Mikä on tosi kristillisyyden avain?
KAIKKIIN muihin uskonnollisiin ryhmiin verrattuna kristillisyydellä on eniten kannattajia. Mutta näiden omia polkujaan kulkevien kristittyjen käsitykset ovat ristiriitaisia, heillä ei ole ykseyttä, ja toisinaan he jopa tappavat toisiaan. Selvästikään monet eivät ole tosi kristittyjä. Jeesus sanoi, että meidän aikanamme monet sanoisivat hänelle ”Herra, Herra”, toisin sanoen väittäisivät olevansa kristittyjä, mutta silti hän sanoisi heille: ”En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” (Matteus 7:21, 23) Kukaan meistä ei varmasti halua olla tällaisten joukossa! Mistä me siksi tiedämme, olemmeko tosi kristittyjä?
On selvää, että tosi kristityltä vaaditaan monia asioita. Tosi kristityllä täytyy olla vahva usko, sillä ”ilman uskoa on mahdotonta miellyttää häntä [Jumalaa] hyvin”. (Heprealaisille 11:6) Tuohon vahvaan uskoon täytyy liittyä oikeita tekoja. Opetuslapsi Jaakob varoitti, että ”usko ilman tekoja on kuollut”. (Jaakob 2:26) Lisäksi kristityn täytyy tunnustaa ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” valta. (Matteus 24:45–47) Mutta tosi kristillisyyden avain ei ole mikään näistä seikoista.
Mikä sitten on kristillisyyden avain? Apostoli Paavali selitti ensimmäisessä kirjeessään korinttolaisille: ”Jos puhun ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei ole rakkautta, minusta on tullut soiva messinkipala tai kalskahteleva symbaali. Ja jos minulla on profetoimisen lahja ja olen perehtynyt kaikkiin pyhiin salaisuuksiin ja kaikkeen tietoon ja jos minulla on kaikki usko siirtääkseni vuoria, mutta minulla ei ole rakkautta, en ole mitään. Ja jos annan kaiken omaisuuteni ravitakseni toisia ja jos luovutan ruumiini voidakseni kerskua, mutta minulla ei ole rakkautta, en hyödy mitään.” – 1. Korinttolaisille 13:1–3.
Rakkaus on siis tosi kristillisyyden avain. Usko, teot ja oikea seura ovat välttämättömiä, korvaamattomia. Mutta ilman rakkautta niiden arvo ei tule esille. Miksi on niin?
Pohjimmiltaan se johtuu siitä, millaista Jumalaa me palvomme. Apostoli Johannes kuvaili Jehovaa, tosi kristillisyyden Jumalaa, näin: ”Jumala on rakkaus.” (1. Johannes 4:8) Jehova Jumalalla on monia muita ominaisuuksia, esimerkiksi voimaa, oikeudenmukaisuutta ja viisautta, mutta koska hän on ennen kaikkea rakkauden Jumala, millaisia hän haluaisi palvojiensa olevan? Varmasti sellaisia, jotka jäljittelevät häntä ja kehittävät rakkautta. – Matteus 5:44, 45; 22:37–39.
Oikea vaikutin
Rakkaus saa kristityt olemaan palvomansa Jumalan kaltaisia. Se merkitsee sitä, että heidän vaikuttimensa ovat samanlaisia kuin Jumalan vaikuttimet. Ennen kaikkea mikä vaikutin sai Jehova Jumalan lähettämään Jeesuksen maan päälle antamaan meille tilaisuuden saada ikuinen elämä? Rakkaus. ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16) Minkä sitten tulisi olla meidän vaikuttimemme tehdessämme Jumalan tahtoa? Jälleen kerran: rakkauden. ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään.” – 1. Johannes 5:3.
Onko mahdollista palvella Jumalaa vääristä vaikuttimista? On. Paavali mainitsi hänen aikanaan joidenkuiden palvelevan kateudesta ja kilpailuhalusta. (Filippiläisille 1:15–17) Niin voisi tapahtua meille. Tämä maailma on hyvin kilpailuhenkinen, ja tuo henki voisi vaikuttaa meihin. Saatamme ylpeinä ajatella olevamme parempia puhujia tai pystyvämme levittämään enemmän kirjallisuutta kuin toiset. Saatamme vertailla palvelusetujamme jonkun toisen etuihin ja tulla ylpeiksi – tai kateellisiksi. Vanhin saattaa olla mustasukkainen valta-asemastaan, jopa siinä määrin, että hän jarruttaa kyvykkään nuoren miehen edistymistä. Henkilökohtaisen hyödyn tavoittelu voi saada meidät kehittämään ystävyyttä varakkaampien kristittyjen kanssa samalla kun olemme välittämättä köyhemmistä.
Näin voi tapahtua, koska olemme epätäydellisiä. Jos kuitenkin – Jehovan tavoin – teemme rakkaudesta päävaikuttimemme, me taistelemme sellaisia taipumuksia vastaan. Itsekkyys, itsemme korottamisen halu tai julkea ylpeys voi työntää tieltään rakkauden, niin ettemme ”hyödy mitään”. – Sananlaskut 11:2; 1. Korinttolaisille 13:3.
Rakkaus itsekkäässä maailmassa
Jeesus sanoi, etteivät hänen seuraajansa olisi ”osa maailmasta”. (Johannes 17:14) Miten voimme estää sen, ettei ympärillämme oleva maailma pääse vaikuttamaan meihin? Rakkaus auttaa. Nykyajan ihmiset ovat esimerkiksi ”nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia”. (2. Timoteukselle 3:4) Johannes varoitti meitä olemasta sellaisia. Hän sanoi: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä; sillä mikään maailmassa – lihan halu ja silmien halu ja elämän varallisuuden komeileva näyttäminen – ei ole Isästä, vaan on maailmasta.” – 1. Johannes 2:15, 16.
”Lihan halusta” ja ”silmien halusta” kieltäytyminen ei ole kuitenkaan helppoa. Näitä seikkoja rakastetaan juuri sen vuoksi, että ne tuntuvat lihastamme niin miellyttäviltä. Lisäksi nykyään on saatavilla paljon enemmän ja useampia nautintoja kuin Johanneksen aikaan. Näin ollen jos silmien halu oli silloin ongelma, se on sitä erityisesti nykyään.
On kiinnostavaa, että monet maailman nykyään tarjoamat nautinnot eivät itsessään ole vääriä. Siinä että jollakulla on suuri talo, mukava auto, televisio tai stereot, ei ole mitään pahaa. Pitkät, kiinnostavat matkat ja jännittävät lomat eivät myöskään riko mitään Raamatun lakia. Mikä sitten on Johanneksen varoituksen ydin? Yksi seikka on, että jos sellaisista asioista tulee meille liian tärkeitä, ne kehittävät meissä itsekkyyden, materialismin ja ylpeyden henkeä. Lisäksi ponnistelut rahan ansaitsemiseksi niitä varten voisivat haitata Jehovalle suorittamaamme palvelusta. Tällaisista asioista nauttiminenkin vie aikaa, ja kristityn aika on rajallista, kun ajatellaan hänen velvollisuuttaan tutkia Raamattua, kokoontua palvomaan toisten kristittyjen kanssa ja saarnata Valtakunnan hyvää uutista. – Psalmi 1:1–3; Matteus 24:14; 28:19, 20; Heprealaisille 10:24, 25.
Se, että tänä materialistisena aikakautena ’etsii ensin Jumalan valtakuntaa’ ja kieltäytyy ’käyttämästä tätä maailmaa täysin hyväkseen’, vaatii päättäväisyyttä. (Matteus 6:33; 1. Korinttolaisille 7:31) Vahva usko auttaa. Mutta varsinkin aito rakkaus Jehovaan ja lähimmäisiimme vahvistaa meitä vastustamaan houkutuksia, jotka – vaikkeivät ne sinänsä olekaan vääriä – estävät meitä ’suorittamasta palvelustamme täydelleen’. (2. Timoteukselle 4:5) Ilman tällaista rakkautta palveluksemme voisi helposti rapistua pelkäksi nimelliseksi toiminnaksi.
Rakkaus seurakunnassa
Jeesus tähdensi rakkauden tärkeyttä sanoessaan: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35) Miksi vanhimmat käyttäisivät niin paljon aikaa toisten kristittyjen paimentamiseen ja auttamiseen, jos he eivät rakastaisi näitä? Miksi seurakuntaan kuuluvat kestäisivät toistensa – myös vanhinten – heikkouksia, elleivät rakkauden vuoksi? Rakkaus saa kristityt auttamaan toisiaan aineellisesti, kun he kuulevat toisten olevan tarpeessa. (Apostolien teot 2:44, 45) Vainon aikana kristityt suojelevat toisiaan ja jopa kuolevat toistensa puolesta. Miksi? Rakkauden vuoksi. – Johannes 15:13.
Joskus suurimmat todisteet rakkaudesta näkyvät pienissä asioissa. Joku kristitty saattaa lähestyä vanhinta, joka on jo ennestään paineen alaisena suuren työmäärän vuoksi, ja esittää jälleen kerran valituksen, joka näyttää vanhimmasta melko merkityksettömältä. Tulisiko vanhimman suuttua? Sen sijaan että hän sallisi tämän aiheuttaa jakautumista, hänen tulisi olla kärsivällinen ja ystävällinen veljeään kohtaan. He käsittelevät asian yhdessä, ja se myös vahvistaa heidän ystävyyttään. (Matteus 5:23, 24; 18:15–17) Sen sijaan että kukin vaatisi oikeuksiaan, kaikkien tulee yrittää kehittää laajasydämisyyttä, jota Jeesus suositteli, ja olla valmiit antamaan anteeksi veljelleen ”seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”. (Matteus 18:21, 22) Kristittyjen tulee siis ponnistella kovasti pukeutuakseen rakkauteen, ”sillä se on täydellinen yhdysside”. – Kolossalaisille 3:14.
Rakkautemme voimistaminen toisiamme kohtaan
Rakkaus on tosiaan Jehovan palvelemisen oikea vaikutin. Rakkaus vahvistaa meitä pysymään erillämme maailmasta, ja rakkaus varmistaa sen, että seurakunta pysyy todella kristillisenä. Tehokkuutta vähentämättä se estää vallassa olevia tulemasta niin kiinnostuneiksi tehokkuudesta, että he unohtavat huomaavaisuuden ja lempeyden ollessaan tekemisissä toisten kanssa. Rakkaus auttaa meitä kaikkia ’olemaan tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon, ja olemaan alistuvaisia’. – Heprealaisille 13:17.
Apostoli Pietari kannusti meitä osoittamaan ”hellittämättömän harrasta rakkautta” toisiamme kohtaan, koska ”rakkaus peittää paljon syntejä”. (1. Pietari 4:8) Miten voimme tehdä näin? Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, ja hänellä on siksi luonnostaan kyky rakastaa. Mutta se rakkaus, joka tässä on kyseessä, vaatii vielä jotakin muuta. Se on itse asiassa Jumalan hengen päähedelmä. (Galatalaisille 5:22) Kehittääksemme rakkautta meidän täytyy siksi asettaa itsemme alttiiksi Jumalan hengen vaikutukselle. Miten? Meidän on tutkittava Raamattua, joka henkeytettiin Jehovan hengellä. (2. Timoteukselle 3:16) Meidän on rukoiltava Jehovan henkeä lisätäksemme rakkauttamme Jehovaa ja veljiämme kohtaan. Meidän on myös oltava kristillisen seurakunnan yhteydessä, jossa henki virtaa vapaasti.
Meidän täytyy myös tutkia itseämme havaitaksemme kaikki rakkaudettomat teot ja ajatukset. Muista, että rakkaus on sydämen ominaisuus ja ”petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen”. (Jeremia 17:9) Kaikesta Jehovan antamasta avusta huolimatta me toimimme joskus rakkaudettomasti. Saatamme puhua jollekulle toiselle kristitylle toverille tarpeettoman terävästi tai saatamme loukkaantua jostakin, mitä sanotaan. Teemme siksi hyvin, kun toistamme Daavidin rukouksen ajatuksia: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” – Psalmi 139:23, 24.
Kuten Raamattu sanoo, ”rakkaus ei koskaan häviä”. (1. Korinttolaisille 13:8) Jos harjoitamme rakkautta toisiamme kohtaan, meitä ei koskaan koetuksen aikana havaita puutteellisiksi. Jumalan kansan keskuudessa toimiva rakkaus edistää suuresti nykyään vallitsevaa hengellistä paratiisia. Vain ne, jotka rakastavat toisiaan hellittämättömän hartaasti sydämestä, saavat nauttia elämästä uudessa maailmassa. Jäljittele siksi Jehovaa sellaisen rakkauden ilmaisemisessa ja vahvista näin ykseyden sidettä. Kun kehität rakkautta, sinulla on tosi kristillisyyden avain.