Mitä meidän on tehtävä pelastuaksemme?

ERÄS mies kysyi kerran Jeesukselta: ”Herra, onko pelastuvia vähän?” Miten Jeesus vastasi? Sanoiko hän: ”Ota vain minut vastaan Herranasi ja Pelastajanasi, niin pelastut”? Ei todellakaan! Jeesus sanoi: ”Ponnistelkaa tarmokkaasti päästäksenne sisään ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon teille, yrittävät myöhemmin päästä sisään, mutta eivät voi.” (Luukas 13:23, 24.)

Jättikö Jeesus vastaamatta miehen kysymykseen? Ei jättänyt. Mies ei kysynyt, miten vaikeaa olisi pelastua, vaan olisiko pelastuvia vähän. Siksi Jeesus vain osoitti, että harvemmat ihmiset kuin ehkä voisi luulla, ponnistelisivat tarmokkaasti saadakseen tuon ihmeellisen siunauksen.

Jotkut lukijat voivat protestoida sanoen, että heille asia on esitetty eri tavalla. He voivat lainata Johanneksen 3:16:ta, jossa sanotaan: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Mutta me vastaamme kysymällä, mihin meidän sitten täytyy uskoa. Siihenkö että Jeesus tosiaan eli? Tietysti. Että hän on Jumalan Poika? Luonnollisesti! Ja koska Jeesusta kutsutaan Raamatussa ”Opettajaksi” ja ”Herraksi”, eikö meidän myös täydy uskoa siihen, mitä hän opetti, sekä totella ja seurata häntä? (Johannes 13:13; Matteus 16:16.)

Jeesuksen seuraaminen

Ongelma herää tässä vaiheessa. Monilla ihmisillä, joille on sanottu, että he ovat ”pelastettuja”, ei tunnu olevan juuri aikomustakaan sen paremmin seurata kuin totellakaan Jeesusta. Itse asiassa muuan protestanttinen pappi kirjoitti: ”Tietenkin uskomme Kristukseen tulisi jatkua. Mutta Raamatussa ei tueta lainkaan sitä väitettä, että sen ehdottomasti täytyy jatkua tai että se välttämättä jatkuu.”

Päinvastoin Raamatussa luetellaan moraalittomia tapoja, jotka ovat yleisiä joidenkin itseään ”pelastettuina” pitävien ihmisten keskuudessa. Erään moraalittomuutta harjoittaneen miehen suhteen kristittyjä neuvottiin Raamatussa toimimaan seuraavasti: ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” Jumala ei varmasti haluaisi pahojen ihmisten saastuttavan hänen kristillistä seurakuntaansa! (1. Korinttilaisille 5:11–13.)

Mitä sitten Jeesuksen seuraaminen merkitsee, ja miten voimme seurata häntä? No, miten Jeesus toimi? Oliko hän moraaliton, haureellinen, juoppo tai valehtelija? Harjoittiko hän epärehellistä liiketoimintaa? Tietenkään ei! Saatat kuitenkin kysyä, täytyykö kaikki tuollainen poistaa elämästä. Mietihän, miten Efesolaiskirjeen 4:17–5:5:ssä vastataan siihen. Siinä ei sanota, että Jumala hyväksyy meidät välittämättä vähääkään siitä, mitä teemme. Sen sijaan siinä neuvotaan olemaan erilaisia kuin maailman kansakunnat, jotka ovat menettäneet ”kaiken moraalitajunsa”, ja jatketaan: ”Mutta te ette ole oppineet tuntemaan Kristusta tällaiseksi, – – teidän tulee panna pois vanha persoonallisuus, joka mukautuu entiseen käytöstapaanne – – Älköön varastaja enää varastako – – Haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niin kuin pyhille sopiikin – – Sillä te tiedätte tämän, tuntiessanne sen itse, ettei yhdelläkään haureellisella tai epäpuhtaalla tai ahneella – joka merkitsee epäjumalanpalvelijana olemista – ole mitään perintöä Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.”

Seuraammeko Jeesusta, jos emme ainakin yritä elää hänen esimerkkinsä mukaisesti? Eikö meidän tule ponnistella jäljitelläksemme tarkemmin hänen elämäntapaansa? Tätä elintärkeää kysymystä pohtivat harvoin, jos koskaan, ne ihmiset, jotka sanovat samalla tavoin kuin eräs uskonnollinen lehtinen: ”Tule Kristuksen luo nyt – juuri sellaisena kuin olet.”

Eräs Jeesuksen opetuslapsista varoitti, että jumalattomat miehet ”vääntävät Jumalamme ansaitsemattoman hyvyyden irstauden puolusteluksi ja osoittautuvat pettymykseksi ainoalle Omistajallemme ja Herrallemme, Jeesukselle Kristukselle” (Juudaan kirje 4). Miten oikeastaan voisimme vääntää Jumalan armon ”irstauden puolusteluksi”? Voisimme tehdä sen olettamalla, että Kristuksen uhri peittää pikemminkin tahalliset synnit, joita aiomme harjoittaa jatkuvasti, kuin epätäydellisyydestämme johtuvat synnit, jotka yritämme jättää taaksemme. Emme varmasti haluaisi olla samaa mieltä kuin Amerikan tunnetuimpiin kuuluva evankelista, joka sanoi: ”Älä jää puhdistamaan itseäsi, luopumaan tai muuttamaan elämääsi.” (Vrt. vastakohdaksi Apostolien teot 17:30; Roomalaisille 3:25; Jaakobin kirje 5:19, 20.)

Usko saa aikaan tekoja

Monille ihmisille on sanottu, että ”Jeesukseen uskominen” on yksittäinen tapahtuma ja että uskomme ei tarvitse olla niin vahva, että se johtaisi tottelevaisuuteen. Raamattu on kuitenkin eri mieltä. Jeesus ei sanonut, että ihmiset, jotka aloittavat kristillisen vaelluksen, pelastuvat. Sen sijaan hän sanoi: ”Joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.” (Matteus 10:22.) Kristillistä vaellustamme verrataan Raamatussa kilpajuoksuun, jonka lopussa saadaan palkinnoksi pelastus. Ja siinä kannustetaan: ”Juoskaa siten, että voitte saavuttaa sen.” (1. Korinttilaisille 9:24.)

”Kristuksen ottaminen vastaan” merkitsee siis paljon muutakin kuin vain hänen ylivertaisen uhrinsa siunausten vastaanottamista. Vaaditaan tottelevaisuutta. Apostoli Pietari sanoo, että tuomio alkaa ”Jumalan huoneesta”, ja jatkaa: ”Mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät tottele Jumalan hyvää uutista?” (1. Pietarin kirje 4:17.) Meidän täytyy siis tehdä enemmän kuin vain kuulla ja uskoa. Raamatussa sanotaan, että meidän täytyy ’tulla sanan tekijöiksi eikä vain kuulijoiksi, niin että pettäisimme itsemme väärällä järkeilyllä’ (Jaakobin kirje 1:22).

Jeesuksen omia sanomia

Raamatun Ilmestyskirjassa on sanomia, jotka Jeesus lähetti Johanneksen kautta seitsemälle varhaiskristilliselle seurakunnalle (Ilmestys 1:1, 4). Sanoiko Jeesus, että koska näihin seurakuntiin kuuluvat olivat jo ”ottaneet hänet vastaan”, asia oli sillä selvä? Ei sanonut. Hän kiitti heitä heidän teoistaan, vaivannäöstään ja kestävyydestään sekä puhui heidän rakkaudestaan, uskostaan ja palveluksestaan. Mutta hän sanoi, että Panettelija koettelisi heitä ja että heidät palkittaisiin ’kukin tekojensa mukaan’. (Ilmestys 2:2, 10, 19, 23.)

Jeesus kuvaili siten paljon pitemmälle menevää sitoumusta kuin millainen useimmat ihmiset ovat ymmärtäneet sen olevan, kun heille on kerrottu, että heidän pelastuksensa oli ”loppuun suoritettu teko” heti heidän ”otettuaan hänet vastaan” jossain uskonnollisessa kokouksessa. Jeesus sanoi: ”Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti. Sillä se, joka tahtoo pelastaa sielunsa, tulee kadottamaan sen, mutta joka kadottaa sielunsa minun tähteni, tulee löytämään sen.” (Matteus 16:24, 25).

Kieltää itsensä? Seurata Jeesusta jatkuvasti? Se vaatisi ponnistelua. Se muuttaisi elämäämme. Mutta sanoiko Jeesus todella, että joidenkuiden meistä täytyisi ehkä jopa ’kadottaa sielunsa’ – kuolla hänen vuokseen? Kyllä, ja sellaisen uskon voi saada vain hankkimalla tietoa niistä suurenmoisista asioista, joita voi oppia tutkimalla Jumalan sanaa. Sellainen usko ilmeni silloin, kun uskonnolliset fanaatikot kivittivät Stefanoksen, koska he ”eivät voineet pitää puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui” (Apostolien teot 6:8–12; 7:57–60). Sellaista uskoa osoittivat omana aikanamme myös ne sadat Jehovan todistajat, jotka mieluummin kuolivat natsien keskitysleireillä kuin toimivat vastoin Raamatun valmentamaa omaatuntoaan.a

Kristillinen into

Meidän on pysyttävä lujasti kristillisessä uskossamme, koska päinvastoin kuin joissakin kirkoissa tai uskonnollisissa ohjelmissa ehkä kerrotaan, Raamatussa sanotaan, että me voimme luopua. Siinä kerrotaan kristityistä, jotka hylkäsivät ”suoran tien” (2. Pietarin kirje 2:1, 15). Sen takia meidän on ’työskenneltävä jatkuvasti omaksi pelastukseksemme peläten ja vavisten’ (Filippiläisille 2:12; 2. Pietarin kirje 2:20).

Ymmärsivätkö ensimmäisen vuosisadan kristityt – ne, jotka todellisuudessa kuulivat Jeesuksen ja hänen apostoliensa opettavan – asian juuri näin? Kyllä. He tiesivät, että heidän oli tehtävä jotain. Jeesus sanoi: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, – – opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:19, 20.)

Joitakin viikkoja siitä, kun Jeesus oli sanonut nuo sanat, 3 000 ihmistä kastettiin vain yhtenä päivänä. Uskovien määrä kasvoi nopeasti 5 000:een. Ne jotka uskoivat, opettivat toisia. Kun he vainon takia hajaantuivat, se sai heidän sanomansa vain leviämään entisestään. Raamatussa sanotaan, että eivät ainoastaan muutamat johtohenkilöt, vaan ”ne, jotka olivat hajaantuneet, kulkivat – – halki maan ja julistivat sanan hyvää uutista”. Noin 30 vuotta myöhemmin apostoli Paavali saattoikin kirjoittaa, että hyvää uutista oli ”saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on”. (Apostolien teot 2:41; 4:4; 8:4; Kolossalaisille 1:23.)

Paavali ei tehnyt käännynnäisiä sanomalla joidenkin televisioevankelistojen tavoin: ”Ota Jeesus vastaan juuri nyt, niin tulet olemaan ikuisesti pelastettu.” Hän ei myöskään ollut yhtä varma itsestään kuin oli se amerikkalainen pappi, joka kirjoitti: ”Teini-ikäisenä poikana – – minut oli jo pelastettu.” Yli 20 vuotta sen jälkeen kun Jeesus oli henkilökohtaisesti valinnut Paavalin viemään kristillistä sanomaa kansakuntien ihmisille, tämä uuttera apostoli kirjoitti: ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” (1. Korinttilaisille 9:27; Apostolien teot 9:5, 6, 15.)

Pelastus on Jumalan antama ilmainen lahja. Sitä ei voi ansaita. Mutta silti meiltä vaaditaan ponnistelua. Jos saisit joltakulta hyvin arvokkaan lahjan, mutta et välittäisi siitä sen vertaa, että vaivautuisit ottamaan sen mukaasi, arvostamattomuutesi voisi saada lahjan antajan luovuttamaan sen jollekulle toiselle. Kuinka arvokas Jeesuksen Kristuksen elämänveri sitten on? Se on ilmainen lahja, mutta meidän on osoitettava, että arvostamme sitä syvästi.

Tosi kristityt ovat pelastetussa tilassa, jos heillä on hyväksytty asema Jumalan edessä. Ryhmänä heidän pelastuksensa on varma. Yksilöinä heidän tulee täyttää Jumalan vaatimukset. Epäonnistuminen on kuitenkin mahdollista, sillä Jeesus sanoi: ”Jos joku ei pysy minun yhteydessäni, niin hänet heitetään pois kuin oksa, ja hän kuivettuu.” (Johannes 15:6.)

”Jumalan sana on elävä”

Edellisen kirjoituksen alussa kerrottu keskustelu käytiin miltei 60 vuotta sitten. Johnny uskoo edelleen, että pelastus saadaan vain Jeesuksen Kristuksen kautta, mutta hän ymmärtää, että meidän täytyy tavoitella sitä. Hän on yhä vakuuttunut siitä, että Raamatussa kerrotaan, mikä on ihmiskunnan ainoa todellinen toivo, ja että meidän on tutkittava tuota ihmeellistä kirjaa sekä annettava sen vaikuttaa itseemme niin, että se saa meidät ilmaisemaan rakkautta, uskoa, huomaavaisuutta, tottelevaisuutta ja kestävyyttä. Hän on kasvattanut lapsensa uskomaan samoin, ja nyt hän iloitsee nähdessään vuorostaan heidän kasvattavan omia lapsiaan samalla tavalla. Hän toivoo, että kaikilla olisi sellainen usko, ja hän tekee kaikkensa juurruttaakseen sen toisten sydämeen ja mieleen.

Apostoli Paavali henkeytettiin kirjoittamaan, että ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva” (Heprealaisille 4:12). Se voi muuttaa ihmisten elämän. Se voi saada sinut tekemään tekoja, joiden vaikuttimena ovat syvä rakkaus, usko ja tottelevaisuus. Mutta sinun on tehtävä muutakin kuin vain ”otettava vastaan” mielessäsi, mitä Raamattu sanoo. Tutki sitä ja anna sen vaikuttaa sydämeesi. Anna sen viisauden opastaa itseäsi. Suunnilleen 5 000 000 altista Jehovan todistajaa yli 230 maassa tarjoaa ilmaisia Raamatun kotitutkisteluja. Jos haluat tietää, mitä sellaisen tutkistelun avulla voi oppia, kirjoita tämän lehden julkaisijoille. Saamasi usko ja hengellinen voima tuovat sinulle iloa!

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 7]

Miksi ’ryhtyä ankaraan taisteluun uskon puolesta’?

Raamatussa oleva Juudaan kirje on osoitettu ”kutsutuille, jotka ovat – – Jeesukselle Kristukselle varjeltuja”. Sanotaanko siinä, että koska he olivat ”ottaneet Jeesuksen vastaan”, heidän pelastuksensa oli varma? Ei, vaan Juudas kehotti näitä kristittyjä ”ryhtymään ankaraan taisteluun – – uskon puolesta”. Hän antoi heille siihen kolme syytä. Ensinnäkin vaikka Jumala ”pelasti Egyptin maasta kansan”, monet siihen kuuluvista luopuivat myöhemmin. Toiseksi jopa joistakuista enkeleistä tuli kapinallisia demoneja. Kolmanneksi Jumala tuhosi Sodoman ja Gomorran kaupungit, koska niissä harjoitettiin törkeää sukupuolista moraalittomuutta. Juudas esittää nämä Raamatussa mainitut tapahtumat ”varoittavana esimerkkinä”. Jopa siis ”Jeesukselle Kristukselle varjeltujen” uskovien täytyy varoa, etteivät he luovu tosi uskosta. (Juudaan kirje 1–7.)

[Tekstiruutu s. 8]

Kumpi pitää paikkansa?

Raamatussa sanotaan: ”Ihminen julistetaan vanhurskaaksi uskosta ilman lain tekoja.” Toisaalta siinä sanotaan: ”Ihminen julistetaan vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” Kumpi pitää paikkansa? Julistetaanko meidät vanhurskaiksi uskosta vai teoista? (Roomalaisille 3:28; Jaakobin kirje 2:24.)

Raamatun sopusointuinen vastaus kuuluu: kumpikin pitää paikkansa.

Vuosisatojen ajan Jumalan antamassa Mooseksen laissa vaadittiin juutalaisia palvojia esittämään määrättyjä teurasuhreja ja uhrilahjoja, viettämään juhlapäiviä sekä noudattamaan ruokavaliota ja muita vaatimuksia. Sellaiset ”lain teot”, eli yksinkertaisesti ”teot”, eivät olleet enää tarpeen sen jälkeen kun Jeesus oli antanut täydellisen uhrinsa (Roomalaisille 10:4).

Se että Jeesuksen ylivertainen uhri korvasi nämä Mooseksen lain alaisuudessa suoritetut teot, ei kuitenkaan merkitse sitä, että voisimme kevyesti sivuuttaa Raamatun ohjeet. Raamatussa sanotaan: ”Kuinka paljon enemmän Kristuksen veri – – tuleekaan puhdistamaan meidän omantuntomme [aiemmin tekemistämme] kuolleista teoista suorittaaksemme pyhää palvelusta elävälle Jumalalle?” (Heprealaisille 9:14.)

Miten voimme suorittaa ”pyhää palvelusta elävälle Jumalalle”? Raamatussa neuvotaan muun muassa taistelemaan lihan tekoja vastaan, vastustamaan maailman moraalittomuutta ja karttamaan sen ansoja. Siinä sanotaan: ”Taistele uskon hyvä taistelu”, pane pois ”meidät helposti kietova synti” ja ”juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu, samalla kun katsomme kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen”. Ja siinä kehotetaan meitä myös olemaan ’väsymättä ja lannistumatta sielussamme’. (1. Timoteukselle 6:12; Heprealaisille 12:1–3; Galatalaisille 5:19–21.)

Toimimalla siten emme ansaitse pelastusta, sillä kukaan ihminen ei koskaan voisi tehdä niin paljon, että hän ansaitsisi sellaisen ihmeellisen siunauksen. Emme kuitenkaan ole tämän suurenmoisen lahjan arvoisia, jos emme ilmaise rakkauttamme ja tottelevaisuuttamme toimimalla niin kuin Jumala ja Kristus Raamatun mukaan haluavat meidän toimivan. Jos emme osoita uskoamme teoilla, emme ole sanojemme mittaisia väittäessämme seuraavamme Jeesusta, sillä Raamatussa sanotaan selvästi: ”Uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” (Jaakobin kirje 2:17.)

[Kuva s. 7]

Tutki Raamattua ja anna sen vaikuttaa itseesi