Iloitse Valtakunnan toivossa!

”Iloitkaa toivossa. Kestäkää ahdistuksessa.” – ROOMALAISILLE 12:12.

 1. Miksi voimme saada iloa Jehovan yhteydessä, ja mitä apostoli Paavali kehotti kristittyjä tekemään?

”ONNELLINEN Jumala.” (1. Timoteukselle 1:11) Nämä sanat soveltuvat erittäin hyvin Jehovaan! Miksi? Koska kaikki hänen tekonsa tuottavat hänelle paljon onnellisuutta. Jehova on kaiken hyvän ja onnellisuutta tuottavan Lähde, ja siksi kaikki hänen älylliset luomuksensa voivat saada onnellisuutta olemalla hänen yhteydessään. Apostoli Paavali kehottikin sopivasti kristittyjä arvostamaan iloista etuaan tuntea Jehova Jumala, olemaan kiitollisia kaikista Hänen luomakuntaan kuuluvista suurenmoisista lahjoistaan ja iloitsemaan siitä rakkaudellisesta huomaavaisuudesta, jota Hän osoittaa heitä kohtaan. Paavali kirjoitti: ”Iloitkaa aina Herrassa. Sanon vielä kerran: iloitkaa!” – Filippiläisille 4:4; Psalmi 104:31.

 2. Mikä toivo tuottaa paljon iloa, ja mitä kristittyjä kannustetaan tekemään tämän toivon yhteydessä?

² Noudattavatko kristityt tätä Paavalin esittämää kehotusta? Noudattavat tosiaankin! Jeesuksen Kristuksen hengelliset veljet iloitsevat siinä loistavassa toivossa, jonka Jumala avasi heidän eteensä. (Roomalaisille 8:19–21; Filippiläisille 3:20, 21) He tietävät osallistuvansa ihmiskunnan, sekä elävien että kuolleiden, suurenmoisen tulevaisuudentoivon täyttämiseen palvellessaan Kristuksen kanssa hänen taivaallisessa Valtakunta-hallituksessaan. Kuvittelehan, miten suuresti he perijätovereina iloitsevatkaan eduistaan palvellessaan kuninkaina ja pappeina! (Ilmestys 20:6) Millaista onnellisuutta he kokevatkaan auttaessaan uskollista ihmiskuntaa saavuttamaan täydellisyyden ja antaessaan ohjausta paratiisin ennallistamiseksi maapallomme päälle! Oikeastaan kaikilla Jumalan palvelijoilla on ”sen ikuisen elämän toivon peruste, jonka Jumala, joka ei voi valehdella, lupasi ammoiset ajat sitten”. (Tiitukselle 1:2) Tämän suurenmoisen toivon vuoksi apostoli Paavali kannustaa kaikkia kristittyjä: ”Iloitkaa toivossa.” – Roomalaisille 12:12.a

Tosi ilo – sydämen ominaisuus

 3, 4. a) Mitä sana ”iloita” merkitsee, ja miten usein kristittyjen tulisi iloita? b) Mitä tosi ilo on, ja mistä se riippuu?

³ Sana ”iloita” merkitsee ilon tuntemista ja ilmaisemista; siihen ei liity mitään sairaalloista tai keinotekoisesti aiheutettua tai ylenpalttista riehakkuutta. Raamatussa ’iloitsemisen’ ja ’riemuitsemisen’ vastineina käytetyt heprealaiset ja kreikkalaiset sanat ilmaisevat sekä sisäistä tunnetta että ilon ulkonaista osoittamista. Kristittyjä kannustetaan ’iloitsemaan jatkuvasti’, ’iloitsemaan aina’. – 2. Korinttolaisille 13:11; 1. Tessalonikalaisille 5:16.

⁴ Mutta miten voi iloita aina? Se on mahdollista siksi, että tosi ilo on sydämen ominaisuus, syvä, sisäinen, hengellinen ominaisuus. (5. Mooseksen kirja 28:47; Sananlaskut 15:13; 17:22) Se on Jumalan hengen hedelmä, jonka Paavali luettelee heti rakkauden jälkeen. (Galatalaisille 5:22) Koska se on sisäinen ominaisuus, se ei riipu ulkonaisista seikoista, ei edes veljistämme. Sen sijaan se riippuu Jumalan pyhästä hengestä. Se kumpuaa sen tiedon tuottamasta syvästä sisäisestä tyytyväisyydestä, että meillä on totuus ja Valtakunnan toivo ja että toimimme Jehovaa miellyttävällä tavalla. Siksi ilo ei ole vain meille syntymästämme saakka ominainen persoonallisuuden piirre. Se on osa ”uutta persoonallisuutta”, kaikkia niitä ominaisuuksia, jotka olivat tunnusomaisia Jeesukselle Kristukselle. – Efesolaisille 4:24; Kolossalaisille 3:10.

 5. Milloin ja miten iloa voidaan ilmaista ulospäin?

⁵ Vaikka ilo on sydämen ominaisuus, sitä voidaan kuitenkin toisinaan osoittaa ulospäin. Millaisia ovat nämä ajoittaiset ulkonaiset ilon ilmaukset? Ne voivat vaihdella tyynistä kasvonilmeistä aina ilosta hypähtelyyn saakka. (1. Kuningasten kirja 1:40; Luukas 1:44; Apostolien teot 3:8; 6:15) Merkitseekö tämä sitten sitä, että ihmiset, jotka eivät ole puheliaita tai eivät aina hymyile, eivät olisi iloisia? Ei! Tosi ilo ei ilmene alituisena lörpöttelynä, nauruna, hymyilemisenä tai virnistelynä. Olosuhteet saavat ilon ilmenemään eri tavoin. Ei ainoastaan ilo saa meitä tuntemaan yhteenkuuluvuutta valtakunnansalissa, vaan ennemminkin veljellinen kiintymyksemme ja rakkautemme.

