Antamisen ilo

Kuten Jeesus sanoi, antaminen tuo iloa paitsi saajalle myös antajalle. Lahjojen antaminen onkin monien mielestä joulun tärkeimpiä asioita. Erään tutkimuksen mukaan esimerkiksi Irlannissa kotitaloudet arvelivat viime vuonna käyttävänsä keskimäärin yli 500 euroa joululahjoihin talouskriisistä huolimatta.

Joululahjojen antaminen tuottaa monille enemmän stressiä kuin iloa, kun heistä tuntuu, että heidän on pakko ostaa lahjoja, joihin heillä ei todellisuudessa ole varaa. Ja koska kaikki ovat ostoksilla samaan aikaan, tungos ja pitkät jonot tekevät kaupassa käymisestä usein hermoja raastavan kokemuksen.

”Harjoittakaa antamista”, kehotti Jeesus (Luukas 6:38).a Hän ei neuvonut antamaan lahjoja vain johonkin tiettyyn aikaan vuodesta, jolloin sitä odotettaisiin kaikilta, vaan kannusti antamaan oma-aloitteisesti ja tekemään siitä osan jokapäiväistä elämää.

”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” (2. Korinttilaisille 9:7.) Tämän neuvon ydin on se, että ”antamisen ei pitäisi koskaan olla pakon sanelemaa”, kuten eräässä Raamatun selitysteoksessa sanotaan. ”Iloinen antaja” ei tunne olevansa velvollinen antamaan tietynlaista lahjaa tietylle ihmiselle tiettynä ajankohtana – mitä joululahjojen antaminen usein on.

”Jos alttius on ensin, se on erityisen otollista sen mukaan mitä jollakulla on, ei sen mukaan mitä jollakulla ei ole.” (2. Korinttilaisille 8:12.) Jumala ei odota kristittyjen ostavan niin kalliita lahjoja, että he sen vuoksi velkaantuvat. Kun annamme sen mukaan, mitä meillä on, lahjamme eivät ole vain jotenkuten välttäviä vaan ”erityisen otollisia”. Miten virkistävä vastakohta tämä onkaan jouluajan ”osta nyt, maksa myöhemmin” -mainoslauseille!