Lukijoiden kysymyksiä
◼ Uskoivatko ensimmäisen vuosisadan kristityt, että tämän pahan järjestelmän loppu tulisi heidän elinaikanaan?
Jeesuksen seuraajat ensimmäisellä vuosisadalla odottivat erittäin innokkaasti lopun tuloa. Kuten tulemme näkemään, jotkut heistä päättelivät, että loppu oli lähellä, tulossa heti paikalla. Heidän näkemystään täytyi korjata. Mutta ei varmastikaan ole väärin, että kristityt, silloin tai nykyään, uskovat vilpittömästi, että ennustettuun loppuun täytyy suhtautua ikään kuin se olisi lähellä ja elää päivittäin tietoisena siitä.
Vastatessaan opetuslastensa esittämään kysymykseen, joka koski hänen läsnäolonsa ”merkkiä”, Jeesus varoitti heitä: ”Pysykää siis valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.” (Matteus 24:3, 42) Sellaisen valppauden piti vaikuttaa heidän tekoihinsa, sillä Kristus lisäsi: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista ja se päivä kohtaisi teitä äkkiä samassa hetkessä – –. Pysykää siis hereillä koko aika rukoillen, että teidän onnistuisi päästä pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä.” – Luukas 21:34–36.
Pane merkille, että Jeesus antoi tämän neuvon heti sen jälkeen, kun hän oli hahmotellut niitä tapahtumia, jotka muodostaisivat ”merkin”. Näin apostolit saatiin tajuamaan se, että täytyisi tapahtua tiettyjä historiallisia kehitysvaiheita, ennen kuin loppu tulisi. Kaikesta huolimatta he muutamaa viikkoa myöhemmin kysyivät ylösnousseelta Jeesukselta: ”Herra, ennallistatko sinä Israelille valtakunnan tänä aikana?” Hän vastasi: ”Ei ole teidän asianne saada tietoa ajoista eikä ajanjaksoista, jotka Isä on omassa tuomiovallassaan asettanut.” – Apostolien teot 1:6, 7.
Tästä voimme nähdä, että Jeesuksen lähimmät seuraajat odottivat niin innokkaasti lopun nopeaa tulemista, että heiltä jäi huomaamatta se, mitä hän oli äskettäin kertonut heille ulkoisista merkeistä, joiden täytyisi kehittyä hänen loppua edeltävän läsnäolonsa aikana.
Löydämme vielä yhden osoituksen heidän innokkuudestaan apostoli Paavalin kirjeestä Tessalonikan kristityille. Noin vuonna 50 hän kirjoitti: ”Ajoista ja ajanjaksoista, veljet, teille ei tarvitse kirjoittaa mitään. Sillä itse tiedätte varsin hyvin, että Jehovan päivä tulee juuri niin kuin varas yöllä. Älkäämme siis enää nukkuko niin kuin muut, vaan pysykäämme valveilla ja pysykäämme järkevinä.” (1. Tessalonikalaisille 5:1, 2, 6) Jotkut noista hengellä voidelluista kristityistä ajattelivat tämän merkitsevän sitä, että Jeesuksen läsnäolo (sekä Jehovan päivä pahojen teloittamiseksi) oli tulossa juuri silloin, heti.
Näin ei kuitenkaan ollut. Itse asiassa Paavali kirjoitti heille toisessa kirjeessä: ”Pyydämme teitä – –, mitä tulee Herramme Jeesuksen Kristuksen läsnäoloon ja meidän kokoamiseemme hänen luokseen, ettette nopeasti järky tolaltanne ettekä minkään henkeytetyn ilmaisun tai suullisen sanoman tai muka meiltä olevan kirjeen välityksellä innostu ajattelemaan, että Jehovan päivä on tullut. Älköön kukaan vietelkö teitä millään tavalla, koska se ei tule, ellei luopumus tule ensin ja laittomuuden ihminen ilmesty.” – 2. Tessalonikalaisille 2:1–3.