 6. Miksi kristityt voivat aina iloita jopa kohdatessaan epämiellyttäviä tilanteita?

⁶ Ilon muuttumaton piirre on sen sisäinen pysyvyys kristillisen uuden persoonallisuuden syvällisenä piirteenä. Tämän ansiosta on mahdollista aina iloita. Tietysti saatamme toisinaan olla levottomia jostakin tai kohdata epämiellyttäviä tilanteita. Mutta silti meillä voi olla ilo sydämessämme. Jotkut varhaiskristityt olivat orjia, joiden isäntiä oli vaikea miellyttää. Saattoivatko sellaisetkin kristityt aina iloita? Saattoivat, koska heillä oli Valtakunnan toivo ja ilo sydämessään. – Johannes 15:11; 16:24; 17:13.

 7. a) Mitä Jeesus sanoi ahdistuksessa iloitsemisesta? b) Mikä auttaa meitä kestämään ahdistuksessa, ja kuka antoi tästä parhaan esimerkin?

⁷ Sanottuaan: ”Iloitkaa toivossa” apostoli Paavali heti lisäsi: ”Kestäkää ahdistuksessa.” (Roomalaisille 12:12) Jeesuskin puhui ahdistuksessa iloitsemisesta sanoessaan Matteuksen 5:11, 12:ssa: ”Onnellisia olette te, kun ihmiset minun tähteni soimaavat teitä ja vainoavat teitä – –. Iloitkaa ja hypelkää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaissa.” Iloitsemisen ja ilosta hyppelemisen ei tässä tarvitse merkitä ilon kirjaimellisia ulkoisia ilmauksia; se on pääasiallisesti syvää sisäistä tyydytystä, jota ihminen tuntee Jehovan ja Jeesuksen Kristuksen miellyttämisestä pysyessään lujana koettelemuksessa. (Apostolien teot 5:41) Juuri ilo auttaakin meitä kestämään ollessamme ahdistuksessa. (1. Tessalonikalaisille 1:6) Jeesus antoi tästä parhaan esimerkin. Raamatussa kerrotaan hänestä: ”Siitä ilosta, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun.” – Heprealaisille 12:2.

Iloitkaamme toivossa ongelmista huolimatta

 8. Mitä ongelmia kristitty voi kohdata, mutta miksi ongelmat eivät riistä kristityltä hänen iloaan?

⁸ Jehovan palvelijana oleminen ei vapauta ihmistä ongelmista. Hänellä voi olla perheongelmia, taloudellisia vaikeuksia tai heikko terveys, tai jotkut hänen omaisensa voivat kuolla. Vaikka sellaiset seikat voivat aiheuttaa surua, ne eivät riistä meiltä Valtakunnan toivossa iloitsemisen perustaa, sydämessämme olevaa sisäistä iloa. – 1. Tessalonikalaisille 4:13.

 9. Mitä ongelmia Aabrahamilla oli, ja mistä tiedämme, että hän tunsi iloa sydämessään?

⁹ Ajattele esimerkiksi Aabrahamia. Hänen elämänsä ei aina ollut miellyttävää. Hänellä oli perheongelmia. Hänen sivuvaimonsa Haagar ja hänen vaimonsa Saara eivät tulleet keskenään toimeen. Syntyi suukopua. (1. Mooseksen kirja 16:4, 5) Ismael teki pilaa Iisakin kustannuksella ja vainosi häntä. (1. Mooseksen kirja 21:8, 9; Galatalaisille 4:29) Lopulta Aabrahamin rakas vaimo Saara kuoli. (1. Mooseksen kirja 23:2) Näistä ongelmista huolimatta hän iloitsi toivosta, joka koski Valtakunnan Siementä, Aabrahamin Siementä, jonka välityksellä kaikki perhekunnat maan päällä tulisivat siunatuiksi. (1. Mooseksen kirja 22:15–18) Ilo sydämessään hän kesti Jehovan palveluksessa sadan vuoden ajan lähdettyään kotikaupungistaan Uurista. Siksi hänestä on kirjoitettu: ”Hän odotti kaupunkia, jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala.” Koska Aabraham uskoi tulevaan messiaaniseen Valtakuntaan, niin Herra Jeesus, jonka Jumala oli silloin jo nimittänyt Kuninkaaksi, saattoi sanoa: ”Aabraham – – riemuitsi odottaessaan näkevänsä minun päiväni, ja hän näki sen ja iloitsi.” – Heprealaisille 11:10; Johannes 8:56.

10, 11. a) Mikä kamppailu meillä kristittyinä on, ja miten meidät pelastetaan? b) Mikä korvaa sen, että emme pysty täydellisesti käymään taistelua syntistä lihaamme vastaan?

¹⁰ Mekin joudumme epätäydellisinä ihmisinä taistelemaan syntistä lihaamme vastaan, ja tämä kamppailu oikein tekemiseksi voi olla hyvin tuskallista. Heikkouksiamme vastaan taistelemisemme ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei meillä olisi toivoa. Paavali oli epätoivoissaan tämän ristiriidan vuoksi ja sanoi: ”Kuka pelastaa minut tämän kuoleman alaisesta ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!” (Roomalaisille 7:24, 25) Meidät pelastetaan Jeesuksen Kristuksen ja hänen antamiensa lunnaiden välityksellä. – Roomalaisille 5:19–21.

¹¹ Kristuksen lunastusuhri korvaa sen, että me emme pysty käymään taistelua täydellisesti. Me voimme iloita näistä lunnaista, koska niiden ansiosta meillä voi olla puhdas omatunto ja voimme saada syntimme anteeksi. Heprealaiskirjeen 9:14:ssä Paavali puhuu ”Kristuksen verestä”, jolla on voima ’puhdistaa meidän omatuntomme kuolleista teoista’. Kristittyjen ei siksi tarvitse kantaa omallatunnollaan tuomion ja syyllisyyden tunteita. Tämä yhdessä meillä olevan toivon kanssa antaa voimakkaan kannustimen iloiselle onnellisuudelle. (Psalmi 103:8–14; Roomalaisille 8:1, 2, 32) Toivomme mietiskeleminen rohkaisee meitä kaikkia käymään taistelun menestyksellisesti.

