KORINTTI

Yksi muinaisen Kreikan vanhimmista ja huomattavimmista kaupungeista. Korintti sijaitsi n. 5 km nykyisestä kaupungista lounaaseen. Korintin merkitys oli suurelta osin sen strategisesti edullisen paikan ansiota: kaupunki sijaitsi sen kapean kannaksen länsiosassa, joka yhdistää Keski- eli Manner-Kreikan etelässä sijaitsevaan Peloponnesoksen niemimaahan. Kaiken pohjoiseen ja etelään suuntautuvan maaliikenteen, niin kauppa- kuin muunkin liikenteen, täytyi ohittaa Korintti kulkiessaan tuon kannaksen kautta, joka kapeimmalta kohdaltaan on vain n. 6 km:n levyinen. Korintti veti kyllä puoleensa kansainvälistä meriliikennettäkin, sillä merenkulkijat käyttivät yleensä hyväkseen mieluummin tätä Korintinlahden ja Saroninlahden välistä kannasta kuin uskaltautuivat pitkälle ja vaaralliselle matkalle niemimaan eteläkärkien ympäri, missä myrskyt olivat tavallisia. Italiasta, Sisiliasta ja Espanjasta tulleet laivat purjehtivat siksi Joonianmeren poikki ja Korintinlahtea pitkin ja saapuivat Lekhaionin syväsatamaan; tuo läntinen satamakaupunki oli liitetty Korinttiin kahdella yhtenäisellä muurilla. Vähästä-Aasiasta, Syyriasta ja Egyptistä tulleet laivat kulkivat Egeanmeren poikki ja ankkuroituivat itäiseen Kenkrean satamaan tai kenties pienempään Skhoinoksen satamaan (Ro 16:1). Suurten alusten lasti purettiin toisessa satamassa ja kuljetettiin tuo muutaman kilometrin matka maata pitkin toiseen satamaan, josta se laivattiin eteenpäin. Pienemmät alukset vedettiin lasteineen kannaksen poikki telatietä pitkin, jota kutsuttiin nimityksellä diʹol·kos (kirjm. ’poikki vetäminen’). Hyvästä syystä Korintin kannas tunnettiin meren siltana.

Historia. Korintti kukoisti jo 600-luvulla eaa., jolloin Isthmoksen kisat – jotka pidettiin joka toinen vuosi ja joista apostoli Paavali sai aiheen joihinkin vaikuttavimmista kuvauksistaan – pantiin alulle kannaksella sijainneessa Poseidonin temppelissä (Poseidon oli kreikkalainen merenjumala ja roomalaisen Neptunuksen vastine) (1Ko 9:24–27). Korintti oli 300-luvulta eaa. lähtien pääasiassa Makedonian vallan alla, kunnes roomalaiset vapauttivat sen 196 eaa. Itsenäisenä kaupunkivaltiona se liittyi muiden kaupunkien kanssa Akhaian liittoon ja joutui sitten vastatusten Rooman kanssa, ja roomalainen konsuli L. Mummius tuhosi sen 146 eaa. Sen miehet tapettiin ja naiset ja lapset myytiin orjiksi. Sadan vuoden ajan se oli lähes autiona. Vuonna 44 eaa. (joidenkuiden mukaan 46 eaa.) Julius Caesar perusti kaupungin uudelleen roomalaisena siirtokuntana, jonka nimi oli Colonia Laus Julia Corinthus. Akhaiasta (nimitys, jota roomalaiset käyttivät Makedoniasta erillään olevasta Kreikan osasta) tuli roomalainen senaatin provinssi keisari Augustuksen hallituskaudella, ja Korintista tehtiin sen pääkaupunki.

Teollisuus ja rakennukset. Se Korintin kaupunki, johon Paavali saapui noin vuonna 50 ya., sijaitsi sen vuoksi vilkkaassa kauppateiden risteyksessä ja oli poliittisen toiminnan keskuspaikka. Kannaksen poikki kuljetetuista lasteista perityt tullit vaurastuttivat Korinttia suuresti, mutta se oli myös teollisuuskeskus, joka oli kuuluisa keramiikka- ja pronssiesineistään. Itse kaupunki oli rakennettu kahdelle penkereelle, joista toinen oli n. 30 m toista korkeammalla. Sen keskustassa oli laaja agora eli tori, jota pylväskäytävät ja julkiset rakennukset reunustivat. Kauppojen rivistöt avautuivat torille päin, ja niiden jäännöksistä on löydetty todisteita kaupoista, joissa on myyty lihaa ja muita ruokatarvikkeita sekä viiniä. Eräässä kaupassa olleessa piirtokirjoituksessa esiintyy sana macellum. Tuo ilmaus on latinan vastine kreikan sanalle maʹkel·lon, jota Paavali käytti puhuessaan 1. Korinttilaiskirjeen 10:25:ssä ”lihakaupasta”. Eräässä toisessa, porrasaskelmasta löydetyssä piirtokirjoituksessa lukee ”Lucius, teurastaja”.

Agoran keskiosan tuntumasta on kaivauksissa paljastunut puhujakoroke, jota sanottiin bemaksi eli rostraksi ja joka ulkonee torin ylemmästä tasanteesta. Koroke oli rakennettu valkoisesta ja sinisestä marmorista ja koristettu runsaasti hienoilla kaiverruksilla, ja siihen liittyi kaksi odotushuonetta, joissa oli mosaiikkilattia ja marmoripenkit. Beman uskotaan olevan se ”tuomarinistuin”, jonka luo kristillistä sanomaa vastustavat juutalaiset veivät Paavalin kuulusteltavaksi prokonsuli Gallion eteen (Ap 18:12–16). Delfoista, Korintinlahden pohjoispuolella sijaitsevasta kaupungista, on löytynyt piirtokirjoitus, jossa on Gallion nimi ja joka ilmaisee, että hän oli prokonsuli. (Ks. GALLIO.)

