Sanotko sinä: ”Tässä minä olen, lähetä minut”?
”[Jehova sanoi]: ’Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?’ Minä sanoin: ’Katso, tässä minä olen, lähetä minut.’” – JESAJA 6:8.
1, 2. Mikä erikoissyy onnellisuuteen eräällä pariskunnalla oli?
”OLEMME onnellisia voidessamme kirjoittaa teille, että suostumme menemään Kolumbiaan. Olemme nauttineet edustamme palvella täällä Ecuadorissa paljon enemmän kuin tämä kirjoituskone pystyy kuvailemaan.” Näin alkoi kahdelta sellaiselta Jehovan todistajalta tullut kirje, jotka olivat menneet Ecuadoriin rakentamaan uutta Vartiotorni-seuran haaratoimistoa.
2 Nämä kristityt palvelijat eivät menneet Ecuadoriin vain auttamaan rakennustyössä; he saattoivat auttaa myös Jumalan sanan opettajina. He kirjoittivat: ”Olemme todenneet kenttäpalveluksen kuuluvan tärkeimpiin asioihin. Vain kolme viikkoa sitten kahdeksan meistä meni torille ja levitti 73 kirjaa ja yli 40 lehteä. Sitä edellisellä viikolla aloitimme kaksi uutta raamatuntutkistelua. Uuden haaratoimiston tarpeellisuuden voi todella nähdä. Vaimoni ja minä haluaisimme kiittää teitä edusta jatkaa tässä erikoisessa kokoajanpalveluksen muodossa”, nyt Kolumbiassa.
3. Millä tavalla monet ovat heijastaneet profeetta Jesajan henkeä?
3 Tämä aviopari on niiden satojen muiden tavoin, jotka ovat tarjoutuneet lähetettäviksi ulkomaille, heijastaneet profeetta Jesajan henkeä. Kun Jesaja kuuli Jehovan sanovan: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?” Hän vastasi: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut.” Silloin Jumala käski: ”Mene ja sano tälle kansalle: ’Kuulemalla kulkaa, älkääkä ymmärtäkö.’” (Jesaja 6:8, 9) Mihin työhön Jesaja tarjoutui lähetettäväksi, ja mitä siitä seurasi? Ja mitä sellaista voimme saada selville tästä kertomuksesta, jolla on nykyaikana rinnakkaisuutensa ja josta voimme henkilökohtaisesti ottaa oppia?
Jesajalle annettu saarnaamistehtävä
4, 5. a) Millainen tilanne vallitsi, kun Jesaja sai 6. lukuun kirjoitetun näyn? b) Mitä Jesaja näki tässä näyssä?
4 Jehova Jumala kysyi Jesajalta: ”Kenenkä minä lähetän?” samana vuonna, jona kuningas Ussia kuoli. (Jesaja 6:1) Se oli vuosi 777 eaa. eli noin 175 vuotta ennen kuin babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin ja autioittivat Juudan maan. Jehova saattoi nähdä ennalta nuo surulliset kehitysvaiheet, ja hän käski Jesajaa viemään siitä sanoman. Mitä voimme oppia hänen saarnaamistehtävästään?
5 Puitteet, joissa Jesaja sai tehtävänsä, tekivät varmasti häneen suuren vaikutuksen, kuten ne olisivat tehneet meihinkin. Hän kirjoitti: ”Minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: ’Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa.’” – Jesaja 6:1–3.
6. Miksi Jesajalle merkitsi suurta etua nähdä se, mitä hän näki?
6 Jesaja tiesi, että Ussiaa oli lyöty lepralla, kun hän julkesi tunkeutua temppelin pyhään osastoon uhraamaan suitsutusta, vaikkei hän kuulunutkaan pappissukuun. Mikä etu Jesajalle siis olikaan se, että hän sai katsella itse Jumalan läsnäoloa! Jesaja, joka oli epätäydellinen ihminen, ei kirjaimellisesti nähnyt Jehovaa, vaan hänen sallittiin nähdä Hänet näyssä. (2. Mooseksen kirja 33:20–23) Tämän suurenmoisuutta korostivat ne korkea-arvoiset enkelit (serafit), jotka olivat Jehovan valtaistuimen luona. Koska he tajusivat Jumalan pyhyyden, he peittivät kunnioittavasti ’kasvonsa’. Sen lisäksi, että he käyttäytyivät vaatimattomasti, he julistivat painokkaasti Jumalan pyhyyttä. Miten uskoisit kaiken tämän vaikuttaneen ihmiseen?
