1:20) Kansat tekevät kuitenkin tyhmästi luomuksista jumalia. Juutalaisten ei tulisi silti tuomita kansoja ankarasti, koska he itsekin ovat syyllistyneet synteihin. Kumpikin luokka tuomitaan tekojensa mukaan, sillä Jumala ei ole puolueellinen. Lihallinen ympärileikkaus ei ole ratkaiseva tekijä. ”Se on juutalainen, joka on sellainen sisäisesti, ja sellaisen ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus.” – 2:29.

9. a) Missä juutalaiset ovat etusijalla, mutta mitä raamatunkohtia Paavali lainaa osoittaakseen, että kaikki ovat synnin alaisuudessa? b) Miten ihminen sitten julistetaan vanhurskaaksi, ja mikä esimerkki tukee tätä todistelua?

⁹ Kaikki julistetaan vanhurskaiksi uskosta (3:1–4:25). ”Mikä siis on juutalaisen etuus?” Se on melkoinen, sillä juutalaisille uskottiin Jumalan pyhät julistukset. Kuitenkin ”juutalaiset niin kuin kreikkalaisetkin ovat kaikki synnin alaisuudessa”, eikä kukaan ole ”vanhurskas” Jumalan silmissä. Tämän todistamiseksi lainataan seitsemää kohtaa Heprealaisista kirjoituksista. (Room. 3:1, 9–18; Ps. 14:1–3; 5:10 [9]; 140:4 [3]; 10:7; Sananl. 1:16; Jes. 59:7, 8; Ps. 36:2 [1]) Laki osoittaa ihmisen syntisyyden, joten ”ei mitään lihaa julisteta – – vanhurskaaksi lain teoista”. Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden ja lunnaisiin perustuvan vapautuksen välityksellä sekä juutalaiset että kreikkalaiset julistetaan kuitenkin vanhurskaiksi ”uskosta ilman lain tekoja”. (Room. 3:20, 28) Paavali tukee tätä todistelua mainitsemalla esimerkkinä Abrahamin, joka luettiin vanhurskaaksi esimerkillisen uskonsa takia eikä tekojen tai ympärileikkauksen takia. Abrahamista tuli siten paitsi juutalaisten, myös ”kaikkien niiden isä, jotka – – uskovat”. – 4:11.

10. a) Miten kuolema alkoi hallita kuninkaana? b) Mikä on ollut seurauksena Kristuksen tottelevaisuudesta, mutta mikä varoitus annetaan synnistä?

¹⁰ Ei enää synnin, vaan vanhurskauden orjia Kristuksen välityksellä (5:1–6:23). Yhden ihmisen, Aadamin, kautta synti tuli maailmaan, ja synti toi kuoleman, ”ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet”. (5:12) Kuolema hallitsi kuninkaana Aadamista aina Moosekseen asti. Kun Laki annettiin Mooseksen välityksellä, synti tuli runsaaksi, ja kuolema hallitsi edelleen. Mutta Jumalan ansaitsematon hyvyys on nyt vielä runsaampi, ja Kristuksen tottelevaisuuden kautta monet julistetaan vanhurskaiksi ikuiseen elämään. Se ei kuitenkaan oikeuta elämään synnissä. Kristukseen kastettujen täytyy olla kuolleita synnille. Heidän vanha persoonallisuutensa pannaan paaluun, ja he elävät Jumalalle. Synti ei enää hallitse heitä, vaan heistä tulee vanhurskauden orjia pyhyys silmämääränä. ”Synnin maksama palkka on kuolema, mutta Jumalan antama lahja on ikuinen elämä Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, välityksellä.” – 6:23.

11. a) Miten Paavali valaisee kristittyjen juutalaisten vapautusta Laista? b) Minkä Laki teki ilmeiseksi, ja mitkä siksi sotivat kristityssä?

