Ketkä ovat Jumalan palvelijoita nykyään?

”Meidän riittävä pätevyytemme on lähtöisin Jumalasta, joka onkin tehnyt meidät riittävän päteviksi olemaan uuden liiton palvelijoita.” (2. KORINTTILAISILLE 3:5, 6)

1, 2. Mikä vastuu kaikilla ensimmäisen vuosisadan kristityillä oli kannettavanaan, mutta miten tilanne muuttui?

AJANLASKUMME ensimmäisellä vuosisadalla kaikilla kristityillä oli kannettavana tärkeä vastuu: velvollisuus saarnata hyvää uutista. He kaikki olivat voideltuja ja uuden liiton palvelijoita. Joillakuilla oli lisävastuita, esimerkiksi opettaminen seurakunnassa (1. Korinttilaisille 12:27–29; Efesolaisille 4:11). Vanhemmilla oli tärkeitä velvollisuuksia perheessä (Kolossalaisille 3:18–21). Kaikki olivat kuitenkin mukana perustavaa laatua olevassa ja elintärkeässä saarnaamistyössä. Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten alkukielessä tästä vastuusta käytettiin sanaa di·a·ko·niʹa – palvelus eli sananpalvelus (Kolossalaisille 4:17).

² Ajan kuluessa tilanne muuttui. Kehittyi papistona tunnettu luokka, joka katsoi saarnaamisen pelkästään omaksi etuoikeudekseen (Apostolien teot 20:30). Papistoon kuului pieni vähemmistö niistä, jotka sanoivat itseään kristityiksi. Suuri enemmistö tunnettiin maallikkoina. Vaikka maallikoille on opetettu, että heillä on tiettyjä velvollisuuksia, muun muassa lahjoitusten antaminen papiston ylläpidoksi, useimmista on tullut saarnaamiseen nähden vain passiivisia kuuntelijoita.

3, 4. a) Miten kristikunnassa tullaan sananpalvelijoiksi? b) Kuka katsotaan sananpalvelijaksi kristikunnassa, ja miksi tilanne on Jehovan todistajien keskuudessa erilainen?

³ Papit väittävät, että voidakseen olla sananpalvelija (kreikaksi di·aʹko·nos)a täytyy valmistua korkeakoulusta tai pappisseminaarista ja saada pappisvihkimys. Eräässä Raamatun sanakirjassa sanotaan: ”’Vihkiä papiksi’ ja ’pappisvihkimys’ viittaavat yleensä siihen erikoisasemaan, joka annetaan sananpalvelijoille tai papeille virallisesti hyväksyttyjen muotomenojen välityksellä, ja tässä yhteydessä korostetaan valtuutta julistaa Sanaa tai huolehtia sakramenteista tai tehdä molempia.” (The International Standard Bible Encyclopedia.) Kuka asettaa sananpalvelijat virkaan? Eräässä tietosanakirjassa sanotaan: ”Kirkoissa, jotka ovat pitäneet voimassa historiallisen piispanviran, virkaanasetuksen toimittaa aina piispa. Presbyteerisissä kirkoissa virkaan asettamisen hoitavat presbyteerioon kuuluvat sananpalvelijat.” (The New Encyclopædia Britannica.)

⁴ Etuoikeutta toimia sananpalvelijana on siis kristikunnan kirkoissa jyrkästi rajoitettu. Näin ei kuitenkaan ole Jehovan todistajien keskuudessa. Miksi ei? Koska sitä ei ollut rajoitettu ensimmäisen vuosisadan kristillisessä seurakunnassa.

Ketkä tosiasiassa ovat Jumalan palvelijoita?