7. Miten Jesaja reagoi, ja miksi me olisimme voineet tuntea samalla tavoin?
7 Antakaamme Jesajan vastata. ”Niin minä sanoin: ’Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.’” (Jesaja 6:5) Vaikka Jesaja tiesi olevansa Jumalan puhemies, tämä näky sai hänet tajuamaan olevansa saastainen, vailla puhtaita huulia, jotka kuuluisivat tämän loistoisan ja pyhän Kuninkaan puhemiehelle. Joitakuita meistäkin on oma syntisyytemme joskus saattanut masentaa. Olemme tunteneet itsemme arvottomiksi lähestymään Jumalaa rukouksessa, puhumattakaan siitä, että kantaisimme hänen nimeään. Se mitä Jesaja seuraavaksi koki, on siksi hyvin rohkaisevaa.
8. Minkä palveluksen enkeli teki, ja miten se vaikutti?
8 Yksi paikalla olleista serafeista lensi hänen luokseen kädessään eläinuhrialttarilta otettu tulinen kivi. Enkeli kosketti kivellä Jesajan suuta ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu.” (Jesaja 6:6, 7) Taivaasta tullut tuli todisti Salomon päivinä, että Jehova oli hyväksynyt uhrialttarin, vaikka nuo uhrit eivät voineet tehdä edes pappeja täysin puhtaiksi Jumalan edessä. (2. Aikakirja 7:1–3; Heprealaisille 10:1–4, 11) Siitä huolimatta, kun Jesajan saastaisuus oli poltettu pois tulisella kivellä, hän saattoi hyväksyä Jehovan päätöksen, jonka mukaan hänen syntisyytensä oli sovitettu tarvittavassa määrin, niin että hän voisi ottaa vastaan erikoisen saarnaamistehtävän. Mitä kiinnostavia viitteitä tämä antaa tulevaisuudesta?
9. Mikä oli Jesajan sanoman vaikutus?
9 Tämä hämmästyttävä kokemus johti aikanaan siihen, että profeetta sai mainitun saarnaamistehtävän. (Jesaja 6:8, 9) Mutta miksi Jesajan piti sanoa, että kansa kuulisi toistuvasti, mutta ei käsittäisi? Jumalan ääni lisäsi: ”Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät [”liimaa sen silmät umpeen”, UM], ettei se näkisi – – eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi.” (Jesaja 6:10) Merkitseekö se sitä, että Jesajan piti töykeydellään tai tahdittomuudellaan herättää juutalaisissa niin suurta vastenmielisyyttä, että he pysyisivät ristiriidassa Jehovan kanssa? Ei. Se yksinkertaisesti ilmaisi, miten useimmat juutalaiset suhtautuisivat huolimatta siitä, miten uskollisesti ja perusteellisesti Jesaja täytti saarnaamistehtävän, johon hän oli tarjoutunut sanomalla: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut.”
10. a) Missä oli vika, kun kansa oli ikään kuin sokea ja kuuro? b) Mitä Jesaja tarkoitti kysyessään: ”Kuinka kauaksi aikaa?”
10 Vika oli kansassa itsessään. Vaikka Jesaja antoi sen ’kuulemalla kuulla’, se ei omaksunut tietoa eikä ymmärtänyt. Jumala sanoi etukäteen, että koska useimmilla oli uppiniskainen ja epähengellinen asenne, he eivät osoittaisi vastakaikua. Vähemmistö saattaisi osoittaa. Mutta enemmistö olisi yhtä sokea kuin jos heidän silmäluomensa olisi liimattu kiinni lujimmalla liimalla, jos pystyt kuvittelemaan sitä. Miten kauan tällainen huono tila jatkuisi? Juuri sitä – pikemminkin kuin sitä, kuinka monta vuotta hänen pitäisi palvella – Jesaja kysyi sanoessaan: ”Kuinka kauaksi aikaa, Herra?” Jumala vastasi: ”Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi.” Ja niin tapahtuikin, tosin Jesajan elinajan jälkeen. Babylonialaiset karkottivat maasta ihmiset ja jättivät Juudan maan ”hävitetyksi erämaaksi”. – Jesaja 6:11, 12; 2. Kuningasten kirja 25:1–26.
