KORINTTILAISKIRJEET

Kaksi henkeytettyä kanonista kirjettä, jotka apostoli Paavali kirjoitti Kreikassa asuville kristityille ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Kirjeet ovat Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten suomalaisissa käännöksissä seitsemäntenä ja kahdeksantena kirjana. Paavali ilmaisee olevansa itse kummankin kirjeen kirjoittaja ja osoittaa 1. Korinttilaiskirjeen ”Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle” ja 2. Korinttilaiskirjeen ”Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle sekä kaikille pyhille, jotka ovat koko Akhaiassa” (1Ko 1:1, 2; 2Ko 1:1).

Sitä, että Paavali tosiaan kirjoitti 1. ja 2. Korinttilaiskirjeen, ei voida perustellusti kiistää. Apostolin oman todistuksen lisäksi ulkoiset todisteet tukevat molempien kirjeiden oikeaperäisyyttä ja yleistä hyväksyntää. Ajanlaskumme ensimmäisen ja kolmannen vuosisadan välisenä aikana eläneet kirjoittajat pitävät noita kahta kirjettä Paavalin kirjoittamina ja lainaavat niitä. Myös ns. ”Athanasioksen kaanonissa” (v. 367) mainitaan ”apostoli Paavalin neljäntoista kirjeen” joukossa ”kaksi korinttilaisille”. Tämä lista on ensimmäinen esimerkki niiden Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjojen luettelosta, jotka meillä nyt on Raamatuissamme, ja se on 30 vuotta vanhempi kuin Karthagossa Afrikassa vuonna 397 pidetyn kirkolliskokouksen eli synodin julkaisema luettelo.

Paavalin palvelus Korintissa. Paavali saapui Korinttiin noin vuonna 50. Aluksi hän piti esitelmän synagogassa joka sapatti ”ja puhui vakuuttavasti juutalaisille ja kreikkalaisille” (Ap 18:1–4). Mutta synagogassa olleiden vastustuksen ja herjaavan puheen vuoksi apostoli käänsi huomionsa ”kansakuntien ihmisiin”, Korintissa olleisiin pakanoihin. Paavali siirsi kokoukset synagogan naapurissa sijaitsevaan taloon, ja monet ”alkoivat uskoa, ja heidät kastettiin”. Herra kertoi apostolille näyssä: ”Minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa”, ja apostoli jäi sinne puoleksitoista vuodeksi ja ”opetti heidän keskuudessaan Jumalan sanaa”. (Ap 18:5–11.) Koska Paavali oli ollut perustamassa kristillistä seurakuntaa Korinttiin, hän saattoi sanoa heille: ”Vaikka teillä voi olla kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, teillä ei varmasti ole monta isää, sillä Kristuksessa Jeesuksessa minusta on tullut teidän isänne hyvän uutisen välityksellä.” (1Ko 4:15.)

Korintissa harjoitettiin törkeää moraalittomuutta, ja aikanaan se vaikutti jopa tuon kaupungin kristilliseen seurakuntaan. Paavali havaitsi tarpeelliseksi nuhdella seurakuntaa kirjeitse, koska heidän keskuudessaan oli ”sellaista haureutta, jota ei ole kansakuntienkaan keskuudessa”, sillä eräs mies oli ottanut isänsä vaimon (1Ko 5:1–5). Käyttämällä heille sopivaa kuvausta hän myös kannusti heitä pysymään uskollisina. Hän tiesi, että Korintin lähellä pidettyjen Isthmoksen kisojen urheilukilpailut olivat heille tuttuja, joten hän kirjoitti: ”Ettekö tiedä, että ne, jotka juoksevat kilpajuoksussa, tosin kaikki juoksevat, mutta vain yksi saa palkinnon? Juoskaa siten, että voitte saavuttaa sen. Sitä paitsi jokainen kilpailuun osallistuva harjoittaa itsehillintää kaikessa, he tietysti saadakseen turmeltuvan kruunun, mutta me turmeltumattoman.” (1Ko 9:24, 25.)

