VARASTAMINEN

Toiselle kuuluvan ottamista tahallaan ilman lupaa, varsinkin salaa tai harjoittamalla samalla vilppiä ja petosta. Varkaat toimivat menneisyydessä paljolti samaan tapaan kuin nykyäänkin. Yleensä he varastivat yöllä (Job 24:14; Jer 49:9; Mt 24:43; Lu 12:39; Joh 10:10; 1Te 5:2–5; 2Pi 3:10; Il 3:3; 16:15), ja heidän tavallisia kulkuväyliään olivat ikkunat (Jl 2:9). Toisaalta ryöstäjät ja maantierosvot väijyivät uhrejaan ja kävivät heidän kimppuunsa syrjäisissä paikoissa, missä oli lähes mahdotonta saada apua. He eivät useinkaan epäröineet käyttää väkivaltaa eivätkä uhkailla ja vaarantaa niiden henkeä, joiden arvoesineitä he ottivat (Tu 9:25; Lu 10:30, 36; 2Ko 11:26).

Ne alkukielen sanat, jotka on käännetty vastineilla ”ryöstää”, ”riistää” ja ”ryöstäjä”, voivat merkitä myös sitä, että pidättää toiselta sellaista, mikä oikeudenmukaisesti kuuluisi hänelle, tai että saa toisilta jotain petoksella tai ottamalla omaan käyttöönsä sellaista, mikä oli määrä antaa muille. Kun Malakian ajan juutalaiset eivät maksaneet kymmenyksiä temppelissä harjoitettavan tosi palvonnan tukemiseksi, he ’riistivät Jumalaa’ (Mal 3:8, 9). Sananlaskujen 28:24:ssä puhutaan miehestä, joka ryöstää isältään tai äidiltään, mikä tarkoittaa ilmeisesti sitä, että hän jollakin tavoin epäsi vanhemmiltaan sellaista, mikä oikeudenmukaisesti kuului heille. Jeesus Kristus tuomitsi rahanvaihtajat, koska he olivat tehneet temppelistä ”ryöstäjien luolan”. Tämä viittaa siihen, että nuo rahanvaihtajat kiskoivat ylettömiä palkkioita palveluksistaan. (Mt 21:12, 13.)

Toisessa kirjeessään korinttilaisille apostoli Paavali kirjoitti: ”Muita seurakuntia minä riistin ottamalla vastaan mitä ylläpidokseni tarvitsin palvellakseni teitä.” (2Ko 11:8.) Siinä että Paavali sai ylläpitonsa muilta, ei ollut mitään petollista. Mutta ilmeisesti hän sanoi ikään kuin riistäneensä noita seurakuntia siinä mielessä, että hän oli huolehtinut omista tarpeistaan heiltä saamansa ylläpidon turvin eikä samanaikaisesti kuitenkaan tehnyt työtä heidän kanssaan vaan työskenteli korinttilaisten hyväksi.

Joskus varastaminen saattaa tarkoittaa jonkin sellaisen oikeudenmukaista ottamista, mihin jollakulla on oikeus, ja silloin paino on toiminnan salavihkaisuudessa, varkain toimimisessa. Esimerkiksi israelilaiset ’varastivat’ Saulin ruumiin Bet-Sanin torilta (2Sa 21:12). Nuoren Joasin täti pelasti hänen henkensä ’viemällä hänet varkain hänen veljiensä joukosta’, jotka jumalaton Atalja surmasi (2Ku 11:1, 2; 2Ai 22:11).

Jumala tuomitsee. Useimmat Raamatun maininnat varastamisesta koskevat kuitenkin jonkin toiselle kuuluvan laitonta ottamista. Jehovan Israelille antamassa laissa sanottiin yksiselitteisesti: ”Et saa varastaa.” (2Mo 20:15; 3Mo 19:11, 13; 5Mo 5:19; Mt 19:18.) Varkaan piti antaa uhrilleen lain tapauskohtaisten määräysten mukaisesti kaksin-, nelin- tai jopa viisinkertainen korvaus. Jos hän ei pystynyt siihen, hänet piti myydä orjaksi, ja hän pääsi ilmeisesti vapaaksi suoritettuaan täyden korvauksen. (2Mo 22:1–12.) Sen lisäksi että häpeään joutuneen varkaan (Jer 2:26) tuli suorittaa korvaus, hänen piti tuoda syyllisyysuhri ja antaa papin toimittaa sovitus hänen synneistään (3Mo 6:2–7).

Lopulta israelilaiset lakkasivat noudattamasta näitä lakeja, minkä vuoksi Jehova salli ryöstäjien ja varkaiden sekä heidän keskuudestaan että heidän ulkopuoleltaan vitsata kansakuntaa (5Mo 28:29, 31; Hes 7:22). Petollisuus, varsinkin köyhien ja varattomien sortaminen, yleistyi (Jes 1:23; 3:14; Jer 7:9–11; 21:12; 22:3; Hes 22:29; Mi 2:2).

Vaikka varas, joka varastaa nälkäänsä, ei ehkä olekaan yhtä tuomittava kuin varas, joka Aakanin ja Juudas Iskariotin tavoin varastaa ahneudesta ja pahasta sydämestään (Jos 7:11, 20, 21; San 6:30; Mt 15:19; Joh 12:4–6), niin ne, jotka haluavat Jumalan hyväksyntää, eivät voi varastaa (Jes 61:8; Ro 2:21). Kristityt eivät tosin ole Mooseksen lain alaisia, mutta heitä sitoo käsky rakastaa lähimmäistään. ”Rakkaus ei saa lähimmäiselle aikaan pahaa”, joten varastamisella ei ole mitään sijaa kristittyjen keskuudessa (Ro 13:9, 10; Mt 22:39; Ja 2:8). Jokaisen varkaan, joka tahtoo elää Jumalan valtakunnan hallitessa, täytyy katua aiempaa käytöstään ja oppia tekemään kovaa työtä elatuksekseen (1Ko 6:10; Ef 4:28; 1Pi 4:15). Ja aidosti katuva entinen varas voi olla varma siitä, että Jehova antaa hänelle anteeksi (Hes 33:14–16).

Heprealainen sanonta, jonka kirjaimellinen merkitys on ’varastaa sydän’, tarkoittaa ’hämäämistä’ (1Mo 31:20, 26; Rbi8, alav.; vrt. 2Sa 15:6).