5. Ketkä Raamatun mukaan sisältyvät niihin, jotka toimivat palvelijoina?

⁵ Raamatun mukaan kaikki Jehovan palvojat – taivaalliset ja maalliset – ovat palvelijoita. Enkelit palvelivat Jeesusta (Matteus 4:11; 26:53; Luukas 22:43). Enkelit palvelevat myös niitä, ”jotka tulevat perimään pelastuksen” (Heprealaisille 1:14; Matteus 18:10). Jeesuskin oli palvelija. Hän sanoi: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan.” (Matteus 20:28; Roomalaisille 15:8.) Näin ollen koska Jeesuksen seuraajien oli määrä ’seurata tarkoin hänen askeleitaan’, ei ole yllättävää, että heidänkin täytyy olla palvelijoita (1. Pietarin kirje 2:21).

6. Miten Jeesus osoitti, että hänen opetuslastensa pitäisi olla sananpalvelijoita?

⁶ Vähän ennen taivaaseen nousemistaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Menkää – – ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:19, 20.) Jeesuksen opetuslapset olivat opetuslasten tekijöitä, sananpalvelijoita. Uudet opetuslapset, joita he tekisivät, oppisivat noudattamaan kaikkea, mitä Jeesus käski noudattaa, myös käskyä mennä ja tehdä opetuslapsia. Olipa Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapsi mies tai nainen, aikuinen tai lapsi, hän olisi sananpalvelija (Joel 2:28, 29).

7, 8. a) Mitkä raamatunkohdat osoittavat, että kaikki tosi kristityt ovat sananpalvelijoita? b) Mitä kysymyksiä herää virkaan asettamisesta?

⁷ Sopusoinnussa tämän kanssa kaikki vuoden 33 helluntaina koolla olleet Jeesuksen opetuslapset, miehet ja naiset, liittyivät kertomaan ”Jumalan suurenmoisuuksista” (Apostolien teot 2:1–11). Lisäksi apostoli Paavali kirjoitti: ”Sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi.” (Roomalaisille 10:10.) Paavali ei osoittanut noita sanoja rajoitetulle pappisluokalle, vaan ”kaikille, jotka – – [olivat] Roomassa Jumalan rakkaita” (Roomalaisille 1:1, 7). Samaten kaikilla niillä ’pyhillä, jotka olivat Efesoksessa, ja Kristuksen Jeesuksen yhteydessä olevilla uskollisilla’ piti olla ’kenkinä jaloissaan rauhan hyvän uutisen varusteet’ (Efesolaisille 1:1; 6:15). Ja kaikkien niiden, jotka kuulivat luettavan heprealaisille osoitetun kirjeen, tuli ’pitää kiinni toivonsa julkisesta julistamisesta horjumatta’ (Heprealaisille 10:23).

⁸ Mutta milloin ihmisestä tulee sananpalvelija? Toisin sanoen milloin hänet asetetaan virkaan? Ja kuka hänet siihen asettaa?

Milloin joku asetetaan sananpalvelijaksi?

9. Kuka asetti Jeesuksen virkaan ja milloin?

⁹ Jeesuksen Kristuksen esimerkki valaisee sitä, kuka asettaa ihmisen virkaan ja milloin. Hänellä ei ollut kirjallista todistusta virkaanasetuksesta eikä oppiarvoa mistään seminaarista sen osoittamiseksi, että hän oli sananpalvelija, eikä kukaan ihminen ollut asettanut häntä virkaan. Miksi sitten voimme sanoa, että hän oli sananpalvelija? Koska hänessä täyttyivät Jesajan henkeytetyt sanat: ”Jehovan henkeä on minun päälläni, koska hän on voidellut minut julistamaan hyvää uutista.” (Luukas 4:17–19; Jesaja 61:1.) Nuo sanat ilmaisevat selvästi, että Jeesus oli valtuutettu kertomaan hyvää uutista. Kuka oli valtuuttanut hänet? Koska Jehovan henki voiteli Jeesuksen tuohon työhön, oli selvää, että Jehova Jumala oli asettanut hänet virkaan. Milloin tämä tapahtui? Jehovan henki tuli Jeesuksen ylle, kun hänet kastettiin (Luukas 3:21, 22). Näin ollen hänet asetettiin virkaan kasteensa yhteydessä.