Ensimmäinen korinttilaisille. Kolmannella lähetysmatkallaan Paavali oli jonkin aikaa Efesoksessa (Ap 19:1). Luultavasti viimeisen siellä viettämänsä vuoden aikana apostoli kuuli levottomuutta herättäviä uutisia Korintin seurakunnan tilasta. ”Kloen huonekuntaan” kuuluvat olivat kertoneet Paavalille, että korinttilaisten keskuudessa oli erimielisyyksiä (1Ko 1:11). Myös Stefanas, Fortunatus ja Akaikos olivat tulleet Korintista ja kenties kertoneet jotakin siellä vallitsevasta tilanteesta (1Ko 16:17, 18). Paavali oli lisäksi saanut tiedustelukirjeen Korintin kristilliseltä seurakunnalta (1Ko 7:1). Paavalin syvä huoli hänen sikäläisten uskonveljiensä hengellisestä hyvinvoinnista sai siis hänet kirjoittamaan tämän ensimmäisen kirjeensä Korintin kristilliselle seurakunnalle noin vuonna 55. Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 16:8:ssa olevat Paavalin sanat varmistavat, että kirje todella laadittiin Efesoksessa: ”Mutta Efesoksessa viivyn helluntaihin asti.”

Ensimmäisen korinttilaiskirjeen johdannossa Paavali mainitsee toverinsa Sosteneen, joka on ehkä kirjoittanut kirjeen Paavalin sanelun mukaan, sillä kirjeen lopussa sanotaan: ”Tässä on minun tervehdykseni, Paavalin, omakätisesti.” (1Ko 1:1; 16:21.)

Toinen korinttilaisille. Paavali kirjoitti toisen kirjeensä korinttilaisille luultavasti vuoden 55 loppukesällä tai varhaissyksyllä. Apostoli oli kirjoittanut ensimmäisen kirjeensä Efesoksesta, jossa hän oli luultavasti ollut suunnitelmiensa mukaisesti tuon vuoden helluntaihin tai pitempään (1Ko 16:8). Sitten Paavali lähti Troakseen, missä hän ei pettymyksekseen tavannutkaan Titusta, joka oli lähetetty Korinttiin auttamaan Juudeassa oleville pyhille tarkoitetun keräyksen järjestelyissä. Paavali jatkoi siksi matkaansa Makedoniaan, missä hän tapasi Tituksen ja kuuli tältä, miten korinttilaiset olivat reagoineet Paavalin ensimmäiseen kirjeeseen. (2Ko 2:12, 13; 7:5–7.) Sitten Paavali kirjoitti toisen kirjeen heille Makedoniasta ja lähetti sen ilmeisesti Tituksen mukana. Muutaman kuukauden kuluttua hän pääsi kuin pääsikin käymään Korintissa. Paavali kävi siis korinttilaisten luona todellisuudessa kahdesti. Ensimmäisellä vierailullaan hän perusti seurakunnan, ja sen jälkeen hän teki suunnitelmia toista vierailua varten, mutta ne epäonnistuivat. Mutta ”kolmas kerta”, jota varten hän oli tehnyt suunnitelmia tai johon hän oli ”valmis”, toteutui, sillä hän sai nähdä heidät jälleen noin vuonna 56. (2Ko 1:15; 12:14; 13:1.) Toisen Korinttiin tekemänsä vierailun aikana hän kirjoitti kirjeensä roomalaisille.

