Vaellatko jatkuvasti ”hengen mukaan”?
”Vaeltakaa jatkuvasti hengen mukaan, niin ette pane lainkaan täytäntöön lihallista halua.” (GALATALAISILLE 5:16)
1. Miten voi karkottaa pelon siitä, että tekee syntiä henkeä vastaan?
JOS pelkäämme tekevämme syntiä Jehovan pyhää henkeä vastaan, voimme karkottaa pelkomme noudattamalla apostoli Paavalin neuvoa: ”Vaeltakaa jatkuvasti hengen mukaan, niin ette pane lainkaan täytäntöön lihallista halua.” (Galatalaisille 5:16.) Jos annamme Jumalan hengen opastaa meitä, sopimattomat lihalliset halut eivät pääse meistä voitolle (Roomalaisille 8:2–10).
2, 3. Miten se, että vaellamme jatkuvasti hengen mukaan, vaikuttaa elämäämme?
2 Kun ”vaellamme jatkuvasti hengen mukaan”, Jumalan vaikuttava voima saa meidät tottelemaan häntä. Osoitamme jumalisia ominaisuuksia sananpalveluksessa, seurakunnassa, kotona ja muualla. Ilmaisemme hengen hedelmää ollessamme tekemisissä esimerkiksi puolisomme, lastemme ja toisten uskovien kanssa.
3 Se että ”elämme henkeen nähden Jumalan näkökannalta”, auttaa meitä luopumaan synnistä (1. Pietarin kirje 4:1–6). Jos pyhä henki vaikuttaa meissä, emme varmastikaan syyllisty anteeksiantamattomaan syntiin. Mutta mitä muuta hyötyä meille on siitä, että vaellamme jatkuvasti hengen mukaan?
Pysy lähellä Jumalaa ja Kristusta
4, 5. Miten hengen mukaan vaeltaminen vaikuttaa näkemykseemme Jeesuksesta?
4 Koska vaellamme pyhän hengen mukaan, voimme säilyttää läheisen suhteen Jumalaan ja hänen Poikaansa. Paavali kirjoitti hengellisistä lahjoista Korintissa asuville uskontovereilleen: ”Tahtoisin teidän [entisten epäjumalanpalvojien] tietävän, ettei kukaan puhuessaan Jumalan hengen vaikutuksesta sano: ’Jeesus on kirottu!’ eikä kukaan voi sanoa: ’Jeesus on Herra!’ muutoin kuin pyhän hengen vaikutuksesta.” (1. Korinttilaisille 12:1–3.) Sellaisen hengen, joka saa ihmisen kiroamaan Jeesuksen, täytyy olla lähtöisin Saatana Panettelijasta. Koska kristittyinä vaellamme pyhän hengen mukaan, olemme kuitenkin vakuuttuneita siitä, että Jehova herätti Jeesuksen kuolleista ja korotti hänet kaiken muun luomakunnan yläpuolelle (Filippiläisille 2:5–11). Uskomme Kristuksen lunastusuhriin ja tunnustamme Jeesuksen Herraksemme, jonka Jumala on asettanut.
5 Ensimmäisellä vuosisadalla oli joitakuita kristityiksi tunnustautuvia, jotka kielsivät Jeesuksen ”lihaan tulemisen” (2. Johanneksen kirje 7–11). Tämä väärä näkemys sai jotkut hylkäämään Jeesusta, Messiasta, koskevan oikean opetuksen (Markus 1:9–11; Johannes 1:1, 14). Pyhän hengen mukaan vaeltaminen estää meitä lankeamasta tämänkaltaiseen luopumukseen. Vain pysymällä hengellisesti valppaina voimme jatkuvasti nauttia Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä ja ”vaeltaa totuudessa” (3. Johanneksen kirje 3, 4). Torjukaamme siksi päättäväisesti kaikenlainen luopumus, jotta voimme säilyttää lujan suhteen taivaalliseen Isäämme.