10. Kuka tekee kristitystä sananpalvelijasta ’riittävän pätevän’?

¹⁰ Entä ne, jotka seurasivat Jeesusta ensimmäisellä vuosisadalla? Heidänkin asemansa sananpalvelijoina tuli Jehovalta. Paavali sanoi: ”Meidän riittävä pätevyytemme on lähtöisin Jumalasta, joka onkin tehnyt meidät riittävän päteviksi olemaan uuden liiton palvelijoita.” (2. Korinttilaisille 3:5, 6.) Miten Jehova tekee palvojistaan päteviä sananpalvelijoiksi? Mietihän esimerkiksi Timoteusta, jota Paavali sanoi ”Jumalan palvelijaksi Kristusta koskevassa hyvässä uutisessa” (1. Tessalonikalaisille 3:2).

11, 12. Miten Timoteus edistyi kohti sananpalvelijaksi tulemista?

¹¹ Seuraavat Timoteukselle osoitetut sanat auttavat meitä ymmärtämään, miten hänestä tuli sananpalvelija: ”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mihin uskomisesta olet tullut vakuuttuneeksi, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska pienokaisesta asti olet tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi pelastuaksesi sen uskon välityksellä, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” (2. Timoteukselle 3:14, 15.) Timoteuksen uskon perustus, joka sai hänet julistamaan julkisesti, oli Raamatun tuntemus. Riittikö siihen vain sen henkilökohtainen lukeminen? Ei. Timoteus tarvitsi apua saadakseen täsmällistä tietoa ja hengellistä ymmärrystä sen suhteen, mitä hän luki (Kolossalaisille 1:9). Näin Timoteus tuli ’vakuuttuneeksi uskomisesta’. Koska hän oli tuntenut Raamatun kirjoitukset ”pienokaisesta asti”, hänen ensimmäisiä opettajiaan on täytynyt olla hänen äitinsä ja isoäitinsä, koska hänen isänsä ei ilmeisesti ollut uskova. (2. Timoteukselle 1:5.)

¹² Siihen että Timoteuksesta tuli sananpalvelija, liittyi kuitenkin myös muuta. Yksi hänen uskoaan vahvistanut tekijä oli kanssakäyminen lähiseurakuntien kristittyjen kanssa. Mistä tiedämme sen? Siitä että kun Paavali tapasi Timoteuksen ensi kerran, ”Lystran ja Ikonionin veljet kertoivat hyvää” tuosta nuoresta miehestä (Apostolien teot 16:2). Lisäksi eräät veljet kirjoittivat tuohon aikaan kirjeitä seurakunnille vahvistaakseen niitä. Ja valvojat vierailivat niissä rohkaistakseen niitä. Tällaiset järjestelyt auttoivat Timoteuksen kaltaisia kristittyjä edistymään hengellisesti. (Apostolien teot 15:22–32; 1. Pietarin kirje 1:1.)

13. Milloin Timoteus asetettiin sananpalvelijan virkaan, ja miksi voidaan sanoa, että hänen hengellinen edistymisensä ei pysähtynyt siihen?

¹³ Matteuksen 28:19, 20:een kirjoitetun Jeesuksen käskyn perusteella voimme olla varmat siitä, että jossakin vaiheessa Timoteuksen usko sai hänet jäljittelemään Jeesusta ja menemään kasteelle (Matteus 3:15–17; Heprealaisille 10:5–9). Tämä oli vertauskuva Timoteuksen kokosieluisesta vihkiytymisestä Jumalalle. Kasteen yhteydessä Timoteuksesta tuli sananpalvelija. Siitä lähtien hänen elämänsä, hänen voimansa ja kaikki, mitä hänellä oli, kuului Jumalalle. Tämä oli olennainen osa hänen palvontaansa, ”pyhää palvelusta”. Timoteus ei kuitenkaan jäänyt sen jälkeen lepäämään laakereilleen. Hän kasvoi edelleen hengellisesti, ja hänestä tuli kypsä kristitty sananpalvelija. Tämä oli sen ansiota, että Timoteus oli läheisesti tekemisissä kypsien kristittyjen, esimerkiksi Paavalin, kanssa, tutki henkilökohtaisesti ja saarnasi innokkaasti (1. Timoteukselle 4:14; 2. Timoteukselle 2:2; Heprealaisille 6:1).