Pitäkäämme toivomme läheisenä mielessä

12. Mitä toivoa voidellut kristityt voivat mietiskellä?

¹² Sekä hengellä voidellun jäännöksen että muiden lampaitten on tärkeää pitää ”pelastuksen toivonsa” jatkuvasti mielessä ja käyttää sitä kuin suojaavaa kypärää. (1. Tessalonikalaisille 5:8) Voidellut kristityt voivat mietiskellä suurenmoista etua saada kuolemattomuus taivaassa, päästä Jehova Jumalan luo ja nauttia siitä, että saavat olla henkilökohtaisesti kirkastetun Jeesuksen Kristuksen ja apostolien ja kaikkien muiden niihin 144 000:een kuuluvien kanssa, jotka ovat säilyttäneet nuhteettomuutensa läpi vuosisatojen. Miten sanoinkuvaamattoman suurenmoista seuraa!

13. Mitä vielä maan päällä olevat voidellut ajattelevat toivostaan?

¹³ Mitä muutamat vielä maan päällä olevat voidellut ajattelevat Valtakunnan toivostaan? Se voidaan tiivistää vuonna 1913 kastetun F. W. Franzin, Vartiotorni-seuran presidentin, sanoihin: ”Toivomme on varma, ja se toteutuu täysin viimeisimmällekin pienen lauman 144 000 jäsenestä yli kaiken sen mitä olemme edes kuvitelleetkaan. Me jäännökseen kuuluvat, jotka olimme mukana vuonna 1914, jolloin odotimme meidän kaikkien menevän taivaaseen, emme ole lakanneet arvostamasta tuota toivoa. Tuo toivo on meissä yhtä voimakkaana kuin ennenkin, ja me annamme arvoa sille aina vain enemmän, mitä kauemmin joudumme odottamaan sen toteutumista. Sitä kannattaa odottaa, vaikka sitä täytyisi odottaa miljoona vuotta. Pidän toivoamme suuremmassa arvossa kuin koskaan ennen, enkä koskaan halua lakata arvostamasta sitä. Pienen lauman toivo varmistaa myös sen, että muiden lampaitten suuren joukon odotus toteutuu pettämättömän varmasti yli suurimpienkin kuvitelmiemme. Siksi me olemme pysyneet lujina aina tähän hetkeen saakka ja aiomme pysyä lujina, kunnes Jumala on osoittanut, että hän toteuttaa ’kalliit ja hyvin suurenmoiset lupauksensa’.” – 2. Pietari 1:4; 4. Mooseksen kirja 23:19; Roomalaisille 5:5.

Iloitkaamme nyt paratiisitoivossa

14. Mikä toivo suuren joukon täytyy pitää mielessään?

¹⁴ Tällainen voitonriemuisen uskon ilmaus antaa muiden lampaitten suureen joukkoon kuuluville suurenmoisia syitä iloon. (Ilmestys 7:15, 16) Heidän täytyy pitää mielessään toivo säilyä elossa Harmagedonista. Luo siis katseesi aikaan, jolloin näet, miten Jumalan valtakunta saattaa kunniaan Jehova Jumalan kaikkeudensuvereenisuuden ja pyhittää hänen loistoisan nimensä tuottamalla suuren ahdistuksen, joka puhdistaa maan niistä jumalattomista, joiden jumala on ollut Panettelija. Mikä ilo onkaan säilyä elossa tuosta suuresta ahdistuksesta! – Daniel 2:44; Ilmestys 7:14.

15. a) Millaista parantamistyötä Jeesus teki maan päällä ollessaan ja miksi? b) Millaisia terveydellisiä tarpeita on Harmagedonissa säilyneillä, ja miksi ne poikkeavat kuolleista herätettyjen tarpeista?

¹⁵ Ilmestyksen 7:17:ssä sanotaan suuresta joukosta: ”Karitsa – – on paimentava heitä ja opastava heidät elämän vetten lähteille. Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.” Vaikka tämä profetia täyttyykin nykyään hengellisesti, niin Harmagedonissa säilyvät näkevät sen täyttyvän kirjaimellisesti. Miten niin? Mitä Jeesus teki ollessaan maan päällä? Hän paransi vammaisia, teki rammoista käveleviä, avasi kuurojen korvat ja sokeiden silmät, ja hän paransi lepratautisia, halvaantuneita ja ”kaikenlaisia tauteja ja kaikenlaista raihnaisuutta”. (Matteus 9:35; 15:30, 31) Eivätkö kristityt juuri sitä nykyään tarvitsekin? Suuri joukko vie vanhan maailman aikaiset heikkoutensa ja vammansa uuteen maailmaan. Mitä me odotamme Karitsan tekevän niiden suhteen? Harmagedonissa säilyvien tarpeet tulevat poikkeamaan suuresti niiden tarpeista, jotka herätetään kuolleista. Ylösnouseville luodaan todennäköisesti kokonainen, terve ruumis, vaikka he eivät vielä saakaan inhimillistä täydellisyyttä. Koska he kokevat ylösnousemusihmeen, he eivät ilmeisesti sen jälkeen enää tarvitse ihmeparannusta aikaisempien vammojensa korjaamiseksi. Koska suureen joukkoon kuuluvilla on puolestaan ollut ainutlaatuinen kokemus säilyä elossa Harmagedonista, monet heistä tarvitsevat ihmeparannusta ja saavatkin sen. Nähtävästi yksi Jeesuksen parantamistekojen päätarkoituksista olikin esittää suuren joukon rohkaisuksi se iloinen odote, että se tulee paitsi säilymään elossa, myös jälkeenpäin parantumaan.