Tämä ei merkinnyt sitä, että he voisivat olla välinpitämättömiä Jeesuksen läsnäolon ja järjestelmän päättymisen suhteen. Vuosi vuodelta Jeesuksen varoitus kävi yhä kannustavammaksi: ”Pysykää siis valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.”
Niinpä noin viisi vuotta toisen Tessalonikalaiskirjeen kirjoittamisen jälkeen Paavali kirjoitti: ”On jo hetki teidän herätä unesta, sillä nyt meidän pelastuksemme on lähempänä kuin siihen aikaan, jolloin meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle; päivä on tullut lähelle. Pankaamme sen tähden pois pimeyteen kuuluvat teot ja pankaamme yllemme valon aseet.” (Roomalaisille 13:11, 12) Vielä viisi vuotta tämän jälkeen Paavali neuvoi heprealaiskristittyjä: ”Te tarvitsette kestävyyttä, jotta Jumalan tahdon tehtyänne saisitte lupauksen täyttymyksen. Sillä vielä ’aivan vähän aikaa’, niin ’hän, joka on tulossa, saapuu eikä viivyttele’.” (Heprealaisille 10:36, 37) Ilmestyskirjan toiseksi viimeisessä jakeessa apostoli Johannes sitten kirjoitti: ”Hän, joka todistaa näistä, sanoo: ’Niin; minä tulen nopeasti.’ ’Aamen! Tule, Herra Jeesus.’” – Ilmestys 22:20.
Tuohon aikaan elänyt kristitty ei ollut epäilemättä arvostelukyvytön ajatellessaan, että loppu tulisi hänen elinaikanaan. Ja vaikka hän onnettomuuden tai luonnollisen tapahtumainkulun seurauksena kuolisi ennen lopun tuloa, hän olisi elänyt tuntien perustellusti ajan kiireellisyyden, minkä tunteen Jeesus ja henkeytetty Raamattu olivat aiheuttaneet.
Tämä kaikki soveltuu vielä paremmin meihin, jotka elämme tänä myöhäisenä ajankohtana. Paavalin sanoja mukaellen me emme voi kieltää, että ’nyt pelastuksemme on lähempänä kuin siihen aikaan, jolloin varhaiskristityistä tuli uskovia, ja lähempänä kuin silloin, kun meistä itsestämme tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle; päivä on tosiaan tullut lähelle.’
Me olemme voineet nähdä ensimmäisestä maailmansodasta lähtien kuluneen historian perusteella ulkoisten todisteiden kasvavan vuorenkorkuisiksi, todisteiden jotka vahvistavat sen, että elämme asiainjärjestelmän päättymisen aikaa. Sen sijaan että syventyisimme sen arvailemiseen, milloin täsmälleen loppu tapahtuu, meidän pitäisi ahkeroida nyt sen hyvän uutisen saarnaamisessa, joka voi pelastaa meidän elämämme ja monien muiden elämän. – 1. Timoteukselle 4:16.
Meillä on yllin kyllin syitä odottaa, että tämä saarnaaminen saatetaan loppuun meidän aikanamme. Merkitseekö se sitä, että saarnaaminen loppuu ennen uuden kuukauden, uuden vuoden, uuden vuosikymmenen tai uuden vuosisadan vaihdetta? Kukaan ihminen ei tiedä sitä, sillä Jeesus sanoi, etteivät edes ”taivaiden enkelit” tienneet sitä. (Matteus 24:36) Meidän ei sitä paitsi tarvitsekaan tietää jatkaessamme sitä työtä, jonka tekemiseen Herra käski meidän keskittyä. Tärkeintä on, että Jumalan tahto ja työ tehdään ja että me osallistumme mahdollisimman täysin määrin siihen. Sillä tavoin voimme ’onnistua pääsemään pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä’. – Luukas 21:36.