Miksi kirjoitettu. Titus toi Paavalille suotuisan raportin. Ensimmäinen korinttilaisille lähetetty kirje oli saanut heidät ilmaisemaan murhetta jumalisella tavalla, katumusta, hartautta, halua puhdistautua, närkästystä, pelkoa ja vääryyden oikaisua. Toisessa kirjeessään Paavali puolestaan kiitti heitä siitä, että he olivat suhtautuneet suopeasti ja soveltaneet annettuja neuvoja, ja kehotti heitä ’huomaavaisesti antamaan anteeksi ja lohduttamaan’ sitä katuvaa miestä, jonka he olivat ilmeisesti erottaneet seurakunnasta. (2Ko 7:8–12; 2:1–11; vrt. 1Ko 5:1–5.) Paavali halusi myös kannustaa heitä jatkamaan Juudeassa asuvien köyhien uskonveljiensä avustamista (2Ko 8:1–15). Lisäksi seurakunnassa oli sellaisia, jotka asettivat jatkuvasti kyseenalaiseksi Paavalin aseman ja vallan apostolina, minkä vuoksi hänen oli tarpeen puolustaa apostoliuttaan; ei hän itsensä tähden käyttänyt kirjeessään hyvin voimakkaita sanoja ja ’ylpeillyt’ apostoliutensa todistuksista, vaan ”Jumalan tähden”, nimittäin pelastaakseen seurakunnan, joka kuului Jumalalle (2Ko 5:12, 13; 10:7–12; 11:16–20, 30–33; 12:11–13).

Valoa aikaisemmin kirjoitettuihin raamatunkohtiin. Paavali käytti Raamatun heprealaisia kirjoituksia korinttilaisille osoittamissaan henkeytetyissä kirjeissä esittämiensä väitteittensä tueksi. Kun hän paljasti väärien apostolien ilmaiseman maailmallisen viisauden tyhmyyden, hän osoitti, että on tärkeää hankkia Jumalasta lähtöisin olevaa ylivertaista viisautta, kohdistamalla huomion siihen, mitä psalmista oli sanonut satoja vuosia aiemmin eräälle sukupolvelle: ”Ihmisten ajatukset – – ovat kuin henkäys” (Ps 94:11; 1Ko 3:20), ja tekemällä saman kysymyksen, jonka Jesaja oli tehnyt kapinallisille juutalaisille: ”Kuka on mitoittanut Jehovan hengen, ja kuka voi – – antaa hänelle jotakin tietoa?” (Jes 40:13; 1Ko 2:16.) Paavali todisti, että kristityllä sananpalvelijalla on oikeus saada aineellista apua, osoittamalla, että 5. Mooseksen kirjan 25:4:n sanat: ”Et saa sitoa puivan sonnin suuta” oli todellisuudessa kirjoitettu ennen muuta sananpalvelijoiden tähden (1Ko 9:9, 10). Vetoamalla Jesajan 25:8:aan ja Hoosean 13:14:ään, joissa käsitellään kuoleman nielemistä, hän osoitti, että Jumala oli kauan sitten luvannut ylösnousemuksen (1Ko 15:54, 55). Lisäksi hän loi paljon valoa Herran illalliseen käsittelemällä yksityiskohtaisesti niitä Jeesuksen sanoja, jotka tämä esitti asettaessaan sen vieton (Lu 22:19, 20; 1Ko 11:23–34).

Paavali ilmaisi, miten Jumala oli aina suhtautunut hengelliseen puhtauteen, lainaamalla seuraavia raamatunkohtia tai viittaamalla niihin: 5. Mooseksen kirja 17:7; 3. Mooseksen kirja 26:11, 12; Jesaja 43:6; 52:11; Hoosea 1:10 (1Ko 5:13; 2Ko 6:14–18). Hän osoitti, että Jumalan palvelijat eivät olleet menneisyydessä väheksyneet aineellista antamista ja että Jehova suhtautuu suosiollisesti anteliaaseen kristittyyn (Ps 112:9; 2Ko 9:9). Hän myös toi esiin, että se Lain periaate, jonka mukaan jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan suulla, soveltuu kristilliseen seurakuntaan (5Mo 19:15; 2Ko 13:1). Nämä ja muut viittaukset aikaisemmin kirjoitettuihin raamatunkohtiin valaisevat näitä kohtia ja tekevät niiden sovelluksen meille selväksi.