16. a) Milloin Harmagedonissa säilyneiden ihmeparannus saattaa tapahtua, ja mikä on tuloksena? b) Missä toivossa me tuhatvuotiskauden aikana edelleen iloitsemme?

¹⁶ On johdonmukaista, että tämä Harmagedonissa säilyneitä odottava ihmeparannus tapahtuu suhteellisen pian Harmagedonin jälkeen ja hyvissä ajoin ennen ylösnousemuksen alkamista. (Jesaja 33:24; 35:5, 6; Ilmestys 21:4; vrt. Markus 5:25–29.) Silloin heitetään pois silmälasit, kävelykepit, kainalosauvat, pyörätuolit, tekohampaat, kuulolaitteet ja muut sellaiset. Siinäpä syytä iloon! Se, että Jeesus jo hyvin varhaisessa vaiheessa kuntouttaa Harmagedonissa säilyneet, sopii hyvin heidän tehtäväänsä tuon uuden maan perustuksena. Vammauttavat sairaudet raivataan pois tieltä, niin että nämä elossa säilyneet voivat mennä tarmokkaina eteenpäin odottaen innokkaasti heidän eteensä avautuneen tuhatvuotiskauden suurenmoista toimintaa kärsimättä niistä vaivoista, joita vanha maailma oli saattanut heille aiheuttaa. Koko tuhatvuotiskauden ajan he iloitsevat inhimillisen täydellisyyden saavuttamisen toivossa.

17. Mitä iloja on tarjolla, kun paratiisin ennallistustyö jatkuu?

¹⁷ Jos sinulla on tällainen toivo, niin mieti myös, millainen ilo on osallistua paratiisin ennallistamiseen maan päälle. (Luukas 23:42, 43) Epäilemättä Harmagedonissa säilyneet auttavat puhdistamaan maan ja siten raivaavat miellyttäviä paikkoja, joihin kuolleet herätetään. Hautajaisten asemesta voidaan pitää tervetuliaistilaisuuksia ylösnousemuksessa palaaville, myös niille rakkaille omaisillemme, jotka ovat vaipuneet kuolemaan. Ajattelehan lisäksi menneiden vuosisatojen uskollisten miesten ja naisten antoisaa toveruutta. Kenen kanssa haluaisit erityisesti keskustella? Aabelin, Hanokin, Nooan, Jobin, Aabrahamin, Saaran, Iisakin, Jaakobin, Joosefin, Mooseksen, Joosuan, Raahabin, Deboran, Simsonin, Daavidin, Elian, Elisan, Jeremian, Hesekielin, Danielin vai Johannes Kastajan? Tämäkin ilahduttava odote sisältyy toivoosi. Voit keskustella heidän kanssaan, oppia heistä ja työskennellä yhdessä heidän kanssaan koko maan tekemiseksi paratiisiksi.

18. Mitä muita iloja voimme ajatella?

¹⁸ Kuvittele myös terveellistä ruokaa, puhdasta vettä ja puhdasta ilmaa, kun maapallomme ennallistetaan täydelliseen ekologiseen tasapainoonsa sellaiseksi kuin Jehova sen loi. Elämä ei silloin ole vain passiivista täydellisyydestä nauttimista, vaan toimeliasta ja merkityksellistä osallistumista iloiseen toimintaan. Ajattele sellaisten ihmisten maailmanlaajuista yhteiskuntaa, joiden keskuudessa ei ole rikollisuutta, itsekkyyttä, mustasukkaisuutta, riitaa – veljeskuntaa, jossa kaikki kehittävät ja tuottavat hengen hedelmää. Totisesti sykähdyttävää! – Galatalaisille 5:22, 23.

Toivo joka tekee elämän elämisen arvoiseksi

19. a) Milloin on Roomalaiskirjeen 12:12:ssa mainitun iloitsemisen aika? b) Miksi meidän tulisi päättää olla antamatta elämän rasitusten työntää toivoamme syrjään?

¹⁹ Toteutunut odotus ei enää ole toivo, ja siksi sen iloitsemisen aika, johon Paavali kannustaa Roomalaiskirjeen 12:12:ssa, on nyt. (Roomalaisille 8:24) Meillä on aihetta iloitsemiseen toivossa jo nyt, kun ajattelemme tulevia siunauksia, joita Jumalan valtakunta tuo. Päätä siis olla antamatta tässä turmeltuneessa maailmassa kohtaamiesi elämän rasitusten työntää loistavaa toivoasi syrjään. Älä väsy äläkä hellitä. Älä kadota näkyvistäsi edessä olevaa toivoa. (Heprealaisille 12:3) Kristillisestä elämäntavasta luopuminen ei ratkaise ongelmiasi. Muista, että jos joku lakkaa palvelemasta Jumalaa kaikkien nykyisen elämän rasitusten takia, hän jää edelleenkin noiden rasitusten puristukseen, mutta menettää toivon ja kadottaa näin mahdollisuuden iloita edessä olevista suurenmoisista odotteista.

20. Millainen vaikutus Valtakunnan toivolla on niihin, jotka omaksuvat sen, ja miksi?

²⁰ Jehovan palvelijoilla on täysi syy viettää onnellista elämää. Heillä oleva loistava, innostava toivo tekee elämän elämisen arvoiseksi. Eivätkä he pidä tätä iloista toivoa vain itsellään. He kertovat siitä innokkaasti toisille. (2. Korinttolaisille 3:12) Ne, jotka omaksuvat Valtakunnan toivon, suhtautuvat siis luottavaisesti tulevaisuuteen, ja he pyrkivät rohkaisemaan toisia kertomalla heille Jumalalta saatua hyvää uutista. Tämä täyttää niiden elämän, jotka ottavat sanoman vastaan, suurenmoisimmalla toivolla, mitä on koskaan annettu ihmiskunnalle yleensä – toivolla Valtakunnasta, joka ennallistaa paratiisin maan päälle. Siitä huolimatta, että ihmiset eivät ottaisikaan sitä vastaan, me iloitsemme jatkuvasti, koska meillä on toivo. Ne, jotka sulkevat korvansa, menettävät paljon. Me emme lukeudu heihin. – 2. Korinttolaisille 4:3, 4.

