”Teidät ostettiin tietyllä hinnalla”
”Teidät ostettiin tietyllä hinnalla. Kirkastakaa toki Jumala.” (1. KORINTTILAISILLE 6:20)
1, 2. a) Miten Mooseksen laki määräsi kohtelemaan israelilaisorjia? b) Mikä mahdollisuus oli orjalla, joka rakasti isäntäänsä?
”ORJUUS oli muinaisessa maailmassa yleistä, ja se hyväksyttiin laajalti”, sanotaan eräässä Raamatun sanakirjassa. Siinä lisätään: ”Egyptin, Kreikan ja Rooman talousjärjestelmä perustui orjatyövoimaan. Ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla Italiassa joka kolmas ja muualla joka viides ihminen oli orja.” (Holman Illustrated Bible Dictionary.)
2 Vaikka orjuutta oli muinaisessa Israelissakin, Mooseksen laki turvasi heprealaisten orjien oikeudet. Laissa esimerkiksi määrättiin, ettei israelilaisen tarvinnut olla orjana pitempään kuin kuusi vuotta. Seitsemäntenä vuonna hän sai ”lähteä vapautettuna korvauksetta”. Orjien kohtelua koskevat säännökset olivat kuitenkin niin oikeudenmukaisia ja inhimillisiä, että Mooseksen laissa oli seuraava ehto: ”Jos orja sanookin itsepintaisesti: ’Minä todella rakastan isäntääni, vaimoani ja poikiani; en tahdo lähteä vapautettuna’, niin hänen isäntänsä on tuotava hänet lähelle tosi Jumalaa ja vietävä hänet ovea tai ovenpieltä vasten, ja hänen isäntänsä on lävistettävä hänen korvansa naskalilla, ja hänen on oltava hänen orjansa ajan hämärään asti.” (2. Mooseksen kirja 21:2–6; 3. Mooseksen kirja 25:42, 43; 5. Mooseksen kirja 15:12–18.)
3. a) Millaiseen orjuuteen ensimmäisen vuosisadan kristityt ryhtyivät? b) Mikä saa meidät palvelemaan Jumalaa?
3 Vapaaehtoista orjuutta koskeva järjestely antoi ennakkovälähdyksen siitä, millaisessa orjuudessa tosi kristityt ovat. Esimerkiksi raamatunkirjoittajat Paavali, Jaakob, Pietari ja Juudas sanoivat olevansa Jumalan ja Kristuksen orjia (Titukselle 1:1; Jaakobin kirje 1:1; 2. Pietarin kirje 1:1; Juudaan kirje 1). Paavali muistutti tessalonikalaiskristittyjä, että he olivat kääntyneet epäjumalistaan ”Jumalan puoleen palvelemaan elävän ja tosi Jumalan orjina” (1. Tessalonikalaisille 1:9). Mikä sai nämä kristityt ryhtymään halukkaasti Jumalan orjiksi? Mikä estikään israelilaisorjaa hankkiutumasta vapaaksi? Eikö rakkaus isäntää kohtaan? Kristillinen orjuus perustuu rakkauteen Jumalaa kohtaan. Kun opimme tuntemaan elävän tosi Jumalan ja alamme rakastaa häntä, haluamme palvella häntä ’kaikesta sydämestämme ja kaikesta sielustamme’ (5. Mooseksen kirja 10:12, 13). Mutta mitä sisältyy Jumalan ja Kristuksen orjaksi tulemiseen? Miten tämä vaikuttaa arkielämäämme?
”Tehkää kaikki Jumalan kunniaksi”
4. Miten meistä tulee Jumalan ja Kristuksen orjia?
4 Orja on erään määritelmän mukaan ”ihminen, joka on toisen tai toisten laillista omaisuutta ja velvollinen noudattamaan ehdotonta tottelevaisuutta”. Meistä tulee Jehovan laillista omaisuutta, kun vihimme elämämme hänelle ja käymme kasteella. ”Te ette – – kuulu itsellenne, sillä teidät ostettiin tietyllä hinnalla”, selittää apostoli Paavali (1. Korinttilaisille 6:19, 20). Tuo hinta on tietysti Jeesuksen Kristuksen lunastusuhri, koska sen perusteella Jumala hyväksyy meidät palvelijoikseen, olemmepa voideltuja kristittyjä tai heidän kumppaneitaan, joilla on maallinen toivo (Efesolaisille 1:7; 2:13; Ilmestys 5:9). Kastehetkestämme lähtien me siis ”kuulumme Jehovalle” (Roomalaisille 14:8). Koska meidät on ostettu Jeesuksen Kristuksen kallisarvoisella verellä, meistä tulee myös hänen orjiaan ja meillä on velvollisuus noudattaa hänen käskyjään (1. Pietarin kirje 1:18, 19).
5. Mikä on ensisijainen velvollisuutemme Jehovan orjina, ja miten voimme täyttää sen?
5 Orjien täytyy totella isäntäänsä. Meidän orjuutemme on vapaaehtoista, ja sen vaikuttimena on rakkautemme Isäntää kohtaan. ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään; eivätkä hänen käskynsä ole rasittavia”, sanotaan 1. Johanneksen kirjeen 5:3:ssa. Tottelevaisuutemme on siis osoitus rakkaudestamme ja myös alamaisuudestamme. Se näkyy kaikesta, mitä teemme. Paavali sanoi: ”Syöttepä tai juotte tai teette mitä muuta tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Korinttilaisille 10:31.) Haluamme arkielämämme pienissäkin asioissa osoittaa, että olemme ”Jehovan orjia” (Roomalaisille 12:11).
6. Miten Jumalan orjana oleminen vaikuttaa ratkaisuihimme? Kerro valaiseva esimerkki.
6 Kun esimerkiksi teemme ratkaisuja, haluamme harkita huolellisesti, mikä on taivaallisen Isäntämme eli Herramme, Jehovan, tahto (Malakia 1:6). Vaikeat ratkaisut voivat koetella tottelevaisuuttamme Jumalalle. Kuuntelemmeko hänen neuvojaan ja kieltäydymmekö noudattamasta ’petollisen ja toivottoman sydämemme’ taipumuksia? (Jeremia 17:9.) Melisa-niminen naimaton kristitty oli ollut kastettuna vain vähän aikaa, kun eräs nuorimies alkoi kiinnostua hänestä. Mies tuntui mukavalta, ja hän tutki jo Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Eräs vanhin puhui kuitenkin Melisalle siitä, miten viisasta on noudattaa Jehovan käskyä mennä naimisiin ”vain Herrassa” (1. Korinttilaisille 7:39; 2. Korinttilaisille 6:14). ”Minun ei ollut helppo noudattaa tätä neuvoa”, Melisa myöntää. ”Mutta päätin, että koska olin vihkiytynyt Jumalalle tekemään hänen tahtonsa, tottelisin hänen selviä ohjeitaan.” Muistellessaan tapahtumien kulkua hän sanoo: ”Olen todella iloinen siitä, että noudatin neuvoa. Mies lakkasi pian tutkimasta. Jos olisin alkanut seurustella hänen kanssaan, olisin nyt naimisissa ei-uskovan kanssa.”
7, 8. a) Miksi meidän ei pitäisi olla liian kiinnostuneita ihmisten miellyttämisestä? b) Kerro esimerkki siitä, miten ihmispelko voidaan voittaa.
7 Koska olemme Jumalan orjia, emme saa ruveta ihmisten orjiksi (1. Korinttilaisille 7:23). Vaikka kukaan meistä ei haluakaan olla epäsuosittu, meidän täytyy muistaa, että kristittyjen normit ovat erilaiset kuin maailmassa elävien. Paavali kysyi: ”Yritänkö miellyttää ihmisiä?” Hän päätteli: ”Jos vielä ihmisiä miellyttäisin, en olisi Kristuksen orja.” (Galatalaisille 1:10.) Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa antaa periksi ympäristön vaikutukselle ja ruveta miellyttämään ihmisiä. Mitä sitten voimme tehdä, kun meitä painostetaan mukautumaan?
8 Pohditaanpa Elena-nimisen kristityn espanjalaistytön esimerkkiä. Hänellä oli useita luokkatovereita, jotka luovuttivat säännöllisesti verta. He tiesivät, että koska Elena on Jehovan todistaja, hän ei luovuttaisi verta eikä ottaisi verensiirtoja. Sopivan tilaisuuden tultua Elena tarjoutui selittämään kantaansa koko luokalle. ”Suoraan sanottuna olin erittäin hermostunut”, Elena kertoo. ”Valmistauduin kuitenkin hyvin, ja tulokset olivat yllättäviä. Monet oppilastoverini alkoivat kunnioittaa minua, ja opettaja sanoi ihailevansa työtäni. Olin tyytyväinen ennen kaikkea sen vuoksi, että olin puolustanut Jehovan nimeä ja kyennyt selittämään selvästi, mistä raamatullinen kantani johtuu.” (1. Mooseksen kirja 9:3, 4; Apostolien teot 15:28, 29.) Jumalan ja Kristuksen orjina olemme tosiaan erilaisia kuin muut. Monesti voimme kuitenkin saada osaksemme ihmisten kunnioituksen, jos olemme valmiita kunnioittavasti puolustamaan uskonkäsityksiämme (1. Pietarin kirje 3:15).