¹¹ Kuolleita Laille, eläviä hengen välityksellä Kristuksen yhteydessä (7:1–8:39). Paavali puhuu vaimosta, joka on sidottu mieheensä niin kauan kuin tämä elää, mutta joka on vapaa menemään naimisiin toisen kanssa, jos mies kuolee, ja osoittaa tämän esimerkin avulla, että kristityt juutalaiset tehtiin Kristuksen uhrin välityksellä kuolleiksi Laille ja että he olivat vapaita tulemaan Kristuksen omiksi ja kantamaan hedelmää Jumalalle. Pyhä Laki teki synnin ilmeisemmäksi, ja synti tuotti kuoleman. Liharuumiissamme asuva synti sotii hyviä aikomuksiamme vastaan. Paavali sanookin: ”Sillä sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä harjoitan.” Niinpä ”sitä en saa aikaan enää minä, vaan minussa asuva synti”. – 7:19, 20.

12. Miten joistakuista tulee Kristuksen perijätovereita, ja missä mielessä nämä ovat täysin voittoisia?

¹² Mikä voi pelastaa ihmisen tästä kurjasta tilasta? Jumala voi tehdä Kristukselle kuuluvat eläviksi hengellään! Heidät otetaan lapsiksi, julistetaan vanhurskaiksi, heistä tulee Jumalan perillisiä ja Kristuksen perijätovereita, ja heidät kirkastetaan. Paavali sanoo heille: ”Jos Jumala on meidän puolellamme, niin kuka on meitä vastaan? Kuka erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta?” Ei kukaan! Voitonriemuisena hän julistaa: ”Me selviydymme täysin voittoisina hänen välityksellään, joka on rakastanut meitä. Sillä olen vakuuttunut siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä hallitukset, eivät nykyiset eivätkä tulevaiset, eivät voimat eikä korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” – 8:31, 35, 37–39.

13. a) Ketkä sisältyvät ennustuksen mukaan Jumalan tosi Israeliin, ja minkä jumalallisen periaatteen mukaista se on? b) Miksi lihallinen Israel epäonnistui, mutta mikä on välttämätöntä pelastumiselle?

¹³ ”Israel” pelastuu uskon välityksellä ja Jumalan armosta (9:1–10:21). Paavali sanoo, että hänellä on ”suuri murhe” israelilaistoveriensa takia, mutta tunnustaa, ettei koko lihallinen Israel ole todellisuudessa ”Israel”, koska Jumalalla on valta valita lapsiksi kenet hän tahtoo. Niin kuin Jumalan toimet faraon suhteen ja savenvalajakuvaus osoittavat, ”se ei siis riipu siitä, joka tahtoo, eikä siitä, joka juoksee, vaan Jumalasta, joka on armollinen”. (9:2, 6, 16) Hän kutsuu lapsia ”ei – – ainoastaan juutalaisista, vaan myös kansoista”, kuten Hoosea kauan aikaisemmin oli ennustanut. (Hoos. 2:23) Israel epäonnistui, koska se ei yrittänyt saada Jumalan suosiota ”uskolla, vaan kuin teoilla”, ja koska se kompastui Kristukseen, ”loukkauskallioon”. (Room. 9:24, 32, 33) Israelilaisilla oli ”intoa Jumalan puolesta”, mutta ei ”täsmällisen tiedon mukaan”. Kristus on Lain loppu niille, jotka uskovat vanhurskaudeksi, ja pelastuakseen ihmisen täytyy julkisesti julistaa, ”että Jeesus on Herra”, ja uskoa, ”että Jumala on herättänyt hänet kuolleista”. (10:2, 9) Saarnaajia lähetetään, jotta kaikkien kansojen ihmiset kuulisivat, uskoisivat ja huutaisivat avukseen Jehovan nimeä pelastuakseen.