[Tekstiruutu s. 1304]

ENSIMMÄISEN KORINTTILAISKIRJEEN KOHOKOHTIA

Kirje, jonka Paavali lähetti Korintin seurakunnalle sen jälkeen, kun hän oli saanut kuulla järkyttäviä tietoja erimielisyyksistä ja moraalittomuudesta; se oli myös vastaus avioliittoon liittyneeseen kysymykseen

Kirjoitettiin Efesoksesta noin vuonna 55

Kehotus ykseyteen (1:1–4:21)

Ihmisten seuraaminen johtaa jakaumiin

Jumalan näkemyksellä siitä, mikä on viisasta ja mikä on tyhmää, on merkitystä

Älkää ylpeilkö ihmisistä vaan Jehovasta, joka suo kaiken Kristuksen välityksellä

Olkaa kypsiä, hengellisiä ihmisiä ja ymmärtäkää, että Jumala saa aikaan hengellisen kasvun ja että Kristus on perustus, jolle kristilliset persoonallisuudet rakennetaan

Älköön kukaan pöyhistykö ja ajatelko, että hän on parempi kuin hänen kristityt toverinsa

Seurakunnan pitäminen moraalisesti puhtaana (5:1–6:20)

Erottakaa jokainen, josta on tullut haureellinen, ahne, epäjumalanpalvelija, herjaaja, juoppo tai kiristäjä

On parempi antaa riistää itseltään petollisesti kuin ryhtyä käymään oikeutta kristittyä toveriaan vastaan ei-uskovien edessä

Moraalinen epäpuhtaus saastuttaa Jumalan temppelin, estää pääsemästä Valtakuntaan

Avioliittoa ja naimattomuutta koskevia neuvoja (7:1–40)

Aviovelvollisuus on täytettävä, mutta siinä tulee osoittaa huomaavaisuutta

Intohimon tulessa oleville avioliitto on parempi kuin naimattomuus

Naimisissa olevan kristityn ei pidä lähteä ei-uskovan puolisonsa luota; kenties hän voi lopulta auttaa puolisoaan saamaan pelastuksen

Kristityksi tulevan ei tarvitse muuttaa asemaansa

Avioliitto tuo lisää huolta; naimattomuudesta voi olla etua sellaiselle, joka haluaa palvella Herraa huomiota hajottamatta

Toisten hengellisen hyvinvoinnin huomioon ottaminen (8:1–10:33)

Älkää kompastuttako toisia syömällä epäjumalille uhrattuja ruokia

Jottei Paavali olisi estänyt ketään ottamasta hyvää uutista vastaan, hän ei käyttänyt oikeuttaan saada aineellista apua

Suhtautukaa vakavasti niihin varoittaviin esimerkkeihin, joita on israelilaisten erämaavaelluksen ajalta; se koituu omaksi hyödyksenne ja estää teitä olemasta kompastumisen aiheita toisille

Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei rakenna

Järjestys seurakunnassa (11:1–14:40)

Kunnioittakaa kristillistä johtoasemaa; naisten päänpeitteen käyttö

Osoittakaa kunnioitusta Herran illallista kohtaan

Käyttäkää hengen lahjoja arvostaen niiden lähdettä ja niiden tarkoitusta

Rakkaus on verraton tie

Säilyttäkää järjestys seurakunnankokouksissa

Ylösnousemustoivon varmuus (15:1–16:24)

Kristuksen ylösnousemus on tae

Voideltujen kristittyjen täytyy kuolla, jotta heidät herätettäisiin kuolemattomuuteen ja turmeltumattomuuteen

Vaivannäkönne ei ole turhaa Herran yhteydessä; pysykää lujina uskossa

[Tekstiruutu s. 1305]