21. Mikä on aivan lähellä, ja miten meidän tulisi arvioida toivoamme?

²¹ Jumala lupaa: ”Katso! Minä teen kaiken uudeksi.” (Ilmestys 21:5) Uusi maailma kaikkine kiehtovine ja loputtomine siunauksineen on lähellä. Meillä on kallisarvoinen toivo – elämästä taivaassa tai paratiisimaan päällä; pidä siitä lujasti kiinni. Pidä sitä näinä kriittisinä viimeisinä päivinä entistä kiinteämmin ”sielun ankkurina, sekä varmana että lujana”. Kun ankkuroimme toivomme Jehovaan, ”iankaikkiseen kallioon, ikuisuuksien Kallioon”, meillä on varmasti voimakas ja ilahduttava syy juuri nyt ”iloita toivossa”, joka on asetettu eteemme. – Heprealaisille 6:19; Jesaja 26:4, The Amplified Bible.

[Alaviitteet]

Pysy lähellä Jehovaa

”Olkaa hellittämättömiä rukouksessa.” – ROOMALAISILLE 12:12.

 1. Mikä on Jehovan tahto rukouksen suhteen, ja millaista rohkaisua apostoli Paavali antoi rukouksesta?

JEHOVA on ”Jumala, joka antaa toivoa” kaikille uskollisille palvelijoilleen. Koska hän on ”rukouksen Kuulija”, hän kuuntelee, kun he anovat apua saavuttaakseen sen iloisen toivon toteutumisen, jonka hän asettaa heidän eteensä. (Roomalaisille 15:13; Psalmi 65:3, UM) Kautta koko Sanansa, Raamatun, hän kannustaa kaikkia palvelijoitaan lähestymään häntä milloin tahansa he haluavat. Hän kuulee aina ja haluaa ottaa vastaan heidän sisimmät ajatuksensa. Hän rohkaisee heitä ’olemaan hellittämättömiä rukouksessa’ ja ’rukoilemaan lakkaamatta’.a (Roomalaisille 12:12; 1. Tessalonikalaisille 5:17) Jehovan tahto on, että kaikki kristityt kääntyvät alituisesti hänen puoleensa rukouksessa vuodattaen sydämensä hänelle ja tehden sen hänen rakkaan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, nimessä. – Johannes 14:6, 13, 14.

 2, 3. a) Miksi Jumala kehotti meitä olemaan ”hellittämättömiä rukouksessa”? b) Mikä vakuutus meillä on siitä, että Jumala haluaa meidän rukoilevan?

² Miksi Jumala kehottaa meitä tähän? Koska elämän paineet ja vastuut voivat rasittaa meitä siinä määrin, että voisimme unohtaa rukoilla. Tai ongelmat saattavat musertaa meidät, niin että emme enää iloitse toivossa ja lakkaamme rukoilemasta. Siksi tarvitsemme muistutuksia, jotka kannustavat meitä rukoilemaan ja vetäytymään hyvin lähelle avun ja lohdutuksen lähdettä, Jumalaamme Jehovaa.

³ Opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaakob 4:8) Jumala ei todellakaan epätäydellisestä inhimillisestä tilastamme huolimatta ole liian ylhäinen eikä liian kaukana kuullakseen, mitä sanomme hänelle. (Apostolien teot 17:27) Hän ei myöskään ole haluton eikä välinpitämätön. Psalmista sanoo: ”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.” – Psalmi 34:16; 1. Pietari 3:12.

 4. Miten voitaisiin valaista sitä, että Jehova tarkkaa rukouksia?

⁴ Jehova kehottaa rukoilemaan. Voisimme verrata tätä kokoukseen, jossa useita ihmisiä on koolla keskustelemassa. Kuuntelet siellä toisten puhetta. Olet tarkkailijan asemassa. Mutta sitten joku kääntyy sinun puoleesi, sanoo nimesi ja kohdistaa sanansa sinulle. Tämä vangitsee huomiosi aivan erityisellä tavalla. Samoin Jumala tarkkaa aina palvelijoitaan, ovatpa he missä tahansa. (2. Aikakirja 16:9; Sananlaskut 15:3) Hän siis kuulee sanamme ja ikään kuin tarkkailee meitä kiinnostuneena meistä ja suojellen meitä. Mutta kun vetoamme Jumalan nimeen rukouksessa, se vangitsee hänen huomionsa, ja silloin hän aivan erityisellä tavalla keskittää huomionsa meihin. Kykyjensä avulla Jehova voi jopa havaita ja käsittää anomuksen, jonka ihminen esittää äänettömästi sydämensä ja mielensä kätketyissä sopukoissa. Jumala vakuuttaa meille, että hän lähestyy kaikkia niitä, jotka vilpittömästi huutavat avukseen hänen nimeään ja pyrkivät pysymään lähellä häntä. – Psalmi 145:18.

Jumalan tarkoituksen mukainen vastaus

 5. a) Mitä neuvo ’olla hellittämätön rukouksessa’ ilmaisee rukouksistamme? b) Miten Jumala vastaa rukouksiin?