6. Mitä ominaisuuksia Jumalan henki tuottaa niissä, jotka vaeltavat hengen mukaan?
6 Paavali mainitsi haureuden ja irstauden kaltaisten ”lihan tekojen” joukossa myös lahkot ja lankeamisen takaisin epäjumalanpalvelukseen mutta selitti: ”Ne, jotka kuuluvat Kristukselle Jeesukselle, ovat panneet paaluun lihan intohimoineen ja haluineen. Jos elämme hengen mukaan, niin vaeltakaamme edelleenkin järjestystä noudattaen hengen mukaan.” (Galatalaisille 5:19–21, 24, 25.) Mitä ominaisuuksia Jumalan vaikuttava voima tuottaa niissä, jotka elävät ja vaeltavat hengen mukaan? Paavali kirjoitti: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä.” (Galatalaisille 5:22, 23.) Tarkastellaanpa näitä hengen hedelmän eri piirteitä.
”Rakastamme toisiamme”
7. Mitä rakkaus on, ja mikä on sille tunnusomaista?
7 Rakkauteen, joka on yksi hengen hedelmän piirre, kuuluu usein syvä kiintymys ja lämmin suhde toisiin sekä epäitsekäs kiinnostus heitä kohtaan. Raamattu sanoo, että ”Jumala on rakkaus”, koska hän on tuon ominaisuuden personoituma. Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen suurta rakkautta ihmiskuntaa kohtaan havainnollistaa Jeesuksen lunastusuhri. (1. Johanneksen kirje 4:8; Johannes 3:16; 15:13; Roomalaisille 5:8.) Meidät tunnistetaan Jeesuksen seuraajiksi siitä, että meillä on rakkaus keskuudessamme (Johannes 13:34, 35). Meitä käsketäänkin ”rakastamaan toisiamme” (1. Johanneksen kirje 3:23). Paavali sanoo, että rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Se ei ole mustasukkainen, se ei kerskaile, ei käyttäydy sopimattomasti eikä etsi omia etujaan. Rakkaus ei ärsyynny eikä pidä kirjaa pahasta. Se iloitsee totuudesta, ei epävanhurskaudesta. Kaikki se peittää, uskoo, toivoo ja kestää. Eikä se koskaan häviä. (1. Korinttilaisille 13:4–8.)
8. Miksi meidän tulee rakastaa toisia Jehovan palvojia?
8 Jos annamme Jumalan hengen tuottaa meissä rakkautta, se ilmenee suhteessamme Jumalaan ja lähimmäisiimme (Matteus 22:37–39). Apostoli Johannes kirjoitti: ”Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. Jokainen, joka vihaa veljeään, on tappaja, ja te tiedätte, ettei kenelläkään tappajalla ole ikuista elämää, joka pysyisi hänessä.” (1. Johanneksen kirje 3:14, 15.) Israelissa tappaja sai paeta turvakaupunkiin vain, jos hän ei vihannut surmattua (5. Mooseksen kirja 19:4, 11–13). Jos pyhä henki johtaa meitä, rakastamme Jumalaa, palvojatovereitamme ja muita ihmisiä.
”Jehovan ilo on teidän linnoituksenne”
9, 10. Mitä on ilo, ja mitä syitä meillä on olla iloisia?
9 Ilo on voimakas mielihyvän tunne, onnellisuuden tila. Jehova on ”onnellinen Jumala” (1. Timoteukselle 1:11; Psalmit 104:31). Hänen Poikansa tekee mielellään Isänsä tahdon (Psalmit 40:8; Heprealaisille 10:7–9). Lisäksi Raamatussa luvataan: ”Jehovan ilo on teidän linnoituksenne.” (Nehemia 8:10.)
10 Jumalalta saatavan ilon vuoksi tunnemme syvää tyydytystä tehdessämme hänen tahtonsa silloinkin, kun kohtaamme vastoinkäymisiä, surua tai vainoa. Millaista onnellisuutta ”Jumalan tuntemus” tuokaan meille! (Sananlaskut 2:1–5.) Iloa tuottava suhteemme Jumalaan perustuu täsmälliseen tietoon sekä uskoon, joka kohdistuu häneen ja Jeesuksen lunastusuhriin (1. Johanneksen kirje 2:1, 2). Saamme iloa myös siitä, että kuulumme ainoaan todelliseen kansainväliseen veljesseuraan (Sefanja 3:9; Haggai 2:7). Iloitsemme Valtakunnan toivosta ja siitä, että saamme julistaa hyvää uutista (Matteus 6:9, 10; 24:14). Myös mahdollisuus elää ikuisesti tekee meidät iloisiksi (Johannes 17:3). Tämän suurenmoisen toivon vuoksi meidän tulisi olla ”pelkästään iloisia” (5. Mooseksen kirja 16:15).