14. Miten joku, joka nykyään on ”ehdolla ikuiseen elämään”, edistyy kohti sananpalvelijaksi tulemista?

¹⁴ Nykyään kristilliseen sananpalvelukseen asettaminen tapahtuu samalla tavoin. Ihmistä, joka on ”ehdolla ikuiseen elämään”, autetaan saamaan tietoa Jumalasta ja hänen tarkoituksistaan raamatuntutkistelun välityksellä (Apostolien teot 13:48). Hän oppii soveltamaan Raamatun periaatteita omaan elämäänsä ja esittämään merkityksellisiä rukouksia Jumalalle (Psalmit 1:1–3; Sananlaskut 2:1–9; 1. Tessalonikalaisille 5:17, 18). Hän seurustelee toisten uskovien kanssa ja käyttää hyväkseen ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” järjestelyjä (Matteus 24:45–47; Sananlaskut 13:20; Heprealaisille 10:23–25). Näin hän edistyy askel askeleelta saamansa opetuksen mukaisesti.

15. Mitä tapahtuu, kun ihminen kastetaan? (Ks. myös alaviitettä.)

¹⁵ Jossain vaiheessa Raamatun tutkija, joka on kehittänyt rakkauden Jehova Jumalaa kohtaan ja lujan uskon lunastusuhriin, haluaa vihkiytyä kokonaan taivaalliselle Isälleen (Johannes 14:1). Hän vihkiytyy hänelle henkilökohtaisessa rukouksessa, ja sitten hänet kastetaan, mikä on julkinen vertauskuva tuosta yksityisestä teosta. Hänen kasteensa on hänen virkaanasetusmenonsa, koska hänen tunnustetaan nyt olevan täysin vihkiytynyt Jumalan palvelija eli di·aʹko·nos. Hänen täytyy pysyä erossa maailmasta (Johannes 17:16; Jaakobin kirje 4:4). Hän on antanut itsensä kokonaan ”eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi” ilman ehtoja tai varauksia (Roomalaisille 12:1).b Hän on Jumalan palvelija ja jäljittelee Kristusta.

Mitä on kristillinen sananpalvelus?

16. Mitä velvollisuuksia Timoteuksella oli sananpalvelijana?

¹⁶ Mitä Timoteuksen sananpalvelukseen sisältyi? Hänellä oli Paavalin matkakumppanina erikoisvelvollisuuksia. Ja kun Timoteuksesta tuli vanhin, hän työskenteli ahkerasti opettaen ja vahvistaen toisia kristittyjä. Keskeisellä sijalla hänen sananpalveluksessaan oli kuitenkin hyvän uutisen saarnaaminen ja opetuslasten tekeminen, kuten oli ollut Jeesuksella ja Paavalillakin (Matteus 4:23; 1. Korinttilaisille 3:5). Paavali sanoi Timoteukselle: ”Pysy sinä kuitenkin järkevänä kaikessa, kärsi pahaa, tee evankelistan työ, suorita palveluksesi täydelleen.” (2. Timoteukselle 4:5.)

17, 18. a) Mihin palvelukseen kristityt osallistuvat? b) Miten tärkeää saarnaamistyö on kristitylle sananpalvelijalle?

¹⁷ Sama pitää paikkansa kristityistä sananpalvelijoista nykyään. He suorittavat julkista palvelusta, evankelioimistyötä, kiinnittämällä toisten huomion Jeesuksen uhrin perusteella saatavaan pelastukseen ja opettamalla nöyriä huutamaan avukseen Jehovan nimeä (Apostolien teot 2:21; 4:10–12; Roomalaisille 10:13). He todistavat Raamatun avulla, että Valtakunta on kärsivän ihmiskunnan ainoa toivo, ja osoittavat, että hyödymme jo nyt siitä, että noudatamme elämässämme jumalisia periaatteita (Psalmit 15:1–5; Markus 13:10). Kristitty sananpalvelija ei kuitenkaan saarnaa sosiaalista evankeliumia. Sen sijaan hän opettaa, että ”jumalinen antaumus – – sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen” (1. Timoteukselle 4:8).

¹⁸ On totta, että useimmilla sananpalvelijoilla on muitakin tapoja palvella – eri kristityillä ehkä erilaisia. Monilla on perhevelvollisuuksia (Efesolaisille 5:21–6:4). Vanhimmilla ja avustavilla palvelijoilla on tehtäviä seurakunnassa (1. Timoteukselle 3:1, 12, 13; Titukselle 1:5; Heprealaisille 13:7). Monet kristityt auttavat rakentamaan valtakunnansaleja. Joillakuilla on suurenmoinen etu työskennellä vapaaehtoisina Vartiotorni-seuran Betel-kodeissa. Kaikki kristityt sananpalvelijat osallistuvat kuitenkin hyvän uutisen saarnaamiseen. Siitä ei ole poikkeuksia. Tähän työhön osallistuminen ilmaisee julkisesti, että kyseessä on aito kristitty sananpalvelija.

Kristityn sananpalvelijan asenne

19, 20. Millaista asennetta kristittyjen sananpalvelijoiden täytyy kehittää?

¹⁹ Useimmat kristikunnan sananpalvelijat odottavat saavansa osakseen erikoiskunniaa, ja he omaksuvat sellaisia arvonimiä kuin ”herra pastori” ja ”isä”. Kristitty sananpalvelija tietää kuitenkin, että vain Jehova ansaitsee kunnian (1. Timoteukselle 2:9, 10). Yksikään kristitty sananpalvelija ei vaadi tällaista syvää kunnioitusta eikä tavoittele erikoisia arvonimiä (Matteus 23:8–12). Hän tietää, että sanan di·a·ko·niʹa perusmerkitys on ’palvelus’. Siihen liittyvää verbiä käytetään Raamatussa joskus puhuttaessa henkilökohtaisista palveluksista, esimerkiksi pöytiin tarjoilemisesta (Luukas 4:39; 17:8; Johannes 2:5). Vaikka sanaa di·aʹko·nos käytetään kristillisen palveluksen yhteydessä ylevämmässä merkityksessä, kyse on yhä palvelijasta.

²⁰ Yhdelläkään kristityllä sananpalvelijalla ei siksi ole aihetta ajatella itsestään liikaa. Aidot kristityt sananpalvelijat – nekin, joilla on erikoisvastuita seurakunnassa – ovat nöyriä orjia. Jeesus sanoi: ”Sen, joka tahtoo tulla suureksi teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän palvelijanne, ja sen, joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän orjanne.” (Matteus 20:26, 27.) Osoittaessaan opetuslapsilleen, millaista asennetta heidän tulisi kehittää, Jeesus pesi heidän jalkansa, mikä oli alhaisimman orjan tehtävä (Johannes 13:1–15). Miten nöyrää palvelusta! Siksi kristityt sananpalvelijat palvelevat nöyrästi Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta (2. Korinttilaisille 6:4; 11:23). He ilmaisevat nöyrämielisyyttä palvellessaan toinen toistaan. Ja kun he saarnaavat hyvää uutista, he palvelevat epäitsekkäästi ei-uskovia lähimmäisiään. (Roomalaisille 1:14, 15; Efesolaisille 3:1–7.)