14. Mitä Paavali valaisee öljypuulla?

¹⁴ Öljypuukuvaus (11:1–36). Ansaitsemattoman hyvyyden vuoksi luonnollisesta Israelista on valittu jäännös, mutta koska enemmistö kompastui, ”koituu pelastus kansojen ihmisille”. (11:11) Käyttämällä öljypuukuvausta Paavali osoittaa, että lihallisen Israelin epäuskon vuoksi oksastettiin ei-juutalaisia mukaan. Näiden ei tulisi kuitenkaan iloita Israelin hylkäämisestä, koska jos Jumala ei säästänyt uskottomia luonnollisia oksia, ei hän tule säästämään kansojen keskuudesta oksastettuja villin öljypuun oksiakaan.

15. Mitä elävien uhrien antaminen Jumalalle käsittää?

¹⁵ Mielen uudistaminen; esivallat (12:1–13:14). Antakaa ruumiinne eläviksi uhreiksi Jumalalle, neuvoo Paavali. Älkää enää ”muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan”, vaan ”muuttukaa uudistamalla mielenne”. Älkää olko ylpeitä. Kristuksen ruumiissa on samoin kuin ihmisruumiissa monta jäsentä, joilla on eri tehtävät, mutta ne toimivat yhdessä ykseydessä. Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. Jättäkää kosto Jehovalle. Voittakaa ”paha hyvällä”. – 12:2, 21.

16. Miten kristittyjen täytyy vaeltaa esivaltojen ja muiden edessä?

¹⁶ Olkaa alamaisia esivalloille; se on Jumalan järjestely. Tehkää jatkuvasti hyvää, älkääkä olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Pelastus lähestyy, joten pankaa ”pois pimeyteen kuuluvat teot” ja ’pankaa yllenne valon aseet’. (13:12) Vaeltakaa hyvän käytöksen, ei lihan halujen, mukaan.

17. Mitä neuvoja annetaan tuomitsemisesta ja heikkojen rakentamisesta?

¹⁷ Ottakaa kaikki puolueettomasti tervetulleina vastaan älkääkä tuomitko (14:1–15:33). Kestäkää niitä, jotka heikon uskonsa vuoksi kieltäytyvät joistakin ruoista tai viettävät juhlapäiviä. Älkää tuomitko älkääkä kompastuttako veljeänne omalla syömisellänne ja juomisellanne, koska Jumala tuomitsee jokaisen. Pyrkikää rauhaan ja siihen, mikä on rakentavaa, ja kantakaa toisten heikkouksia.

18. a) Mitä muita lainauksia Paavali käyttää osoittaakseen Jumalan hyväksyneen ei-juutalaiset? b) Miten Paavali itse käyttää hyväkseen Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä?

¹⁸ Apostoli kirjoittaa: ”Kaikki, mikä ennen kirjoitettiin, kirjoitettiin meille opetukseksi”, ja esittää vielä neljä lainausta Heprealaisista kirjoituksista lopullisiksi todisteiksi siitä, että henkeytetyt profeetat olivat jo kauan aikaisemmin ennustaneet Jumalan lupausten ulottuvan ei-juutalaisiin kansoihin. (Room. 15:4, 9–12; Ps. 18:50 [49]; 5. Moos. 32:43; Ps. 117:1; Jes. 11:1, 10) ”Ottakaa sen tähden toinen toisenne tervetulleina vastaan, niin kuin Kristuskin on ottanut meidät tervetulleina vastaan, Jumalan kunnia silmämääränä”, kehottaa Paavali. (Room. 15:7) Hän ilmaisee arvostavansa sitä ansaitsematonta hyvyyttä, jonka Jumala on hänelle antanut, jotta hän olisi julkinen palvelija kansoille ”osallistuen Jumalan hyvän uutisen pyhään työhön”. Hän pyrkii aina avaamaan uusia alueita sen sijaan, että hän ”rakentaisi toisen perustukselle”. Hän ei ole vielä lopettanut, sillä hän suunnittelee tekevänsä – vietyään avustukset Jerusalemiin – entistä pitemmän saarnaamismatkan kaukaiseen Espanjaan, ja ollessaan matkalla sinne hän aikoo tuoda ”Kristuksen siunauksen täyden määrän” hengellisille veljilleen Roomaan. – 15:16, 20, 29.