Säilytä rauha ja ole pitkämielinen
11, 12. a) Miten rauha voidaan määritellä? b) Miten Jumalan rauha vaikuttaa meihin?
11 Rauha – yksi hengen hedelmän piirteistä – määritellään tyyneydeksi, häiriintymättömäksi tilaksi. Taivaallinen Isämme on rauhan Jumala, ja meille vakuutetaan: ”Jehova itse siunaa kansaansa rauhalla.” (Psalmit 29:11; 1. Korinttilaisille 14:33.) Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minä jätän teille rauhan, annan teille oman rauhani.” (Johannes 14:27.) Miten tämä auttaisi hänen seuraajiaan?
12 Rauha, jonka Jeesus antoi opetuslapsilleen, toi tyyneyden heidän sydämeensä ja mieleensä ja lievitti heidän pelkojaan. He tunsivat rauhaa varsinkin silloin, kun he saivat luvatun pyhän hengen (Johannes 14:26). Nykyään kun henki vaikuttaa meissä ja rukouksiimme vastataan, tunnemme vertaansa vailla olevaa ”Jumalan rauhaa”, joka tyynnyttää sydämemme ja mielemme (Filippiläisille 4:6, 7). Lisäksi Jehovan henki tekee meistä levollisia ja auttaa meitä säilyttämään rauhan toisten uskovien ja muiden ihmisten kanssa (Roomalaisille 12:18; 1. Tessalonikalaisille 5:13).
13, 14. Mitä pitkämielisyys on, ja miksi meidän tulisi ilmaista sitä?
13 Rauhan säilyttämiseen liittyy pitkämielisyys. Se merkitsee sitä, että kestämme kärsivällisesti ärsytystä tai vääryyttä toivoen tilanteen korjaantuvan. Jumala on pitkämielinen (Roomalaisille 9:22–24). Jeesuskin ilmaisee pitkämielisyyttä, mistä on hyötyä myös meille, kuten Paavali kirjoitti: ”Minulle osoitettiin – – armoa siitä syystä, että Kristus Jeesus voisi minussa huomattavimmin osoittaa kaiken pitkämielisyytensä näytteeksi niille, jotka tulevat perustamaan uskonsa häneen, mikä koituu ikuiseksi elämäksi.” (1. Timoteukselle 1:16.)
14 Pitkämielisyys auttaa meitä kestämään, kun toiset puhuvat tai toimivat epäystävällisesti tai ajattelemattomasti. Paavali kehotti kristittyjä tovereitaan: ”Olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.” (1. Tessalonikalaisille 5:14.) Koska me kaikki olemme epätäydellisiä ja teemme virheitä, haluamme varmasti toisten kohtelevan meitä kärsivällisesti ja pitkämielisesti, kun meille sattuu erehdyksiä ollessamme tekemisissä heidän kanssaan. Pyrkikäämme siksi ”olemaan pitkämielisiä iloiten” (Kolossalaisille 1:9–12).
Ilmaise huomaavaisuutta ja hyvyyttä
15. Määrittele huomaavaisuus ja kerro esimerkkejä sen osoittamisesta.
15 Ilmaisemme huomaavaisuutta osoittamalla kiinnostusta toisia kohtaan ystävällisin sanoin ja avuliain teoin. Jehova samoin kuin hänen Poikansa ovat huomaavaisia (Roomalaisille 2:4; 2. Korinttilaisille 10:1). Jumalan ja Kristuksen palvelijoilta odotetaan huomaavaisuutta (Miika 6:8; Kolossalaisille 3:12). Jopa jotkut, joilla ei ole ollut henkilökohtaista suhdetta Jumalaan, ovat osoittaneet ”poikkeuksellista ihmisystävällisyyttä” (Apostolien teot 27:3; 28:2). Voimme siis varmasti ilmaista huomaavaisuutta, jos ”vaellamme jatkuvasti hengen mukaan”.