⁵ Se, että meitä neuvotaan olemaan hellittämättömiä rukouksessa, ilmaisee Jehovan voivan joskus antaa meidän rukoilla jotakin melko pitkään, ennen kuin hänen vastauksensa käy ilmeiseksi. Saattaisimme jopa väsyä anomaan Jumalalta suosiota tai rakkaudellista huomaavaisuutta, jota tunnemme kipeästi tarvitsevamme mutta joka näyttää viipyvän. Siksi Jehova Jumala vetoaa meihin, ettemme anna periksi, vaan jatkamme rukoilemista. Meidän tulisi jatkaa anomusten esittämistä meitä huolestuttavista asioista luottaen siihen, että hän ottaa huomioon rukouksemme ja täyttää todellisen tarpeemme, ei vain sitä, mitä me saatamme omasta mielestämme tarvita. Jehova Jumala varmasti punnitsee anomuksiamme oman tarkoituksensa kannalta. Pyyntömme saattaa esimerkiksi vaikuttaa toisiin. Voisimme verrata tätä sellaisen isän tilanteeseen, jonka poika pyytää häneltä polkupyörää. Isä tietää, että jos hän ostaa polkupyörän tuolle pojalle, niin hänen toinenkin poikansa haluaisi sellaisen. Jos toinen poika on liian nuori saamaan polkupyörää, niin isä voi päättää olla ostamatta sellaista kummallekaan siinä vaiheessa. Samalla tavoin taivaallinen Isämme ratkaisee oman tarkoituksensa ja ajoituksensa valossa, mikä on todella meidän ja muiden parhaaksi. – Psalmi 84:9, 12; vrt. Habakuk 2:3.

 6. Minkä kuvauksen Jeesus esitti rukouksesta, ja mitä hellittämättömyys rukouksessa osoittaa?

⁶ Kannattaa myös panna merkille vertaus, jonka Jeesus esitti opetuslapsilleen osoittaakseen, miten tarpeellista heidän oli ”aina rukoilla eikä hellittää”. Muuan leski, joka ei onnistunut saamaan oikeutta, jatkoi hellittämättä anomustensa esittämistä eräälle ihmistuomarille, kunnes hän lopulta sai oikeuden. Jeesus lisäsi: ”Eikö sitten Jumala toimita varmasti oikeutta valituilleen?” (Luukas 18:1–7) Hellittämättömyys rukouksessa osoittaa uskomme, luottamuksemme Jehovaan, halukkuutemme pysyä lähellä häntä ja esittää anomuksemme jättäen tuloksen hänen käsiinsä. – Heprealaisille 11:6.

Esimerkkejä lähellä Jehovaa pysymisestä

 7. Miten voimme jäljitellä Aabelin uskoa Jehovan lähellä pysymisessä?

⁷ Raamatussa on runsaasti kertomuksia Jumalan palvelijoiden esittämistä rukouksista. Nämä ”kirjoitettiin meille opetukseksi, jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo”. (Roomalaisille 15:4) Se, että tarkastelemme joitakin esimerkkejä sellaisista, jotka pysyivät lähellä Jehovaa, lujittaa toivoamme. Aabel uhrasi Jumalalle otollisen uhrin, ja vaikka kertomuksessa ei mainita rukousta, niin hän varmasti anoi Jehovalta rukouksessa, että hänen uhrinsa otettaisiin vastaan. Heprealaiskirjeen 11:4:ssä sanotaan: ”Uskon vaikutuksesta uhrasi Aabel Jumalalle suuriarvoisemman uhrin kuin Kain, minkä uskon välityksellä hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas.” Aabel tunsi 1. Mooseksen kirjan 3:15:ssä esitetyn Jumalan lupauksen, mutta meidän nykyisiin tietoihimme verrattuna hän tiesi hyvin vähän. Silti Aabel toimi sen tietonsa perusteella, joka hänellä oli. Nykyäänkään joillakuilla vasta äskettäin Jumalan totuudesta kiinnostuneilla ei ole vielä paljon tietoa, mutta he rukoilevat ja käyttävät mahdollisimman hyvin sitä tietoa, joka heillä on, kuten Aabel teki. He toimivat uskossa.

 8. Miksi voimme olla varmoja siitä, että Aabraham pysyi lähellä Jehovaa, ja mikä kysymys meidän tulisi tehdä itsellemme?

⁸ Toinen Jumalan uskollinen palvelija oli Aabraham, ”kaikkien niiden isä, jotka – – uskovat”. (Roomalaisille 4:11) Nykyään enemmän kuin koskaan me tarvitsemme vahvaa uskoa, ja meidän tulee rukoilla uskossa, kuten Aabraham. 1. Mooseksen kirjan 12:8:ssa (UM) sanotaan, että hän rakensi alttarin ”Jehovalle ja huusi avuksi Jehovan nimeä”. Aabraham tunsi Jumalan nimen ja käytti sitä rukouksessa. Yhä uudelleen hän rukoili vilpittömästi ja hellittämättä ”Jehovan, ajan hämärään asti pysyvän Jumalan, nimeä”. (1. Mooseksen kirja 13:4; 21:33; UM) Aabraham rukoili Jumalaa uskossa, josta hän tuli tunnetuksi. (Heprealaisille 11:17–19) Rukous auttoi Aabrahamia jatkuvasti iloitsemaan suuresti Valtakunnan toivossa. Noudatammeko Aabrahamin esimerkkiä rukoilemalla hellittämättä?

 9. a) Miksi Daavidin rukoukset hyödyttävät suuresti Jumalan kansaa nykyään? b) Mitä voi olla tuloksena, jos rukoilemme Daavidin tavoin sitä, että saamme olla lähellä Jehovaa?

⁹ Daavid oli huomattava esimerkki hellittämättömästä rukoilemisesta, ja hänen psalminsa valaisevat sitä, millaisia rukousten tulisi olla. Jumalan palvelijoiden on sopivaa rukoilla esimerkiksi pelastusta tai vapautusta (Psalmi 3:8, 9; 60:7), opastusta (25:4, 5), suojelusta (17:8), syntien anteeksiantoa (25:7, 11, 18) ja puhdasta sydäntä (51:12). Tuntiessaan murhetta Daavid rukoili: ”Ilahuta palvelijasi sielu.” (86:4) Me voimme samoin rukoilla sydämen iloa tietäen, että Jehova haluaa meidän iloitsevan toivossamme. Daavid pysytteli lähellä Jehovaa ja rukoili: ”Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.” (63:9) Pysymmekö Daavidin tavoin lähellä Jehovaa? Jos pysymme, niin hän tukee myös meitä.