Torin luoteispuolella oli teatteri, johon mahtui istumaan noin 15000 henkeä. Lisäksi koillispuolella oli amfiteatteri. Korinttilaiskristityt saattoivat hyvin ymmärtää sen Paavalin maininnan, että apostolit olivat ”teatterinäytelmä maailmalle” (1Ko 4:9). Teatterin lähellä sijaitsevalta aukiolta arkeologit löysivät piirtokirjoituksen, jossa mainitaan muuan Erastos. Hänen latinalaisena arvonimenään oli ediili (aedile), jonka jotkut ovat kääntäneet ”julkisten töiden valvojaksi”. Tämä Erastos voisi olla se samanniminen ”kaupungin taloudenhoitaja”, jonka Paavali mainitsee kirjoittaessaan Korintista roomalaisille (Ro 16:23). Se kreikkalainen sana (oi·ko·noʹmos), jota Paavali käytti, merkitsee juuri ’taloudenhoitajaa’ (vrt. Ga 4:2). (Ks. ERASTOS nro 2.)

Uskonto ja kulttuuri. Vaikka Korintti olikin huomattava hallintokeskus ja Kreikan johtava kauppakaupunki, monille kaupunki oli irstailun ja kevytmielisen ylellisyyden symboli jopa siinä määrin, että ilmaus ”elää korinttilaisittain” alkoi merkitä ’harjoittaa moraalittomuutta’. Tämä aistillisuus johtui Korintissa harjoitetusta palvonnasta, varsinkin Afrodite-jumalattaren (roomalaisen Venuksen, foinikialaisen ja kanaanilaisen Astarten ja babylonilaisen Ištarin vastineen) palvonnasta. Hänen palvonnalleen omistettu temppeli sijaitsi Akrokorintin laella, jyrkkäseinämäisen kukkulan, jonka huippu kohoaa 513 m agoraa korkeammalle (kuva, 2. osa, s. 336). Paavalilla oli hyvät syyt antaa Korintin kristityille moraalista käytöstä koskevia voimakkaita neuvoja ja varoituksia (1Ko 6:9–7:11; 2Ko 12:21). Korintissa oli tietysti monien muidenkin jumalien ja jumalattarien temppeleitä. Asklepioksen, lääkintätaidon jumalan, temppelistä arkeologit ovat löytäneet lihanvärisiä ihmisruumiin osien terrakottakuvia. Palvojat olivat jättäneet ne temppeliin lupausuhreina, ja ne edustivat jotakin palvojan sairasta jäsentä (kättä, jalkaa, silmää jne.).

Kreikkalaisten lisäksi kaupungissa oli melkoisesti italialaisia, jotka olivat aikaisempien siirtolaisten jälkeläisiä. Monilla Korintin opetuslapsista oli latinalainen nimi, esim. Justus, Tertius, Quartus, Gaius, Crispus ja Fortunatus (Ap 18:7; Ro 16:22, 23; 1Ko 1:14; 16:17). Monet juutalaiset olivat asettuneet sinne asumaan ja perustaneet synagogan, ja he olivat saaneet joitakin kannattajia kreikkalaisten parista (Ap 18:4). Juutalaisten läsnäolosta Korintissa on todisteena kreikankielinen kirjoitus, joka löytyi eräästä marmorikamanasta Lekhaioniin päin olevan portin lähistöltä. Kirjoitus ”[Sy·na]·gō·gēʹ He·br[aiʹōn]” merkitsee ’Heprealaisten synagogaa’. Kaupunkiin tuli tasaisena virtana myös matkalaisia ja kauppiaita sekä niitä, jotka etsivät nautintoja tästä huvielämän ja urheilun keskuksesta. Epäilemättä tämä teki Korintin asukkaista suvaitsevampia kuin ne, joita apostoli tapasi käydessään muissa kaupungeissa, mm. Ateenassa, kreikkalaisen kulttuurin keskuksessa. Paavali sai näyn, jossa hänelle vakuutettiin, että Korintissa oli monia vanhurskauteen taipuvaisia ihmisiä, ja niinpä hän vietti puolitoista vuotta tässä idän ja lännen strategisessa kohtauspaikassa (Ap 18:9–11). Tänä aikana hän kirjoitti todennäköisesti kaksi kirjettään tessalonikalaisille.

Kristillinen seurakunta. Paavalin kumppanit teltanteossa ja kristityt toverit, Aquila ja Priscilla, lähtivät hänen mukaansa, kun hän lopulta purjehti itäisestä Kenkrean satamasta Egeanmeren poikki Efesokseen Vähään-Aasiaan (Ap 18:18, 19). Kaunopuheinen Apollos sen sijaan jatkoi Paavalin työtä ja kasteli Korinttiin kylvettyjä siemeniä (Ap 18:24–28; 19:1; 1Ko 3:6). Paavali ilmaisi olevansa syvästi huolissaan Korinttiin muodostamastaan seurakunnasta lähettämällä Tituksen kahdesti edustajakseen ja kirjoittamalla kaksi painokasta kirjettään Korintin seurakunnalle (2Ko 7:6, 7, 13; 8:6, 16, 17; 12:17, 18). Paavali ei pystynyt suunnitelmiensa mukaisesti vierailemaan seurakunnassa ollessaan menossa Makedoniaan (2Ko 1:15, 16, 23), mutta myöhemmin, luultavasti vuosina 55–56, hän oli Kreikassa kolme kuukautta ja vietti osan tuosta ajasta Korintissa. Sieltä hän kirjoitti kirjeensä roomalaisille. (Ap 20:2, 3; Ro 16:1, 23; 1Ko 1:14.)