16. Millaisissa tilanteissa meidän tulisi osoittaa huomaavaisuutta?
16 Voimme osoittaa huomaavaisuutta, vaikka meillä olisi aihetta suuttumukseen jonkun loukkaavien sanojen tai ajattelemattomien tekojen vuoksi. Paavali sanoi: ”Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä; älköön aurinko laskeko ollessanne ärsyyntyneessä tilassa, älkääkä antako Panettelijalle sijaa. – – tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, ja antakaa toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksen kautta antanut teille auliisti anteeksi.” (Efesolaisille 4:26, 27, 32.) On paikallaan ilmaista huomaavaisuutta erityisesti niitä kohtaan, joilla on koettelemuksia. Kristitty vanhin ei kuitenkaan menettelisi huomaavaisesti, jos hän jättäisi antamatta raamatullisia neuvoja välttääkseen loukkaamasta jonkun sellaisen tunteita, joka on selvästikin vaarassa hylätä ”hyvyyden ja vanhurskauden ja totuuden” (Efesolaisille 5:9).
17, 18. Miten hyvyys määritellään, ja miten sen tulisi näkyä elämässämme?
17 Hyvyys on hyveellisyyttä, moraalista oivallisuutta, sitä että on hyvä. Jumala on hyvä sanan täydessä merkityksessä (Psalmit 25:8; Sakarja 9:17). Jeesus on hyveellinen ja moraalisesti oivallinen. Silti hän ei antanut käyttää itsestään arvonimeä ”Hyvä”, kun häntä puhuteltiin ”Hyväksi Opettajaksi” (Markus 10:17, 18). Tämä johtui ilmeisesti siitä, että hän tajusi Jumalan olevan paras esimerkki hyvyydestä.
18 Perisynti estää meitä tekemästä hyvää (Roomalaisille 5:12). Voimme kuitenkin ilmaista hyvyyttä, jos psalmistan tavoin rukoilemme Jumalaa: ”Opeta minulle hyvyyttä.” (Psalmit 119:66.) Paavali sanoi Roomassa oleville uskonveljilleen: ”Minä itsekin olen vakuuttunut teistä, veljeni, että te olette myös täynnä hyvyyttä, koska olette täyttyneet kaikella tiedolla.” (Roomalaisille 15:14.) Kristityn valvojan täytyy olla ”hyvyyttä rakastava” (Titukselle 1:7, 8). Jos Jumalan henki johtaa meitä, hyvyys on meille tunnusomaista, ja Jehova muistaa hyvät tekomme ”meidän hyväksemme” (Nehemia 5:19; 13:31).
”Usko, jossa ei ole ulkokultaisuutta”
19. Mitä usko on Heprealaiskirjeen 11:1:n mukaan?
19 Usko, joka myös kuuluu hengen hedelmään, ”on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä” (Heprealaisille 11:1). Jos meillä on uskoa, luotamme siihen, että kaikki Jehovan lupaukset toteutuvat varmasti. Vakuuttavat todisteet näkymättömistä todellisuuksista ovat niin voimakkaat, että uskon sanotaan vastaavan niitä. Esimerkiksi luomistyöt saavat meidät vakuuttuneiksi siitä, että on olemassa Luoja. Juuri tällaista uskoa me ilmaisemme, jos vaellamme jatkuvasti hengen mukaan.
20. Mikä on ”meidät helposti kietova synti”, ja miten voimme karttaa sitä ja lihan tekoja?
20 Epäusko on ”meidät helposti kietova synti” (Heprealaisille 12:1). Voidaksemme karttaa lihan tekoja, materialismia ja vääriä opetuksia, jotka ovat uskolle tuhoisia, meidän on luotettava Jumalan henkeen (Kolossalaisille 2:8; 1. Timoteukselle 6:9, 10; 2. Timoteukselle 4:3–5). Sen vaikutuksesta Jehovan nykyisillä palvelijoilla on samanlainen usko kuin niillä Raamatussa mainituilla todistajilla, jotka elivät esikristillisinä ja muina aikoina (Heprealaisille 11:2–40). Lisäksi ”uskomme, jossa ei ole ulkokultaisuutta”, voi hyvinkin vahvistaa toisten uskoa (1. Timoteukselle 1:5; Heprealaisille 13:7).
Osoita lempeyttä ja itsehillintää
21, 22. Miten lempeys määritellään, ja miksi meidän tulisi ilmaista sitä?
