Sana ”aamen” Raamatussa

SANA ”aamen” on translitteroitu sekä suomen että kreikan kielelle hepreankielisestä sanasta ’a·menʹ. Sen merkitys on ’niin olkoon’ tai ’varmasti’. Hepreankielinen juurisana (’a·manʹ), josta se on peräisin, tarkoittaa ’olla uskollinen; olla luotettava’.

Heprealaisissa kirjoituksissa tätä sanaa käytetään, kun joku juhlallisesti ilmaisee sitoutuvansa oikeudellisesti pitämään valan tai liiton ja kantamaan sen seuraukset (4. Moos. 5:22; 5. Moos. 27:15–26; Neh. 5:13) tai yhtyvänsä esitettyyn rukoukseen (1. Aikak. 16:36), ylistyksen ilmaisuun (Neh. 8:6) tai esitettyyn tarkoitukseen. (1. Kun. 1:36; Jer. 11:5) Kaikki Psalmien neljä ensimmäistä kirjaa eli kokoelmaa päättyvät tähän ilmaisuun, mikä viittaa ehkä siihen, että Israelin seurakunnalla oli tapana yhtyä laulun eli psalmin loppuun sanomalla ”aamen”. – Ps. 41:14; 72:19; 89:53; 106:48.

Hepreankielistä sanaa ’a·manʹ käytetään puhuttaessa Jehovasta ”uskollisena Jumalana” (5. Moos. 7:9; Jes. 49:7) ja kuvailtaessa hänen muistutustensa ja lupaustensa olevan ”luotettavia” ja ”uskollisia”. (Ps. 19:8, UM; 89:29, 38) Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa käytetään arvonimeä ”Aamen” puhuttaessa Kristuksesta Jeesuksesta ”uskollisena ja totuudellisena todistajana”. (Ilm. 3:14) Jeesus käytti tätä ilmaisua ainutlaatuisesti saarnatessaan ja opettaessaan lausuen sen hyvin usein esittämiensä tosiasioiden, lupausten tai ennustusten aluksi ja painottaen siten sen ehdotonta totuudenmukaisuutta ja luotettavuutta, mitä hän sanoi. (Matt. 5:18; 6:2, 5, 16; 24:34) Näissä tapauksissa kreikankielinen sana (a·menʹ) on käännetty vastineella ”totisesti” (myös KR) tai kun se esiintyy kaksinkertaisena, kuten läpi koko Johanneksen kirjan, vastineella ”totta totisesti” (”totisesti, totisesti”, KR). (Joh. 1:51) Tämän Jeesuksen tavan käyttää sanaa ”aamen” sanotaan olevan ainutlaatuista pyhässä kirjallisuudessa, ja se oli sopusoinnussa hänen Jumalalta saamiensa valtuuksien kanssa. – Matt. 7:29.

Paavali osoittaa kuitenkin 2. Korinttolaiskirjeen 1:19, 20:ssä, että arvonimi ”Aamen” ei sovellu Jeesukseen pelkästään siinä merkityksessä, että hän oli totuuden puhuja eli Jumalan tosi profeetta ja tulkki, vaan myös siksi, että hänessä täyttyvät kaikki Jumalan lupaukset. Hänen uskollinen ja tottelevainen vaelluksensa aina uhrikuolemaan saakka vahvistaa kaikkien näiden Jumalan tarkoitusta koskevien lupausten ja julistusten toteuttamisen ja tekee sen mahdolliseksi. Hän oli noiden Jumalan tarkoituksen paljastusten, Jumalan valallaan vahvistamien asioiden, elävä Totuus. – Vrt. Joh. 1:14, 17; 14:6; 18:37.

Ilmaisua ”aamen” käytetään usein kirjeissä – varsinkin Paavalin kirjoittamissa – sen jälkeen kun kirjoittaja on jollakin tavoin ylistänyt Jumalaa (Room. 1:25; 16:27; Ef. 3:21; 1. Piet. 4:11) tai esittää toivomuksen, että Jumalan suosio ilmenisi jotenkin kirjeen saajia kohtaan. (Room. 15:33; Hepr. 13:20, 21) Sitä käytetään myös silloin, kun kirjoittaja hartaasti yhtyy esitettyihin asioihin. – Ilm. 1:7; 22:20.

1. Aikakirjan 16:36:ssa sekä Psalmeissa 41:14; 72:19; 89:53; 106:48 esitetyt rukoukset samoin kuin kanonisissa kirjeissä esiintyvät ilmaukset osoittavat, että on sopivaa käyttää sanaa ”aamen” rukousten lopussa. On totta, ettei kaikissa muistiin merkityissä rukouksissa ole tällaista loppua, ei esimerkiksi Daavidin viimeisessä rukouksessa Salomon puolesta (1. Aikak. 29:19) eikä rukouksessa, jonka Salomo esitti temppelin vihkiäisissä (1. Kun. 8:53–61), vaikka tätä ilmaisua on hyvinkin saatettu käyttää. (Huom. 1. Aikak. 29:20.) Sen käyttöä ei myöskään ole merkitty muistiin Jeesuksen rukousten yhteydessä (Matt. 26:39, 42; Joh. 17:1–26) eikä opetuslasten esittämässä rukouksessa, joka on Apostolien tekojen 4:24–30:ssä. Edellä esitetyt todisteet viittaavat kuitenkin voimakkaasti siihen, että on sopivaa käyttää sanaa ”aamen” rukouksen lopussa, ja varsinkin Paavalin lausunto 1. Korinttolaiskirjeen 14:16:ssa osoittaa, että kristilliseen seurakuntaan kuuluvilla oli tapana yhtyä rukouksen lopussa esitettyyn aameneen. Lisäksi niiden taivaassa olevien esimerkit, jotka on mainittu Ilmestyksen 5:13, 14:ssä; 7:10–12:ssa ja 19:1–4:ssä, tukevat sen käyttöä yhdyttäessä rukouksiin tai juhlallisiin toteamuksiin, jolloin tämän yhden sanan välityksellä voidaan ilmaista se luottamus, voimakas hyväksymys ja harras toivo, joka on sydämessä.