11. Miten Jesajan saarnaaminen tarjosi lohtua?
11 Lopuksi Jehova kuitenkin vakuutti Jesajalle, ettei tilanne ollut täysin toivoton. ”Siellä [maassa] on jäljellä kymmenes osa.” Niin, se oli kuin ’rautatammi, josta jää kaadettaessa kanto, pyhä siemen’. (Jesaja 6:13) Oltuaan 70 vuotta Babylonian pakkosiirtolaisuudessa siemen eli jäännös palasi maahan, ikään kuin uusi verso olisi noussut suuren puun kannosta. (2. Aikakirja 36:22, 23; Esra 1:1–4; vrt. Job 14:7–9; Daniel 4:7, 10–12, 23.) Vaikka siis Jesajan sanoma oli synkkä, siinä oli jotain lohduttavaa. Meillä on kuitenkin raamatullinen syy pitää Jesajaa esikuvana tulevista kehitysvaiheista. Miten niin?
Suurempia täyttymyksiä
12. Mitä raamatullisia perusteita on kutsua Jeesusta Suuremmaksi Jesajaksi?
12 Satoja vuosia Jesajan kuoleman jälkeen tuli se, jota voisimme kutsua Suuremmaksi Jesajaksi – Jeesus Kristus. Ennen ihmiseksi tuloaan hän oli vapaaehtoisesti suostunut siihen, että hänen Isänsä lähettäisi hänet maan päälle, ja siellä hän sisällyttäisi saarnaamiseensa asioita, joita Jesaja oli kirjoittanut. (Sananlaskut 8:30, 31; Johannes 3:17, 34; 5:36–38; 7:28; 8:42; Luukas 4:16–19; Jesaja 61:1) Vielä selvemmin Jeesus liitti itsensä Jesajan 6. lukuun, kun hän selitti opetustapaansa. (Matteus 13:10–15; Markus 4:10–12; Luukas 8:9, 10) Se oli sopivaa, sillä useimmat Jeesusta kuunnelleet juutalaiset eivät olleet sen halukkaampia ottamaan vastaan hänen sanomaansa ja toimimaan sen mukaan kuin profeetta Jesajaa kuunnelleet olivat halukkaita ottamaan hänen sanomansa vastaan. (Johannes 12:36–43) Lisäksi vuonna 70 ne juutalaiset, jotka olivat tehneet itsensä ’sokeiksi ja kuuroiksi’ Jeesuksen sanomalle, kohtasivat samanlaisen tuhon kuin sattui vuonna 607 eaa. Nämä ensimmäisen vuosisadan tapahtumat olivat Jerusalemille ahdistus, ’jollaista ei ollut sattunut maailman alusta siihen asti, eikä enää sattuisi’. (Matteus 24:21) Kuitenkin, kuten Jesaja ennusti, jäännös eli ”pyhä siemen” uskoisi. Näistä muodostui hengellinen kansa, voideltu ”Jumalan Israel”. – Galatalaisille 6:16.
13. Miksi voimme odottaa Jesajan 6. luvulle vielä toista täyttymystä?
13 Tulemme nyt erääseen toiseen Jesajan 6. luvun Raamattuun perustuvaan täyttymykseen. Saadaksemme avaimen sen ymmärtämiseen tarkastelemme apostoli Paavalin sanoja, jotka hän lausui noin vuonna 60. Hän selitti, miksi monet juutalaiset, jotka kuuntelivat häntä Roomassa, eivät ottaneet vastaan hänen ’todistustaan Jumalan valtakunnasta’. Syy oli se, että Jesajan 6:9, 10 täyttyi jälleen. (Apostolien teot 28:17–27) Merkitseekö tämä sitä, että Jeesuksen lähdettyä maalliselta näyttämöltä hänen voideltujen opetuslastensa piti huolehtia samankaltaisesta tehtävästä kuin oli Jesajalla? Merkitsee todellakin!