TOISEN KORINTTILAISKIRJEEN KOHOKOHTIA

Kirje, jossa kiinnitettiin edelleen huomiota niihin toimiin, joihin oli ryhdytty seurakunnan pitämiseksi puhtaana; tarkoituksena oli myös herättää halua auttaa Juudean veljiä ja tehdä väärien apostolien vaikutus tehottomaksi

Paavali kirjoitti kirjeen vuonna 55, muutamia kuukausia ennen kuin hän saapui Korinttiin toiselle ja viimeiselle vierailulleen

Paavalin rakkaudellinen huoli sekä Paavalin ja Timoteuksen asema heidän veljiinsä nähden (1:1–7:16)

Paavalin ja Timoteuksen kristittyinä kokema ahdistus on vienyt heidät lähelle kuolemaa, mutta se, että Jumala vapautti heidät, voi lohduttaa toisia

He ovat käyttäytyneet pyhyydessä ja jumalisessa vilpittömyydessä; eivät ole toisten uskon herroja, vaan työtovereita heidän ilokseen

Ensimmäinen kirje kirjoitettiin rakkaudesta ja monin kyynelin; aiemmin moraalittomasti toimineelle miehelle tulisi nyt antaa anteeksi ja häntä tulisi lohduttaa

Jumala on tehnyt Paavalin ja hänen toverinsa päteviksi toimimaan uuden liiton palvelijoina; korinttilaiset ovat heidän suosituskirjeensä, joka on kirjoitettu näiden palvelijoiden sydämiin

Suorittaessaan tätä palvelusta he eivät väärennä Jumalan sanaa, vaan saarnaavat Kristusta Herrana; tämä hyvä uutinen on verhottu vain niiden keskuudessa, jotka tämän asiainjärjestelmän jumala on sokaissut

Vaikka Paavali ja Timoteus sekä korinttilaiset ovat maallisissa teltoissa, heillä on toivo ikuisista taivaallisista asuinpaikoista; kunkin on kuitenkin tultava ilmeiseksi Kristuksen tuomarinistuimen edessä

Jokainen Kristuksen yhteydessä oleva on uusi luomus; kaikilla näillä on sovituksen palvelustoimi; kaikki kehottavat lähettiläinä: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa”

Paavalia ja hänen tovereitaan suosittelee Jumalan palvelijoina se, mitä he ovat kestäneet palveluksessaan, sekä se, että heidän elämässään näkyy todisteita Jumalan hengen vaikutuksesta

Avartunein sydämin he vetoavat veljiinsä, että nämä avartuisivat kiintymyksessään, karttaisivat iestymistä epäsuhtaisesti ei-uskovien kanssa, puhdistautuisivat kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta

Paavalia lohduttaa suuresti tieto siitä, että he olivat reagoineet myönteisesti ensimmäisen kirjeen neuvoihin

Kannustetaan auttamaan Juudean veljiä joilla on vastoinkäymisiä (8:1–9:15)

Makedonialaiset anoivat osallisuutta, vaikka olivatkin hyvin köyhiä

Kristus tuli köyhäksi, jotta korinttilaiset (ja muut) tulisivat rikkaiksi

Korinttilaisia kiitetään heidän alttiudestaan osallistua

Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt; Jumala rakastaa iloista antajaa

Todisteita joiden avulla väärien apostolien vaikutus tehdään tyhjäksi (10:1–13:14)

Vastustajille osoitetaan, onko Paavali ”heikko”, ’heidän alueellaan’, ”huonompi”, ”harjaantumaton puheessa” ja ”järjetön”, sekä vastataan heidän väitteeseensä, jonka mukaan hän ilmaisi, ettei hän ole heidän kaltaisensa apostoli, koska hän nöyrtyi tekemään ansiotyötä

Paavali samanvertainen sukuperältään; heitä ylempi, kun ajatellaan hänen Kristuksen vuoksi kestämiään vainoja ja kärsimyksiä, hänen rakkaudellista huoltaan seurakunnista, näkyjä, apostoliuden tunnusmerkkejä

Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa