APOLLOS

(’tuhooja’; lyhentymä nimestä Apollonius tai Apollonios).

Aleksandriassa Egyptissä asunut juutalainen, joka oli erityisen kaunopuheinen ja tunsi perusteellisesti Raamatun heprealaiset kirjoitukset. Ilmeisesti Johannes Kastajan opetuslapset tai ennen helluntaita toimineet kristityt todistajat olivat todistaneet hänelle, koska hän ”tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen”. (Ap 18:24, 25.) Hän oli kuitenkin palavan vakaumuksellinen, ja saavuttuaan Efesokseen noin vuonna 52 hän alkoi todistaa paikallisessa synagogassa. Näin hän tapasi Aquilan ja Priscillan, jotka täydensivät joitakin aukkoja hänen kristillisen opin käsityksissään. Efesoksesta hän meni Akhaiaan mukanaan suosituskirje, ja siellä hän näyttää keskittäneen toimintansa Korinttiin, jossa Paavali oli työskennellyt ennen häntä. Hänen tarmokkuutensa ja se, että hän Raamattua käyttämällä kumosi tehokkaasti ei-uskovien juutalaisten väitteet, osoittautui suureksi avuksi sikäläisille veljille. Näin ollen hän ’kasteli sitä, minkä Paavali oli istuttanut’. (Ap 18:26–28; 19:1; 1Ko 3:6.)

Siihen mennessä, kun Paavali kirjoitti ensimmäisen kirjeensä korinttilaisille (n. v. 55), Korintin seurakunnassa oli valitettavasti syntynyt jakaumia, koska jotkut pitivät johtajanaan kaunopuheista Apollosta toisten kannattaessa Paavalia tai Pietaria tai seuratessa yksinomaan Kristusta (1Ko 1:10–12). Paavalin kirje oikaisi heidän väärää ajattelutapaansa osoittamalla, että yksimielisyys on tärkeää ja että yksilöiden merkitys Jumalan ja Kristuksen alaisuudessa toimivina palvelijoina on suhteellisen vähäinen (1Ko 3:4–9, 21–23; 4:6, 7). Vaikuttaa siltä, että Apollos oli silloin Efesoksessa tai sen lähistöllä, missä Paavali ilmeisesti kirjoitti ensimmäisen kirjeensä korinttilaisille, sillä Paavali kertoo pyytäneensä Apollosta käymään Korintin seurakunnassa (1Ko 16:12). Apolloksen vastahakoinen suhtautuminen sinne lähtemiseen on saattanut johtua Korintissa vallinneista vääristä asenteista tai yksinkertaisesti siitä, että hän katsoi toimintakenttänsä vaativan hänen jatkuvaa huomiotaan vielä jonkin aikaa. Joka tapauksessa Paavalin lyhyt toteamus osoittaa, että nämä kaksi toimeliasta lähetystyöntekijää eivät olleet antaneet keskinäisen ykseytensä säröillä. Apollos mainitaan viimeisen kerran Tituksen 3:13:ssa, jossa Paavali pyytää siihen aikaan Kreetalla ollutta Titusta varustamaan Apolloksen tämän matkaa varten.