19. Mihin tervehdyksiin ja kehotuksiin kirje päättyy?

¹⁹ Lopputervehdykset (16:1–27). Paavali lähettää henkilökohtaiset terveiset 26:lle Rooman seurakunnan nimeltä mainitulle jäsenelle sekä muille ja kehottaa heitä karttamaan niitä, jotka aiheuttavat jakaumia, ja olemaan ”viisaita hyvän suhteen, mutta viattomia pahan suhteen”. Kaikki koituu Jumalan kunniaksi ”Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisesti. Aamen.” – 16:19, 27.

MIKSI HYÖDYLLINEN

20. a) Mikä johdonmukainen syy Roomalaiskirjeessä esitetään Jumalaan uskomiselle? b) Miten Jumalan vanhurskautta ja armoa valaistaan, ja mitä se saa Paavalin huudahtamaan?

²⁰ Roomalaiskirjeessä esitetään johdonmukainen peruste Jumalaan uskomiselle, kun siinä sanotaan, että ”hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin”. Mutta tämän lisäksi siinä ylistetään hänen vanhurskauttaan ja kerrotaan hänen suuresta armostaan ja ansaitsemattomasta hyvyydestään. Huomiomme kiinnitetään niihin kauniisti öljypuukuvauksella, jossa villit oksat oksastetaan puuhun, kun luonnolliset oksat hakataan pois. Tarkastellessaan tätä Jumalan ankaruutta ja huomaavaisuutta Paavali huudahtaa: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovatkaan hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!” – 1:20; 11:33.

21. Mitä Roomalaiskirjeessä kerrotaan Jumalan pyhän salaisuuden uusista kehitysvaiheista?

²¹ Roomalaiskirjeessä selitetään juuri tässä yhteydessä Jumalan pyhän salaisuuden uusia kehitysvaiheita. Kristillisessä seurakunnassa ei ole enää erotusta juutalaisten ja pakanoiden välillä, vaan kaikkien kansojen ihmiset voivat päästä osallisiksi Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä Jeesuksen Kristuksen välityksellä. ”Jumalassa ei ole puolueellisuutta.” ”Se on juutalainen, joka on sellainen sisäisesti, ja sellaisen ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus hengen vaikutuksesta eikä kirjoitetun lakikokoelman vaikutuksesta.” ”Ei ole näet erotusta juutalaisen ja kreikkalaisen välillä, sillä kaikilla on sama Herra, joka on rikas kaikille, jotka huutavat häntä avukseen.” Kaikille näille luetaan vanhurskaudeksi usko eikä tekoja. – 2:11, 29; 10:12; 3:28.

22. Mitä käytännöllisiä neuvoja Roomalaiskirjeessä annetaan suhteista seurakunnan ulkopuolella oleviin?

²² Tässä kirjeessä Rooman kristityille annetut käytännölliset neuvot ovat aivan yhtä hyödyllisiä nykyajan kristityille, joiden on kohdattava samanlaisia ongelmia muukalaismaailmassa. Kristittyjä kehotetaan ’säilyttämään rauha kaikkien ihmisten kanssa’, myös seurakunnan ulkopuolella olevien kanssa. Jokaisen sielun täytyy ’olla alamainen esivalloille’, sillä ne ovat Jumalan järjestely ja pelkona pahantekijöille, eivät lainkuuliaisille ihmisille. Kristittyjen on oltava lainkuuliaisen alamaisia ei vain rangaistuksen pelosta, vaan myös kristillisen omantunnon takia, ja sen vuoksi heidän on maksettava veronsa, annettava kaikille heille kuuluva ja täytettävä velvollisuutensa olematta kenellekään mitään velkaa, ’paitsi että he rakastavat toisiaan’. Rakkaus täyttää Lain. – 12:17–21; 13:1–10.

