YLPEYS

Liiallista itsetietoisuutta; kohtuutonta ylemmyyden tunnetta omien kykyjensä, kauneutensa, varallisuutensa, arvoasemansa jne. vuoksi; ylimielistä käytöstä tai toisten halveksimista; röyhkeää tai kopeaa esiintymistä; pöyhkeyttä. Ylpeys voi myös – tosin harvemmin – olla myönteistä: iloa ja mielihyvää jostain teosta tai jonkin omistamisesta. Ylpeyden synonyymeja ovat mm. itsekeskeisyys, kopeus ja pöyhkeys.

Heprealainen verbi ga·ʼahʹ merkitsee kirjaimellisesti ’kasvaa korkeaksi; nousta korkealle’, ja se on monien sellaisten heprealaisten sanojen juurena, jotka sisältävät ylpeyden ajatuksen. Näitä johdoksia on käännetty vastineilla ”pöyhkeä”, ”pöyhkeys”, ”itsensä korottaminen” ja sekä myönteisessä että kielteisessä mielessä ”ylevyys” ja ”ylpeys”. (Job 8:11; Hes 47:5; Jes 9:9; San 8:13; Ps 68:34; Am 8:7.)

Kreikankielistä sanaa kau·khaʹo·mai, joka merkitsee ’ylpeillä, olla ylpeä, riemuita’, käytetään myös sekä myönteisessä että kielteisessä mielessä, ja tuon sanan sävy ilmenee asiayhteydestä (1Ko 1:29; Ro 2:17; 5:2).

Ylpeys on petollista ja tuhoisaa. Ylpeä ihminen ei ehkä tajua olevansa ylpeä, vaan saattaa ajatella tekojensa johtuvan muista syistä, jotta hänen ei tarvitsisi myöntää ylpeyttään. Jokaisen tulisi tutkia perusteellisesti itseään ja vaikuttimiaan saadakseen selville, onko hänellä tämä huono ominaisuus. Apostoli Paavali osoittaa, miten tärkeää on, että ihmisellä on oikeat vaikuttimet ja että hän tuntee itsensä tässä suhteessa, kun hän sanoo: ”Jos annan kaiken omaisuuteni ravitakseni toisia ja jos luovutan ruumiini voidakseni ylpeillä [kau·khēʹsō·mai], mutta minulla ei ole rakkautta, en hyödy mitään.” (1Ko 13:3.)

Ihmisen tulee siis karsia ylpeys pois persoonallisuudestaan jo oman etunsakin vuoksi. Vielä tärkeämpää sen karsiminen on, jos haluaa miellyttää Jumalaa. Sitä täytyy alkaa jopa vihata, sillä Jumalan sanassa todetaan: ”Jehovan pelko merkitsee pahan vihaamista. Itsensä korottamista ja ylpeyttä ja pahaa tietä ja turmeltunutta suuta olen vihannut.” (San 8:13.)

Jos joku ei pääse eroon ylpeydestään, hän joutuu kärsimään. ”Ylpeys edeltää romahdusta ja pöyhkeä henki kompastumista” (San 16:18), ja ”Jehova repii maahan itsensä korottaneiden huoneen” (San 15:25). Ylpeiden yksilöiden, hallitsijasukujen ja kansakuntien romahduksista on paljon esimerkkejä (3Mo 26:18, 19; 2Ai 26:16; Jes 13:19; Jer 13:9; Hes 30:6, 18; 32:12; Da 5:22, 23, 30).

Ylpeys on petollista. Apostoli Paavali neuvoo: ”Sillä jos joku luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää omaa mieltään.” (Ga 6:3.) Ylpeä ihminen näyttää valitsevan tien, joka eniten hyödyttää häntä tai on hänelle edullisin, mutta hän jättää Jumalan pois laskuista (vrt. Jer 49:16; Il 3:17). Raamatussa sanotaan: ”Parempi olla nöyrähenkisenä sävyisien kanssa kuin jakaa saalista itsensä korottaneiden kanssa.” (San 16:19.)

Ylpeileminen. Kreikankielistä verbiä kau·khaʹo·mai (ylpeillä), käytetään usein itsekkäästä ylpeydestä. Raamattu osoittaa, ettei kenelläkään ihmisellä ole mitään syytä ylpeillä itsestään eikä saavutuksistaan. Korintin kristillisessä seurakunnassa jotkut olivat pöyhistyneet ylpeydestä itsensä tai toisten vuoksi ja aiheuttivat siten jakaumia seurakunnassa. He ajattelivat lihallisesti ja seurasivat Kristuksen sijasta ihmisiä. (1Ko 1:10–13; 3:3, 4.) Nämä miehet eivät olleet kiinnostuneita seurakunnan hengellisestä hyvinvoinnista, vaan halusivat ylpeillä ulkonaisista seikoista, eivätkä he todellisuudessa halunneet auttaa kristittyjä tovereitaan kehittämään hyvää sydäntä Jumalan edessä (2Ko 5:12). Siitä syystä apostoli Paavali nuhteli seurakuntaan kuuluvia ankarasti osoittaen, ettei heillä ollut aihetta ylpeillä kenestäkään muusta kuin Jehova Jumalasta ja siitä, mitä hän oli tehnyt heidän hyväkseen (1Ko 1:28, 29; 4:6, 7). Ohje kuului: ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Jehovasta.” (1Ko 1:31; 2Ko 10:17.)

Jeesuksen velipuoli Jaakob meni vielä pitemmälle tuomitessaan ne, jotka ylpeilivät maailmallisista suunnitelmista, joita he aikoivat toteuttaa. Hän sanoi: ”Te ylpeilette suuriluuloisessa kerskailussanne. Kaikki sellainen ylpeily on pahaa.” (Ja 4:13–16; vrt. San 27:1.)

Myönteinen merkitys. Hepreankielinen sana ga·ʼahʹ samoin kuin kreikankielinen sana kau·khaʹo·mai ja niiden johdokset voivat myös tarkoittaa ylpeyttä myönteisessä mielessä, kuten ylpeyttä tai iloitsemista jostain toiminnasta tai jonkin omistamisesta. Psalminkirjoittaja sanoi, että Israel oli Jehovan ”rakastaman Jaakobin ylpeys” (Ps 47:4). Jesaja sanoi ennallistusta koskevassa profetiassaan, että maan hedelmä olisi ”ylpeilemisen aihe” (Jes 4:2). Apostoli kertoi Tessalonikan seurakunnalle, että heidän uskonsa, rakkautensa ja kestävyytensä johdosta ”me itse olemme ylpeitä teistä Jumalan seurakunnissa” (2Te 1:3, 4). Kristityt ovat ylpeitä siitä, että Jehova on heidän Jumalansa, että he ovat oppineet tuntemaan hänet ja että hän on tunnustanut heidät. He noudattavat seuraavaa periaatetta: ”Joka kerskailee, kerskailkoon nimenomaan siksi, että hänellä on ymmärtäväisyyttä ja tietoa minusta, että minä olen Jehova, joka noudatan rakkaudellista huomaavaisuutta, oikeutta ja vanhurskautta maassa.” (Jer 9:24; vrt. Lu 10:20.)