21 Lempeys on hellävaraisuutta, lauhkeutta ja hyväntahtoisuutta. Lempeämielisyys on yksi Jumalan ominaisuuksista. Tiedämme tämän siitä, että Jeesus, joka heijasti täydellisesti Jehovan persoonallisuutta, oli lempeämielinen (Matteus 11:28–30; Johannes 1:18; 5:19). Mitä sitten meiltä Jumalan palvelijoilta vaaditaan?
22 Koska olemme kristittyjä, meidän odotetaan ”osoittavan kaikkea lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan” (Titukselle 3:2). Ilmaisemme lempeyttä sananpalveluksessamme. Niitä joilla on hengellisiä edellytyksiä, neuvotaan palauttamaan hairahtunut kristitty kohdalleen ”lempeyden hengessä” (Galatalaisille 6:1). Me kaikki voimme edistää kristillistä ykseyttä ja rauhaa ilmaisemalla ”nöyrämielisyyttä ja lempeyttä” (Efesolaisille 4:1–3). Voimme osoittaa lempeyttä, jos vaellamme jatkuvasti hengen mukaan ja harjoitamme itsehillintää.
23, 24. Mitä on itsehillintä, ja miten se auttaa meitä?
23 Itsehillinnän avulla kykenemme pitämään tekomme, ajatuksemme ja kielemme kurissa. Jehova ”harjoitti itsehillintää” ollessaan tekemisissä niiden babylonialaisten kanssa, jotka autioittivat Jerusalemin (Jesaja 42:14). Hänen Poikansa ”jätti meille mallin” harjoittamalla itsehillintää, kun hän kärsi. Apostoli Pietari taas kehotti kristittyjä tovereitaan lisäämään ”tietoonsa itsehillintää”. (1. Pietarin kirje 2:21–23; 2. Pietarin kirje 1:5–8.)
24 Kristittyjen vanhinten odotetaan hillitsevän itsensä (Titukselle 1:7, 8). Tosiaankin kaikki, joita pyhä henki johtaa, voivat harjoittaa itsehillintää ja karttaa siten moraalittomuutta, karkeaa kielenkäyttöä ja mitä tahansa muuta, mikä voisi johtaa Jehovan epäsuosioon. Jos annamme Jumalan hengen tuottaa meissä itsehillintää, toiset voivat nähdä sen puheestamme ja käytöksestämme.
Vaella edelleen hengen mukaan
25, 26. Miten hengen mukaan vaeltaminen vaikuttaa ihmissuhteisiimme ja tulevaisuudennäkymiimme?
25 Jos vaellamme hengen mukaan, olemme innokkaita Valtakunnan julistajia (Apostolien teot 18:24–26). Olemme miellyttävää seuraa, ja varsinkin jumalisen antaumuksen ihmiset viihtyvät kanssamme. Koska pyhä henki opastaa meitä, olemme myös hengellisen rohkaisun lähteenä muille Jehovan palvojille. (Filippiläisille 2:1–4.) Eivätkö kaikki kristityt halua olla juuri tällaisia?
26 Hengen mukaan vaeltaminen ei ole helppoa tässä Saatanan hallitsemassa maailmassa (1. Johanneksen kirje 5:19). Silti hengen mukaan vaeltavia on nykyään miljoonia. Jos luotamme Jehovaan kaikesta sydämestämme, saamme nauttia elämästä nyt ja voimme jatkaa vaellustamme ikuisesti niillä vanhurskailla teillä, jotka pyhän hengen rakkaudellinen Lähde meille viitoittaa (Psalmit 128:1; Sananlaskut 3:5, 6).
Mitä vastaat?
• Miten ”hengen mukaan” vaeltaminen vaikuttaa suhteeseemme Jumalaan ja hänen Poikaansa?
• Mitä ominaisuuksia sisältyy pyhän hengen hedelmään?
• Millä tavoin voimme ilmaista Jumalan hengen hedelmää?
• Miten hengen mukaan vaeltaminen vaikuttaa elämäämme nyt ja tulevaisuudessa?
[Kuva s. 23]
Jehovan pyhä henki auttaa meitä kasvattamaan rakkautta toisia uskovia kohtaan.
[Kuva s. 24]
Osoita huomaavaisuutta ystävällisin sanoin ja teoin.