23. Miten Paavali korostaa julkisen julistuksen tärkeyttä, ja minkä esimerkin hän antaa palvelukseen valmistautumisesta?

²³ Paavali korostaa julkisen todistuksen antamista. Vaikka sydämellä uskotaankin vanhurskaudeksi, suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi. ”Jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu.” Jotta näin tapahtuisi, saarnaajien on kuitenkin mentävä ’julistamaan hyvää uutista hyvistä asioista’. Meidän osamme on todella onnellinen, jos kuulumme näiden saarnaajien joukkoon, joiden ääni on nyt kulkeutunut ”asutun maan ääriin”! (10:13, 15, 18) Yrittäkäämme mekin tähän saarnaamistyöhön valmistautuessamme hankkia yhtä hyvä henkeytetyn Raamatun tuntemus kuin Paavalilla oli, sillä tässä yhdessä ainoassa kohdassa (10:11–21) hän lainaa Heprealaisia kirjoituksia kerran toisensa jälkeen. (Jes. 28:16; Jooel 2:32; Jes. 52:7; 53:1; Ps. 19:5 [4]; 5. Moos. 32:21; Jes. 65:1, 2) Hän saattoi hyvin sanoa: ”Kaikki, mikä ennen kirjoitettiin, kirjoitettiin meille opetukseksi, jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo.” – Room. 15:4.

24. Mitä neuvoja Paavali antaa innon ja hyvien suhteiden kehittämisestä seurakunnan sisäpuolella?

²⁴ Kristillisen seurakunnan sisäpuolella vallitsevista ihmissuhteista annetaan erittäin käytännöllisiä neuvoja. Onpa siihen kuuluvien kansallinen, rodullinen tai yhteiskunnallinen tausta millainen tahansa, kaikkien täytyy uudistaa mielensä suorittaakseen Jumalalle pyhää palvelusta hänen ”hyvän ja otollisen ja täydellisen” tahtonsa mukaan. (11:17–22; 12:1, 2) Mikä käytännöllinen järkevyys huokuukaan kaikista Roomalaiskirjeen 12:3–16:ssa olevista Paavalin neuvoista! Siinä kehotetaan tosiaan erinomaisella tavalla kaikkia kristilliseen seurakuntaan kuuluvia kehittämään intoa, nöyryyttä ja hellää kiintymystä. Loppuluvuissa Paavali antaa voimakkaita neuvoja niiden valvomisesta ja karttamisesta, jotka aiheuttavat jakaumia, mutta hän puhuu myös siitä keskinäisestä ilosta ja virkistyksestä, jota saadaan puhtaista ystävyyssuhteista seurakunnassa. – 16:17–19; 15:7, 32.

25. a) Mikä oikea näkemys ja mitä lisäymmärrystä Roomalaiskirjeessä esitetään Jumalan valtakunnasta? b) Millä tavoilla Roomalaiskirjeen tutkimisen tulisi hyödyttää meitä?

²⁵ Kristittyinä meidän täytyy jatkuvasti valvoa suhteitamme toisiimme. ”Sillä Jumalan valtakunta ei merkitse syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa pyhän hengen ohella.” (14:17) Tämä vanhurskaus, rauha ja ilo on varsinkin niiden ”Kristuksen perijätovereiden” osa, jotka on määrä ’kirkastaa yhdessä’ hänen kanssaan taivaallisessa Valtakunnassa. Pane myös merkille, miten Roomalaiskirjeessä viitataan Eedenissä annetun Valtakunta-lupauksen täyttymisen uuteen vaiheeseen, kun siinä sanotaan: ”Jumala, joka antaa rauhan, murskaa puolestaan pian Saatanan teidän jalkojenne alle.” (Room. 8:17; 16:20; 1. Moos. 3:15) Koska uskomme nämä suurenmoiset totuudet, täyttykäämme jatkuvasti kaikella ilolla ja rauhalla ja runsaalla toivolla. Päättäkäämme selviytyä voittoisina Valtakunta-Siemenen kanssa, sillä olemme vakuuttuneita siitä, ettei mikään ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä ”eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”. – Room. 8:39; 15:13.

[Alaviite]