Ole kestävä sananpalveluksessa

21. Miten Paavalin kestävyys sananpalveluksessa palkittiin?

²¹ Sananpalvelus vaati Paavalilta kestävyyttä. Hän kertoi kolossalaisille, että hän kärsi paljon voidakseen saarnata heille hyvää uutista (Kolossalaisille 1:24, 25). Hänen kestävyytensä ansiosta monet kuitenkin ottivat hyvän uutisen vastaan ja ryhtyivät sananpalvelijoiksi. Heidät siitettiin Jumalan pojiksi ja Jeesuksen Kristuksen veljiksi, ja he saivat odotteen tulla henkiluomuksiksi hänen rinnalleen taivaaseen. Miten loistava palkka kestävyydestä!

22, 23. a) Miksi kristityt sananpalvelijat tarvitsevat nykyään kestävyyttä? b) Mitä suurenmoista hedelmää kristillinen kestävyys tuottaa?

²² Kestävyys on nykyään välttämätöntä niille, joka ovat todella Jumalan palvelijoita. Monet kamppailevat päivittäin sairauden tai vanhuuden vaivojen kanssa. Vanhemmat työskentelevät kovasti – moni heistä ilman aviopuolisoa – kasvattaakseen lapsiaan. Koulussa lapset vastustavat rohkeasti ympäristönsä huonoa vaikutusta. Monet kristityt kohtaavat vaikeita taloudellisia ongelmia. Lisäksi monet kärsivät vainoa tai vaikeuksia, koska elämme nykyään ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1). Lähes kuusi miljoonaa Jehovan palvelijaa voi nykyään sanoa apostoli Paavalin tavoin: ”Joka suhteessa me suosittelemme itseämme Jumalan palvelijoina: suuressa kestävyydessä.” (2. Korinttilaisille 6:4.) Kristityt sananpalvelijat eivät luovuta. Heitä on todella syytä kiittää heidän kestävyytensä vuoksi.

²³ Lisäksi kestävyys tuottaa suurenmoista hedelmää, kuten se tuotti Paavalin tapauksessa. Olemalla kestäviä säilytämme läheisen suhteen Jehovaan ja ilahdutamme hänen sydämensä (Sananlaskut 27:11). Vahvistamme omaa uskoamme ja teemme opetuslapsia, jotka liittyvät kristilliseen veljesjoukkoomme (1. Timoteukselle 4:16). Jehova on tukenut palvelijoitaan ja siunannut heidän palvelustaan näinä viimeisinä päivinä. Se on johtanut siihen, että loput 144000:sta on koottu, ja miljoonilla muilla on varma toivo siitä, että he saavat nauttia ikuisesta elämästä paratiisimaan päällä (Luukas 23:43; Ilmestys 14:1). Kristillinen sananpalvelus on tosiaankin Jehovan armon ilmaus (2. Korinttilaisille 4:1). Arvostakaamme kaikki sitä ja olkaamme kiitollisia siitä, että sen hedelmä pysyy ikuisesti (1. Johanneksen kirje 2:17).

[Alaviitteet]

Osaatko selittää?

• Mikä velvollisuus oli kaikilla ensimmäisen vuosisadan kristityillä?

• Kuka asettaa kristityn sananpalvelijan virkaan ja milloin?

• Millaista asennetta kristityn sananpalvelijan tulisi kehittää?

• Miksi kristityn sananpalvelijan pitäisi kestää vaikeuksista huolimatta?

[Kuvat s. 16, 17]

Timoteukselle opetettiin Jumalan sanaa pienokaisesta asti. Kun hänet kastettiin, hänestä tuli virkaan asetettu sananpalvelija

[Kuva s. 18]

Kaste on vertauskuva Jumalalle vihkiytymisestä, ja sen yhteydessä ihminen asetetaan virkaan sananpalvelijana

[Kuva s. 20]

Kristityt sananpalvelijat ovat halukkaita palvelemaan