’Rakkautenne aitouden koetus’
MITÄ edellä olevat sanat tuovat mieleesi? Vainoja ja vastoinkäymisiäkö? Marttyyrikuoleman? Apostoli Paavali kirjoitti alun perin nuo sanat kirjeessään muinaisen Korinton kristityille. Ne ovat erittäin tärkeitä Jehovan kansalle nykyään, koska sen ’rakkauden aitous’ koetellaan samoin. Mutta miten? Vastauksen saamiseksi tarkastelkaamme Paavalin sanojen taustaa.
Koetuksen lähtökohta
Noin 20 vuotta kristillisyyden perustamisen jälkeen Jerusalemin seurakunta oli äärimmäisessä taloudellisessa ahdingossa. Asuessaan siellä juutalaisten vastustuksen ja ennakkoluulojen pesäkkeessä kristityt olivat vuosien kuluessa ’kestäneet suuren kamppailun kärsimyksissä’ ja jopa ’heidän omaisuuttaan oli ryöstetty’. (Heprealaisille 10:32–34) Ulkopuolinen apu oli nyt välttämätöntä.
Heidän pakanaveljiensä olisi varmasti pitänyt heltyä auttamaan heitä tässä ikävässä tilanteessa. He olivat joka tapauksessa erityisellä tavalla ”velkaa” Jerusalemin kristityille. Eikö juuri Jerusalemista hyvä uutinen ollut levinnyt pakanoille? Paavali oletti: ”Kun juutalaiskristityt ovat suoneet pakanuudesta kääntyneille hengellistä siunausta, näiden velvollisuus on puolestaan antaa juutalaisille maallista hyvää.” – Roomalaisille 15:27, Uusi testamentti nykysuomeksi.
Keräyksen järjestäminen
Hallintoelin oli neuvonut Paavalia ’pitämään köyhät kristityt mielessään’. (Galatalaisille 2:10) Niinpä hän lähetti viestin Jerusalemin tilanteesta Euroopan ja Vähän-Aasian kristityille. Paavali antoi seuraavanlaiset ohjeet: ”Mitä nyt siihen keräykseen tulee, joka on pyhiä varten, niin tehkää tekin sillä tavoin, kuin määräsin Galatian seurakunnille. Aina viikon ensimmäisenä päivänä pankoon kukin teistä kotonaan jotakin säästöön sen mukaan kuin hän menestyneekin, jottei keräyksiä tapahdu silloin kun saavun.” – 1. Korinttolaisille 16:1, 2.
Suunnittelemalla tällä tavoin rahankäyttönsä kenestäkään ei tuntuisi pakonomaiselta tai painostavalta, kun keräys todella suoritettiin. Veljien ei tarvinnut lainkaan pelätä, että heidän rahansa kavallettaisiin tai tuhlattaisiin. Ainoastaan ’hyväksyttyjen miesten’ sallittaisiin jakaa kerätyt varat, ja tarpeen vaatiessa Paavali olisi itse heidän mukanaan. – 1. Korinttolaisille 16:3–5.
Mitä korinttolaiset tekivät? Vaikka veljet ilmeisesti suhtautuivat myönteisesti Paavalin kehotukseen, keräystä ei koskaan lähetetty. (2. Korinttolaisille 8:6, 10, 11) Ehkä vanhimmat joutuivat syventymään seurakunnan puhdistamiseen erimielisyyksistä, moraalittomuudesta ja muista ongelmista, joista Paavali oli kirjoittanut heille.
’Runsaat huomaavaisessa antamisessa’
Paavali kirjoitti heille kaikesta huolimatta toisen kirjeen ja sanoi: ”Annamme nyt teille tiedon, veljet, siitä Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä, joka on suotu Makedonian seurakunnille, että erään suuren koetuksen aikana, ahdistuksen alaisuudessa, heidän ilon runsautensa ja heidän syvä köyhyytensä pani heidän anteliaisuutensa rikkauden uhkumaan. Sillä tämä tapahtui heidän todellisen kykynsä mukaan, niin, minä todistan, yli heidän todellisen kykynsä, samalla kun he omasta aloitteestaan anoivat meiltä jatkuvasti monin hartain pyynnöin huomaavaisen antamisen etua ja osallisuutta pyhille tarkoitettuun palvelukseen. Eivätkä pelkästään niin kuin me olimme toivoneet, vaan ensin he antoivat itsensä Herralle ja meille Jumalan tahdosta. Tämä sai meidät rohkaisemaan Tiitusta, että niin kuin hän oli pannut alulle tämän saman huomaavaisen antamisen teidän osaltanne, niin hänen tulisi myös saattaa se päätökseen. Joka tapauksessa, niin kuin olette runsaat kaikessa: uskossa ja sanassa ja tiedossa ja kaikessa hartaudessa ja tässä meistä teihin tulleessa rakkaudessa, olkaa myös runsaat tässä huomaavaisessa antamisessa.” – 2. Korinttolaisille 8:1–7.
Uhrautuvaisten makedonialaisten esimerkki antoi korinttolaisille paljon ajattelemisen aihetta. Korintto oli kuuluisa vauraudestaan, ylellisyyksistään ja kaupankäynnistään. Jotkut siellä olleista veljistä ovat saattaneet olla suhteellisen köyhiä, mutta kokonaisuutena seurakunta tuli epäilemättä paremmin toimeen kuin Makedonian kristityt, jotka olivat ”syvässä köyhyydessä”. Makedonialaiset olivat silti lahjoittaneet ”yli heidän todellisen kykynsä”. Paavalin ei tarvinnut muistuttaa heitä lahjoitusten antamisesta. He todella ”anoivat” Paavalilta ”hartain pyynnöin” saada osallistua tähän avustukseen! Tämä todisti, että Makedonian kristityt todella ”antoivat itsensä Herralle [varauksettomassa vihkiytymisessä] ja [Paavalille ja hänen tovereilleen]” alistumalla heidän teokraattiseen ohjaukseensa.
Heidän rakkauttaan ja anteliaisuuttaan koeteltiin
Tulisivatko korinttolaisetkin samoin ’runsaiksi huomaavaisessa antamisessa’? Ensi kertaa Korintossa käydessään Paavalin oli ollut pakko elättää itsensä teltantekijänä. (Apostolien teot 18:1–3) Vaikka sinne muodostui seurakunta, hän jatkoi tätä tapaa tulla toimeen omillaan eikä käyttänyt ’valtaansa’ kokoaikaisena evankelistana saadakseen taloudellista tukea. – 1. Korinttolaisille 9:3–12.
Raamatunselitysteoksessaan Thomas Scott sanoo: ”Hän oli luultavasti nähnyt joitain sellaisia piirteitä Korinton kristittyjen luonteenlaadussa, jotka saivat hänet kieltäytymään kaikesta heiltä saatavasta tuesta.” Itsekkään materialistisen ympäristön vaikutuksesta suhteellisen varakkaat korinttolaiset ovat saattaneet yksinkertaisesti olla haluttomia olemaan anteliaita. Paavali on voinut myös pelätä, että kannattavuutta ajattelevat korinttolaiset asettaisivat kyseenalaiseksi hänen vaikuttimensa, jos hän ottaisi vastaan taloudellista tukea. Siellä on saattanut olla jopa sellaisia, jotka joidenkin tessalonikalaisten tavoin olivat laiskoja ja halusivat jonkin tekosyyn elääkseen kristittyjen tovereittensa kustannuksella. – 2. Tessalonikalaisille 3:7–12.
Olipa asianlaita miten tahansa, Paavali ja hänen toverinsa katsoivat parhaaksi elättää itse itsensä, ”jottemme aiheuttaisi mitään estettä Kristusta koskevalle hyvälle uutiselle”. (1. Korinttolaisille 9:12) Aikanaan Paavali joutui kuitenkin taloudellisesti ahtaalle, ja uutinen tästä kantautui Filippissä asuville köyhille veljille. Paavali sanoi korinttolaisille: ”Muita seurakuntia minä riistin ottamalla vastaan mitä ylläpidokseni tarvitsin palvellakseni teitä, ja kuitenkaan, kun olin läsnä teidän luonanne ja jouduin puutteeseen, en tullut taakaksi ainoallekaan, sillä ne veljet, jotka tulivat Makedoniasta [ilmeisesti Filippistä], varasivat runsain määrin sen, mitä minulta puuttui. Niin, kaikin tavoin pidätyin olemasta teille taakaksi ja pidätyn edelleenkin.” – 2. Korinttolaisille 11:8, 9; vrt. Filippiläisille 4:15, 16.
On totta, että Paavali itse myönsi, että korinttolaisilta hän ei ’ottaisi vastaan, mitä hän ylläpidokseen tarvitsisi’. Mutta kun Paavali oli yrittänyt kieltäytyä filippiläisen naisen, Lyydian, osoittamasta vieraanvaraisuudesta, ’tämä suorastaan pakotti heidät tulemaan’. (Apostolien teot 16:15) Ilmaisivatko korinttolaiset samanlaista alituista huolta Paavalin aineellista hyvinvointia kohtaan? Tuskinpa vain. Paavali huomasi joka tapauksessa, että Jerusalemin seurakunnan tilanne tarjosi tilaisuuden koetella, oliko korinttolaisilla taipumus olla kitsaita vai olivatko he edistyneet anteliaisuuden osoittamisessa. Niinpä hän kehotti:
”En puhu teitä käskien, vaan – – koetellakseni teidän rakkautenne aitoutta. Sillä en tarkoita, että toisilla olisi helppoa, mutta teillä vaikeaa [eli että toisia avustettaisiin ja te kärsisitte], vaan että tasauksen avulla teidän ylijäämänne juuri nyt korvaisi heidän puutteensa, jotta heidän ylijäämänsä tulisi myös korvaamaan teidän puutteenne, niin että syntyisi tasaus. Niin kuin on kirjoitettu: ’Jolla oli paljon, sillä ei ollut liian paljon, ja jolla oli vähän, sillä ei ollut liian vähän.’” – 2. Korinttolaisille 8:8, 13–15.
Korinttolaiset ilmeisesti suoriutuivat kokeestaan. Jonkin ajan kuluttua Paavali kertoi: ”Sillä Makedoniassa ja Akhaiassa [missä Korintto sijaitsi] olevat ovat nähneet hyväksi jakaa omastaan avustuksena Jerusalemin pyhien köyhille.” – Roomalaisille 15:26.
Kokeen läpäiseminen nykyään
Mutta tuleeko meidän eteemme nykyään rakkauden ja anteliaisuuden kokeita? Me elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. (2. Timoteukselle 3:1–5) Monilla meistä on taloudellisia paineita. Aika ajoin ”lihan halu ja silmien halu ja elämän varallisuuden komeileva näyttäminen” luovat omia paineitaan. (1. Johannes 2:16) Miten helppoa onkaan tulla itsekeskeiseksi, välinpitämättömäksi toisten tarpeita kohtaan!
Kokonaisuutena Jehovan todistajat ovat nykyään läpäisseet veljellisen rakkautensa kokeita huomattavalla tavalla. Esimerkiksi 3. maaliskuuta 1985 sattui maanjäristys Santiagossa Chilessä. Sadat veljet menettivät kotinsa ja omaisuutensa. Seurakunnat ryhtyivät heti avustustoimiin. ”Muutaman tunnin kuluttua”, veljet selittävät, ”jotkut alkoivat saapua mukanaan ruokaa, vaatteita, huopia ja muita hyödyllisiä tarvikkeita.” Myös lahjoituksia tuli ympäri maailmaa. Samanlaisia tapauksia on sattunut lukuisia kertoja vuosien kuluessa.
Mutta meidän ei tarvitse odottaa katastrofin sattumista todistaaksemme veljellisen rakkautemme. Jos joku kristitty toverimme kokee taloudellisia vastoinkäymisiä, voimme olla herkkiä huomaamaan hänen tarpeensa ja tehdä muutakin kuin vain sanoa: ”Pysytelkää lämpiminä ja hyvin ravittuina.” (Jaakob 2:15, 16) Entä mitä onkaan sanottava niistä kokoajanpalvelijoista, jotka ’elävät hyvästä uutisesta’? Paavalin tavoin he eivät vaadi eivätkä odota taloudellista apua niiltä, joita he palvelevat. Monet ovat kuitenkin ryhtyneet toimenpiteisiin osoittaakseen anteliaisuutta niitä kohtaan, jotka uurastavat ’kylvääkseen sitä, mikä on hengellistä’ heidän hyväkseen. – 1. Korinttolaisille 9:11, 14.
Entä sitten Jehovan todistajien maailmanlaajuisen järjestön tarpeet? Jehovan todistajain vuosikirja 1989 kertoo, että ”palvelusvuoden 1988 aikana Vartiotorni-seura käytti 29 834 676,97 dollaria huolehtiakseen erikoistienraivaajista, lähetystyöntekijöistä ja matkavalvojista heidän palvelustehtävissään”. Haaratoimistoista huolehtimiseen sekä uusien tilojen, välineiden, koneiden ja paperin hankkimiseen kului myös paljon rahaa – puhumattakaan maailmanlaajuisen Beetel-perheen, johon kuuluu nykyään yli 9 000 jäsentä, ylläpitokustannuksista! Lisäksi noin 18 rakennus- ja korjausprojektia on parhaillaan käynnissä eri haaratoimistoissa sekä 19 hanketta Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevassa päätoimistossamme. Oletko sinä mukana rahoittamassa tätä maailmanlaajuista työtä?
Kuten ensimmäisellä vuosisadalla, nykyäänkin kaikki ovat mukana huolehtimassa tästä vastuusta, mukaan lukien vähävaraisemmatkin, joiden pienet lahjoitukset ovat osoittautuneet Seuran taloudellisen tuen selkärangaksi. Jotkut havaitsevat hyödylliseksi toimia 1. Korinttolaiskirjeen 16:2:ssa kerrotun ennakkotapauksen mukaisesti ja suunnitella säännöllisesti henkilökohtaisten rahavarojen käyttönsä, jotta he voivat antaa lahjoituksia paikallisessa valtakunnansalissa. Jotkut saattavat myös päättää lahjoittaa rahaa suoraan Jehovan todistajat uskonnolliselle yhdyskunnalle.
Voit olla varma siitä, että Jehova panee merkille ne, jotka osoittavat rakkautensa aitouden olemalla anteliaita. Älä riistä itseltäsi siunauksia! Paavali lupasi: ”Sitä paitsi Jumala kykenee antamaan teille runsaasti kaikkea ansaitsematonta hyvyyttään, jotta, samalla kun teillä on aina itsellänne täysin riittävästi kaikkea, teillä olisi runsaasti kaikkeen hyvään työhön.” – 2. Korinttolaisille 9:8.
[Kuva s. 26]
MITEN JOTKUT LAHJOITTAVAT VAROJA VALTAKUNNAN TYÖHÖN
□ LAHJAT: Vapaaehtoiset rahalahjoitukset voidaan Suomessa panna postisiirtotilille 59 705 tai lähettää osoitteella: Jehovan todistajat, PL 68, 01301 Vantaa 30. Myös omaisuutta, esimerkiksi kiinteistöjä sekä koruja tai muita arvoesineitä, voidaan lahjoittaa. Näiden lahjoitusten yhteydessä tulisi selvästi mainita, että ne ovat lahjoituksia.
□ EHDOLLISET LAHJOITUKSET: Rahaa voidaan antaa Jehovan todistajat uskonnollisen yhdyskunnan haltuun sillä ehdolla, että lahjoittaja voi saada siitä takaisin tarpeen mukaan.
□ VAKUUTUKSET: Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta voidaan nimetä henkivakuutuksen edunsaajaksi. Kaikista sellaisista järjestelyistä pitäisi ilmoittaa haaratoimistoon.
□ JEHOVAN TODISTAJIEN NIMIIN USKOTTU OMAISUUS: Pankkitili voidaan avata Jehovan todistajat uskonnollisen yhdyskunnan nimellä siten, että henkilöllä on elinaikanaan tilin käyttöoikeus. Jos näin tehdään, siitä tulisi sopia haaratoimiston kanssa. Osakkeita, obligaatioita ja omaisuutta voidaan myös lahjoittaa sellaisin järjestelyin, että lahjoittaja voi hyötyä niistä omana elinaikanaan. Tällä tavoin vältetään testamentin valvomisesta koituvat kulut ja epävarmuus, ja samalla varmistetaan, että mainittu yhdyskunta saa omaisuuden kuolemantapauksen sattuessa.
□ TESTAMENTIT: Omaisuutta tai rahaa voidaan testamentata Jehovan todistajat uskonnolliselle yhdyskunnalle laillisesti vahvistetulla testamentilla. Testamentti tai sen kopio tulisi lähettää haaratoimistoon.
Näitä asioita koskevia lisätietoja tai neuvoja voidaan saada kirjoittamalla osoitteeseen: Jehovan todistajat, PL 68, 01301 Vantaa 30.