14. Miten Jeesuksen opetuslasten oli määrä tehdä samanlaista työtä kuin Jesaja teki?
14 Ennen kuin Suurempi Jesaja nousi taivaaseen, hän sanoi, että hänen opetuslapsensa saisivat pyhän hengen ja että he olisivat sen jälkeen hänen ’todistajiaan sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti’. (Apostolien teot 1:8) Samoin kuin uhrialttarilta saatiin se, mitä tarvittiin Jesajan erheen poistamiseksi, Jeesuksen opetuslapset saattoivat hänen uhrinsa perusteella saada ’syntinsä sovitetuksi’. (3. Mooseksen kirja 6:12, 13; Heprealaisille 10:5–10; 13:10–15) Näin Jumala saattoi voidella heidät pyhällä hengellä, josta he myös saisivat voimaa ollakseen ’todistajia maan ääriin asti’. Sekä profeetta Jesaja että Suurempi Jesaja oli lähetetty julistamaan Jumalan sanomaa. Samoin Jeesuksen voidellut seuraajat olivat ”Jumalan lähettäminä, – – Kristuksen seurassa”. – 2. Korinttolaisille 2:17.
15. Millaista vastakaikua Jesajan ajan kaltainen saarnaaminen on saanut yleensä meidän aikanamme, ja mitä se ilmaisee tulevaisuudesta?
15 Nykyään, varsinkin ensimmäisen maailmansodan päättymisestä lähtien, voidellut kristityt ovat ymmärtäneet, miten tarpeellista on julistaa Jumalan sanomaa. He ymmärtävät sen raitistuttavan tosiasian, että ”meidän Jumalamme kostonpäivä” on lähellä. (Jesaja 61:2) Sen tuhoisuus on suuri isku varsinkin kristikunnalle, joka on kauan väittänyt olevansa Jumalan kansaa, kuten Israel väitti muinoin. Vaikka Jumalan voidellut todistajat ovat uskollisesti saarnanneet kymmeniä vuosia, useimmat kristikuntaan kuuluvat ovat ’paaduttaneet sydämensä ja kovettaneet korvansa; heidän silmänsä on sokaistu’. Jesajan ennustus osoittaa, että tilanne jatkuu tällaisena, ”kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty erämaaksi”. Se merkitsee tämän jumalattoman asiainjärjestelmän loppua. – Jesaja 6:10–12.
”Lähetä minut”
16. Miksi voidaan sanoa, että ”suuri joukko” osallistuu samankaltaiseen työhön kuin oli se, jota Jesaja teki?
16 Nykyään on miljoonia innokkaita kristittyjä, joilla on raamatullinen toivo ikuisesta elämästä paratiisimaan päällä. Jeesuksen uhriveren perusteella tämä ”suuri joukko” voi saada syntinsä anteeksi siinä määrin kuin nyt on välttämätöntä. Se saa myös voimaa ja tukea Jumalan hengen välityksellä liittyessään voidelluista kristityistä jäljellä olevien kanssa sanomaan: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut.” Mitä hän lähettää heidät tekemään? Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 10:13–15:ssä: ”’Jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu’. Mutta kuinka he tulevat huutamaan avukseen häntä, johon he eivät ole uskoneet? Entä kuinka he tulevat uskomaan häneen, josta eivät ole kuulleet? Entä kuinka he tulevat kuulemaan, ellei joku saarnaa? Entä kuinka he tulevat saarnaamaan, ellei heitä ole lähetetty? Niin kuin on kirjoitettu [Jesajan 52:7:ssä]: ’Kuinka miellyttävät ovat niiden jalat, jotka julistavat hyvää uutista hyvistä asioista!’” – Ilmestys 7:9–15.
17. Mikä on sanomamme sisältö verrattuna Jesajan ennustukseen?
17 Muista, että jo ennen kuin Jesaja tiesi sanoman täyttä sisältöä, hän sanoi: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut.” Sitä vastoin me tiedämme, mitä Jumala nykyään haluaa niiden julistavan, jotka vastaavat hänen kutsuunsa: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?” Sanomaan sisältyy varoitus ”meidän Jumalamme kostonpäivästä”. Mutta se sisältää myös ”hyvän uutisen hyvistä asioista”. Ne, jotka on ’lähetetty’, julistavat esimerkiksi ”vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta”. Eikö sen tekemisen pitäisi tuottaa suurta tyydytystä? – Jesaja 61:1, 2.