10. Mitä vääriä ajatuksia psalmista Aasafilla oli jossakin vaiheessa, mutta mitä hän sitten tajusi?

¹⁰ Ollaksemme lähellä Jehovaa meidän on varottava kadehtimasta pahoja heidän huolettoman ja materialistisen elämänsä vuoksi. Psalmista Aasafista tuntui jossakin vaiheessa, että Jehovan palvelemisella ei ollut mitään arvoa, sillä jumalattomat ”elävät ainaisessa rauhassa”. Hän kuitenkin havaitsi, että hän oli järkeilyissään väärässä ja että jumalattomat ovat ”liukkaalla”. Hän tajusi, ettei mikään ollut parempaa kuin pysyminen lähellä Jehovaa, ja hän lausui ajatuksensa Jumalalle seuraavasti: ”Minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat – –. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” (Psalmi 73:12, 13, 18, 23, 27, 28) Sen sijaan että kadehtisimme jumalattomien ja vailla toivoa olevien ihmisten huoletonta elämää, jäljitelkäämme Aasafia pysyen lähellä Jehovaa.

11. Miksi Daniel on hyvä esimerkki Jehovan lähellä pysymisestä, ja miten voimme jäljitellä häntä?

¹¹ Daniel oli hellittämättömän päättäväinen rukouksessa, vaikka häntä uhattiin jopa leijonien luolaan joutumisella virallisten rukousrajoitusten huomiotta jättämisen vuoksi. Mutta Jehova pelasti Danielin ’lähettämällä enkelinsä ja sulkemalla jalopeurain kidat’. (Daniel 6:7–10, 22, 27) Danielia siunattiin suuresti hänen hellittämättömän rukoilemisensa vuoksi. Olemmeko me samoin hellittämättömiä rukouksessa, varsinkin kun Valtakunnan saarnaamistamme vastustetaan?

Jeesus, esimerkkimme

12. a) Minkä esimerkin Jeesus antoi palveluksensa alussa rukouksesta, ja miten tämä voi hyödyttää kristittyjä? b) Mitä Jeesuksen mallirukous paljastaa rukouksesta?

¹² Aivan Jeesuksen maallisen palveluksen alusta lähtien havaitaan, että hän rukoili. Hänen rukoileva asenteensa häntä kastettaessa antoi erinomaisen esimerkin niille, jotka kastetaan vedessä nykyään. (Luukas 3:21, 22) Kastettava voisi rukoilla Jumalan apua sen toteuttamiseksi, mitä vesikaste vertauskuvaa. Jeesus auttoi myös muita lähestymään Jehovaa rukouksessa. Kerran kun Jeesus rukoili eräässä paikassa, yksi hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle jälkeenpäin: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan.” Jeesus esitti silloin sen, mikä tunnetaan yleensä mallirukouksena tai Isä meidän -rukouksena. Hän osoitti sen aihejärjestyksellä, että Jumalan nimi ja tarkoitus tulisi asettaa etusijalle. (Luukas 11:1–4) Siten meidän on rukouksissamme säilytettävä oikeat mittasuhteet ja tasapaino eikä tule laiminlyödä ”tärkeämpiä asioita”. (Filippiläisille 1:9, 10) Joskus tietysti tarvitsemme jotakin erityisen kipeästi tai joudumme puhumaan jostakin erityisongelmasta. Jeesuksen tavoin kristityt voivat pyytää rukouksessa Jumalalta voimaa suorittaa joitakin tehtäviä tai kohdata erityisiä koettelemuksia tai vaaroja. (Matteus 26:36–44) Henkilökohtaiset rukoukset voivat oikeastaan kattaa elämän kaikki puolet.

13. Miten Jeesus osoitti toisten puolesta rukoilemisen tärkeyden?

¹³ Jeesus osoitti erinomaisella esimerkillään toisten puolesta rukoilemisen tärkeyden. Hän tiesi, että hänen opetuslapsiaan vihattaisiin ja vainottaisiin, kuten häntäkin. (Johannes 15:18–20; 1. Pietari 5:9) Hän pyysi siksi Jumalaa ”valvomaan heitä paholaisen takia”. (Johannes 17:9, 11, 15, 20) Tietäen, että Pietaria odotti erityinen koettelemus, hän sanoi tälle: ”Minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi pettäisi.” (Luukas 22:32) Meidänkin on todella hyödyllistä rukoilla hellittämättä veljiemme puolesta, ajatella toisia, eikä vain omia ongelmiamme ja etujamme. – Filippiläisille 2:4; Kolossalaisille 1:9, 10.

14. Mistä tiedämme, että Jeesus pysyi koko maallisen palveluksensa ajan hyvin lähellä Jehovaa, ja miten voimme jäljitellä häntä?

¹⁴ Koko palveluksensa ajan Jeesus rukoili hellittämättä ja pysyi hyvin lähellä Jehovaa. (Heprealaisille 5:7–10) Apostoli Pietari lainaa Apostolien tekojen 2:25–28:ssa Psalmia 16:8 ja soveltaa sen Herraan Jeesukseen Kristukseen: ”Daavid sanoo hänestä: ’Minulla oli Jehova alati silmieni edessä, koska hän on oikealla puolellani, jotta en koskaan järkkyisi.’” Sama voi pitää paikkansa meistä. Me voimme rukoilla Jumalaa olemaan lähellä meitä, ja voimme ilmaista luottamuksemme Jehovaan pitämällä hänet kuvaannollisesti sanoen alituisesti silmiemme edessä. (Vrt. Psalmi 110:5; Jesaja 41:10, 13.) Silloin vältymme kaikenlaisilta vaikeuksilta, sillä Jehova tukee meitä, emmekä me koskaan horju.

15. a) Mitä meidän ei tulisi koskaan unohtaa rukoillessamme hellittämättä? b) Mikä varoitus annetaan kiitollisuutemme suhteen?

¹⁵ Älkäämme koskaan unohtako kiittää Jehovaa kaikesta hänen meitä kohtaan osoittamastaan hyvyydestä, niin, ”Jumalan verrattomasta ansaitsemattomasta hyvyydestä”, johon sisältyy se, että hän on antanut lahjaksi Poikansa lunastusuhriksi syntiemme edestä. (2. Korinttolaisille 9:14, 15; Markus 10:45; Johannes 3:16; Roomalaisille 8:32; 1. Johannes 4:9, 10) Kiittäkäämme tosiaankin ”aina kaikesta Jumalaamme ja Isäämme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä”. (Efesolaisille 5:19, 20; Kolossalaisille 4:2; 1. Tessalonikalaisille 5:18) Meidän täytyy varoa päästämästä kiitollisuuttamme sen johdosta, mitä meillä on, muuttumaan katkeruudeksi. Näin voisi käydä, jos keskittyisimme etupäässä ajattelemaan henkilökohtaisia ongelmiamme tai sitä, mitä meiltä puuttuu.

Murheidemme heittäminen Jehovan huomaan

16. Mitä meidän tulisi tehdä, kun jokin murhe painaa meitä?

¹⁶ Hellittämättömyys rukouksessa ilmaisee antaumuksemme syvyyden. Jumalan puoleen kääntymisellä on meihin hyödyllinen vaikutus jo ennen kuin hän vastaa meille. Jos jokin murhe painaa mieltämme, me voimme pysyä lähellä Jehovaa noudattamalla neuvoa: ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen.” (Psalmi 55:23) Heittämällä kaikki murheemme – huolet, harmit, pettymykset, pelot ja niin edelleen – Jumalalle luottaen täysin häneen saamme mielen tyyneyttä, ”Jumalan rauhan, joka ylittää kaiken ajatuksen”. – Filippiläisille 4:4, 7; Psalmi 68:20; Markus 11:24; 1. Pietari 5:7.

17. Miten voimme saada Jumalan rauhan?

¹⁷ Saammeko tämän Jumalan rauhan silmänräpäyksessä? Vaikka saatammekin tuntea heti jonkin verran helpotusta, niin se, mitä Jeesus sanoi pyhän hengen rukoilemisesta, soveltuu tähänkin: ”Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan; etsikää herkeämättä, niin te löydätte; kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan.” (Luukas 11:9–13) Koska me voimme torjua huolemme juuri pyhän hengen avulla, meidän on tarpeen pyytää hellittämättä Jumalan rauhaa ja hänen apuaan murheidemme kantamisessa. Voimme varmasti luottaa siihen, että olemalla hellittämättömiä rukouksessa saamme toivotun vapautuksen ja mielen tyyneyden.

18. Mitä Jehova tekee hyväksemme, jos emme tiedä täsmälleen, mitä jossakin tilanteessa rukoilla?

¹⁸ Mutta entä jos emme tiedä täsmälleen, mitä rukoilla? Syvimmät huokauksemme jäävät usein lausumatta julki, koska emme täysin ymmärrä tilannettamme tai tiedä, mitä sanoa Jehovalle. Tällaisessa tilanteessa pyhä henki voi puhua puolestamme. Paavali kirjoitti: ”Sitä, mitä meidän tulisi tarvitessamme rukoilla, emme tiedä, mutta henki itse rukoilee meidän puolestamme lausumattomin huokauksin.” (Roomalaisille 8:26) Miten se tapahtuu? Jumalan sanassa on henkeytettyjä ennustuksia ja rukouksia, jotka soveltuvat tilanteeseemme. Hän antaa näiden ikään kuin puhua puolestamme. Hän ottaa ne vastaan sellaisina, mitä rukoilisimme, jos vain tajuaisimme niiden merkityksen omassa tapauksessamme, ja sen mukaisesti hän täyttää ne.

Rukous ja toivo jatkuvat

19. Miksi rukous ja toivo jatkuvat ikuisesti?

¹⁹ Taivaalliselle Isällemme tullaan ikuisesti esittämään rukouksia, ja ne tulevat erityisesti ilmaisemaan kiitollisuutta uudesta maailmasta ja kaikista sen siunauksista. (Jesaja 65:24; Ilmestys 21:5) Toivossa iloitsemisemmekin jatkuu, sillä toivo pysyy jossakin muodossa ikuisesti. (Vrt. 1. Korinttolaisille 13:13.) Me emme pysty edes kuvittelemaan, mitä uutta Jehova tuo esiin, kun hänen itselleen asettamansa sapatin lepopäivä maahan nähden ei ole enää voimassa. (1. Mooseksen kirja 2:2, 3) Kautta koko ikuisuuden häneltä on tiedossa rakkaudellisia yllätyksiä kansalleen, ja tulevaisuus avaa sille suurenmoisia mahdollisuuksia hänen tahtonsa tekemisen tiellä.

20. Mitä meidän tulisi päättää tehdä ja miksi?

²⁰ Kun edessämme on näin sykähdyttävä toivo, pysykäämme kaikki lähellä Jehovaa olemalla hellittämättömiä rukouksessa. Älkäämme koskaan lakatko kiittämästä taivaallista Isäämme kaikista siunauksistamme. Aikanaan odotuksemme kohtaa riemullisen toteutumisen jopa yli sen mitä olisimme osanneet kuvitella tai odottaa, sillä Jehova voi ”tehdä enemmän kuin yltäkylläisesti yli kaiken sen, mitä pyydämme tai mielessämme kuvittelemme”. (Efesolaisille 3:20) Antakaamme siis kaikki ylistys ja kunnia ja kiitos kautta koko ikuisuuden Jumalallemme Jehovalle, ”rukouksen Kuulijalle”!

[Alaviitteet]