JUUTALAINEN

(’Juudasta [Juudaan kuuluva]’).

Juudan heimoon kuuluva henkilö. Nimitys ei esiinny Raamatun kertomuksessa ennen Israelin kymmenen heimon valtakunnan kukistumista. Hiskian aikana Jesaja käytti sanasta adjektiivimuotoa, joka on käännetty vastineella ”juutalaisten kieli” (Jes 36:11, 13). Eteläistä valtakuntaa sanottiin useimmiten Juudaksi ja sen asukkaita Juudan pojiksi tai Juudan poikien heimoksi. Ensimmäinen raamatunkirjoittaja, joka käytti nimitystä ”juutalaiset” itse kansasta, oli Kuninkaiden kirjojen kirjoittaja, epäilemättä Jeremia, jonka palvelus profeettana alkoi 647 eaa. (ks. 2Ku 16:6; 25:25). Pakkosiirtolaisuuden jälkeen tuota nimitystä käytettiin kaikista kotiin palaavista israelilaisista (Esr 4:12; 6:7; Ne 1:2; 5:17) ja lopulta kaikista eri puolilla maailmaa asuvista heprealaisista erotukseksi pakanakansakuntiin kuuluvista (Est 3:6; 9:20). Myös pakanat, jotka omaksuivat juutalaisen uskon ja joista tuli ympärileikattuja käännynnäisiä, julistautuivat juutalaisiksi (Est 8:17). Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ilmaus ”muukalaisasukas” voi kuitenkin tarkoittaa sellaista, joka oli omaksunut juutalaisten uskonnon (Jer 22:3), ja Kreikkalaisissa kirjoituksissakin heidät erotetaan toisinaan käyttämällä sanaa ”käännynnäiset” (Ap 2:10; 6:5; 13:43).

Kun Jeesus oli pieni lapsi, tähdistäennustajia tuli tiedustelemaan: ”Missä on se, joka on syntynyt juutalaisten kuninkaaksi?” (Mt 2:1, 2.) Pilatus pani Jeesuksen kidutuspaaluun otsikon ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas” (Joh 19:19).

Kuvaannollista käyttöä. Apostoli Paavali todisteli, että juutalaiset olivat väärässä ylpeillessään lihallisesta polveutumisestaan ja uskoessaan saavansa Jumalan suosion Lain tekojen avulla, ja sanoi: ”Sillä ei se ole juutalainen, joka on sellainen ulkonaisesti, eikä ympärileikkaus ole se, mikä on ulkonaisesti lihassa, vaan se on juutalainen, joka on sellainen sisäisesti, ja hänen ympärileikkauksensa on sydämen ympärileikkaus hengen vaikutuksesta eikä kirjoitetun lakikokoelman vaikutuksesta. Hänen kiitoksensa ei tule ihmisiltä, vaan Jumalalta.” (Ro 2:28, 29.) Paavali osoittaa tässä Juuda-nimen merkitykseen liittyvän sanaleikin avulla, että todellinen peruste Jumalalta tulevaan kiitokseen on Jumalan palveleminen sydämestä, hengen vaikutuksesta. Tämä todistelu on rinnakkainen hänen Roomalaiskirjeen 4. luvussa esittämänsä pohdiskelun kanssa, jonka mukaan Abrahamin todellisen siemenen muodostavat ne, joilla on samanlainen usko kuin Abrahamilla oli. Lisäksi hän kiinnittää huomiota siihen, että kristillisessä seurakunnassa kansallisuudella ei ole merkitystä, sillä ”ei ole juutalaista eikä kreikkalaista [pakanaa]” (Ga 3:28). Kuolleista herätetty Jeesus Kristus puhui lohduttavasti Smyrnan seurakunnalle, koska se joutui kestämään pääosin juutalaisten aiheuttamaa vainoa: ”Minä tiedän – – niiden rienauksen, jotka sanovat itse olevansa juutalaisia eivätkä kuitenkaan ole, vaan ovat Saatanan synagoga.” (Il 2:9.)