9. Mitä opimme enkelistä, joka näyttäytyi apostoli Johannekselle?
9 Sen muistaminen, että olemme Jumalan orjia, auttaa meitä lisäksi pysymään nöyrinä. Apostoli Johannes näki eräässä tilanteessa niin vaikuttavan näyn taivaallisesta Jerusalemista, että hän lankesi maahan palvoakseen sen enkelin jalkojen edessä, joka oli toiminut Jumalan edustajana. ”Varo!” enkeli sanoi hänelle. ”Älä tee sitä! Olen vain sinun ja sinun veljiesi, profeettojen, orjatoveri ja niiden, jotka noudattavat tämän kirjakäärön sanoja. Palvo Jumalaa.” (Ilmestys 22:8, 9.) Miten hienon esimerkin enkeli antoikaan kaikille Jumalan orjille! Joillakin kristityillä saattaa olla seurakunnassa erityisen vastuullinen asema. Jeesus kuitenkin sanoi: ”Sen, joka tahtoo tulla suureksi teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän palvelijanne, ja sen, joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän orjanne.” (Matteus 20:26, 27.) Jeesuksen seuraajina me kaikki olemme orjia.
”Se, mitä olemme tehneet, meidän olisi pitänytkin tehdä”
10. Mitkä Raamatun esimerkit osoittavat, ettei Jumalan uskollisten palvelijoiden ollut aina helppoa tehdä hänen tahtoaan?
10 Jumalan tahdon tekeminen ei ole epätäydellisille ihmisille aina helppoa. Profeetta Mooses oli vastahakoinen, kun Jehova pyysi häntä tuomaan Israelin pojat pois Egyptin orjuudesta (2. Mooseksen kirja 3:10, 11; 4:1, 10). Kun Joona oli saanut tehtäväkseen julistaa tuomiosanoman niniveläisille, hän ”nousi paetakseen Tarsisiin Jehovan edestä” (Joona 1:2, 3). Profeetta Jeremian sihteeri Baruk valitti uupumustaan (Jeremia 45:2, 3). Miten meidän pitäisi suhtautua, kun omat halumme tai mielitekomme ovat ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa? Saamme vastauksen eräästä Jeesuksen kuvauksesta.
11, 12. a) Kerro lyhyesti Jeesuksen kuvaus, joka on merkitty muistiin Luukkaan 17:7–10:een. b) Mitä opimme Jeesuksen kuvauksesta?
11 Jeesus kertoi orjasta, joka oli huolehtinut koko päivän isäntänsä katraasta kedolla. Kun väsynyt orja tuli kotiin tehtyään noin 12 tuntia kovaa työtä, hänen isäntänsä ei kutsunut häntä istumaan ja nauttimaan herkullista illallista vaan sanoi: ”Valmista minulle jotakin illalliseksi ja pane esiliina eteesi ja palvele minua, kunnes olen syönyt ja juonut, ja jälkeenpäin sinä voit syödä ja juoda.” Orja sai tyydyttää omat tarpeensa vasta sen jälkeen, kun hän oli palvellut isäntäänsä. Jeesus päätti kuvauksen sanomalla: ”Samoin tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teille on määrätty, sanokaa: ’Me olemme kelvottomia orjia. Se, mitä olemme tehneet, meidän olisi pitänytkin tehdä.’” (Luukas 17:7–10.)
12 Jeesuksella ei ollut tällä kuvauksella tarkoitus osoittaa, että Jehova ei arvosta sitä, mitä teemme hänen palveluksessaan. Raamatussa sanotaan selvästi: ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan.” (Heprealaisille 6:10.) Jeesuksen vertauksen ydin on pikemminkin siinä, että orja ei voi miellyttää itseään eikä keskittyä oman mukavuutensa tavoitteluun. Kun vihkiydyimme Jumalalle ja päätimme ryhtyä hänen orjikseen, lupasimme asettaa hänen tahtonsa oman tahtomme edelle. Meidän täytyy alistaa oma tahtomme Jumalan tahtoon.
13, 14. a) Missä tilanteissa meidän täytyy ehkä toimia vastoin omia taipumuksiamme? b) Miksi meidän pitäisi noudattaa ennen kaikkea Jumalan tahtoa?
13 Jumalan sanan ja ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” julkaisujen tutkiminen säännöllisesti voi vaatia meiltä melkoista ponnistelua (Matteus 24:45). Näin voi olla erityisesti silloin, jos lukeminen on aina tuottanut meille vaikeuksia tai jos julkaisussa käsitellään ’Jumalan syviä asioita’ (1. Korinttilaisille 2:10). Eikö meidän pitäisi kuitenkin varata aikaa henkilökohtaiseen tutkimiseen? Keskittyminen tutkimiseen ja ajan käyttäminen siihen saattaa vaatia meiltä itsekuria. Mutta ellemme harjoittaisi sitä, emme voisi päästä sen ”vahvan ruoan” makuun, joka ”kuuluu kypsille ihmisille” (Heprealaisille 5:14).
14 Kun tulemme kotiin väsyneinä pitkän työpäivän jälkeen, seurakunnan kokoukseen lähtö voi tuntua melkoiselta ponnistukselta. Tai vieraille ihmisille saarnaaminen saattaa sotia luontaisia taipumuksiamme vastaan. Paavali itse myönsi, että joskus ehkä julistamme hyvää uutista ’vasten tahtoamme’ (1. Korinttilaisille 9:17). Teemme kuitenkin kaikkea tätä, koska rakastamme taivaallista Isäntäämme Jehovaa, joka käskee meitä toimimaan näin. Vaikka tutkiminen, kokouksissa käyminen ja saarnaaminen vaatisivatkin joskus ponnistelua, niin emmekö tunnekin jälkeenpäin aina mielemme tyytyväiseksi ja virkistyneeksi? (Psalmit 1:1, 2; 122:1; 145:10–13.)
Älä katso ”siihen, mikä on jäänyt taakse”
15. Miten Jeesus antoi esimerkin alamaisuudesta Jumalalle?
15 Jeesus Kristus osoitti alamaisuutensa taivaalliselle Isälleen ylivertaisella tavalla. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Minä olen tullut alas taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut.” (Johannes 6:38.) Tuntiessaan ahdistusta Getsemanen puutarhassa hän rukoili: ”Isäni, jos on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matteus 26:39.)
16, 17. a) Miten meidän pitäisi suhtautua asioihin, jotka olemme jättäneet taaksemme? b) Miksi Paavali oli realistinen pitäessään maailmallisia mahdollisuuksiaan ”paljona roskana”?
16 Jeesus Kristus haluaa, että pysymme uskollisina päätöksellemme olla Jumalan orjia. Hän sanoi: ”Ei kukaan, joka on laskenut kätensä auraan ja katsoo siihen, mikä on jäänyt taakse, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.” (Luukas 9:62.) Jumalan orjina meidän ei varmasti ole sopivaa ajatella jatkuvasti sitä, mitä olemme jättäneet taaksemme. Meidän pitäisi sen sijaan arvostaa sitä, mitä olemme saaneet päättäessämme olla Jumalan orjia. Paavali kirjoitti filippiläisille: ”Minähän – – pidänkin kaikkea tappiona Herrani Kristuksen Jeesuksen tuntemuksen verrattoman arvon vuoksi. Hänen takiaan olen menettänyt kaiken ja pidän sitä paljona roskana, jotta voittaisin Kristuksen.” (Filippiläisille 3:8.)
17 Ajattele, mitä kaikkea Paavali piti paljona roskana ja minkä hän hylkäsi saadakseen hengellisiä palkintoja Jumalan orjana. Hän ei jättänyt taakseen ainoastaan maailman mukavuuksia vaan myös mahdollisuuden tulla juutalaisten uskonnolliseksi johtomieheksi. Jos Paavali olisi jatkanut juutalaisuuden harjoittamista, hän olisi hyvinkin saattanut nousta samanlaiseen asemaan kuin Simeon, Paavalin opettajan Gamalielin poika (Apostolien teot 22:3; Galatalaisille 1:14). Simeonista tuli fariseusten johtaja, ja hänellä oli – joistakin epäilyksistään huolimatta – huomattava osa juutalaisten kapinassa Roomaa vastaan vuosina 66–70. Hän kuoli tuossa yhteenotossa joko juutalaisten kiihkoilijoiden tai Rooman armeijan käsissä.
18. Kerro esimerkki siitä, miten palkitsevia hengelliset aikaansaannokset ovat.
18 Monet Jehovan todistajat ovat noudattaneet Paavalin esimerkkiä. ”Pääsin muutaman vuoden kuluttua koulun jälkeen erään Lontoossa toimivan huomattavan asianajajan sihteeriksi”, sanoo Jean. ”Pidin työstäni ja ansaitsin hyvin, mutta sisimmässäni tiesin, että voisin tehdä enemmän Jehovan palveluksessa. Lopulta sanoin itseni irti ja ryhdyin tienraivaajaksi. Olen hyvin iloinen siitä, että otin tämän askeleen lähes 20 vuotta sitten. Kokoaikainen palvelukseni on rikastuttanut elämääni enemmän kuin mikään sihteerin työ olisi voinut rikastuttaa. Mistään ei saa suurempaa tyydytystä kuin sen näkemisestä, miten Jehovan sana voi muuttaa ihmisen elämän. On hienoa saada olla siinä mukana. Mitään, mitä annamme Jehovalle, ei voida verrata siihen, mitä saamme.”
19. Mitä meidän pitäisi päättää tehdä ja miksi?
19 Olosuhteemme voivat ajan myötä muuttua. Vihkiytymisemme Jumalalle pysyy kuitenkin samana. Olemme edelleenkin Jehovan orjia, ja hän antaa meidän päättää, miten voimme parhaiten käyttää aikaamme, voimiamme, kykyjämme ja mitä tahansa muuta, mitä meillä on. Ratkaisumme heijastavat näin ollen sitä, miten syvästi rakastamme Jumalaa. Lisäksi ne osoittavat, missä määrin olemme valmiita tekemään uhrauksia (Matteus 6:33). Eikö meidän pitäisi olosuhteistamme riippumatta päättää antaa Jehovalle parhaamme? Paavali kirjoitti: ”Jos alttius on ensin, se on erityisen otollista sen mukaan mitä jollakulla on, ei sen mukaan mitä jollakulla ei ole.” (2. Korinttilaisille 8:12.)
”Teillä on hedelmänne”
20, 21. a) Millaista hedelmää Jumalan orjat tuottavat? b) Miten Jehova palkitsee ne, jotka antavat hänelle parhaansa?
20 Jumalan orjana oleminen ei ole rasittavaa. Päinvastoin se vapauttaa meidät sortavasta orjuudesta, joka riistää meiltä onnellisuuden. Paavali kirjoitti: ”Koska teidät vapautettiin synnistä, mutta teistä tuli Jumalan orjia, teillä on hedelmänne pyhyytenä ja loppuna ikuinen elämä.” (Roomalaisille 6:22.) Jumalan orjana oleminen tuottaa meille hedelmää pyhyytenä siinä mielessä, että saamme nauttia pyhän eli moraalisesti puhtaan käytöksen hyödyllisistä tuloksista. Lisäksi se johtaa tulevaisuudessa ikuiseen elämään.
21 Jehova kohtelee orjiaan avokätisesti. Kun teemme parhaamme hänen palveluksessaan, hän avaa meille ”taivaiden sulkuportit” ja vuodattaa päällemme ”siunauksen, kunnes puutetta ei enää ole” (Malakia 3:10). Millaista iloa saammekaan palvellessamme edelleen Jehovan orjina kautta koko ikuisuuden!
Muistatko?
• Miksi meistä tulee Jumalan orjia?
• Miten osoitamme alistuvamme Jumalan tahtoon?
• Miksi meidän pitäisi olla valmiita asettamaan Jehovan tahto oman tahtomme edelle?
• Miksi meidän ei tulisi katsoa ”siihen, mikä on jäänyt taakse”?
[Kuva s. 16, 17]
Israelissa järjestetty mahdollisuus jäädä vapaaehtoisesti orjuuteen oli ennakkovälähdys kristillisestä orjuudesta
[Kuva s. 17]
Meistä tulee Jumalan orjia, kun käymme kasteella
[Kuvat s. 17]
Kristityt asettavat Jumalan tahdon ensi sijalle
[Kuva s. 18]
Mooses oli haluton ottamaan tehtäväänsä vastaan