Ilmaise alttiutta hyvän uutisen julistamiseen
”Olen altis julistamaan hyvää uutista teillekin.” – ROOMALAISILLE 1:15.
1, 2. Miten ihmiset usein reagoivat onnettomuuden sattuessa?
”HEITÄ tuli kaikkialta – – satoja vapaaehtoisia virtasi kaksoispiirikunnan alueelle. He toivat mukanaan kuorma-autolasteittain elintarvikkeita ja vaatteita ja pystyttivät evakuointisuojia. Jotkut työskentelivät 18–20 tuntia päivässä ja jotkut eivät nukkuneet ollenkaan ensimmäisinä päivinä hirvittävän pato-onnettomuuden jälkeen.”
2 Tällaisen reaktion aiheutti viime keväänä erääseen Kalifornian keskiosan yhdyskuntaan iskenyt tulva, joka pakotti noin 24 000 ihmistä pakenemaan turvaan. Kun sattuu onnettomuuksia – onpa kyse paikallisista tulvista tai maanjäristyksistä tai ydinonnettomuuksista – ihmiset tarjoutuvat usein oma-aloitteisesti auttamaan. He ikään kuin käärivät hihansa ja tulevat monista vaaroista ja epämukavuuksista välittämättä alttiisti muiden – jopa täysin vieraiden – avuksi.
Kiireellisen tärkeää aikaa
3. Mikä suurin onnettomuus uhkaa ihmiskuntaa nykyään?
3 Ihmiskunnan edessä on nykyään historian suurin onnettomuus. Se ei johdu ihmisen ympäristölle aiheuttamasta vahingosta, ydinsodan uhkasta tai rikollisuuden ja väkivallan lisääntymisestä, niin vakavia kuin nämä ovatkin. Sen sijaan ihmiskunnan edessä on se, mitä Jeesus Kristus kutsui ”suureksi ahdistukseksi, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu”. Osoittaakseen, miten tuhoisa ”suuri ahdistus” tulee olemaan, Jeesus sanoi edelleen: ”Ellei näet noita päiviä lyhennettäisi, ei mikään liha pelastuisi.” – Matteus 24:21, 22.
4. Mitä sellaisen onnettomuuden uhkan tulisi saada meidät tekemään?
4 Mitä tekisit, jos tietäisit, että monia ihmisiä, joitakuita sinulle läheisiäkin, tuhoutuisi pian tuossa ahdistuksessa? Olisitko altis auttamaan? Muista Hesekielin profeetallinen näky miehestä, jolla oli kirjoitusneuvot. Hänelle sanottiin, että vain ne, jotka olivat saaneet vertauskuvallisen merkin otsaansa, säilyisivät elossa Jerusalemin tuhosta, ja hänen piti tehdä tuo pelastava merkki heidän otsaansa. Miten hän suhtautui? ”Minä olen tehnyt, niinkuin sinä käskit minun tehdä”, hän raportoi. – Hesekiel 9:1–11.
5. Mitä työtä meitä käsketään tekemään, ja miten kiireellistä se on?
5 Ilmaisetko samaa halukkuutta ja alttiutta kuin tuo pellavavaatteisiin puettu mies, ja teetkö aivan niin kuin Jehova on käskenyt? Mitä Jehova on käskenyt? Hän on antanut Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä käskyn: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, – – opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:19, 20) Tämä on yhtä suuressa määrin pelastavaa työtä kuin otsien vertauskuvallinen merkitseminen Hesekielin aikoina. Jokainen, joka ei osoita vastakaikua ja tule Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi, kärsii tuhon Jumalan Pääteloittajan käsissä. (2. Tessalonikalaisille 1:6–8) Ymmärrätkö ajan kiireellisyyden? Osoitatko sen ilmaisemalla alttiutta hyvän uutisen julistamiseen?
Miten alttiutta ilmaistaan?
6. Mitä tarkoitetaan ’alttiudella’?
6 Jehovan kansa kokonaisuutena ymmärtää ajan kiireellisen tärkeyden. Me kaikki haluamme, että mahdollisimman monet pelastuisivat uhkaavasta ”suuresta ahdistuksesta”, ja olemme alttiita auttamaan heitä. Alttius merkitsee Nykysuomen sanakirjan mukaan sitä, että on ”halukas, valmis, aulis” tekemään jotakin. Se joka on altis tekemään jotakin, ohjaa sekä ajatuksensa että tekonsa sen toteuttamiseen. Hän tekee kaiken voitavansa mahdollisten esteitten voittamiseksi eikä hellitä, ennen kuin saavuttaa tavoitteensa. Juuri näin apostoli Paavali ajatteli palveluksestaan, ja meidän on hyvä jäljitellä häntä. – 1. Korinttolaisille 4:16.
7. Miksi Paavali halusi mennä Roomaan?
7 Ajattele esimerkiksi sitä, mitä Paavali sanoi Rooman kristityille Roomalaiskirjeen 1:13–16:ssa. ”Minulla on monta kertaa ollut tarkoituksena tulla teidän luoksenne”, hän kirjoitti heille. Miksi? ”Saadakseni hedelmää teidänkin keskuudessanne”, hän selitti. Oliko Paavalin mielessä vain Rooman veljien luona käyminen ja kenties heidän kannustamisensa kehittämään enemmän ”hengen hedelmää”, kuten jotkut selittäjät väittävät? (Galatalaisille 5:22, 23) Ei, sillä hänen seuraavat sanansa ”niin kuin muiden kansojen keskuudessa” osoittavat selvästi, että hänen tarkoituksensa oli saada Valtakunnan hedelmää Rooman ei-kristillisen yhdyskunnan keskuudessa. Hän halusi viedä hyvän uutisen Roomaan ja sieltä kenties vielä kauemmaksi. – Roomalaisille 15:23, 24.
8. Mikä oli ’estänyt’ Paavalia menemästä Roomaan?
8 ”Mutta olen ollut estynyt tähän saakka”, Paavali sanoi. Mikä oli estänyt häntä? Oliko hänellä liian kiire henkilökohtaisissa pyrkimyksissään? Paavali oli tosin kiireinen mies, mutta ei henkilökohtaisten asioittensa vuoksi. Kun hän kirjoitti roomalaisille (noin v. 56), hän oli jo tehnyt kaksi pitkää lähetysmatkaa ja hänen kolmas matkansa piti hänet kiireisenä. Näillä matkoilla pyhä henki johti häntä usein erikoistehtäviin. (Ks. Apostolien teot 16:6–9.) Silloinkin kun hän kirjoitti kirjettään, oli jo suunniteltu, että hän menisi Jerusalemiin ”palvelemaan pyhiä”. (Roomalaisille 15:25, 26) Lisäksi hänen tielleen oli tullut lukuisia muita tällaisia ’esteitä’. – Ks. 2. Korinttolaisille 11:23–28.
9. Miten Paavali ilmaisi alttiutta hyvän uutisen julistamiseen?
9 Tästäkään huolimatta Paavali ei ajatellut, että hänellä oli tarpeeksi tekemistä, eikä hän järkeillyt, että hänellä oli tehtävässään yllin kyllin puuhaa. Hän halusi tehdä enemmän. Itse asiassa hän sanoi: ”Olen altis julistamaan hyvää uutista teillekin siellä Roomassa.” Siinä oli todellista alttiutta! Professori F. F. Bruce sanoikin Paavalin Roomalaiskirjettä käsittelevässä kirjassaan tästä apostolista osuvasti: ”Evankeliumin saarnaaminen on hänellä veressä, eikä hän voi pidättyä siitä; hän ei ole koskaan ’vapaalla’, vaan hänen täytyy alituisesti huolehtia palveluksestaan, maksaa vähän enemmän siitä velasta, joka hänellä on koko ihmiskuntaa kohtaan – velasta, josta hän ei koskaan täysin vapaudu koko elämänsä aikana.” (The Epistle of Paul to the Romans) Suhtaudutko sinä samalla tavalla palvelukseen?
10. Mitä ’esteitä’ voi olla tiellämme, mutta miten meidän tulisi suhtautua niihin?
10 Nykyään kaikilla Jehovan palvelijoilla on kiire monista vastuistaan huolehtimisessa. Joillakuilla on perhe. Joillakuilla on muita velvollisuuksia. Toisille ikä tai huono terveys asettaa rajoituksia. Ja toisilla taas on tärkeitä tehtäviä kristillisessä seurakunnassa. Samalla kuitenkin ymmärrämme, että aika alkaa loppua tältä asiainjärjestelmältä ja että Valtakunnan todistus täytyy antaa. (Markus 13:10) Siksi meidän tulisi Paavalin tavoin ilmaista alttiutta ponnistella saarnaamistyössä huolimatta tiellämme kenties olevista ’esteistä’. Meidän ei tulisi olla itsetyytyväisiä ja ajatella, että meillä on jo tarpeeksi tekemistä. – 1. Korinttolaisille 15:58.
”Velkaa” kaikille
11. Mitä tarkoitetaan sanoilla: ”Olen velkaa”?
11 Paavalia voimisti hänen väsymättömissä ponnisteluissaan hyvän uutisen julistamiseksi eräs toinenkin vaikutin. ”Olen velkaa sekä kreikkalaisille että barbaareille, sekä viisaille että ymmärtämättömille”, sanoi Paavali. (Roomalaisille 1:14) Millä tavoin Paavali oli ”velkaa”? Toiset käännökset esittävät tämän lausunnon: ”Olen velvollinen” (New English Bible), ”Minulla on velvollisuus” (Today’s English Version, Jerusalem Bible). Tarkoittiko hän, että saarnaamistyö oli raskas velvollisuus, joka hänen piti hoitaa Jumalan edessä? On helppoa kehittää sellainen asenne, jos kadotamme näköpiiristämme aikamme kiireellisen tärkeyden tai annamme maailmallisten houkutusten vetää meidät syrjään. Paavali ei kuitenkaan ajatellut niin.
12. Keille Paavali oli ”velkaa” ja miksi?
12 Paavalilla oli Jumalan ”valittuna astiana” ja ”kansojen apostolina” tosiaan raskas vastuu Jumalan edessä. (Apostolien teot 9:15; Roomalaisille 11:13) Hänen velvollisuudentunteensa ei kuitenkaan kohdistunut vain Jumalaan. Hän sanoi olevansa ”velkaa” ’kreikkalaisille, barbaareille, viisaille ja ymmärtämättömille’. Hänelle suodun armon ja edun vuoksi hän katsoi velvollisuudekseen saarnata niin, että kaikki ihmiset voisivat kuulla hyvän uutisen. Lisäksi hän ymmärsi Jumalan tahtovan, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. (1. Timoteukselle 1:12–16; 2:3, 4) Siksi hän työskenteli lakkaamatta, ei vain elääkseen Jumalaa kohtaan tuntemansa vastuun mukaisesti, vaan myös maksaakseen velkaansa lähimmäisilleen. Tunnetko sinä olevasi henkilökohtaisesti velkaa alueesi ihmisille? Tuntuuko sinusta, että olet heille velkaa sen, että ponnistelet viedäksesi heille hyvän uutisen?
”En häpeä hyvää uutista”
13. Miten Paavali arvioi hyvän uutisen?
13 Paavali oli varmasti huomattava esimerkki siinä, että hän ilmaisi alttiutta hyvän uutisen julistamiseen. Hän arvosti syvästi Jumalan häntä kohtaan osoittamaa ansaitsematonta hyvyyttä, eikä hän halunnut sen olevan turhaa. (1. Korinttolaisille 15:9, 10) Siksi hän sanoi seuraavaksi: ”Sillä minä en häpeä hyvää uutista.” (Roomalaisille 1:16) Inhimilliseltä näkökannalta katsottuna kristityt eivät olleet ainoastaan epäsuosittuja vaan myös halveksittuja. ”Meistä on tullut kuin maailman roskaa, kaiken hylkyainesta”, Paavali sanoi. (1. Korinttolaisille 4:13) Hän ei kuitenkaan hävennyt viedä hyvää uutista Roomaan, oppineen maailman keskukseen ja Rooman keisarikunnan hallituskaupunkiin. Kun kohtaamme välinpitämättömyyttä, huonoa kohtelua tai vastustustakin saarnaamistyössämme, voimme muistaa Paavalin kannustavan esimerkin.
14. Miksi Paavali ei ’hävennyt hyvää uutista’?
14 ”En häpeä hyvää uutista” on todellisuudessa toinen tapa sanoa ”Olen ylpeä hyvästä uutisesta”, ja niin meidän tulisi ollakin. Miksi? Koska ”sehän on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo”, Paavali selitti. Hänellä oli runsaasti henkilökohtaista kokemusta lausuntonsa tueksi. Paavali sanoi, että hyvällä uutisella ”me kukistamme järkeilyt ja kaiken korkean, mikä kohotetaan Jumalan tuntemusta vastaan, ja me vangitsemme jokaisen ajatuksen tehdäksemme sen tottelevaiseksi Kristukselle”. (2. Korinttolaisille 10:5) Hyvä uutinen osoittautui voittoisaksi niin juutalaisten perinnettä kuin kreikkalaisten filosofiaa tai roomalaisten mahtiakin vastaan.
15. Miten alttius oli liikkeelle panevana voimana Paavalin elämässä?
15 On erinomainen asia, että Paavali ei tuntenut Jumalalta saamaansa vastuuta taakaksi, vaan oli ”altis” kantamaan sen. Hän itse sanoikin: ”Sillä minun täytyy se tehdä. Todellakin, voi minua, jos en julistaisi hyvää uutista!” (1. Korinttolaisille 9:16) Tämä alttius auttoi häntä jatkamaan väsymätöntä palvelusta useita vuosia, niin että hän saattoi lopulta sanoa: ”Olen taistellut sen hyvän taistelun, olen juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.” – 2. Timoteukselle 4:7.
Tehokkuus parantaa tuloksia
16. Mitä mahdollisia haasteita ajattelet Hesekielin näyn kirjoitusneuvoin varustetun miehen kohdanneen?
16 Hesekielin näyn mies, jolla oli kirjoitusneuvot, oli epäilemättä Paavalin tavoin altis huolehtimaan tehtävästään. Hän toi palatessaan hyvän raportin: tehtävä suoritettu! Kertomus ei ilmaise, miten hän löysi kaikki ne, jotka ’huokasivat ja valittivat kaikkia kauhistuksia, mitä tehtiin’. (Hesekiel 9:4) Vaikka siitä, miten tämä merkitseminen tapahtui, ei sanottukaan mitään, se ei selvästikään ollut mikään yksinkertainen tehtävä.
17. a) Mitä haasteita sinä kohtaat opetuslasten tekemisessä, ja miten suhtaudut niihin? b) Ovatko tarvittavat ponnistelut vaivan arvoisia?
17 Samoin nykyäänkään tehtävämme ei ole yksinkertainen. Siksi herääkin kysymys: miten tehokkaita olemme tässä pelastavassa työssä? Tehdäksemme mahdollisimman monista ihmisistä opetuslapsia meidän täytyy osallistua tähän työhön säännöllisesti ja järjestelmällisesti sivuuttamatta ainoatakaan tilaisuutta kertoa hyvää uutista. Yhdyskunnassamme asuvilla ihmisillä on kiire niin kuin meilläkin; he ovat ehkä harvoin kotona, kun tavoitamme heitä ja silloinkin kun he ovat kotona, heidän ajatuksensa askartelevat usein muissa asioissa. Miten voimme menetellä? Meidän on tarpeellista tehdä täsmällisiä muistiinpanoja ja palata eri aikoina, yhä uudelleen, toivoen tapaavamme jonkun, jonka kanssa voimme keskustella. Kannattaako nähdä niin paljon vaivaa? Antakaamme seuraavien kahdelta ovenavaajalta saatujen lyhyiden kirjeiden vastata:
”Haluaisin lausua arvostukseni siitä, että Jehovan todistajat ovat käyneet monta kertaa talossani. Tiedän, etteivät kirkkoonne kuulumattomat suhtaudu tehtäväänne aina niin innostuneesti kuin se hyvinkin ansaitsisi. Siksi ajattelin kertoa teille kokemuksistani ja kiittää teitä!”
”Kovin monet meistä tuntevat totuuden nälkää, ja kovin monet meistä uskovat, että kaikki tiet johtavat pelastukseen. Te, jotka rohkenette jatkuvasti etsiä, ketä voisitte palvella, älkää menettäkö toivoanne meidän suhteemme! Me emme ole kauheita ihmisiä, vaikka kohtelemme teitä loukkaavasti ja hämmentävästi ja torjumme teidät luotamme. Älkää menettäkö toivoanne, koska meille on opetettu monia valheita, kerrottu monia hirveitä tarinoita ja meidät on opetettu vihaamaan teitä torjuaksemme Jehovan valtakunnan sanoman.”
18. a) Miten voit auttaa toisia ymmärtämään hyvän uutisen? b) Miten eräs julistaja voitti näennäisen välinpitämättömyyden?
18 Ihmisten sydämen tavoittaminen ja heidän auttamisensa ymmärtämään hyvä uutinen vaatii enemmän kuin pinnallista yhteydenottoa, valmistetun sanoman esittämistä tai raamatullisen kirjallisuuden jättämistä. Meidän täytyy yrittää tajuta heidän tarpeensa ja huolensa, mieltymyksensä ja vastenmielisyytensä, pelkonsa ja ennakkoluulonsa. Kaikki tämä vaatii melkoisesti huomiota ja vaivannäköä – ja alttiutta meiltä. Ajattelehan seuraavaa kokemusta:
Muuan julistaja keskusteli erään naisen kanssa kerrostalon ovella, mutta ei saanut paljonkaan vastakaikua. Havaitessaan asunnossa useita lapsia julistaja kysyi, kuinka monta lasta naisella oli. Tämä vastasi, että lapset eivät olleet hänen, vaan hänen lankonsa, joka oli juuri muuttanut siirtolaisena eräästä toisesta maasta. Keskustelu kääntyi pian asuntopulaan. Julistaja myönsi, että suurkaupungeista oli vaikea löytää kohtuuhintaista asuntoa. Hän kertoi, että hänellekin tulisi pian sukulaisia, ja tarjoutui auttamaan. Nainen ilahtui ja kutsui ovelle lankonsa. Keskustelu jatkui, ja he vaihtoivat puhelinnumeroita. Unohtamatta käyntinsä tarkoitusta julistaja avasi tahdikkaasti Voit elää ikuisesti -kirjan sivun 157 ja selitti, että luvatussa uudessa järjestelmässä ei tule enää olemaan asunto- ja työpaikkaongelmia. Se teki suuren vaikutuksen tähän mieheen, ja hän otti mielellään kirjan. Myöhemmin julistaja palasi kertomaan eräästä vuokra-asunnosta; samalla hän jatkoi raamatullista keskustelua.
19. Mitä meidän on nyt aika tehdä? Ja mitä meidän on vielä tarpeellista käsitellä?
19 Hyvän uutisen saarnaamiseen varattu aika kuluu nopeasti loppuun. Me emme tiedä, miten kauan ”neljä enkeliä” vielä pitävät ”tiukasti kiinni maan neljää tuulta”. (Ilmestys 7:1) Joka tapauksessa ”suuri ahdistus” on vielä edessä, ja rehellissydämisiä ihmisiä kootaan. ”Pellot” ovat tosiaan ”vaaleita elonkorjuuta varten”. (Matteus 24:21, 22; Johannes 4:35) Meidän on nyt aika ponnistella tarmokkaasti tässä työssä, joka ei toistu enää koskaan. Miten voimme parhaiten käyttää jäljellä olevan ajan? Mitä voimme tehdä osallistuaksemme täydemmin tähän pelastavaan työhön? Ja mikä voi auttaa meitä ilmaisemaan jatkuvasti alttiutta hyvän uutisen julistamiseen? Näitä kysymyksiä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.
Roomalaiskirjeen 1:13–16:ssa kerrotun Paavalin esimerkin tarkastelua:
◻ Miksi hän oli altis menemään Roomaan?
◻ Mikä esti häntä lähtemästä? Mutta miten hän suhtautui?
◻ Keille ja miksi hän oli ”velkaa”?
◻ Mitä hän ajatteli hyvästä uutisesta? Miksi?
◻ Mitä me voimme Paavalin tavoin tehdä ollaksemme tehokkaita hyvän uutisen julistamisessa?