18, 19. Millä erityisillä tavoilla monet sanovat: ”Lähetä minut”?
18 Jos jo julistat ”hyvää uutista hyvistä asioista”, tämä Jesajan 6. luvun tarkastelu voi saada sinut kysymään: miten voin paremmin osoittaa vastakaikua Jesajan 6:8:n hengessä? Alussa mainitun pariskunnan tavoin sadat ovat osallistuneet kansainväliseen vapaaehtoisten rakennustyöntekijöiden ohjelmaan. Monet muut, joilla ei ole rakennusalan ammattitaitoa, ovat muuttaneet maihin, joissa Valtakunnan saarnaajien tarve on suurempi. Ennen kuin näin menetellään, on parasta pyytää neuvoa Vartiotorni-seuran haaratoimistosta. Asiaa on tietysti harkittava perusteellisesti, sillä kieli, elintaso, työmahdollisuudet ja moni muu seikka voi toisessa maassa poiketa suuresti siitä, mihin olet tottunut. Älä kuitenkaan heitä tuota mahdollisuutta mielestäsi vain siksi, että se voi vaatia suuria muutoksia. Monet, joiden asenne on: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut”, ovat tehneet sellaisia muutoksia, ja Jumala on runsain määrin siunannut heitä sen johdosta. – Vrt. Sananlaskut 24:27; Luukas 14:28–30.
19 Heidän lisäkseen on vielä toisia – naimattomia veljiä tai sisaria, aviopareja, jopa kokonaisia perheitä – jotka ovat muuttaneet omassa maassaan tai omalla alueellaan toiseen paikkaan, jossa tarvitaan enemmän Valtakunnan saarnaajia tai kristittyjä valvojia. (Apostolien teot 16:9, 10) Tämä on voinut vaatia uhrauksia, esimerkiksi hankkimaan toisenlaisen ansiotyön, josta on ehkä saanut vähemmän palkkaa. Jotkut ovat menneet varhaiseläkkeelle, jolla eläke on pienempi, ja etsineet osa-aikatyötä, niin että heillä on enemmän aikaa palvelukseen. Miten erinomaista onkaan, kun kokonaiset perheet voivat sanoa: ’Katso, tässä me olemme, lähetä meidät.’ Tämäkin vastaa Jesajan tilannetta. Hänen vaimonsa osallistui aktiivisesti Jumalan tahdon tekemiseen naisprofeettana, ja Jesajan pojat olivat mukana profeetallisissa sanomissa. – Jesaja 7:3, 14–17; 8:3, 4.
20. Mitä meidän tulisi harkita, kun pidämme mielessämme Jesajan 6:8:n?
20 Vaikka nykyiset olosuhteesi eivät sallisikaan sinun tehdä näin suuria muutoksia, voit harkita: ’Teenkö olosuhteissani kaiken voitavani jäljitelläkseni Jesajan halukkuutta?’ Ponnistele Jumalan sanoman julistamisessa huonollakin säällä tai kohdatessasi välinpitämättömyyttä; Jesaja totisesti menetteli samoin. Ole innokas puhumaan toisille ”hyvää uutista hyvistä asioista”! Jehova on kysynyt: ”Kenenkä minä lähetän?” Osoita, että vastauksesi on vanhanajan Jesajan tavoin: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut” julistamaan Hänen sanomaansa.
Kerrattavia ydinkohtia
◻ Millaisissa olosuhteissa Jesaja sai 6. luvun näyn, ja mitä hän näki?
◻ Millaisen tehtävän Jesaja sai?
◻ Miksi Jeesusta voidaan sanoa Suuremmaksi Jesajaksi, ja miten hänen opetuslapsensa ovat mukana samankaltaisessa työssä kuin oli se, jota Jesaja teki?
◻ Miten voit osoittaa samanlaista henkeä kuin Jesaja?
[Kuva s. 16]
Jesaja puhdistettiin ja lähetettiin saarnaamaan
[Kuva s. 17]
Monet ovat osoittaneet vastakaikua sanomalla: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut”