Tulisiko sinun maksaa verosi?
”Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.” (Roomalaisille 13:7, vuoden 1992 kirkkoraamattu)
TÄNÄ kiristyvän verotuksen aikana näitä sanoja voi olla vaikea niellä. Ne ovat kuitenkin apostoli Paavalin sanat, ja ne on merkitty muistiin Raamattuun. Luultavasti kunnioitat Raamattua. Saatat kuitenkin pohtia, täytyykö kristittyjen todellakin maksaa kaikki verot, nekin jotka tuntuvat kohtuuttomilta tai epäoikeudenmukaisilta?
Mietitäänpä, mitä Jeesus kehotti opetuslapsiaan tekemään. Hän tiesi, että Rooman määräämät verot olivat katkera pala hänen juutalaisille maanmiehilleen. Silti Jeesus sanoi: ”Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Markus 12:17.) On kiinnostavaa, että Jeesus puolsi verojen maksamista juuri sille valtiolle, joka pian teloittaisi hänet.
Muutamia vuosia myöhemmin Paavali antoi neuvon, jota lainattiin kirjoituksen alussa. Hän kehotti maksamaan verot, vaikka suuri osa verovaroista käytettiin Rooman armeijan ylläpitoon ja Rooman keisarien moraalittoman ja kohtuuttomuuksiin menevän elämäntavan rahoittamiseen. Miksi Paavali omaksui näkemyksen, joka ei ollut suosiossa?
Esivallat
Mietitäänpä Paavalin sanojen tekstiyhteyttä. Roomalaiskirjeen 13:1:ssä hän kirjoitti: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille, sillä ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta; olemassa olevat vallat ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina.” Kun Israelin kansalla oli Jumalaa pelkääviä hallitsijoita, valtion rahallista tukemista oli helppo pitää uskonnollisena ja kansalaisvelvollisuutena. Mutta oliko kristityillä sama velvollisuus, kun hallitsijat olivat ei-uskovia epäjumalien palvojia? Kyllä oli! Paavalin sanoista käy ilmi, että Jumala oli antanut hallitsijoille ”vallan” hallita.
Valtiot tekevät paljon järjestyksen ylläpitämiseksi. Sen ansiosta kristityt voivat huolehtia erilaisista hengellisistä toimistaan (Matteus 24:14; Heprealaisille 10:24, 25). Siksi Paavali sanoi valtiovallasta: ”Se on Jumalan palvelija sinun hyväksesi.” (Roomalaisille 13:4.) Paavali hyötyi itsekin Rooman valtion tarjoamasta suojasta. Esimerkiksi kun väkijoukko uhkasi häntä, roomalaiset sotilaat pelastivat hänet. Myöhemmin hän vetosi Rooman oikeusjärjestelmään, jotta hän voisi jatkaa lähetystyötään. (Apostolien teot 22:22–29; 25:11, 12.)
Paavali esitti siis kolme syytä verojen maksamiseen. Ensinnäkin hän puhui valtioiden ”vihastuksesta”, kun ne rankaisevat lainrikkojia. Toiseksi hän selitti, että jumalinen ihminen vahingoittaisi omaatuntoaan, jos hän syyllistyisi veropetokseen. Lopuksi hän osoitti, että verot ovat yksinkertaisesti korvaus niistä palveluista, joita valtiot tarjoavat ”julkisina palvelijoina”. (Roomalaisille 13:1–6.)
Toimivatko toiset kristityt Paavalin sanojen mukaisesti? Nähtävästi toimivat, sillä 100-luvulla elänyt kristityksi tunnustautuva Justinus Marttyyri (n. 110–165) sanoi, että kristityt maksoivat veronsa ”halukkaammin kuin ketkään muut”. Kun valtiot nykyään vaativat rahasuorituksia, kristityt mukautuvat edelleenkin näihin vaatimuksiin halukkaasti, olipa sitten kyse ajasta tai rahasta (Matteus 5:41).a
Kristityillä on tietysti oikeus käyttää hyväkseen lainmukaisia verovähennyksiä. Toisinaan heidän on mahdollista saada uskonnollisten järjestöjen tukemisesta myönnettäviä verohelpotuksia. Joka tapauksessa tosi kristityt eivät Jumalan sanalle kuuliaisina harjoita verovilppiä. He maksavat veronsa ja antavat viranomaisten kantaa täyden vastuun siitä, miten nämä käyttävät verovaroja.
Kohtuuton verotus on vain yksi tapa, jolla ”ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen” (Saarnaaja 8:9). Jehovan todistajia lohduttaa Raamatun lupaus, jonka mukaan pian kaikkia ihmisiä kohdellaan oikeudenmukaisesti Jumalan hallituksen alaisuudessa. Tämä hallitus ei tule koskaan sälyttämään ihmisten harteille epäoikeudenmukaisten verojen taakkaa. (Psalmit 72:12, 13; Jesaja 9:7.)
[Alaviite]
a Jeesuksen kehotus maksaa ”keisarille, mikä on keisarin”, ei välttämättä rajoittunut veronmaksuun (Matteus 22:21). Heinrich Meyer selittää kirjassaan Critical and Exegetical Hand-Book to the Gospel of Matthew: ”[Sen mikä on keisarin] – – ei tule ymmärtää tarkoittavan vain kansalaisveroa, vaan kaikkea sitä, mihin keisarilla oli oikeus laillisen hallintonsa nojalla.”
[Huomioteksti s. 11]
Varhaiskristityt maksoivat veronsa ”halukkaammin kuin ketkään muut” (JUSTINUS MARTTYYRI)
[Kuva s. 10]
Tosi kristityt noudattavat verolakeja
[Kuva s. 11]
Jeesus sanoi: ”Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin”
[Kuvan lähdemerkintä s. 10]
© European Monetary Institute